Hyvä huomio Fränkältä - Auer kertoo nähneensä lapsen vasta mennessään
puhelimeen. Lapsen käydessä takkahuoneen "ovella" tämä ei päässyt lähelle
lasinpalojen takia, minkä on kertonut Ari Auerille.
Tämän johdosta Auer ei ilmeisesti nähnyt tyttöä. Lisäksi J. Lahti oli välissä - Auer on kertonut, että "Jukka kiroili", mutta ehkä puhuikin tytölle? Toisaalta Auer on voinut pyrkiä jättämään tytön "pois kuvasta" suojelusyistä? Toivoen, että tämän ei tarvitsisi joutua toistuvien tuskallisten kuulemisien kohteeksi (niin kuin on käynyt).
Kahta käyntiä tyttö ei mainitse ensimmäisessä kuulemisessa, ja Fränkän mainitseman seikan
vuoksi kaksi käyntiä ei ole todennäköistä. Voidaan kuitenkin Sisotalon tavoin tulkita, että tyttö on kertonut Ari Auerille kahdesta käynnistä ennen hätäpuhelua:
http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/ariamast.wma
Mutta Ari Auerin mukaan tyttö siis olisi todistanut "lasin kilahtamisen sisälle"?
Toisaalla tyttö kertoo, että lasi oli ensin "rysähtänyt" sisälle, minkä jälkeen hän oli
toisen kerran lähtenyt huoneesta ja nähnyt äidin menossa puhelimeen.
Mutta tyttö on siis sairaalassa kertonut kolmannen käynnin yhteydessä myös "piilosta":
"hän sano, että se olisi jotenkin mennyt sinne piiloon". Tämä viittaisi siihen, että
tyttö on nähnyt ensin isänsä ja sitten vasta tappajan vilahtamisen - tämä olisi sopusoinnussa
muiden kuulemisten kanssa.
Nämä detaljit ovat kuitenkin hieman toisarvoisia. Tyttö ei nähnyt äitiään verityössä tai sen jäljiltä. Tyttö näki ulkopuolisen tekijän. Tämän kertomus on ihan eri tavalla johdonmukainen kuin pojan kertomus, jossa olennainen seikka jää kokonaan kysymysmerkiksi: lavastustoimet.
Poika kuvailee murhatyön jälkeisiä tapahtumia:
A: Nii sitten, tota, sitten ku se hiljeni, ku se ei enää huutanu, niin sit kuulus se, sitte kuulus et, semmonen ääni et sit takaovi meni kiinni ja sitten jääkaappi avattiin ja laitettiin kiinni ja siit kuulu semmonen ääni ku niinku nauhurist kuuluu semmonen ku painaa nappia niinku "naks, naks, naks".
H: Mmm.
A: Ja sit rupes kuuluun semmonen ääni ku jotain nauhaa kelattais, semmonen "uuu" ku se pyörii siinä. Sit taas kuulus "naks, naks, naks" ja sitten kuulosti ihan silt ku se koko, niinku se koko juttu alkais alusta et kuuluis se ensimmäine parkasu ja, mut sit se kuulosti hiljasemmalt ja se tuli hiljasempana mutta ihan sama ääni ja sit vähän sem, semmoselt ku se tulis radiosta, semmoselt vähän surisevammalta.
H: Joo. No mitä sitte tapahtu? Mitä sä sitte kuulet?
A: Sit kuulus taas se, ikkuna rätisi ja, sitte se aukes ja sitte se, joku tulis
sisälle, ja sitte Jukka alko huutaan kahta kauheammin, niin se niinku alko
alusta ja sitten siinä jossain vaiheessa ku se oli alkanu alusta, niin vähän
aikaa sen jälkeen ku se oli alkanu alusta, niin sitte kuulu ku Anneli lähti
soittaan sitä hätäpuhelua.
H: Joo.
A: Sitte ku se oli soittanu sen hätäpuhelun niin sitte se loppus se, sitten kuulus taas pari naksausta ja sitten semmosta ku nauhurin nappii painetaan.
H: Elikkä sen jälkeen kun Anneli oli soittanu sen hätäpuhelun niin kuulu?
A: Taas "naks" ja sitte se ku, sitte tuli taas ihan hiljasta.
H: Joo No mitä sitte tapahtu? Ja mitä sä sitte kuulit?
A: Sitten mä odotin siellä sängyssä ja itkin ja sit kuulus "tömps, tömps, tömps" ja sitä sipsutusta ku ne käveli siel edestakasin.
H: Nii.
A: Käveli siel paljon edestakasin.
H: Nii. Kuinkahan pitkään ne siellä käveli?
A: Ei kovin pitkään ja sitten tuli se, sit sielt tuli, oliks ne nytten poliiseja, niin ne tuli
sieltä.
(Pojan videokuuleminen 2011, alleviivaus Zem.)
Hovioikeuden päätöksessä ratkaisevassa osassa oli nimenomaan se, että hätäpuhelun
jälkeen ei lavastustoimia olisi ennätetty tekemään - "Tömps tömps" ja "sipinät" eivät voi
viitata niihin, koska toimiin olisi kuuulunut esim. jälkien tekeminen terassille ja peseytyminen.
Niin olennaisen seikan kuin lavastustoimien ja niihin kuluneen ajan jääminen pois
kertomuksesta viittaa siihen, että poika ei ole pyrkinyt kertomaan totuutta siitä mitä on
kuullut surmayönä vaan tekemään äidistään syyllisen. Samoin mahdollisesti myöhemmin
seksuaalirikoksiin.
