MURHA.INFO

Mä en pidä korkeista paikoista, pelkään tippumista. Ja inhoan käärmeitä.
Tosin en tiedä onko nuo fobioita, toisin sanoen en mene paniikkiin jos käärmeen näen, tulee vain sellainen oksetusolo
Ja nautin näköalapaikoilla näkymästä paitsi alaspäin katsoessa

Katoilla ja korkeilla paikoilla voin olla ja liikkua aivan normaalisti, mutta tikkailla en voi nousta juuri omaa pituuttani korkeammalle.

Korkeankammoa on varmaan tutkittu, pohjimmiltaan tietysti evoluution kehittämä, mutta kummasti henkilökohtaisia suuria eroja.

Se on tuo korkeanpaikan kammo jännä juttu, itselläni sitä ei ole sinänsä, voi kurkistella vaikka minkä korkuisista paikoista, kunhan se on vankka, esim Eiffel tms.

Mutta auta armias jos on huterat tikkaat niin jo kolme metriä on kova paikka, joskus käynyt isojen hallien tms. katossa katselemassa niin telineillä jotka huojuvat kuin myös ns bronttosauruksilla tai saksinostimilla.
En voi sanoa nauttivani, kammottaa ajatus että jokin pettää.

Toisaalta korkeisiin mestoihin tottuu, tulee jopa uhkarohkeaksikin, silloin ne vahingot sieeten sattuu.

Mä oon niin nolo, mutta mulla on polvifobia.
Mä en voi koskee mun polviin, enkä kestä että kukaan muukaan koskee omiaan, saati sitten mun polvia
Täsmennykseksi, voin siis koskee polveani suoraan ylhäältä, mutta sivuilta en voi, ja muljutus saa oksennusrefleksin aikaiseksi.

haha^^

Mulla on taas jalkaterä/varvasfobia, etenkin miesten, tulee kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta että jonkun miehen jalka koskettais omaani, varsinkin jos on miehellä vielä pitkät varpaan kynnet, hyi hemmetti.
Eli nilkasta alaspäin miehen jalat, no no!

Toinen on hämähäkit ja käärmeet, sekä muut öttiäiset.

Edit: lisää muistu mieleen, jonkun sortin fobia on myös meressä, järvessä, lammessa uimisella, kun pelkään alla olevaa, eli en tiedä mitä hirmukaloja on pohjassa tai allani.
Sitten on myös madot, etenkin matojen laittaminen kalastuskoukkuun on ihan hirveetä, en pysty itse tekemään sitä enää, vaikka nuorempana pystyin, voi tietty olla myös jotain tiettyä sympatiaa matoraukkaa kohtaan, mutta mistä sitä tietää

Ja taas yksi fobia tilitettäväksi:

Aivan tajuton neula/verikammo - kun verikoe otetaan taju meinaa lähteä väkisin. Tiedän sen, joten multa otetaan verikoe aina makuuasennossa. Mutta viimeksi tää oire oli tullu sen verran fiksummaksi , että oli aivan hyvä olo kunnes nousin siitä sitten viiden minuutin kuluttua ylös ja poistuin käytävälle alkoi aivan yhtäkkiä huimaamaan ja pyörryin.

Edit: Poistettu osa, josta jo edellä

Mulla on siivousfobia. En viitsi siivota liian puhtaaksi kämppää, koska pelkään, että se on hetken päästä yhtä sekainen ja olen tehnyt työn turhaan

Korkeat paikat, varsinkin ennestään tuntemattomat avosillat. Joihinkin tottuu pakosta.

Räjähdyskammo. Viattomimmillaan ilmapallojen (niiden poksahtamisen) pelkoa, mutta myös muut räjähdykset pelottavat (auto, lentokone,happipullo), mikäli mielikuvitukselle antaa vallan.

Tosin mikään noista fobioista ei todellisuudessa ole este arkipäivän elämälle. Pelkkiä pelkoja siis.

Joskus kuulin väitettävän, että korkean paikan kammo on ihmisillä, jotka alitajuisesti pelkäävät hyppäävänsä (suisidaalisuutta siis). Uskottavampi on ihan järkeen perustuva selitys putoamisen kohtalokkaista seurauksista.

mulla on homofobia

Mulla sellainen lievä "fobia", että hälytysajoneuvojen äänet saa mut tärisemään ja miltei paniikkiin! Jos kuulen jostain kauempaa, saatikka sitten aivan läheltä, hälytysajoneuvon "pii paa" äänet, niin heti alkaa vapisuttaa ja hikoiluttaa. Samoin ne siniset hälytysajoneuvojen valot!Johtuu osaksi varmaan siitä, että asun pienellä paikkakunnalla jossa tuntee, tai ainakin tietää suunnilleen "kaikki" ja pakostakin miettii heti että mitä on sattunut ja kenelle?!!

Tosi kiva juttu, kun veljeni on palopäällikkö joten väkisinkin noiden edellämainittujen kanssa on "tekemisissä" jollain lailla...

Tämä "fobia" ei siis haittaa sen kummemmin arkielämääni, ja pärjään pelkoni kanssa.

pelkään hirviä. se on ihan sairaalloista kun ei pysty edes luontodokkareita katsomaan, pakko vaihtaa kanavaa jos hirvi vilahtaa. en ole koskaan ollut hirven kanssa kolarissa enkä oikeen osaa sanoa mistä kammo niitä kohtaan johtuu. keräilen kansioon lehtijuttuja hirvien hyökkäyksistä ihmisten kimppuun (niitä sattuu ihan helvetin paljon ympäri pohjoista pallonpuoliskoa). yök, hyi, heti käy puistatus kun ajattelee hirviä

Kaikki nilviäiset ja hämähäkit tietysti. Korkeat paikat ovat myös kuvottavia ja homojen lähentelyt tekevät olosta hivenen epämukavan.

Tiedättehän kuin piirretyissä joku säihkähtää ja hyppää ilmaan.
No, sitä ei tapahdu ainoastaan piirretyissä. Kerran kesällä ikkunasta oli tullut sisälle tosi iso koppakuoriainen. kun näin sen lattialla, hyppäsin ainakin puoli metriä ilmaan.
Joskus en edes uskalla mennä kesällä ulos kun siellä voi olla hyönteisiä ja metsään ei voi mennä ollenkaan jos on hirvikärpäsaika.
Kerran lenkkipolulla hirvikärpänen tarttui vaatteisiini ja sen jälkeen en ole sillä lenkkipolulla käynyt. Jossain sukulaisilla en voi olla yötä kun heidän talossaan on ötököitä.
Rajoittaa siis elämääni aika paljon.

kaikki ötökät ja sammakot.
sammakko kammo tullut siitä kun pienenä astunu paljasjaloin ISON sammakon päälle...

Pelkään kahta asiaa: raskaaksi tulemista ja humanoideja.

Humanoidipelko sai alkunsa lapsuudessa, tuli katsottua liikaa ufo-dokumentteja sekä luettua aiheesta kirjallisuutta.

Raskaaksi tulemisen pelkoa en osaa tarkemmin selittää. Se vain on.