Vankilassa oloa ja kulttuuria

[Clarence]

Joskus ollut romani-lusijoista puhetta. Tuossa kulttuurissa ei vankilassa olo ei ole sellainen mitä valtaväestöllä. Ei ainakaan ennen. Oli nämä
"eihän se ole mies eikä mikään, joka ei ole linnassa ollut ". Karvalakki tai tuolloin ajurin lakki. Toisenlaisia olivat Veli Taito Olavi Palm,
eli Palmin Olli ja Kari Hagert, plus jotkut muut. Edellä mainitsemani Lennu oli tätä jälkimmäistä joukkoa. Toista oli sitten nämä karvalakki päässä olleet. Yksi tällainen oli aito omassa itsessään, mukava mies. Katsottiin telkkaria missä katsoivat monet muutkin. Uutisissa näytti jostain Lähi-Idän maanjäristyksen tapahtumia. Kuvassa näkyi kun lapsi nostettiin raunioista. Mukava mies sanoi; kaaleitten lapsi!

Tämä mukava mies tuli juttelemaan minulle selliin. Nojasi istuessaan mukavassa asennossa kyynärpäillä polviin, ja pyysi käymään luonaan kylässä kun olen siviilissä. Alkoi neuvoa Pohjammaalle yksityiskohtaisia teitä jota tulla. Itseä alkoi naurattaa. Mukava mies katsoi ja sanoi itsekin hymyillen: Voi tuota yhtä!

[Tiukkameno]

Joo, ne on yhtä mieltä jonkun kanssa ja sitten toisen kanssa muuta.

[Never]

No joo,entisaikaan kaaleet olivat nöyrää poikaa poikaa vankiloissa.Asustelivat pääosin päivä-sairasosastoilla.Jonkun Kulon Karin nimen mainitseminenkin sai heidät pelkotilaan.Olivat suurinpiirtein ainoat jotka kävivät viikonloppukirkossa,käytiin mekin siellä ryynikauppaa tekemässä joskus.Koska suljetuissa taloissa ei päässyt puhelimeen niin mustalaiset onnistuivat vankilapastorin puhuttamaan ja pääsivät aika paljon soittelemaan hänen luvallaan.Ei siinä valkolaiset onnistuneet.
Joku Palmin Olli tai Hagertin Kari ei mustalaisia nosta korkeammalle,pitää muistaa mitä väkivaltaa he tekivät ja mistä lusivat.
Tällä vuosituhannella on kuulemma tilanne muuttunut ja mustalaiset ryhmänä ovat ihan oma jenginsä vankiloissa.
Huumeet ym sekakäyttö on tehnyt tämän päivän nuorista mustalaisista todella arvaamattomia, samoin mustalaistytöt.
Vanhemmilla mustalaisilla ei ole enää sitä auktoriteettia mitä ennen oli. Huono on ennuste mustalaisten tulevaisuuteen

[Clarence]

Vankilassa 70- luvulla oli hyvin tavallista, että mustalaismies kiersi selleissä, kuka alkaisi sanelusta kirjoittamaan kirjeen. Minua oli heti alussa varoitettu, jos kerran suostuu ne on aina kimpussa. Tästä syystä en koskaan alkanut kirjoittaa. Pojat olivat sanelusta laittaneet paljon omiaan kirjeeseen, niin nämä kävivät jollain muulla tarkistamassa mitä oli kirjoitettu. Myös siviilistä muistan kun linja-autoasemalla mustalaisnainen saneli jollekin kirjettä. Täysin uppoutuneenä asiaan kaikkien kuullen sanoi mitä kirjoittaja kirjoitti.

Taisi olla viimeinen kerta 80- luvun alussa kun luin yhdelle heistä sarjakuvalehteä, oli muistaakseni Tarzan. Luin ja kuuntelija eläytyi täysin mitä kuuli. Tämän jälkeen en koskaan lukenut heille mitään. Sivityneimmät heistä kirjoitti itse, ja jopa kauniilla käsialalla. Tällainen tuli selliin ja korkeintaan ehdotti, jos vaihdettaisi kyniä. En muista miten kävi. Elokuvaa kun katsottiin, oli mustalaisia yhden ympärillä, kuka osasi lukea ja luki siinä muille. Tämä oli niin luontevaa, ettei häirinnyt ketään.

[Tiukkameno]

Voin sanoa, vain omalta kohdalta, jos en osais lukea elämä olis vieläkin huonompi kuin nyt.

[Clarence]

Muuan Matti oli 70- luvun puolivälissä tutkintolaisena taposta, ja odotti mielentilatutkimusta. En tiedä monesko se oli hänen kohdallaan, mutta niiden lisäksi oli yrityksiä. Matti oli omasta mielestään älykäs ja oikea vanhan ajan vanki. Vanhan ajan vanki hän kyllä oli, mutta muusta en tiedä. Kerran kun asianajaja kävi häntä tapaamassa, mies tuli pahantuulisena sieltä pois. Sanoi: Nyt ei pelasta pytyltä mikään!

Oli kevät kesä, lämmin sellainen ja Matti, en tiedä, aloittiko pelinsä vai oliko sitä mitä oli, laittoi karvalakin päähänsä. Käänsi taskut nurinpäin ja karvalakki päässä kesäkuumalla vankilan ulkoilussa oli outo näky. Teki jonkun kaupan ja sai muutaman Nessin, tätä aarretta Matti esitteli muille vangeille. Muuan aina sanavalmis Veikka sanoi; kun Matti tekee seuraavan kaupan, ei sille jää yhtään Nessiä. Nauroin letkautukselle, mutta niin taisi asia olla.

Iltaulkoilussa oli peliä ja kilpailua vaikka minkälaista. Voittaja sai pienen palkinnon ja sen lisäksi Matin omatoimiset onnittelut. Seisoi karvalakki päässä ja taskut nurinpäin ja kuin arvovieras kätteli aina palkinnon saajan. Ainakin itselle oli arvoitus, onko Matti tosissaan vai teeskenteleekö(?) Kertoili usein millaista oli 50- luvulla Sörkassa. Matti tuli kerran sellistään kongille ja oli silminnähden iloinen saamastaan postikortista. Joku vanki oli lähettänyt sen yhdestä keskusvankilasta. Katseli kortin kuvaa ja kertoi, että vain nerokas ihminen kykenee valitsemaan ja laittamaan tällaisen kortin. Kysyin kuka laittaja oli, ja sain vastauksen Matin ryhdistäydyttyä parhaaseen asentoon: Yksi hänen henkiystävä!

Matti lähti mielentilatutkimukseen, jonne hän myös jäi. Se takoitti elämää valtion mielisairaalassa kriminaalipotilaana. Joku sanoi nähneensä Mattia vankivaunussa, mutta en tiedä onko se totta, sillä kriminaalipotilaiksi todettuja ei vankivaunussa yleensä kuljetettu. Heille oli eri kyyti.

[Rundi]

Täytyypä tämä tallentaa tänne, jos tulee keskustelua näistäkin asioista taas joskus:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Elinkau ... iCjgv_VO7U

[Clarence]

Joskus 60- luvulla menin kotiin ja äiti sanoi minulle ja veljelle: Nyt lähdetään, ja se oli lähdettävä. Kysyin minne, saamatta vastausta. Sitten alkoi polttaa kun tietty paikka läheni. Siellä kasvitarhassa olimme syöneet luvatta mansikoita ja jotain pientä näpistelyä. Jouduimme aiemmin lähtemään sieltä karkuun, mutta yksi jäi kiinni. Kertoi muiden nimet mutta valehteli omansa. Äiti jutteli tämän pienen kasvitarhan omistajan kanssa, eikä ainakaan oma olo ollut kaksinen. En muista mitä seuraamuksia tuosta tuli.

Sen kuitenkin muistan, että joukossa ketkä olivat kavereita, osa joutui poikakotiin. Näitä poikakotiin joutuneita, sekä muita joilla oli kotona väljät säännöt, näin Suomen eri vankiloissa. Noihin aikoihin jos poikakodista joutui vankilaan, eivät huolineet takaisin, syy; ettei toisi vankilasta huonoja vaikutuksia. Läheskään kaikki poikakodissa olleet eivät joutuneet vankilaan. Ei myöskään kaikki Keravalla olleet joutuneet siihen normi kierteeseen. Itse jouduin. Joku kävi avotalossa, tai leirillä, ja sen jälkeen loppui laitoselämä. Itse en ole ollut leirillä koskaan. Naaralla olin vajaa puoli vuotta viimeisen tuomion lopussa, kun se muuttui puoliksi avovankilaksi.

[Clarence]

Joskus maininnutkin, että itsellä tuomiot on istuttu 1/3 osilla, puolikkaalla ja 2/3 osilla. Tuo puolikkailla istuttu meni pikkusen rullalle. Näillä kerroilla varsinkin alussa kroppaan tuli tatuointeja. Tuolloin vankilassa oli todella taitavia tatuoijia. Hyönteisneuloilla ja Rotring tussilla väriä ihon alle. Tuolloin samoilla neuloilla lyötiin ties monetko kuvat, mutta niin tehtiin Tanskassakin koneella kuvia neuloja vaihtamatta. Nämä siis kauan sitten, yli 40- vuotta aikaa. Tämän jälkeen ei itsellä ole oikein tietoa miten kuvat tehtiin vankilassa vai tehtiinkö mitenkään? Jossain välissä kitaran kielillä ja playstationista kone ja silleen. Taitaa tämän päivän vankienkin tatuoinnit olla otetut siviilissä tatuointiliikkeessä?

Tuossa 90- luvulla tein kauppahommia. NMT- puhelimien aikaan vaihdoin sen tavaraan ja sain myös hiukan rahaa. Kauppaan liittyi yksi asennus kodissamme. Muistan kun kaupan toinen osapuoli tuli asentamaan sovitut asiat, ja kun hän näki minut kotonani T- paita päällä ja kuvat, meni henkilöllä täysin pasmat sekaisin. Siitä toivuttuaan teki mitä sovittiin ja lähti pois. Uskon, että lähti pois mielellään, sillä moni tulkitsi kuvat väärin ja luuli ties minkälainen alcapone on kyseessä. Mutta ei, rikoselämä oli historiaa. Huvittavia tapauksia ihmisten ennakkoluuloista oli kun muutimme eri paikkaan asumaan. Yksi aina pelästyneen näköinen nainen oli auton etupenkillä, jota ajoi hänen mies. Kun nainen näki minut, hän järkyttyi: " Johan myrkyn lykkäsi, tuo se vielä puuttui, että Clarence asuu samassa talossa."

Muitakin tapauksia oli. Yhtä kaikki, aika näytti, että Clarence oli suhteellisen tavallinen veronmaksaja, kuka haluaa elää rauhassa kaikkien kanssa. Se on huono homma kun jotkut asiat paisuvat matkalla. Joskus aika vasta kun pääsin viimeiseltä reissulta, oli jossakin tapahtunut murto. Rikospoliisit olivat paikalla ja yksi siellä puheli vanhoja: Kerran kun Clarence teki sitä ja, ........ Kertoen ikäänkuin legendasta juttua. Sisko oli töissä samassa paikassa, eikä tietenkään tykännyt puheista. Kertoi äidilleni, joka otti yhteyttä tämän poliisin esimieheen. No, se oli rikospoliisin "työtapaturma" enkä ollut vihainen. Ymmärrän kuitenkin ja kadun, että paljon tuli vanhoista elämäntavoista haittaa läheisille.

[Rundi]

Joskus maininnutkin, että itsellä tuomiot on istuttu 1/3 osilla, puolikkaalla ja 2/3 osilla. Tuo puolikkailla istuttu meni pikkusen rullalle. Näillä kerroilla varsinkin alussa kroppaan tuli tatuointeja. Tuolloin vankilassa oli todella taitavia tatuoijia. Hyönteisneuloilla ja Rotring tussilla väriä ihon alle. Tuolloin samoilla neuloilla lyötiin ties monetko kuvat, mutta niin tehtiin Tanskassakin koneella kuvia neuloja vaihtamatta. Nämä siis kauan sitten, yli 40- vuotta aikaa. Tämän jälkeen ei itsellä ole oikein tietoa miten kuvat tehtiin vankilassa vai tehtiinkö mitenkään? Jossain välissä kitaran kielillä ja playstationista kone ja silleen. Taitaa tämän päivän vankienkin tatuoinnit olla otetut siviilissä tatuointiliikkeessä?

Tuossa 90- luvulla tein kauppahommia. NMT- puhelimien aikaan vaihdoin sen tavaraan ja sain myös hiukan rahaa. Kauppaan liittyi yksi asennus kodissamme. Muistan kun kaupan toinen osapuoli tuli asentamaan sovitut asiat, ja kun hän näki minut kotonani T- paita päällä ja kuvat, meni henkilöllä täysin pasmat sekaisin. Siitä toivuttuaan teki mitä sovittiin ja lähti pois. Uskon, että lähti pois mielellään, sillä moni tulkitsi kuvat väärin ja luuli ties minkälainen alcapone on kyseessä. Mutta ei, rikoselämä oli historiaa. Huvittavia tapauksia ihmisten ennakkoluuloista oli kun muutimme eri paikkaan asumaan. Yksi aina pelästyneen näköinen nainen oli auton etupenkillä, jota ajoi hänen mies. Kun nainen näki minut, hän järkyttyi: " Johan myrkyn lykkäsi, tuo se vielä puuttui, että Clarence asuu samassa talossa."

Muitakin tapauksia oli. Yhtä kaikki, aika näytti, että Clarence oli suhteellisen tavallinen veronmaksaja, kuka haluaa elää rauhassa kaikkien kanssa. Se on huono homma kun jotkut asiat paisuvat matkalla. Joskus aika vasta kun pääsin viimeiseltä reissulta, oli jossakin tapahtunut murto. Rikospoliisit olivat paikalla ja yksi siellä puheli vanhoja: Kerran kun Clarence teki sitä ja, ........ Kertoen ikäänkuin legendasta juttua. Sisko oli töissä samassa paikassa, eikä tietenkään tykännyt puheista. Kertoi äidilleni, joka otti yhteyttä tämän poliisin esimieheen. No, se oli rikospoliisin "työtapaturma" enkä ollut vihainen. Ymmärrän kuitenkin ja kadun, että paljon tuli vanhoista elämäntavoista haittaa läheisille.

Kun kävelin Sörkan porteista ulos, se oli siinä ja taakse jätettyä.
Ei tarvinnut miettiä omantunnon kysymyksiä, eikä hypähdellä ja sätkyillä jos näki poliisiauton, kun tiesi, että oli puhtailla.
Aloin jatkaa aivan normaalia elämää, ihan kuin olisin tehnyt sitä aina.

Toki säätämistä oli elämän suhteen ja kurssien ja navikoinnin muutoksia, mutta niinhän se on tavallaan elämän loppuun saakka.
Historian suhteen olen nukkunut yöni hyvin, mutta sellainen ihme vaaratekijä on ollut kuin työstressi Se ehti tuottaa muutaman lähes unettoman yön silloin kun toimin yrittäjänä. Kun tärkein huoli oli, että sai palkat ja verot maksettua. Mutta niistäkin selvinnyt.

[Clarence]

Joskus maininnutkin, että itsellä tuomiot on istuttu 1/3 osilla, puolikkaalla ja 2/3 osilla. Tuo puolikkailla istuttu meni pikkusen rullalle. Näillä kerroilla varsinkin alussa kroppaan tuli tatuointeja. Tuolloin vankilassa oli todella taitavia tatuoijia. Hyönteisneuloilla ja Rotring tussilla väriä ihon alle. Tuolloin samoilla neuloilla lyötiin ties monetko kuvat, mutta niin tehtiin Tanskassakin koneella kuvia neuloja vaihtamatta. Nämä siis kauan sitten, yli 40- vuotta aikaa. Tämän jälkeen ei itsellä ole oikein tietoa miten kuvat tehtiin vankilassa vai tehtiinkö mitenkään? Jossain välissä kitaran kielillä ja playstationista kone ja silleen. Taitaa tämän päivän vankienkin tatuoinnit olla otetut siviilissä tatuointiliikkeessä?

Tuossa 90- luvulla tein kauppahommia. NMT- puhelimien aikaan vaihdoin sen tavaraan ja sain myös hiukan rahaa. Kauppaan liittyi yksi asennus kodissamme. Muistan kun kaupan toinen osapuoli tuli asentamaan sovitut asiat, ja kun hän näki minut kotonani T- paita päällä ja kuvat, meni henkilöllä täysin pasmat sekaisin. Siitä toivuttuaan teki mitä sovittiin ja lähti pois. Uskon, että lähti pois mielellään, sillä moni tulkitsi kuvat väärin ja luuli ties minkälainen alcapone on kyseessä. Mutta ei, rikoselämä oli historiaa. Huvittavia tapauksia ihmisten ennakkoluuloista oli kun muutimme eri paikkaan asumaan. Yksi aina pelästyneen näköinen nainen oli auton etupenkillä, jota ajoi hänen mies. Kun nainen näki minut, hän järkyttyi: " Johan myrkyn lykkäsi, tuo se vielä puuttui, että Clarence asuu samassa talossa."

Muitakin tapauksia oli. Yhtä kaikki, aika näytti, että Clarence oli suhteellisen tavallinen veronmaksaja, kuka haluaa elää rauhassa kaikkien kanssa. Se on huono homma kun jotkut asiat paisuvat matkalla. Joskus aika vasta kun pääsin viimeiseltä reissulta, oli jossakin tapahtunut murto. Rikospoliisit olivat paikalla ja yksi siellä puheli vanhoja: Kerran kun Clarence teki sitä ja, ........ Kertoen ikäänkuin legendasta juttua. Sisko oli töissä samassa paikassa, eikä tietenkään tykännyt puheista. Kertoi äidilleni, joka otti yhteyttä tämän poliisin esimieheen. No, se oli rikospoliisin "työtapaturma" enkä ollut vihainen. Ymmärrän kuitenkin ja kadun, että paljon tuli vanhoista elämäntavoista haittaa läheisille.

Kun kävelin Sörkan porteista ulos, se oli siinä ja taakse jätettyä.
Ei tarvinnut miettiä omantunnon kysymyksiä, eikä hypähdellä ja sätkyillä jos näki poliisiauton, kun tiesi, että oli puhtailla.
Aloin jatkaa aivan normaalia elämää, ihan kuin olisin tehnyt sitä aina.

Toki säätämistä oli elämän suhteen ja kurssien ja navikoinnin muutoksia, mutta niinhän se on tavallaan elämän loppuun saakka.
Historian suhteen olen nukkunut yöni hyvin, mutta sellainen ihme vaaratekijä on ollut kuin työstressi Se ehti tuottaa muutaman lähes unettoman yön silloin kun toimin yrittäjänä. Kun tärkein huoli oli, että sai palkat ja verot maksettua. Mutta niistäkin selvinnyt.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
#" Historian suhteen olen nukkunut yöni hyvin " - Rundi kirjoittaa.

Niin itsekin nukkunut entisyyden suhteen hyvin. Lähinnä joillakin ihmisillä ollut vääriä olettamuksia, jotka ovat yks´hailee.

En tiedä tuliko väärinkäsistys, mutta joskus tulee jokin mieleen, että jokin asia olisi saanut jäädä tekemättä. Itse en ole ollut mikään suurluokan tekijä, mutta jotain lainvastaista, sillä eihän muuten olisi vankilaan joutunut.

[Rundi]

""En tiedä tuliko väärinkäsistys, mutta joskus tulee jokin mieleen, että jokin asia olisi saanut jäädä tekemättä. Itse en ole ollut mikään suurluokan tekijä, mutta jotain lainvastaista, sillä eihän muuten olisi vankilaan joutunut.""

Joskus oli pieniä ohimeneviä hetkiä, kun ehti miettiä, olisiko jonkun asian voinut tehdä toisin?
Mutta koska lähes aina oli Hovissakin roikkumassa joku vapaan jalan juttu ja tiesi, että joutuu taloon jossain vaiheessa.
Niin se elämän laatu muutenkin oli hieman hällä väliä. Ja lusiessa pakko ottaa asenne, että ei morkkista itselle, tehty mikä tehty.

Viimeisen kakun ensimmäisen vuoden aikana palleassa meinasi muljahtaa muutaman kerran ja hätkäytti, kun lopulta tajusi, mikä määrä kakkua putosi harteille, uutta ja vanhaa. Yhdistämisetkään ei paljon auttaneet, kun kuusi vuotta meni rikki kirkkaasti. Onneksi osa oli ns. pohjia.

Ja sitten se kakku vaan läksi rullaamaan ja kulki vauhdilla

[Clarence]

Kaksi vankia koitti karkuun 70- luvun puolivälin kieppeillä. Toinen asui samassa sellissä. Miehet pääsivät vankilan pihalle ja koittivat lastausportin kautta mennä muurin yli. Tällöin tuli vartija pistoolin kanssa ja peli oli pelattu. Itsellä oli ikkuna toiselle suunnalle, enkä nähnyt tätä kiinni jäämistä, vaikka kuulinkin siitä enemmän kuin tarpeeksi. Tuolloin kun pääsi vain pihalle asti, tuli vangin karkaamisesta aina minimissään
3- 4 kuukautta. Minua epäiltiin avunannosta, mutta en myöntänyt sitä tapahtuneen. Vartiopäällikkö kuulusteli ja muu henkilökunta. En muista tarkkaan, kävikö rikospoliisikin kuulustelemassa. Seuraamuksia itselle ei tullut.

[Clarence]

Ilkka Taipale vielä työelämässä olleessaan halusi matkoillaan aina nähdä sen maan vankilan ja mielisairaalan, sillä se kertoo tämän maan todellisen tilan.

[Clarence]

Vankilan sairaanhoidosta ei ole tällä foorumilla ollut ainakaan paljoa puhetta. Vankilassa kyetään antamaan hyvää sairaanhoitoa, jos terveydenhuollon ja muun henkilökunnan taholta halutaan antaa. Kaamea kokemus joskus oli kova hammaskipu suljetussa vankilassa. Onneksi juuri samana päivänä oli hammaslääkäri paikalla ja sain avun. Yhdellä kerralla naispuolinen hammaslääkäri ei saanut revittyä yhtä hammasta pois, ja jätti asian sikseen. Ei tullut pahempaa kipua tällä kertaa. Vain yhden kerran viikonloppuna kaksi vartijaa käyttivät kaupungilla hammaslääkärissä. Hermona oleva hammaslääkäri rutisi kuinka hän joutuu vapaalta tulemaan tekemään töitä. Teki kumminkin! Tuskin rutisi tilipäivänä.

Tutkintolaisaikana oli joitakin karkeitakin henkilökunnan virheitä. Jokainen näki, että tämä vanki ei voi hyvin. Hänellä oli jalassaan jokin haava, mikä ei parantunut, päinvastoin, paheni koko ajan. Kun sitten oli todellinen pakko, ukko vietiin sairaalaan ja hän olikin siellä monta viikkoa. Monta vuotta aiemmin tutkintolaisena vanha pyttymies ei jaksanut nousta portaita kerroksille. Olin menossa samoja portaita ylös kun pamppu huusi: Poika, auta tuo mies selliin. No minähän tietenkin autoin vanhuksen poteroonsa. Kysyin mikä on, ja hänellä oli keuhkosyöpä. Sairaalasta palauttivat vankilaan kun oli juopotellut siellä. Ei ollut tämä vanhus kauaa kun vietiin takaisin sairaalaan, eikä sieltä enään palannut. Siitä oli iloinen kun sai toiselta vanhalta vangilta peruiksi radion.

Vanha bytsi, kuten Teuvo Ekström itseään ja muita vastaavia kutsui. Ekström, välillä Taljas, oli lahjakas mies. Puheenlahjat omaava musiikkimies, kuka puhui montaa eri kieltä, ja toi sen varmasti esille. Luin Ekströmin kirjaa ja Kakolassa oli yksi apulaisjohtaja, kuka oli ollut jo näiden pyttymiesten aikana, ja oli kaikille entisille bytseille ymmärtäväinen. Liikutuin lukiessa tuon. Rosvopyttyläiset olivat onnetonta sakkia, jos niin voi sanoa. Heillä oli vuosituomio ja tämän jälkeen pytyssä määräämätön toivottomuuden aika edessä. Näiden rikokset olivat ennen pyttyä kohtalaisen pieniä. Kun niitä tuli tarpeeksi, oli edessä pytty. Pytystä pääsi tuomion lopussa viikon lomalle kun sitä vankilaoikeudelta anoi. Sama oli Keravalla, alle 2 kk siviiliin niin pääsi viikon työnhakulomille. Jos tuomio oli pitkä, ennen tätä Keravalla pelasi lomat. Kun Aleksi T. kopsautteli lomillaan kirveellä pari muuta juoppoa hengiltä, kiristyi kaikkien vankien lomat. Ainakin tällä palstalla Never tietää ja uskon myös käyneen aikanaan tuon viikon työnhakuloman?