Tiedon puutteessa ei tietysti voi sanoa mitään varmaa, mutta toki jotkut skenaariot sattuvat nyt vain olemaan todennäköisempiä ja uskottavampia kuin toiset. Se vähä, mitä Onerva Ketolasta tiedetään, ei kyllä erityisemmin vie ajatuksia kohti jotain kovin elaboroituja alamaailman välienselvittelyjä vasikointeineen yms. Enemmänkin kyseessä lienee elämässään ehkä hiukan epäonninen "tavis", jolla oli lisäksi huono onni kohdata väärä ihminen väärään aikaan, eikä mitään sen ihmeempää.kelmikontio kirjoitti:Joo ei se seksuaalisuus kyllä viittaa alamaailman hässäköihin, mutta toisaalta eikös jossain päin maailmaa nimenomaan vasikoita raiskata. Myönnän kyllä että vähän on kaukaa haettu. Kyllä veikkaan ettei ne pojat tuolloin olleet enään ihan mitään pikkupoikia.
Myöskin silminnäkijäpoikien kollektiivinen väkivallanteko ja ilmeisen onnistunut harhautus tuntuu hiukan epätodennäköiseltä, kuten täällä on jo hyvin argumentoitukin. Tuollaisen yhteisen ja epäilemättä henkisesti hyvin raskaan valheen ylläpito paljastumatta läpi vuosikymmenten ei tunnu ihan todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Yleensä yksinkertaisimmat ratkaisut ovat niitä todennäköisimpiä ja niinpä tuollainen ehkä muutenkin rikollisuuteen taipuvainen ja todennäköisesti jonkinasteisessa humalatilassa ollut "pipomies", ehkä Onervan satunnaistuttu, ehkä ei, on edelleen se paras arvaus. Se, ettei häntä ilmeisen hyvistä tuntomerkeistä huolimatta ole saatu tunnistettua eikä pidätettyä, on tietysti oma juttunsa.
Asiaan saattaa vaikuttaa poliseissakin vaikuttava (ihmisiähän hekin ovat!
) alitajuinen, joskaan ei varmaan myönnetty, "ulkonäkö- ja sosiaalirasismi" (kuten muuten meissäkin, mikä näkyy mm. siinä, että periaatteessa ihan samantapainen tapaus Susanne L. on saanut huomattavasti pitemmän ketjun osakseen kuin tämä) tai sitten se varsin todennäköinen mahdollisuus, että pipomies on kuollut pian tapauksen jälkeen ja poliisi joko tietää tämän tai arvelee niin vahvasti, ettei enää pahemmin ruutia tuhlaa tapaukseen, vaikka se muodollisesti edelleen avoinna onkin. Muutenkin kiinnostaisi ihan periaatteessa tietää, mikä on käytäntö, jos jonkun avoimen henkirikoksen tekijästä saadaan huomattavan vahva näyttö, mutta henkilö on jo kuollut ja siten oikeudenkäyntien tavoittamattomissa. Tehdäänkö asiasta jonkinlainen virallinen päätös ja kirjaus ja tapaus suljetaan vaiko unohdetaan kaikessa hiljaisuudessa? Ilman oikeudenkäyntiä tuskin tietoa kuitenkaan voidaan virallisesti julkistaa, vai voidaanko? Tämähän on sikäli merkittävä asia, että tähän kategoriaanhan kaikki selvittämättömät henkirikokset vääjäämättä joutuvat, ellei niitä inhimillisen elinajan aikana onnistuta selvittämään. Niinpä todennäköisesti ainoa absoluuttisen varma asia, mitä esim. Viiltäjä-Jackista voidaan sanoa, on se, että tätä nykyä hän on kuollut.
Uudet ja ennen kaikkea lehtitietojen ulkopuolelta tulevat tiedot ja kokemukset ovat erityisen tervetulleita, sillä jos käytettävissä oleva todellinen tieto on kovin rajallista, keskustelu tahtoo joko urautua paikoilleen tai lähtee turhankin villiin spekulaatioiden laukkaan kuten useammassakin ketjussa on näkynyt.