ABC kirjoitti:
Saddam oli marionetti siinä mielessä, että USA tuki häntä aikoinaan, ja myöskin sitten heivasi hänet vallasta. Hallitsijana Saddam sai toki hääriä kuten lystäsi, eihän niillä teoilla ollut vaikutusta USA:n etuihin - vielä silloin. Mutta ei hän niin tyhmä ollut, että olisi hyökännyt Kuwaitiin, ellei olisi kuvitellut itsellään olevan USA:n suostumus. Sitä, miksi hän niin kuvitteli, emme ehkä koskaan saa tietää, koska historia on voittajien historiaa.
Tuo "suostumuksen" aste oli kyllä käsittääkseni enemmänkin epäonnistunutta ja epätarkkaa diplomatiaa ja ylipäätään USA:n näkökulmasta halu padota pahempana uhkana pidettyä Irania. Tuskin USA:n hallinnon piirissä kovinkaan vakavissaan uskottiin, että Saddam todella hyökkäisi Kuwaitiin, saati että sitä olisi pidetty mitenkään suotavana. Miksi olisi? Olihan Kuwaitin sotaa edeltävä tilanne USA:lle huomattavasti helpompi kuin sen jälkeinen.
Etsin mielelläni viitteitä salaliittotyyppisistä juonikuvioista esim. kansainvälisessä politiikassa, mutta mikään, mitä sanot salaliittoteoreetikoista yleensä ei päde minuun. Maailma ei ole mustavalkoinen tässäkään asiassa, vaan mittatikun toisessa ääripäässä on terve epäilys, toisessa taas paranoidinen skitsofrenia harhoineen.
Yleistin toki, mutta tuskin voinet kiistää, että kaikki tuo sanomani pätee hyvin pitkälle salaliittoteoreetikkoihin, varsinkin niihin aktiivisimpiin, jotka kirjoittavat kirjoja ja perustavat yhteisöjä ja sivustoja aatettaan ajamaan. Noihin yhteisöihin pätee usein myös monet uskonnollisten lahkojen toimintatavat; johtajien kyseenalaistamaton auktoriteetti, epäluulo ja usein suoranainen vihamielisyys ulkopuolisia ja omankin porukan kriittisiä kohtaan sekä liian hankalien kyselijöiden savustaminen yhteisöistä ulos.
Toki näiden joukosta löytyy sitten maltillisempaakin porukkaa ihan niin kuin uskovienkin joukosta.
Itse en ole niin naiivi, että uskoisin aina ns. viralliseen selitykseen. On riittävästi todisteita siitä, että päättäjät valehtelevat kansalaisille rauhoittaakseen tai ohjaillakseen näitä, saavuttaakseen etua tai selittääkseen asiat siten kuin haluavat historiankirjoituksen ne muistavan.
Tällainenkin on inhimillistä, mutta perinteisistä salaliittoteorioista poiketen näistä politiikot useimmiten jäävät myös kiinni, jos siitä yksinkertaisesta syystä, että normaalissa poliittisessa elämässä kilpailijat ja vastapuoli pyrkivät aina hyödyntämään tilaisuudet saada toiset nalkkiin. Se, ettei puheena olevissa tapauksissa mikään poliittinen kilpailija (USA:n republikaanihallinnon tapauksessa demokraatit) ole lähtenyt hyödyntämään mahdollista valehtelua tai peittelyä, on varmin tae, ettei sellaista myöskään ole ollut olemassa.
Symbolismista: Jungilaisen psykologian mukaan kaikki symbolit eivät välttämättä ole sovittuja, vaan on olemassa ns. arkkityyppejä (esim. vanha viisas mies, nuori nainen, käärme, aurinko ym.), joilla on kaikissa kulttuureissa suunnilleen sama merkitys ihmisille. Itse pidän tätä selitystä todennäköisenä, koska sille on niin paljon todisteita.
Itse asiassa ei ole, sillä Jung puhuu potaskaa. Hän nostaa kulttuuriset usein olennaisia ikonisia ja indeksaalisia piirteitä sisältävät symbolit jollekin "korkeammalle" kokemusta edeltävälle tasolle, jota ei edes ole olemassa. Totta kai monet symbolitulkinnat ovat yhteisiä eri kulttuureille, sillä kuulumme kaikki samaan lajiin, jolla on kutakuinkin samanlaiset aistielimet, kognitiiviset kyvyt, ravinnonhankinta- ja lisääntymistoiminnot yms. Ei ole mitenkään yllättävää, että kaikki ihmiset kokevat maailman varsin samanlaisena ja antavat tietyille ilmiöille samansuuntaisia merkityksiä. Seksuaali- ja luonnonvalintojen kautta valmius tietyntyyppisiin toimintoihin ja tulkintoihin vaikuttaa toki myös perimään ja "rikastuu" sitä kautta, mutta taaskaan kyse ei ole mistään tuonpuoleisesta ihmisistä riippumattomasta symbolimaailmasta.
Pidän jopa mahdollisena, että voisi olla olemassa symboleita, joiden merkitys on synnynnäinen. On mielenkiintoista, että vertaat symboleita arvoihin, koska arvothan ovat myös sopimussidonnnaisia, ja vasta viime aikoina on saatu viitteitä siitä, että osalla arvoista, esim. insestikielto, on biologinen perustansa.
Niin, tuo "viime aikoina" ulottuu kyllä vähintäänkin Suomen ehkä kaikkien aikojen merkittävimpään tiedemieheen Edvard Westermarckiin (1862-1939) ja hänen löytämäänsä ja aiheellisesti hänen mukaansa nimettyyn Westermarck-efektiin, jolle todellakin on ihan loogiset ja hyvin perustellut evolutiiviset perustansa toisin kuin Freudin oidipushorinoissa, jotka valitettavasti pääsivät pitkäksi aikaa hapattamaan aiheeseen liittyvää tutkimustyötä ja varsinkin suuren yleisön käsitystä psyykkisistä prosesseista ja mielen rakenteesta. No, onneksi nykyään asiat ovat pitkälti jo toisin, ja psykoanalyyttiset pseudotieteet ovat vajonneet muun huuhaan seuraan pois vakavan tieteenteon piiristä.
-
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Westermarck
-
http://fi.wikipedia.org/wiki/Westermarck-efekti
Arvot ovat toki sopimussidonnaisia, mutta koska ne perustuvat tosielämästä tehtyihin tulkintoihin, eivät nekään ilmassa leiju. Humen giljotiini on toki käsitteellisellä tasolla ihan validi ja hyödyllinen kapistus, mutta kuten esim. Ilkka Niiniluoto on todennut, sitä ei kuitenkaan pidä ajatella niin, etteivätkö arvot ja tosiasiat tosiasiassa (sic) esiinny yhdessä. Itse asiassa on aika vaikea edes kuvitella jotain niin abstrahoitua arvoa, etteikö sillä olisi jotain tekemistä todellisen kokemusmaailman kanssa. Tuskinpa tällöin edes moista käsitettäkään olisi päässyt koskaan syntymään.
Summa summarum: salaliittohuuhaa on huuhaata siinä missä muukin huuhaa, mutta toisin kuin parapsykologiahuuhaasta, salaliitoista on todisteita, oikeita salaliittoja on todistettavasti ollut olemassa. Siinä mielessä salaliittoteoriat eivät asetu samalle viivalle esim. ufologian kanssa.
Kyllä todellisia ufojakin on, sillä jo määritelmän mukaan kaikki lentävät otukset, joita ei ainakaan sillä hetkellä voida tunnistaa, ovat ufoja. Eri asia sitten on, MITÄ ne ovat ja onko joukossa interplanetaarisia turisteja ja Rauni-Leena Luukanen-Kilden kosmisia kamuja. Vastaavasti historiasta löytyy todistettavia salaliittoja, mutta niistä, jotka salaliitoiksi yleisesti tunnustetaan, on myös riittävästi evidenssiä, jotta nimitykselle on perusteita. Nämä tässäkin yhteydessä esillenostetut salaliitot ovat pitkälti sellaisia, joille riittävää evidenssiä ei ole löytynyt.
Minusta eräs hyvä mittakeppi on se, suhtautuvatko vertaisarvioidut vakavasti otettavat tieteentekijät, historioitsijat, politologit, yhteiskuntatieteilijät yms. niihin vakavasti vaiko eivät. Jos eivät, niin se kertoo jo jotain. Toinen olennainen pointti tietysti kuten kaikessa rikostutkimuksessa (minfolaisille epäilemättä tuttu teema!

) on kysyä kuka hyötyy? Ja mitä vaativampi ja riskialttiimpi salaliittohanke (esim. 9/11), niin sitä suurempi hyödyn tietysti pitää olla! No, kuka on hyötynyt? Eipä äkkiseltään tule ketään mieleen, ellei sitten ajattele salaliittoteorioista kirjoittavia kirjailijoita, mistä itse asiassa useimmiten ne oikeat salaliitot sitten löytyvätkin!
Epäilenkin itse asiassa vahvasti, että parhaiten organisoituneiden salaliitto- ja muiden huuhaaliikkeiden johtajat todennäköisesti eivät yleisesti itse edes usko väitteisiinsä, vaan ylläpitävät teemaa vain vedättääkseen, kusettaakseen ja rahastakseen hyvätahtoisia hölmöjään!

Tämä selittää pitkälti myös sen usein huomattavan aggressiivisen sävyn, joilla nämä hyökkäävät kriitikkojaan vastaan. Onhan se toki ymmärrettävää, kysehän on heidän leivästään...
