Suomen johtava rikosaiheinen portaali
https://murha.info/rikosfoorumi/
Lainaus reippaasti lyhennetty. Vaikka lainaus on vanha, niin niin monta kertaa olen tältä(kin) foorumilta lukenut tällaisia tekstejä, että katson tarpeelliseksi tuoda esille asian, jonka suurin osa varmasti jo tietääkin. Eli; syytetyllä on oikeus puolustukseen ja jos halukasta puolustajaa ei löydy, niin sellainen määrätään eikä siitä kunniasta niin vaan kieltäydytäkään. Esim. pedofiilien on hyvin vaikeaa löytää vapaaehtoista avustajaa, joten jollekulle onnekkaalle se pakkonakki sitten viuhahtaa.Doctor Lecter kirjoitti:Kulut jäivät valtion vahingoksi. Mutta kyllä hänelle tässäkin jutussa löytyi puolustusasianajaja! Millainen mahtoi olla tuo puolustelu... päämieheni yritti vaan auttaa, hän näki kun joku valkoihoinen kaljupää juoksi paikalta pois, hän ei tiennyt asian olevan kiellettyä, koska se on heidän kulttuurissaan sallittua, päämiestäni on kiusattu vankilassa...
Paitsi tämän iljettävän nilkin vapautuminen, minua on mietityttänyt laajemminkin, miksi tietoa näistä armahduskäsittelyistä tuntuu tippuvan aika sattumavaraisesti. Niinpä tiedustelin yleisemmin asiaa pääkallopaikalta eli Helsingin HO:sta. Sain seuraavan vastauksen:Aizerbaidzan kirjoitti:Ensi marraskuussa tulee 18 vuotta kuluneeksi tästä tragediasta. Vieläkö tekijä istuu vai onko vapautunut kaikessa hiljaisuudessa? Jos istuu vielä, niin on sitten käkkinyt pidempään kuin ek-vangit keskimäärin. Siihen on tosin ollu syytäkin.
) saamisen halu kasvaa 18 vuoden aikana niin paljon, että voi toistaa tekonsa samantien kun astuu vapaalle 
http://www.patriootti.com/15-vuotiaan-s ... mpereella/15-vuotiaan seurakuntatytön raaka murha Tampereella
Useimmiten, kun suomalaisessa valtamediassa muistellaan 90-luvulla sattuneita ”kulttuurien kohtaamisia”, annetaan esimerkkinä mustaihoinen koripalloilija Parker Davis, jonka joensuulaisskinheadit häätivät toiminnallaan takaisin USA:han. Sen sijaan monikulttuurisuuden suomalaiset uhrit on jätetty unholaan. Vasta 15-vuotias Tuuli Maria Ikonen joutui raa’an murhan uhriksi Tampereella marraskuisena iltana vuonna 1995. Rikoksesta sai elinkautisen tuomion somalialainen Abdigadir Osman Hussein. Murhasta tullut rangaistus ei toki ollut ainoa miehen saama tuomio Suomessa.
Tuuli oli ystävien rakastama sekä hyvätahtoinen ja fiksu nuori. Koulussa keskiarvo oli 9,3. Rippikoulun jälkeen hän oli jäänyt isoseksi seurakunnan nuorten pariin. Päivää ennen murhaansa Tuuli oli kirjoittanut kouluainetta, jonka otsikko oli ”Varpaat taivasta kohti”. Kirjoitus oli ollut tarkoitus palauttaa opettajalle jo surmapäivänä, mutta hän kuitenkin päätti hioa tekstiä vielä viikonlopun yli. Tämän tekstin poliisit löysivät Tuulin repusta, joka oli ruumiin vieressä.
10. marraskuuta vuonna 1995 Tuuli päätti koulun jälkeen lähteä tapaamaan kavereitansa Tampereen Koskikeskukseen. Tämä jäisi viimeiseksi kerraksi, kun hän näkisi ystäviään tai ystävät häntä. Kello 19.40 hän nousi bussiin matkalla kotiin yhdessä kaverinsa kanssa. Kaveri jäi edellisellä pysäkillä pois. Tuuli nousi bussista pois kotikadullansa, muttei koskaan päässyt kotiin. Aitovuorentiellä musta mies hyökkäsi hänen kimppuunsa. Tuuli koetti rimpuilla itseään irti päästäkseen karkuun, mutta puukolla varustautuneen entisen sotilaan ja teinitytön välinen tappelu oli jo ennalta tuhoon tuomittu. Mies sai raahattua uhrinsa tien sivuun, jossa hän alkoi lyödä Tuulia puukolla. Kymmenen iskua. Kaksi sydämeen. Ainakin yksi isku kasvoihin. Korvat oli leikattu osittain irti.
Ohi ajoi auto, jonka valot osuivat murhaajaan. Murhaaja säntäsi välittömästi karkuun. Autoilija nousi ulos autosta ja löysi Tuulin. Hän soitti paikalle poliisin sekä ambulanssin, jotka saapuivatkin nopeasti. Tuulin elämää ei kuitenkaan enää voinut pelastaa. Poliisi lähti sankoin joukoin murhaajan perään. Neljä tuntia kestäneen takaa-ajon aikana surmansa sai myös poliisikoira, joka jäi auton alle ylittäessään tietä. Murhaaja, Abdigadir Osman Hussein, löytyi noin kolmen kilometrin päässä tapahtumapaikasta synkästä metsiköstä.
Oikeudenkäynnissä mies kiisti syyllistyneensä rikokseen ja väitti löytäneensä uhrin verisenä tapahtumapaikalta. Oltuaan hetken aikaa hänen luonaan oli Hussein omien sanojensa mukaan mennyt shokkiin ja lähtenyt juosten metsään, jonne hän oli eksynyt pimeän vuoksi. Husseinin avustaja koetti maalata murhaajasta sellaista kuvaa, ettei hän mukavana miehenä voisi syyllistyä tämänkaltaiseen rikokseen. Perusteena annettiin muun muassa se, että hänellä on kaksi lasta ja kallis tietokone, minkä lisäksi hän on vieläpä harras muslimi.
Keväällä 1996 Hussein tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, jota hän suorittaa edelleen. Mielentilatutkimuksen mukaan murhaaja oli täydessä ymmärryksessä teon tehdessään. Keskimäärin elinkautisvangit istuvat Suomessa hieman alle viisitoista vuotta. Ehdonalaiseen pääsyä voi ryhtyä anomaan kahdentoista vankilassa vietetyn vuoden jälkeen.
Hussein on tullut Suomeen Venäjältä 90-luvun alussa. Tammikuussa 1993 hän meni naimisiin suomalaisen kanssa, jonka kanssa hän saikin jo ensimmäisen lapsensa samana vuonna. Töitä ei ollut, joten yhteiskunta elätti perheen. 19. marraskuuta vuonna 1993 Hussein syyllistyi 13-vuotiaan tytön raiskaukseen. Tässä hän käytti apunaan puukkoa. Tuomio oli kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta ehdotonta vankeutta. Hän vapautui syyskuussa 1995, vain kahta kuukautta ennen Tuulin murhaa.
Vuonna 2005 Hussein oli kolmen tunnin valvomattomalla vankilomalla, jonka aikana hän ehti käyttää 4-vuotiasta lasta seksuaalisesti hyväksi. Hussein tuomittiin vuoden ja kolmen kuukauden mittaiseen vankeuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä. Elinkautisvangille tällä ei sinänsä ole merkitystä, koska tuomiot sisällytetään jo istuttavaan elinkautiseen. Ehdonalaiseen pääsemistä tämä kuitenkin vaikeuttaa.
Vuodelta 2011 olevan tiedon mukaan yksi vankipäivä maksaa 205 euroa per vanki. Husseinin yhteensä noin kaksikymmentä vankilassa viettämäänsä vuotta on siis maksanut lähes puolitoista miljoonaa euroa suomalaiselle veronmaksajalle. Sitä summaa miettiessä on sopivaa laskea, kuinka paljon olisi voinut säästää, jos Suomen valtio olisi jo ensimmäisen raiskaustuomion jälkeen sijoittanut fiksusti ja ostanut viisi metriä kestävää köyttä antaakseen Husseinin ihmisarvolle sopivamman rangaistuksen. Tai mikä parempaa: jos miestä ei olisi koskaan edes päästetty Suomeen, olisi kaikelta tältä vältytty!
Jesse Torniainen
Jos äiti on kykeneväinen huolehtimaan lapsista ja lisäksi jos lapset ovat pieniä ja tuo raiskattu "jo" 13v niin ei sitä välttämättä katsota riskiksi pienille lapsille. (Tosin ton idiootin kohdalla olisi kannattanut kun näemmä sillä ei ole väliä tolla iällä)Morfiina kirjoitti:Miksei pariskunnan lapsia ole huostaanotettu siinä vaiheessa kun "iskä" on kotiutunut ekalta vankilareissultaan tuomittuna lapsenraiskaajana?
No sekin voi olla ihan mahdollista. Tossahan on taustalla jotain "tapailua" niin kai tollasenkin raiskauksen saa puhuttua itselleen parhaimmalla tavalla.. :/ Jos on pieniä lapsia niin helposti vaimokin haluaa vaan uskoa parempaa miehestään, yksin jääminen lasten kanssa voi tuntua rankalta.PalmiakkiSastilli kirjoitti:Mitäpä jos vaimo ei vain halunnut uskoa häntä syylliseksi? Ja kyllä,vapautunut on mutta ei asu suomessa nykyään.
No sekin voi olla ihan mahdollista. Tossahan on taustalla jotain "tapailua" niin kai tollasenkin raiskauksen saa puhuttua itselleen parhaimmalla tavalla.. :/ Jos on pieniä lapsia niin helposti vaimokin haluaa vaan uskoa parempaa miehestään, yksin jääminen lasten kanssa voi tuntua rankalta.PalmiakkiSastilli kirjoitti:Mitäpä jos vaimo ei vain halunnut uskoa häntä syylliseksi? Ja kyllä,vapautunut on mutta ei asu suomessa nykyään.
Kun joku Veli-Matti Huohvanainen päätetään armahtaa, niin se pääsee iltalehtien lööppeihin ja asiasta toitotetaan uutisissa. Kun taas lapsenmurhaajasomali armahdetaan, asiasta vaietaan visusti. Onkohan oikeusministeriöllä joku ohjeistus näihin tiedotuksiin?PalmiakkiSastilli kirjoitti:Ei ole ollut istunut täällä linnassa varmaankaan noin kahteen vuoteen ja asuu tätänykyä ulkomailla.