MURHA.INFO

Tässä kuva Itä-Pasilan Radanrakentajantieltä Mäkelänkadun suuntaan toukokuulta 1976.
Minulle uusi tieto tämä että Unionilla oli bussiyhtiön varavarikko. Itse huoltoasemahan jää kuvassa vasemmalle.

Tästähän suihkii raitiovaunu numero 7 nykyisin, kiskot jatkuvat kaartuen oikealle Vallilan suuntaan Mäkelänkadulla.

Aika rakenteilla Itä-Pasila tuohon aikaan kaikin puolin. Näkymä on tänään huomattavan paljon erilainen kuin tuolloin. 34 vuotta on melko pitkä aika kuitenkin.

Huomaa mainos Bingo! tolpassa

PM


Kuva sivulta: vaunut.org
kuvaaja: Jorma Rauhala

KuvatekstI:09.05.1976 HKL. Kapearaiteisen sähköradan rakennustyömaata Radanrakentajantiellä Mäkelänkadun tuntumassa. Sofianlehdon Unionilla piti tuolloin eräs bussiyritys varavarikkoaan.

Muistaakseni tupakka-aski maksoi 1983 siinä 10mk paikkeilla. Sen kun suhteuttaa vuoden 1976 rahanarvonmuutokseen saadaan tupakka-askin hinnaksi noin 5,6mk. Tämä on aika ohjeellinen arvio ja voi heittää puoleen jos toiseen.
En tiedä muuten polttiko Susanne. Voihan hän olla tuollainen viikonloppupolttaja tai kun lähti viihteelle niin tupakanhimo saattoi iskeä.

Eihän Susannen ole tarvinnut mennä koko huoltikselle, mutta ohittaessaan sen on voinut törmätä johonkin tuttuun, esim. naapuriin. Luulen, että jos olisi tuolla Unionilla käynyt, olisi varmasti hänet muistettu siellä. En tiedä oliko se silta tuolloin, sehän oli vähän pienempi ja puupintainen (sateella liukas!) silloin alunperin, muutettiin tuollaiseksi vasta uintikeskuksen rakentamisen aikoihin.
Kun ei ole näköhavaintoja, niin on vaikea tietää reittiä kotiin. Se jo auttaisi, voisi paremmin hahmotella asioita. Mutta luulisin, että on tuosta Unskan edestä mennyt ja Sofianlehdonkatua. Se tie, josta aiemmin puhuin oikaisee kyllä, mutta on pimeä.
Seuraamaanhan on voinut lähteä kuka vaan.
Jos Susanne tupakoi, voisi olla, että hän on pihalle päästyään polttanut tupakan, ennen kuin on mennyt kotiin. Siinä on voinut tulla joku tekemään tuttavuutta tai tuttu juttusille. Hankala keissi kaikenkaikkiaan, kun niitä näköhavaintoja ei ole.
Oliskohan kellään ollut tiedossa, oliko Susannella joku ns. vakireitti, jota hän kulki, jos tuli vaikkapa keskustasta päin? Senhän saattoi joku tietää, joka oli vaikkapa odottamassa jossain matkan varrella.

mamma71 kirjoitti:Oliskohan kellään ollut tiedossa, oliko Susannella joku ns. vakireitti, jota hän kulki, jos tuli vaikkapa keskustasta päin? Senhän saattoi joku tietää, joka oli vaikkapa odottamassa jossain matkan varrella.

Vakireitistä ei kai ole tietoa, mutta isä mainitsee haastattelussa Susannen ennenkin kävelleen raitiovaunukiskoja pitkin näköhavaintoja välttääkseen. Em. puhuisi Mäkelänkadun puolesta, mahdollisen reitin alkupuolella eli Helsinginkadulla puut tai muut istutukset eivät tainneet tuolloin(kaan) tarjota paljoakaan näkösuojaa? Sinänsä hiukan erikoinen juttu koska eivät ne puut ainakaan tänä pänä juurikaan näkösuojaa tarjoa. Viitattiinkohan tuolla siis valaistukseen vai oliko jossain vaiheessa ratikkakiskojen reunamilla enemmän matalaa pusikkoa tms?

Kylli kirjoitti:
Vakireitistä ei kai ole tietoa, mutta isä mainitsee haastattelussa Susannen ennenkin kävelleen raitiovaunukiskoja pitkin näköhavaintoja välttääkseen. Em. puhuisi Mäkelänkadun puolesta, mahdollisen reitin alkupuolella eli Helsinginkadulla puut tai muut istutukset eivät tainneet tuolloin(kaan) tarjota paljoakaan näkösuojaa? Sinänsä hiukan erikoinen juttu koska eivät ne puut ainakaan tänä pänä juurikaan näkösuojaa tarjoa. Viitattiinkohan tuolla siis valaistukseen vai oliko jossain vaiheessa ratikkakiskojen reunamilla enemmän matalaa pusikkoa tms?

Luulisin että tuo tarkoittaa sitä että kun kävelee lehmusten keskellä raitiovaunukiskoilla yöllä, niin saa kävellä aika rauhassa vastaantulijoilta. Jalkakäytävillä vastaan tulevat kännikälat sinänsä harmittomine kommentteineen ja "mitä tyttö"-huuteluin eivät ole häiritsemässä. Luulisin että Susa ei voinut sietää näitä finskjuntteja joita kulmakunnilla (Vallila) heilui ja on heilunut ainakin 150 viimeistä vuotta

Sen perusteella miltä Sofianlehdonkadun varsi näyttää tänä päivänä, niin epäilen, onko siinä ollut vuonna 1976 ainakaan yhtään vähemmän pusikkoa. Siinä mielessä on outoa että Susannea loppu matkasta mahdollisesti seurannut henkilö olisi iskenyt vasta koti ovella, kun olisi ollut helpointa tehdä niin tiellä ja raahata uhri pusikkoon käsi suulla tai veitsi kurkulla. Ja vaikka tekijä alkuperäinen suunnitelma olisikin mennyt pieleen satunnaisen kulkijan takia, on silti outoa että oltaisiin menty kellariin monen oven taakse.

Tuo kyllä puhuisi sen puolesta, että Susanne on kohdannut jonkun tutun matkan varrella, jonka kanssa kulki loppumatkan. Esim. naapuri.
Tai sitten hän on vasta pihaan tai rappukäytävään tullessaan törmännyt tuttuun tai tuntemattomaan. Mietin jo aiemmin sitä, että olisiko Susanne mennyt kellarin kautta kotiinsa ja siellä törmännyt surmaajaansa? Silloinhan se todennäköisesti olisi joku talon asukas.

Hexan kirjoitti:
Siinä mielessä on outoa että Susannea loppu matkasta mahdollisesti seurannut henkilö olisi iskenyt vasta koti ovella, kun olisi ollut helpointa tehdä niin tiellä ja raahata uhri pusikkoon käsi suulla tai veitsi kurkulla. Ja vaikka tekijä alkuperäinen suunnitelma olisikin mennyt pieleen satunnaisen kulkijan takia, on silti outoa että oltaisiin menty kellariin monen oven taakse.

Oudolta se vaikuttaakin. Ja arkijärjen vastaiselta. Mutta seuraavien asioiden pohdiskelu on johtanut siihen, että itse en voi tätä vaihtoehtoa poissulkea:
1. Rikollisen rationaalisuus: Ovatko rikolliset aina järkeviä ja kaikkia vaihtoehtoja loppuun asti ajattelevia? Esimerkiksi Onerva Ketolan todennäköinen surmaaja antautui pitkään väittelyyn alaovella ennen kellariin menoa kellonaikaan, jolloin ei voinut olla varma siitä, etteikö todistajia voisi olla näkemässä. Lisäksi kuka voi varmuudella sanoa, ettei Susannen surmaaja olisi voinut myöhemmin jäädäkin kiinni raiskauksesta esimerkiksi liian röyhkeäksi käyneen MO:n takia ja kärsiä tuomion? Ei kai kaikkien kiinni jääneidenkään väkisinmakaajien DNAta ole testattu Suomessa selvittämättömiä rikoksia vastaan?
2. Susannen isän hörhö-havainto Susannen siskon perässä juoksemassa -> tuskin tämäkään nuori mies oli kukkasia tuomassa tai siskon pudonnutta tavaraa juoksuttamassa?
3. Poliisin lausunnot: Elleivät ole jotain taktiikkaa. On korostettu, että erilaiset vaihtoehdot ovat kaikki yhtä todennäköisiä. Mitä tästä voi päätellä? No ainakin sen, että huolimatta rikospaikkatutkinnan antamista tiedoista ei ratkaisevaa rajausta ole voitu tehdä. Ja siis meidän tietojamme paremmilla lähtökohdilla.
4. Syyllistä ei ole löydetty lähipiiristä: No tähän olisi tietysti hyviä selityksiä olemassa, mutta kyllä tämäkin tietyllä tasolla ihmetyttää. Kyllä lähipiiri kuitenkin tutkitaan näissä jutuissa hyvin tarkkaan, myös tunnetut rakkaat, exät ja potentiaaliset salarakkaat (kyllä nämäkin yleensä ovat useamman tiedossa). Yksi seikka tosin, joka mainittiin tämän ketjun ensimmäisillä sivuilla on se, että talon asukkaita ei kai tutkittu kovinkaan tarkkaan? Jos ei ollut kotona poliisien tullessa kyselemään, saattoi tulla väliin jätetyksi?

Jotenkin tuntuu, että tämän tapauksen syyllinen (jos vielä elossa) jää kiinni vain, jos tulee uskoon ja tunnustaa synnintunnossaan!

Saa näinkin ajatella. Ei ole kiellettyä.

Hexan kirjoitti:Sen perusteella miltä Sofianlehdonkadun varsi näyttää tänä päivänä, niin epäilen, onko siinä ollut vuonna 1976 ainakaan yhtään vähemmän pusikkoa. Siinä mielessä on outoa että Susannea loppu matkasta mahdollisesti seurannut henkilö olisi iskenyt vasta koti ovella, kun olisi ollut helpointa tehdä niin tiellä ja raahata uhri pusikkoon käsi suulla tai veitsi kurkulla. Ja vaikka tekijä alkuperäinen suunnitelma olisikin mennyt pieleen satunnaisen kulkijan takia, on silti outoa että oltaisiin menty kellariin monen oven taakse.

Tuo tuossa satunnaisen hyökkääjän skenaariossa juuri häiritseekin ja muistaakseni juuri tuohon pointtiin kiinnitinkin huomiota ihka ensimmäisessä tähän ketjuun ja koko minfoon kirjoittamassani postauksessa joskus pari vuotta sitten. Tuntuisi loogisemmalta, että tuollainen hyökkäys olisi tapahtunut ennemminkin aluetta ympäröivissä metsissä tai pusikoissa kuin asutussa talossa, ja niinpä todennäköisemmältä tuntuisi, että joko surmaaja tunsi Susannen ja kohtaaminen ei alkanut väkivaltaisissa merkeissä tai sitten, että surmaaja oli syystä tai toisesta jo valmiiksi talon rapussa ja kohtasi Susannen vasta siellä.

Onko tästä siskosta kuvaa, kuinkahan paljon he muistuttivat toisiaan? Jos joku outo "hörhö" on pimeässä luullut Susannea tämän siskoksi. Mutta miksi Susanne olisi mennyt sellaisen kanssa kellariin, jos tiesi, että hänen siskoaan oli seurailtu.
Tulee väistämättä mieleen, että tekijä voi olla joku naapuri, hänhän on tuntenut perheen jollain tavoin. Ja juttusille pääsy ja Susannen saaminen kellariin olisi helpompaa. Kun kerran ne naapurit haastateltiin niin hepposesti. Onkohan siitä muuttanut joku vähän tapauksen jälkeen pois? Kaikki on mahdollista. Myös lähipiiri, vaikka tutkittu onkin.

Kylli kirjoitti:Susannelta katosi tapahtuman yhteydessä kaksi sileätä kultasormusta ja haitarimallinen lompakko (jossa tosin ei ollut rahaa mutta ryöstäjähän ei sitä välttämättä tiennyt) eli ryöstömotiivi on ihan looginen vaihtoehto. Mutta se kellariin meno on tähän vaihtoehtoon vähän ongelmallinen, jos Susanne käveli kotiin niin matkan varrella olisi ollut paljon parempia paikkoja ryöstää yksinäinen kulkija kuin kolmen raskaan ja lukitun oven takana. Ja jos ryöstäjä iski vasta pihassa, olemme jälleen mm. niitten ääniasioitten äärellä. Ja miksi kukaan olisi siellä odotellut mahdollista ryöstettävää, enemmän mahdollisia uhreja olisi taatusti löytynyt muualta.

Monissa murhissa on pohdituttanut uhrilta -"normaalin" lompakon ,kellon ja korujen- lisäksi varastettu arvoton tavara. Toisinaan surmaaja on tavaroita viskellytkin tai kevyesti peitellyt jo pakomatkansa alkuvaiheessa.
Luulen että kyseessä on refleksinomainen teko, murhaajasta ruumiinryöstö tuntuu alitajuisesti "kuuluvan asiaan" .
Onkohan tässä tapauksessa viety muuta kuin lompakko ja sormukset?
---
Uhrin peittäminen viittaa siihen että surmaaja tunsi uhrin, mutta onko peittelystä täsmällistä tietoa.

Kyllä sitä tuota tuntemattoman yöllisen hyökkääjän ja pakottajan vaihtoehtoa täytyy pitää kuitenkin yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona vaikka kieltämättä tuntuu oudolta kuvitella kenenkään saavan uhrin äänettömästi kolmen oven taakse.

Poliisi yritti kuitenkin sinnikkäästi sovittaa rikosta tälläisen tekijän kontolle. Miehellä oli raaka rikoshistoria ja poliisin piirissä spekuloitiin vuosia hänen osallisuudesta Sofianlehdon juttuun. Viimein ryhdyttiin toimeen ja mies pidätettiin ja todettiin syyttömäksi ilmeisesti DNA:n perusteella.

Eli poliisi on pitänyt ainakin mahdollisena tälläistä hyökkääjää.

härkä kirjoitti:Kiinnostaisi myös tietää missä kohtaa sen aikaisella lento asemalla Susannen työpiste oli ?
Silloinhan asema oli varsin yksinkertainen verrattuna sen nykytilaan.

Susanne Lindholm seurasi kentän poikkeuksellista hälinää osastollaan päähallin lähtöselvityksessä.
Alibi 2/1980

Susanne Lindholm arbetade på Helsingfors flygstation vid incheckningsdisken och vid "gaternas" kontrollpunkter.
HBL 10.8.1976

Varsinkin tuo HBL:n 10.8.-76 juttu on mielestäni totta , koska Susannen isä kirjoitti samaan aviisiin.
Kiitos Kylli vaivannäöstä.

Tuo tieto näyttäisi poissulkevan sen , että muut kuin lähtöselvitykseen menneet , olisivat päässeet Susannen juttusille.
Infopisteeseen olisi taas voinut mennä juttusille kuka hyvänsä.
Toki Susannella on ollut työssään taukojakin , mutta lähtötiskillä olo sitoo virkailijan ainakin reiluksi tunniksi paikoilleen. Ehkä pitemmäksikin aikaa.
Lähtöjä ei ollut tuolloin niin paljon kuin nyt , mutta eipä ollut varmasti virkailijoitakaan.

Tiedä sitten , onko tällä seikalla merkitystä , mutta täytyy tässäkin kohtaa muistaa , ettei silloin ollut kännyköitä.
Jos Susanne olisi saanut jostain puhelinsoiton , olisi sen pitänyt tulla johonkin lähtöselvitysalueen puhelimeen.
Tai joku olisi käynyt paikan päällä.
Ajan tällä takaa syytä siihen , miksi Susanne sai sen bailausvimman päähänsä kesken työpäivän ??

härkä kirjoitti:Ajan tällä takaa syytä siihen , miksi Susanne sai sen bailausvimman päähänsä kesken työpäivän ??

Niinpä

Muistikuvani ovat sangen hämärät sen aikaisesta lentohallista mutta niitten ja lehtikuvien perusteella luulisin ettei Susannen tiskille hankala olisi ollut niin tahtoessaan piipahtaa. Tuolloin puuttuivat mm. ne "mutkakäytävät" joita pitkin nykyisin tulee jonottaa lähtöselvitykseen. Puheluseikka on totta, muistaisikohan kukaan Susannen työtovereista saiko Susanne tuona kohtalokkaana päivänä yksityispuhelua...? Missähän Susanne vietti taukonsa -työntekijöillä oli varmaan ihan omat taukotilansa? Tapasiko hän tauon aikana jonkun? Tauot varmaan pidettiin yksi kerrallaan, se selittäisi sen, ettei kukaan Susannen lähimmistä työtovereista tiennyt mistä bailauspäätös kesken päivän syntyi.