Alkuperäinen filmi on pätkä David Rebordãon lyhytfilmistä A Curva, ja kieli on portugalia (ei sitä kyllä espanjaksi voi luulla, vaikka jotkut sanat ovatkin samoja, camino etc.):
http://www.youtube.com/watch?v=lBG_leHD5y8
Kummitusjuttuja
ABC: Olin nähnyt sen aiemmin ilman tekstitystä espanjan kielisenä ja nyt näin teksteillä ilman ääntä, luulin espanjalaiseksi. Toisaalta onko sillä väliä ...
Täällä on koko pätkä.
http://blog.s0ulless.sg/?p=176
Täällä on koko pätkä.
http://blog.s0ulless.sg/?p=176
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
Tällaiseen törmäsin joskus eräällä keskustelupalstalla. Onko kellään kokemuksia?
Tiedättekö että Espoossakin on kummituspaikka, jonka olen itse löytänyt!
Paikka sijaitsee Rantavallintien päässä meren vieressä, alueella on metsää
ja hyvin vanhoja hylättyjä autiotaloja. Olen useasti nähnyt kun olen tullut veneeltäni ja lähtiessäni joudun oikaisemaan talojen ohi, paljaalla silmällä kuinka harmaat ihmishahmot seisovat ikkunassa ja välillä ulkonakin.
Tiedättekö että Espoossakin on kummituspaikka, jonka olen itse löytänyt!
Paikka sijaitsee Rantavallintien päässä meren vieressä, alueella on metsää
ja hyvin vanhoja hylättyjä autiotaloja. Olen useasti nähnyt kun olen tullut veneeltäni ja lähtiessäni joudun oikaisemaan talojen ohi, paljaalla silmällä kuinka harmaat ihmishahmot seisovat ikkunassa ja välillä ulkonakin.
Keep the city clean, keep the trash in jail.
En nyt tiiä onko tää kummitusjuttu mutta pimeellä en uskalla enään komeroon mennä.. Parisen vuotta sitten leikittiin aina kavereiden kanssa kun
vanhemmat lähti jonnekkin pois, että laitetaan koko kämppä ihan pimeeksi ja katotaan kuka uskaltaa mennä komeroon kauimmaksi aikaa. (Komero oli vanhempieni huoneessa joka sekin huone oli toisellapuolella taloa, synkkä huone ja komero oli huoneen perällä josta pääsi ullakolle) No ei siellä uskaltanut olla kuin max 7 s. Asiaan.. Pikkuveljeni joka on kehitysvammainen, en ole varma pelkääkö edes mitään kun ei näistä jutuista niin ymmärrä eikä mitään kauhuelokuvia ole ikinä nähnyt. Kumminkin hän aina meni komeroon ja oli siellä niin kauan kun huusimme kavereiden kanssa
"tule jo pois sieltä" Ja hän tuli hymy naamalla.
Sitten eräänä vkl. Leikime tätä peliä taas, kämppä oli tyhjä ja pimeä. KAverini teki ennätyksen ja oli joku 30s komerossa ja hänhän oli tästä hyvin ylpeä. No me siitten siinä otiin "Late, meeppäs sä vetään paremmin[Pikkuveljeni nimi,9v]) No me jäätiin makuuhuoneen ulkopuolelle kun Late asteli huoneenläpi komeroon. Vietettyään siellä jonkin aikaa alkoi kuulua hirveätä itkua,rääkymistä. Juoksimme komerolle
Ja sytytimme valon. Late istui maassa itkien ja kun kysyimme että mikä hätänä,hän porun seasta osoitti kattoluukkua ullakolle. Tämän jälkeen Late nukkunut vanhempiemme vieressä. Ikinä en ole enään komeroon mennyt. /pahoittelen huonosta kerronnasta mutta en paljon tänne kirjoittelekkaan, lueskelen vaan teidän löpinöitä
/
vanhemmat lähti jonnekkin pois, että laitetaan koko kämppä ihan pimeeksi ja katotaan kuka uskaltaa mennä komeroon kauimmaksi aikaa. (Komero oli vanhempieni huoneessa joka sekin huone oli toisellapuolella taloa, synkkä huone ja komero oli huoneen perällä josta pääsi ullakolle) No ei siellä uskaltanut olla kuin max 7 s. Asiaan.. Pikkuveljeni joka on kehitysvammainen, en ole varma pelkääkö edes mitään kun ei näistä jutuista niin ymmärrä eikä mitään kauhuelokuvia ole ikinä nähnyt. Kumminkin hän aina meni komeroon ja oli siellä niin kauan kun huusimme kavereiden kanssa
"tule jo pois sieltä" Ja hän tuli hymy naamalla.
Sitten eräänä vkl. Leikime tätä peliä taas, kämppä oli tyhjä ja pimeä. KAverini teki ennätyksen ja oli joku 30s komerossa ja hänhän oli tästä hyvin ylpeä. No me siitten siinä otiin "Late, meeppäs sä vetään paremmin[Pikkuveljeni nimi,9v]) No me jäätiin makuuhuoneen ulkopuolelle kun Late asteli huoneenläpi komeroon. Vietettyään siellä jonkin aikaa alkoi kuulua hirveätä itkua,rääkymistä. Juoksimme komerolle
Ja sytytimme valon. Late istui maassa itkien ja kun kysyimme että mikä hätänä,hän porun seasta osoitti kattoluukkua ullakolle. Tämän jälkeen Late nukkunut vanhempiemme vieressä. Ikinä en ole enään komeroon mennyt. /pahoittelen huonosta kerronnasta mutta en paljon tänne kirjoittelekkaan, lueskelen vaan teidän löpinöitä
/Se ei ole este,se on hidaste.
Kerran törmäsin mielenkiintoiseen kummittelujuttuun Tieteen kuvalehdessä. Englannissa oli joskus jossain tienristeyksessä kuollut auto-onnettomuudessa naimisiin menossa oleva nainen. Monesti sitten ovat kuulemma ihmiset poimineet tämän naisen kyytiin liftaamasta ja kertonut olevansa menossa naimisiin mainittuaan mm. tietysti että minne on matkalla. No, matkan aikana tämä nainen aina katoaa autosta. Jos kuljettaja on jatkanut perille asti naisen ilmoittamaan paikkaan niin naisen vanhemmat ovat kertoneet sitten kuolleesta tyttärestään. Itse suhtaudun kyllä aina tietysti varauksella näihin juttuihin mutta aika mielenkiintoista että tuon tasoiseen lehteen asti juttu pääsi.
Ja mikäs juttu se on mitä oli jossain toisessa ketjussa täällä.. Että aikanaan 90-luvulla kadonut Toini Hakkarainen olisi kummitellut liftaamalla? Nimeä ei Jari Pesosen tapauksen tutkija sanonut mutta Hakkaraista mitä ilmeisimmin tarkoitti kun mainitsi eräästä tapauksesta kun auto oli löydetty Pielisjoesta luuranko sisällä.
Onhan nämä ihmeellisiä juttuja mutta on tätä sattunut melkein omallekin kohdalle. Isoisä kuoli 1999. Täti sai poismenneen isänsä numerosta pari soittoa kännykkäänsä kun ei ollut juuri puhelimen äärellä. Ja, puhelinliittymä oli vaarin poismenon myötä jo irtisanottu.. Niin, ja irtisanomisaikakin oli mennyt umpeen. Ja, numero ei ollut vielä uudessa käytössä.
Ja mikäs juttu se on mitä oli jossain toisessa ketjussa täällä.. Että aikanaan 90-luvulla kadonut Toini Hakkarainen olisi kummitellut liftaamalla? Nimeä ei Jari Pesosen tapauksen tutkija sanonut mutta Hakkaraista mitä ilmeisimmin tarkoitti kun mainitsi eräästä tapauksesta kun auto oli löydetty Pielisjoesta luuranko sisällä.
Onhan nämä ihmeellisiä juttuja mutta on tätä sattunut melkein omallekin kohdalle. Isoisä kuoli 1999. Täti sai poismenneen isänsä numerosta pari soittoa kännykkäänsä kun ei ollut juuri puhelimen äärellä. Ja, puhelinliittymä oli vaarin poismenon myötä jo irtisanottu.. Niin, ja irtisanomisaikakin oli mennyt umpeen. Ja, numero ei ollut vielä uudessa käytössä.
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4926
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Armas Paltaniemi ylitti taas kaikki odotukset viime kuun alkupuolella.
Kerroinkin jo aiemmin tästä Paltaniemestä tällä foorumilla, niistä askeleista jotka lähtivät kävelemään minua kohden siellä ns. kivettömällä hautausmaalla.
No, muutamaa kuukautta myöhemmmin Paltaniemen tarina sai jatkoa...
Olimme tuttavan kanssa ajamassa öiseen aikaan taas siellä päin, ihan vain huvikseen ns. kummitusjahdissa edellisten kertojen innoittamana. Kummemmin en vieläkään kummituksiin usko, vaikka ne askeleet melkolailla kohtauksen aiheuttivatkin viimeksi.
Ajoimme tätä pientä tietä pitkin, ympärillä on vain metsää, peltoja ja muutamia random-taloja siellä täällä. Osoitin juuri kaverilleni vaaleaa paalia erään ulkorakennuksen seinällä ja olin sanomassa siitä, kuinka se oli puoliksi säikäyttänyt minut ilmestyessään yhtäkkiä auton valokeilaan, kun katseeni kiinnittyi jonnekin ihan muualle; ojan vieressä seisoi vaalea hahmo, vain muutamien metrien päässä autosta ja katsoi suuntaamme. Hahmo oli osittain läpinäkyvä ja suurinpiirtein noin 7-8 -vuotiaan lapsen korkuinen. Autoon laskeutui täysi hiljaisuus ja päästyämme lähemmäksi hahmo katosi.
Jatkoimme matkaa isolle tielle siitä, mitään sanomatta. Kun olimme päässeet tuolle isolle tielle, kysyin kaveriltani siitä, mitä hän oli nähnyt; kuvaus osui täysin yhteen omani kanssa hahmon pituuden ja sijaintipaikan suhteen. Molemmat olimme samaa mieltä siitä, että kyseessä oli lapsi, tai jokin joka oli lapsen korkuinen.
Seuraavana yönä olimme jälleen liikenteessä. Kuuntelimme musiikkia autossa kännykästä, joka oli liitetty auton äänentoistosysteemiin ja käännetty ns. lentomodelle, eli kännykkä ei vastaanottanut puheluita, tekstiviestejä tai muutenkaan ottanut vastaan kenttää tai muuta. Ajoimme jälleen ensin tuonne hautausmaalle, kiersimme kierroksen siellä olevalla kääntymispaikalla ja jatkoimme matkaa sitten poispäin. Käännyimme sille samalle pienelle tielle, jossa olimme aiemmin hahmon nähneet. Ei ollut tarkoitus sen kummemmin lähteä katsomaan juuri kyseistä paikkaa eikä kumpikaan ollut puhunut siitä koko matkan aikana. Hiljaisuus kuitenkin laskeutui joitakin satoja metrejä ennen tuota eilistä kohtaamispaikkaa ja ainoat äänet olivat auton oma hyrinä ja mp3, joka soi kännykän kautta. Katseeni kiinnittyi siihen kohtaan tiukasti, missä olin hahmon edellisenä päivänä nähnyt. Näin myös kuulema kaverillani, tosin siitä sain kuulla vasta myöhemmin. Mitään ei näkynyt. Kun auto pääsi metrilleen samaan kohtaan, missä olimme hahmon nähneet, mp3-soitin sekosi täysin. Kappale alkoi hyppimään samaan tapaan kuin vanhoissa lp-levyissä kun neula hyppii paikallaan (tietotekniikasta jotain tietävät osaavatkin sanoa, ettei mp3-tiedosto periaatteessa pysty edes tekemään sellaista). Sama kohta toistui yhä uudelleen ja uudelleen ja lopetti vasta siinä vaiheessa, kun tuttavani sieppasi soittimen käteensä ja sulki koko laitteen. Myöhemmin kuuntelimme saman kappaleen uudelleen; tiedostossa ei ollut minkäänlaista virhettä, eikä se toistanut tuota hyppyshowta enää kertaakaan sen jälkeen.
Minusta tapaus oli mielenkiintoinen. Joitakin viikkoja sen jälkeen näin unen, missä olin jälleen Paltaniemessä. Tiellä, joka johtaa hautausmaalle, näin mustapukuisen naisen jonka pikemminkin aistin kuin tunnistin noidaksi. Tämä nainen lähti jahtaamaan minua sitä tietä kohden, missä tapasimme tuon pienen vaalean lapsihahmon. Unen loppu jäi hämärän peittoon, mutta kertoessani siitä seuraavana päivänä eräälle Paltaniemeä tuntevalle tuttavalleni sain kuulla mielenkiintoisen seikan, josta en ollut tiennyt aiemmin; tuolla tienpätkällä, jonne tuon noidan asetin, on todellakin hirtetty noidaksi syytetty nainen aikanaan. Paras seikka on, että tämä kyseinen hirttopaikka on melko tarkalleen vielä juuri siinä kohdassa, minne sen unessani asetin.
Näin kolme päivää tuon unen jälkeen pelkkiä todella pahoja painajaisia (yleensä nautin niistä täysin rinnoin), ja väsymyspuuskassa kerkesi käydä jo mielessäkin, että olinko jotenkin onnistunut häiritsemään kyseisen paikan mahdollisia henkiä tai siellä olevia energioita tai vastaavia. Painajaiset kuitenkin katosivat, mutta tunne siitä, että Paltaniemessä on todellakin jotain pahasti pielessä, on vahvistunut entisestään.
Olisi mielenkiintoista saada jonkinlainen aavetutkijaporukka tutkimaan sitä Paltaniemen osaa ja katsomaan, löytäisivätkö he sieltä mitään. Läheskään joka kerta en ole siellä onnistunut itsekään näkemään tai edes aistimaan mitään, mutta nämä kolme-neljä kertaa ovat kyllä olleet sen verran vahvoja kokemuksia, että pakko kai sitä skeptikkoa on töniä syrjään tämän suhteen - ehkä siellä sittenkin jotain on. Sellaista, mitä me ei ehkä voida ymmärtää.
Kerroinkin jo aiemmin tästä Paltaniemestä tällä foorumilla, niistä askeleista jotka lähtivät kävelemään minua kohden siellä ns. kivettömällä hautausmaalla.
No, muutamaa kuukautta myöhemmmin Paltaniemen tarina sai jatkoa...
Olimme tuttavan kanssa ajamassa öiseen aikaan taas siellä päin, ihan vain huvikseen ns. kummitusjahdissa edellisten kertojen innoittamana. Kummemmin en vieläkään kummituksiin usko, vaikka ne askeleet melkolailla kohtauksen aiheuttivatkin viimeksi.
Ajoimme tätä pientä tietä pitkin, ympärillä on vain metsää, peltoja ja muutamia random-taloja siellä täällä. Osoitin juuri kaverilleni vaaleaa paalia erään ulkorakennuksen seinällä ja olin sanomassa siitä, kuinka se oli puoliksi säikäyttänyt minut ilmestyessään yhtäkkiä auton valokeilaan, kun katseeni kiinnittyi jonnekin ihan muualle; ojan vieressä seisoi vaalea hahmo, vain muutamien metrien päässä autosta ja katsoi suuntaamme. Hahmo oli osittain läpinäkyvä ja suurinpiirtein noin 7-8 -vuotiaan lapsen korkuinen. Autoon laskeutui täysi hiljaisuus ja päästyämme lähemmäksi hahmo katosi.
Jatkoimme matkaa isolle tielle siitä, mitään sanomatta. Kun olimme päässeet tuolle isolle tielle, kysyin kaveriltani siitä, mitä hän oli nähnyt; kuvaus osui täysin yhteen omani kanssa hahmon pituuden ja sijaintipaikan suhteen. Molemmat olimme samaa mieltä siitä, että kyseessä oli lapsi, tai jokin joka oli lapsen korkuinen.
Seuraavana yönä olimme jälleen liikenteessä. Kuuntelimme musiikkia autossa kännykästä, joka oli liitetty auton äänentoistosysteemiin ja käännetty ns. lentomodelle, eli kännykkä ei vastaanottanut puheluita, tekstiviestejä tai muutenkaan ottanut vastaan kenttää tai muuta. Ajoimme jälleen ensin tuonne hautausmaalle, kiersimme kierroksen siellä olevalla kääntymispaikalla ja jatkoimme matkaa sitten poispäin. Käännyimme sille samalle pienelle tielle, jossa olimme aiemmin hahmon nähneet. Ei ollut tarkoitus sen kummemmin lähteä katsomaan juuri kyseistä paikkaa eikä kumpikaan ollut puhunut siitä koko matkan aikana. Hiljaisuus kuitenkin laskeutui joitakin satoja metrejä ennen tuota eilistä kohtaamispaikkaa ja ainoat äänet olivat auton oma hyrinä ja mp3, joka soi kännykän kautta. Katseeni kiinnittyi siihen kohtaan tiukasti, missä olin hahmon edellisenä päivänä nähnyt. Näin myös kuulema kaverillani, tosin siitä sain kuulla vasta myöhemmin. Mitään ei näkynyt. Kun auto pääsi metrilleen samaan kohtaan, missä olimme hahmon nähneet, mp3-soitin sekosi täysin. Kappale alkoi hyppimään samaan tapaan kuin vanhoissa lp-levyissä kun neula hyppii paikallaan (tietotekniikasta jotain tietävät osaavatkin sanoa, ettei mp3-tiedosto periaatteessa pysty edes tekemään sellaista). Sama kohta toistui yhä uudelleen ja uudelleen ja lopetti vasta siinä vaiheessa, kun tuttavani sieppasi soittimen käteensä ja sulki koko laitteen. Myöhemmin kuuntelimme saman kappaleen uudelleen; tiedostossa ei ollut minkäänlaista virhettä, eikä se toistanut tuota hyppyshowta enää kertaakaan sen jälkeen.
Minusta tapaus oli mielenkiintoinen. Joitakin viikkoja sen jälkeen näin unen, missä olin jälleen Paltaniemessä. Tiellä, joka johtaa hautausmaalle, näin mustapukuisen naisen jonka pikemminkin aistin kuin tunnistin noidaksi. Tämä nainen lähti jahtaamaan minua sitä tietä kohden, missä tapasimme tuon pienen vaalean lapsihahmon. Unen loppu jäi hämärän peittoon, mutta kertoessani siitä seuraavana päivänä eräälle Paltaniemeä tuntevalle tuttavalleni sain kuulla mielenkiintoisen seikan, josta en ollut tiennyt aiemmin; tuolla tienpätkällä, jonne tuon noidan asetin, on todellakin hirtetty noidaksi syytetty nainen aikanaan. Paras seikka on, että tämä kyseinen hirttopaikka on melko tarkalleen vielä juuri siinä kohdassa, minne sen unessani asetin.
Näin kolme päivää tuon unen jälkeen pelkkiä todella pahoja painajaisia (yleensä nautin niistä täysin rinnoin), ja väsymyspuuskassa kerkesi käydä jo mielessäkin, että olinko jotenkin onnistunut häiritsemään kyseisen paikan mahdollisia henkiä tai siellä olevia energioita tai vastaavia. Painajaiset kuitenkin katosivat, mutta tunne siitä, että Paltaniemessä on todellakin jotain pahasti pielessä, on vahvistunut entisestään.
Olisi mielenkiintoista saada jonkinlainen aavetutkijaporukka tutkimaan sitä Paltaniemen osaa ja katsomaan, löytäisivätkö he sieltä mitään. Läheskään joka kerta en ole siellä onnistunut itsekään näkemään tai edes aistimaan mitään, mutta nämä kolme-neljä kertaa ovat kyllä olleet sen verran vahvoja kokemuksia, että pakko kai sitä skeptikkoa on töniä syrjään tämän suhteen - ehkä siellä sittenkin jotain on. Sellaista, mitä me ei ehkä voida ymmärtää.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
Asuimme Vehkajärvellä Haminan kupeessa eräässä vanhassa omakotitalossa. Talo on todella vanha ja siellä oli asunut näitä ns. aseenkätkijöitä, olikohan se nyt sitten tuon sisällisodan vai minkä aikana mutta kuitenkin.
Kun muutimme siihen pieneen taloon oli minulla jo omituinen olo siitä. Ajattelin että ehkä se olo johtui vain muutosta. Kuitenkin ekasta yöstä alkaen heräsin yöllä siihen kun minulle tuli tunne että joku kumartuu ylitseni ja pomppasin aina sängystä ylös. Mieheni ihmetteli touhuani mutta sanoi itse myös nukkuneensa huonosti. Sitten yhtenä yönä väsyin siihen tunteeseen ja kirosin että "etkö helvetti voi jättää rauhaan!" Minä sain sen jälkeen nukkua ihan hyvin muuten mutta lapset alkoivat joka yö juosta tiettyyn aikaan alakertaan huutaen että yläkerrassa on joku. Mies kävi katsomassa ja ketään ei näkynyt. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes täysin väsyneenä pillahdin itkuun ja pyysin että "eikö voitaisi kaikki elää täällä sovussa, sillä me tarvitsemme tämän kodin". Itkin lopulta itseni uneen ja sen jälkeen ei kukaan meillä enää herännyt siihen että joku olisi huoneessa. Vieläkin kun tätä muistelen nousee ihokarvat pystyyn.
Kun muutimme siihen pieneen taloon oli minulla jo omituinen olo siitä. Ajattelin että ehkä se olo johtui vain muutosta. Kuitenkin ekasta yöstä alkaen heräsin yöllä siihen kun minulle tuli tunne että joku kumartuu ylitseni ja pomppasin aina sängystä ylös. Mieheni ihmetteli touhuani mutta sanoi itse myös nukkuneensa huonosti. Sitten yhtenä yönä väsyin siihen tunteeseen ja kirosin että "etkö helvetti voi jättää rauhaan!" Minä sain sen jälkeen nukkua ihan hyvin muuten mutta lapset alkoivat joka yö juosta tiettyyn aikaan alakertaan huutaen että yläkerrassa on joku. Mies kävi katsomassa ja ketään ei näkynyt. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes täysin väsyneenä pillahdin itkuun ja pyysin että "eikö voitaisi kaikki elää täällä sovussa, sillä me tarvitsemme tämän kodin". Itkin lopulta itseni uneen ja sen jälkeen ei kukaan meillä enää herännyt siihen että joku olisi huoneessa. Vieläkin kun tätä muistelen nousee ihokarvat pystyyn.
-
kakojootti
- Olivia Benson
- Viestit: 706
- Liittynyt: Ti Kesä 24, 2008 5:07 pm
- Paikkakunta: karu pohjola
EVP (White Noise) http://www.liveleak.com/view?i=32f_1221860765
Kyllä skitskofrenia aina yksin olemisen voittaa.
http://www.henkientalo.com/tarinat/7.html
Tästä tuli mieleen vastaavanlainen juttu. Oltiin yövuorossa toisen hoitajan kanssa, ja istuttiin kahvihuoneessa. Kahvihuoneeseen johtava liukuovi oli auki niin että meillä oli näköyhteys osaston käytävään. Molemmat nähtiin ''sivusilmällä'' että joku kulki käytävässä, ja ihmeteltiin kukas potilas se nyt siellä on liikkeellä. Sitten lähdettiin kiertämään huoneet, ja huomasimme että ylimääräisen huoneen ovi oli auki (potilas oli kuollut aikaisemmin sinä yönä, ja vainaja oltiin viety sinne ylimääräiseen huoneeseen, pois kahden hengen huoneesta) vaikka varmasti olimme jättäneet oven kiinni. Samalla kierroksella huomattiin toisenkin potilaan nukkuneen pois. Olisko ollu viikatemies liikeellä käytävillä?
Tästä tuli mieleen vastaavanlainen juttu. Oltiin yövuorossa toisen hoitajan kanssa, ja istuttiin kahvihuoneessa. Kahvihuoneeseen johtava liukuovi oli auki niin että meillä oli näköyhteys osaston käytävään. Molemmat nähtiin ''sivusilmällä'' että joku kulki käytävässä, ja ihmeteltiin kukas potilas se nyt siellä on liikkeellä. Sitten lähdettiin kiertämään huoneet, ja huomasimme että ylimääräisen huoneen ovi oli auki (potilas oli kuollut aikaisemmin sinä yönä, ja vainaja oltiin viety sinne ylimääräiseen huoneeseen, pois kahden hengen huoneesta) vaikka varmasti olimme jättäneet oven kiinni. Samalla kierroksella huomattiin toisenkin potilaan nukkuneen pois. Olisko ollu viikatemies liikeellä käytävillä?
-
Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2475
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
Minäkin kuulin saman tarinan joskus 80- luvun loppupuolella, kun olin tutustumassa paikallisiin kirkkoihin. Muistelen vain, että noitavainot olisivat olleet vielä yleisempiä, ja että muitakin vainottiin/ tuomittiin kuolemaan noituudesta, kuin vain tämä yksi nainen. Paikallishistoriaa tunteva henkilö kertoi näistä tapahtumista, en kuitenkaan muista yksityiskohtaisemmin.VoDKa kirjoitti: Unen loppu jäi hämärän peittoon, mutta kertoessani siitä seuraavana päivänä eräälle Paltaniemeä tuntevalle tuttavalleni sain kuulla mielenkiintoisen seikan, josta en ollut tiennyt aiemmin; tuolla tienpätkällä, jonne tuon noidan asetin, on todellakin hirtetty noidaksi syytetty nainen aikanaan. Paras seikka on, että tämä kyseinen hirttopaikka on melko tarkalleen vielä juuri siinä kohdassa, minne sen unessani asetin.
Paltaniemen vanha hautausmaa ainakin on hiekkaharjuun perustettu, ja kun vesi on syövyttänyt maata, se on liikkunut ja haudat ovat avautuneet. Vainajien lepopaikat ovat osittain hajonneet, ja voihan olla, etteivät kaikki sielut lepää rauhallisesti.VoDKa kirjoitti: Painajaiset kuitenkin katosivat, mutta tunne siitä, että Paltaniemessä on todellakin jotain pahasti pielessä, on vahvistunut entisestään.
Aikoihin en ole paikalla käynyt, ja mietinkin onko sinne mahdollisesti perustettu uusi hautausmaa?
Joskus pentuna muistan kun käytiin Pyhäsalmella (Pohjois-Pohjanmaa?) jollain vanhalla hautasmaalla jossa ei muistaakseni juuri ollu hautakiviä, pari vanhaa hautaristin mätää puupalasta muistin nähneeni. Muistaako joku paikkakuntalainen tän sijaintia/nimeä, jos tulis uudelleen käytyä? Vitun spookilta se mesta ainakin pentuna tuntui.