MURHA.INFO

MissHolmes kirjoitti:

Harriet Makepeace kirjoitti:

MissHolmes kirjoitti:Niin mt-ongelmiin harvemmin saa mitään ''rauhottavaa kuuria''.

Minusta ahdistus ja masennus luetaan mt-ongelmiin, mutta tuolla hulluudella tyttäreni tarkoitti lähinnä raskaamman luokan psyyke- ja/tai persoonallisuushäiriöitä.

Tämä on ystävän ilmaisu. Sinulla, kuten minullakaan ei ole tarkempaa tietoa mahd. ongelmien laadusta. Minfo EI OLE Suoli24 tyyppinen juorupalsta!!

...niin. Minä kerroin nuoren tyttäreni näkemystä.
En puhunut mitään ystävien sanomisista kuten sinä.
En juorunnut, enkä edes lainannut ketään. Kannattaa lukea mitä kommentoi.

Hyvä MsHolmes! Luulen että tekijän ystävän kertomus on kuitenkin luotettavampi kuin sinun tyttären, joka ei tuntenut tekijää.
Mielestäni on todennäköistä että Saarella on ollut psyykeongelmia, eli sopii olettaa että hoito ei ole tehonnut tai tekijä on laiminlyönyt hoidon.
On kuitenkin merkillistä että hän on ylipäätän hakeutunut hoitoon.

Myös mielialalääkkeillä on ns rauhoittava vaikutus.

On taas muutaman konkreettisen ehdotuksen aika. Uusimpien tietojen valossa ei voi välttyä ajattelemasta muutamaa käytännöllistä toimintamallia:

1) Sekä Saaren että Auvisen ajatukset ja jossain määrin toimintasuunnitelmatkin (tosin melko löyhällä tasolla) ovat olleet kaveripiirin tiedossa. Herääkin kysymys, onko mahdollista ylipäätään laatia sellaista checklist -tyyppistä helposti opittavaa ennusmerkkien listaa jonka täyttymisen tulisi soittaa hälytyskelloja.

2) Pelkkä epämääräinen huolestuminen ei luonnollisesti riitä. Pitää olla selkeät keinot tehokkaaseen interventioon. Joku aikanaan täällä ehdottikin "yksittäistä numeroa, johon soittamalla saisi apua". Tällä tarkoitettiin ahdistuneen, psyykkisistä ongelmista kärsivän ihmisen avunsaantikynnyksen madaltamista.

Käytännössä yksi vaihtoehto olisi hyödyntää nykyistä keskussairaalaverkkoa siten että jokaisen keskussairaalan yhteyteen avattaisiin psykiatriset päivystyspisteet. Tiedän että tähän liittyy runsaasti käytännön ongelmia, ei vähiten resurssien ja eniten tällaisia pisteitä kuormittavien (päihdeongelmaiset ym) muodossa. Järjestelmä tällaisenaan tuottaisi kuitenkin todennäköisesti enemmän ns. nopean vasteen hyötyä kuin nykyinen malli jossa yleissairaalapäivystyksessä psyykkisiä ongelmia useimmiten diagnosoidaan ja hoidetaan tavanomaisella lääkärikoulutuksella ja pidemmän ajan päähän viittaavilla lähetteillä.

Tällainen yksikkö voisi organisoida ensihoitopalvelun tapaan myös kenttätoimintaa: kenties jokaisen sairaanhoitopiirin alueella voisi harkita 24/7 toimintavalmiudessa olevaa PK-seudun SOS-auton tyyppistä "psykiatrista ensihoitoyksikköä" joka tekisi kotikäyntejä ja suorittaisi ensiarviota sekä osallistuisi myös sellaisiin poliisitehtäviin joissa psykososiaalisen tuen tarve on tavallista suurempi. Yksikön miehistönä voisi olla vaikkapa päivystysten triagehoitajien tapaan potilaiden (psyykkiseen) tila-arvioon koulutettu psyk. sairaanhoitaja ja kuntien/läänin kustantama sosiaalityöntekijä. Tarvittaessa yksikkö järjestäisi potilaan kuljetuksen kotoaan edellä mainitulle psykiatriselle päivystyspolille.


3) Persoonallisuushäiriöiden yleisyyttä vakavien väkivaltarikosten yhteydessä ei voi liikaa painottaa. Tulisi suunnata perusteellista erikoiskoulutusta kaikille kuulusteluja suorittaville poliisimiehille tällaisten henkilöiden käsittelystä ja piirteiden tunnistamisesta. "Maallikkodiagnosointi" on pienempi paha kuin potentiaalisesti vaarallisen henkilön päästäminen vapaalle jalalle riittävän rikosepäilyn puutteessa. Tietenkään pelkkä tunnistaminen ei riitä vaan tarvitaan myös keinoja toimia. Mitä tällaiset keinot sitten voisivat olla?

3 a) Julkisilla paikoilla tapahtuvien tai niitä koskevien väkivallantekojen suunnittelun ja valmistelun kriminalisointi, joka määriteltäisiin varsin joustavasti. Tällöin perustellun epäilyn pohjalta voitaisiin tehdä muutakin kuin vain poistaa mahdollinen ampuma-aselupa. Mikäli henkilöllä on vakaita aikeita, on laillisen ampuma-aseen käyttömahdollisuuden evääminen vain hidaste. On ymmärrettävä että vaara uhkaa henkilön, ei välineen muodossa.

Lisäksi pitäisi muodostaa yhtenäinen ja toteutumisvarma kaava yhteistyössä oikeuslaitoksen kanssa. Tämä voisi toimia vaikkapa siten että esitutkinnan tapahtuessa tällaisella rikosnimikkeellä, vangitsemisvaatimuksiin suostuttaisiin suhteellisen kevyin perusteluin. Oikeusturvasta huolehtiminen onnistuu jälkikäteisestikin, kuten case Nils Gustafsson osoitti ja joka tapauksessa yksilöön kohdistuva tilapäinen haitta on kaikilla laskukaavoilla pienempi paha kuin yhteisöön kohdistuva mahdollinen (ja tässä vaiheessa - siis vangitsemiskäsittelyyn päädyttäessä - jo taatusti hyvinkin todellinen) uhka.

3 b) Mikäli edellä ehdotettu kriminalisointi saataisiin toteutettua (jota mm. yleensä syvästi inhoamasti oikeusministeri T. Brax väläytti), avautuisi reaalinen mahdollisuus ehkäisevälle rikospoliisityölle. KRP:n tulisi perehtyä nykyistä paremmin web 2.0 -kulttuuriin, erityisesti eri yhteisöpalvelujen sisällä muodostuneisiin ryhmittymiin ja oppia tietynlainen "välinelukutaito" näitä koskien. Ymmärtää käyttäjien löyhän verkottumisen logiikka, osata etsiä kolmannen tai neljännen "linkin" kautta haravoinnin kohteita. Taitoa tulkita kuvallinen viestintä oikein.

Tässä tarvitaan yhteistyötä monelta suunnalta, hyvin merkittävässä roolissa ovat myös palvelujen ylläpitäjät. IRC-galleria on hoitanut tonttinsa esimerkillisesti. Tulee määritellä selkeästi kategoriset asiat joita sana- ja kuvailmaisusta pitäisi osata haistella. Tähän eivät mekaaniset seulontasysteemit erityisen hyvin pysty, toki niistäkin on tietynlaista apua siinä vaiheessa kun on hieman paremmin selvillä millaista erityissanastoa jokin alakulttuuri suosii.

Toisaalta siis tarvittaisiin teknisen osaamisen tehostamista, mutta vieläkin kipeämmin kykyä kohdistaa rajalliset tiedusteluresurssit oikein. Tiedettävä mitä hakea ja mistä. Tässä tarvitaan aivan väistämättä suuren yleisön apua. Vain volyymilla voidaan kyetä tuomaan esiin edes jäävuoren huippu ilmiöistä. Kymmenetkin "väärät" ilmiannot ovat pienempi vahinko kuin kolmas joukkosurma. Tässä tarvitaan asennemuutosta rautalangasta vääntämällä. Silti ilmiantamisen ei pidä tarkoittaa naapurivakoilua tai kiusanteon uutta välinettä. Onkin olennaisempaa tuoda poliisin tietoon yhteisöjä ja ilmiöitä kuin kerätä aineistoa jotakuta yksittäistä henkilöä vastaan. Toisaalta yksilöt toimivat usein löyhissä yhteisöissä ja tietyn yksilön esille nostaminen avaa usein portin myös isomman ringin tavoittamiseen.

--

Ajatuksia ja kommentaaria saa esittää. Konkreettiset ehdotukset lienee tämän asian osalta tässä, ellei jotain todella mullistavaa ilmene. Aiemmat "ehdotukseni" löytyvät alempaa ketjusta, koskien mm. ampuma-aselakia jota en tässä enää uudelleen käsittele.

MissHolmes kirjoitti:Niin mt-ongelmiin harvemmin saa mitään ''rauhottavaa kuuria''.Masennuslääkkeet määrätään yleensä vähintään puolen vuoden jaksolle.

Sallinet että myös minä otan kantaa tähän.
Itseasiassa mielenterveysongelmiin saa juurikin rauhoittavia lääkkeitä, voidaan tähän vetää esimerkkinä yksi tunnetuimmista; diapam. Diatsepamiini vaikuttaa keskushermostoon rauhoittavasti.
Masennuslääkkeitä ei myöskään yleensä määrätä puolen vuoden jaksolle vaan riittää että käyt lääkärille sanomassa kuinka masentunut jne. olet ja niin vain irtoaa kuuri. Tosin kuuri ei tarkoita sitä että saisit ajan psykologille, oi ei. Kuitenkin tiedetään että ainoastaan lääkekuuri ei poista tätä "ongelmaa".

MissHolmes kirjoitti:17 vee tyttäreni sanoi eilen, että ei tuo Saari hänestä ole hullu tai mielisairas ollut.
Hänestä tarpeeksi suuri annos pahaa oloa, ahdistusta, pettymystä ja menetystä, voi ajaa nuoren järjettömiin tekoihin.

Varsinkin, jos tuohon vielä lisätään se, että ei ole kanavaa/ ihmistä purkaa asioita ja ainoa 'vertaistuki' on netin vastaavassa tilanteessa olevat tunne-elämänsä hallinnasta syrjäytyneet.

Ihan samaa mieltä tyttösi kanssa olen siitä, ettei ole ihmekään, että jos on monen vuoden ajan (yläaste ja ammattikoulu = 6 vuotta, siihen päälle vielä keskeytetty lukio ja armeija, mahdollisesti lisäksi myös ala-asteen ajan) ollut kiusattu, niin varmasti siitä tulee aivan järjetön määrä pahaa oloa, ahdistusta, pettymystä ja huono omatunto. Lisäksi monesti menee niin, että kun on yleisesti kiusattu, niin kukaan ei tahdo olla kiusatun kaveri, enemmän annetaan ystävyydenosoituksia kiusaajille. Lisäksi, kun otetaan huomioon, että Saari oli poika, niin aloin miettimään, että pojat eivät yleensä taida edes puida tunteitaan kuten vaikka tytöt. Eli ei ole varmaankaan puhunut kenenkään kanssa mistään kiusauksen herättämistä tunteista, vellonut niitä vain sisällään ja ehkä jopa katkeroitunut siitä.

Ei edellä kuvailtu ole hullu tai edes mielisairas (siinä sanan merkityksessä, että pitäisi viedä pehmustettuun huoneeseen ja heittää avain pois), vaan äärettömän ahdistunut ja masentunut henkilö, joka ajetaan nurkkaan. Sitten siellä nurkassa ollessaan sattuu huomaamaan yhden väärän keinon toimia (ampua muita) ja käyttää sitä.

Tässä meni nyt vähän puurot ja velit sekaisin.

Minun oli tarkoitus vain tuoda julki nuoren tyttäreni näkemys, jossa ajatuksena oli se, että tuollaisessa henkisessä tilassa tässä maassa on valitettavan moni nuori/lapsi.

Ja se kauhea tosiasia, että tyttäreni mielestä tuollaisen järkyttävän teurastuksen tekoon ei tarvitakkaan fanaattista terroristityyppistä psykopaatti-skitsofreenikko-demonia, vaan ihan arkiset ongelmat kasautettuna riittävät silloin, kun turvaverkkoa ympärillä ei ole.

Tämä on niin sanottua spekulaatiota maamme nuorison tilasta. Ei juoruilua tai panettelua.

Howler kirjoitti:Sitten siellä nurkassa ollessaan sattuu huomaamaan yhden väärän keinon toimia (ampua muita) ja käyttää sitä.

Mielestäni "sattuu huomaamaan" on hieman väärä termi tällaisesta operaatiosta, jota on harkittu vakaasti jo usean vuoden ajan. Tai no, toisaalta en tiedä, kuinka vakaasti asiaa on harkittu. Tuntuu kuitenkin ihmeelliseltä, että voi käydä koulua vieläpä ihan hyvällä menestyksellä, jos on tuollaisia ajatuksia. Tosin eiväthän ne ajatukset välttämättä 24 tuntia vuorokaudessa pyöri toisten murhaamisen ympärillä.

Olisi mielenkiintoista tietää, oliko toteutuspäivämäärä ennalta päätetty, vai nopeuttiko kuulusteluihin joutuminen asiaa.

Yksi asia joka on ristiriidassa tämän 'kiusaamisteorian' kanssa on se, että itse kiusaajille, hän ei ole kostanut.

Tiettävästi Kauhajoella ei ole kiusaamisa ollut. Hän oli aikuinen mies, joten 'kiusatusta' on turha puhua.
Uset koulusurmaajat kokevat tulleensa kiusatuksi, usein taustalla on tekijän näkemys siitä että häntä ei ole jollain tavalla hyväksytty mukaan jengiin tms Tekijä on ehkä halunnut 'hengailla' enemmän naisten kanssa, kun naisvaltaisella alalla on ollut, mutta hänestä ei ole tykätty. Omassa itsekyydessään hän ei ole tajunnut, että naiset eivät halua seurustella psykopaatin kanssa, jolla on surmaamistarpeita.

Kuvittelisi, että Jokelan tapauksen jälkeen poliisi olisi selvittänyt kehen kaikkiin tämä Jokelan hörhö on ollut yhteyksissä. Ja poliisi olisi tiedottanut vaikka kyseisen ihmiset kotialueen poliisia siitä, että x on ollut yhteydessä Jokelan hörhön (en muista edes nimeä) kanssa, että pitäkää silmänne auki.

Eli siellä Saaren tiedoissa olisi ollut joku merkintä siitä, että hän on ollut yhteyksissä Jokelan ampujan kanssa. Poliisi olisi tämän tiedon nojalla voinut alun perin suhtautua vakavammin aselupahakemukseen ja sittemmin netin ammuskeluvideoon.

Nyt pitäisikin sitten selvittää tosi tarkkaan tämän Saaren yhteydet, että osattaisiin olla varuillaan hänen sekopääverkostonsa suhteen. Niin ettei näille myönnetä aselupaa jne.... Vai onko tämä yksilön suojan vastaista???

Teleksi kirjoitti: Jokelan hörhön (en muista edes nimeä)

Pekka-Eric Auvinen.

MissHolmes kirjoitti:Ja se kauhea tosiasia, että tyttäreni mielestä tuollaisen järkyttävän teurastuksen tekoon ei tarvitakkaan fanaattista terroristityyppistä psykopaatti-skitsofreenikko-demonia, vaan ihan arkiset ongelmat kasautettuna riittävät silloin, kun turvaverkkoa ympärillä ei ole.

Niin, Suomessahan on tapahtunut kautta maailman sivu tapauksia, joissa perheenisä on ampunut perheenjäsenet ja lopuksi itsensä, kun ongelmat (yleensä raskaat taloudelliset ongelmat, kuten konkurssi, paha velkaantuminen, ulosotto, pakkohuutokauppa...) ovat pahasti kasautuneet päälle ja hän on kokenut olleensa umpikujassa.

Itsekin tiedän tällaisen tapauksen, eikä perheenisä ollut mikään terroristi eikä psykopaatti, vaan syvästi masentunut. Ase hänellä oli, koska asui maaseudulla ja harrasti metsästystä.

Wuulffi kirjoitti:[vaan syvästi masentunut.

Eli mielenterveysongelma taustalla.

Teleksi kirjoitti:Nyt pitäisikin sitten selvittää tosi tarkkaan tämän Saaren yhteydet, että osattaisiin olla varuillaan hänen sekopääverkostonsa suhteen. Niin ettei näille myönnetä aselupaa jne.... Vai onko tämä yksilön suojan vastaista???

Niin, Auvinenhan kuului sen tanskalaisen "nettityttöystävänsä" kanssa jonkinlaisiin YouTuben seköpääyhteisöihin tms, joihin käsitääkseni kuului myös useita muitakin käyttäjiä ulkomailta(kin). Mm. se yksi jenkkiläinen kouluampujajahan oli Auvisen kanssa yhteyksissä. Ties mitä moiset saavat aikaan ympäri maailmaa. Eli siis jos näiden kesken on paljonkin yhteyksiä, niin toivottavasti tulevat julki.

Harriet Makepeace kirjoitti:Tiettävästi Kauhajoella ei ole kiusaamisa ollut. Hän oli aikuinen mies, joten 'kiusatusta' on turha puhua.

Ottamatta lainkaan kantaa siihen, oliko Saari kiusattu vai ei, niin tuon vain sen esiin, että myös aikuinen voi olla kiusattu.

Ystäväni on töissä opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa, jossa opiskelevat ovat aikuisia. Hän on kertonut ihan uskomattomia ja järjestelmällisiä kiusaustapauksia, joiden kanssa opettajat ovat joutuneet paiskimaan töitä, että ne olisi saatu ratkaistuksi. Ja kiusatut ovat tosiaan voineet hyvin huonosti jo ennen kuin kiusaus on tullut opettajien tietoon.

Kiusausta tapahtuu myös työpaikoilla, missä on vain aikuisia ihmisiä. Ja tiedän näissäkin tapauksia, joissa ihmisen on täytynyt ottaa loparit, kun ei ole enää kestänyt sitä kiusaamista.

Kyllä aikuisetkin voivat kiusata toisiaan todella sairaasti.

ShipWreck kirjoitti:

Howler kirjoitti:Sitten siellä nurkassa ollessaan sattuu huomaamaan yhden väärän keinon toimia (ampua muita) ja käyttää sitä.

Mielestäni "sattuu huomaamaan" on hieman väärä termi tällaisesta operaatiosta, jota on harkittu vakaasti jo usean vuoden ajan. Tai no, toisaalta en tiedä, kuinka vakaasti asiaa on harkittu.

Onhan silläkin suunnittelulla ja harkinnalla ollut alku, ja tarkoitin että silloin ihan alussa sattui huomaamaan tälläisen keinon, jota muutkin on käyttäneet ja alkanut sitten kehittelemään sitä ajatusta pidemmälle.