Olen kerännyt tiedot Spekultantin (Spekultantti2) viesteistä, joissa hän kertoo Ei jälkeäkään kirjasta.
Merja Vaaran tapauksesta paljastui kirjassa ihan erilaisia seikkoja, kuin mitä täällä ja lehtijutuissa on ollut. Kirjan kirjoittajat ovat siis pitäytyneet vain poliisin asiakirjoissa ja kuulustelupöytäkirjoissa, joten he eivät sanallakaan kommentoi näitä ristiriitaisuuksia. Hämmentävin on työnantajan henkilön ikäänkuin jakaantuminen kahdeksi. Kirjassa Olavista käytetään peitenimeä Jouko, joka palkkaa kyytiinsä liftanneen Merjan osaksi omistamaansa vartiointiyritykseen. Mutta kirjassa esiintyy myös Osmo, joka asui toimiston alapuolella vaimonsa kanssa! Merjan piti soittaa heille aamuherätys, jonka jälkeen Osmo sanoi kuulleensa kun toimiston raskas palo-ovi kolahti kiinni Merjan lähtiessä. Osmo kertoi, että vei sitten vaimonsa töihin huoltoasemalle aamukahvit juotuaan.
Kirjassa ei puhuta mitään, että Jouko/Olavi asui toimiston yläkerrassa vaimonsa kanssa ja näki Merjan kävelevän poispäin pihasta, vaikka tästä on lehtihaastattelu olemassa. Tulee mieleen, että yksityiskohtia on sekoitettu tahallaan muutenkin kuin nimien muuttamisella, mutta ei varmaan, kun kirjan on tarkoitus olla todenmukainen ilman huhuja ja nettikeskusteluja. Kuulustelussa Jouko/Olavi ensin sanoo Merjan tulleen kysymään häneltä töitä, eikä liftikyydistä puhuttu mitään.
Tiina Saaren ja Maiju Majamaan kirja ”Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua” perustuu Rovaniemen poliisn ja KRP:n tutkintapöytäkirjan julkiseen versioon ja KRP:n Lapin yksikön päällikön Teemu Mäntyniemen haastatteluun . Lisäksi siinä vertaillaan näitä lehtileikkeitä, mitä on tässäkin ketjussa täällä luettu ja julkaistu. Ketään omaista tai aikalaista siinä ei valitettavasti ole haastateltu, eikö heitä sitten enää löytynyt, vai eivätkö halunneet antaa haastattelua, sitä ei sanota.
Sitten varsinaisiin havaintoihin Merjasta. Rekkahavainto on Merjan katoamisaamulta.
Mielenkiintoisin havainto on Kemintien varresta tuolta sunnuntaiaamulta (katoamisaamulta), on saatu talonmies Olavilta, joka oli varhain lenkillä. Hän kertoi ohittaneensa noin kello 5.30 aikoihin nuoren tytön, joka oli ilmeisesti liftaamassa. Noin 50 metrin päähän tytöstä päästyään häntä vastaan tuli umpikorilla varustettu vaalea rekka, jonka kopissa oli punaista väriä. Rekka pysähtyi tytön kohdalla, Olavi käänsi päätään ja näki tytön nousevan rekan kyytiin. Olavi kertoi tapauksesta myös vaimolleen ja luettuaan lehdestä seuraavalla viikolla katoamisesta, hän päätteli, että kyseessä saattoi olla sama tyttö.
Tämä Osmo, kuka sitten lienee, on kiinnostava tapaus. Viimeisin Merjan katoamiseen liittyvä yhteydenotto KRP:lle on tullut vuonna 2015, kun eläkkeellä oleva Marko oli tullut kertomaan tietojaan. Marko oli ollut töissä sillä samaisella huoltamolla Osmon vaimon, Tuulan kanssa. Nyt Marko oli muistanut, että Osmo oli käynyt tankkaamassa mustan Mersunsa ennen kuutta Merjan katoamisaamuna.
Markon mukaan Tuula ei tullut Osmon mukana, vaan Marko muisti kolme muuta työntekijää, jotka olivat töissä. Muutamaa viikkoa myöhemmin Osmo olisi ollut taas tankkaamassa ja kuullut, kun jotkut puhuivat Merjan katoamisesta. Marko kertoi, että Osmo olisi kiihtyneenä huutanut, että antakaa asian olla, kyllä viranomaiset asian selvittävät.
Poliisi ei ole saanut vahvistettua, että Merjaa olisi nähty sunnuntaiaamuna vartiointiliikkeen ulkopuolella, vaikka mm. lenkkeilijä-Olavin havainto kuulostaa uskottavalta.
Tässä tapauksessa kirjoittajat tosin vertailevat lehtitietoa tutkintapöytäkirjoihin, mutta eivät Jouko/Olavin ja Osmon henkilöitä, tai kumpi asui vartiointiliikkeen ylä- tai alakerrassa, ja kumman vaimolle herätyssoitto soitettiin.
Lehdenjakaja, jota kutsutaan kirjassa Eilaksi, kertoo kuulustelussa maaliskuussa 1982, että Merjan katoamisaamuna hän näki n. klo 5.15-5.20 ulkonäöltä tuntemansa miehen houkuttelemassa jotakin alle 40-vuotista ruskeatukkaista naista kyytiinsä. Mies ajoi naisen rinnalla autolla, mutta nainen häipyi kulman taakse, eikä Eila tiennyt saiko mies tätä kyytiinsä. Lehdenjakaja tunnisti miehen, koska tämä oli houkutellut häntäkin kyytiinsä eri vuosina. Auto oli miehellä vuosien mittaan vaihtunut, ja tuona aamuna se oli ruskea ja mustakattoinen. Eila ei tuntenut auton merkkiä, mutta kuvaili sitä suureksi. Mies taas oli n. 45-vuotias, ja tällä oli paksut mustat kiiltävät hiukset. Eila kuvaili miehen kasvoja pyöreiksi ja paksulihaisiksi. Uhkaavana hän ei miestä kuitenkaan pitänyt ja uskoi hänen kyselleen häntä sattumalta kyytiinsä, kun hän kulki yksin ulkona.
Tästä autosta on ollut lehdissä juttua, joista on mainittu tässäkin ketjussa. Tämä pyöreäkasvoinen mieskuljettaja oli nähty punaruskealla autolla Katsastuskonttorin luona Merjan katoamista seuraavana aamuna maantaina 28. heinäkuuta kello 5.50. Tätä ruskeahkoa (punaista) autoa ja noin 40-vuotiasta pyöreäkasvoista miestä etsittiin lehdissä näyttävästikin. Havainnon oli tehnyt mieshenkilö, joka oli vienyt vaimoaan töihin katsastuskonttorille. Pete85 mainitsi, että hänen isänsä Rovaniemeltä vuoden 1986 tienoilla ostama auto olisi suurehko ja ruskea mustakattoinen auto, jota oli pidempään seisotettu teollisuusalueella pressun alla ilmeisesti poissa katseilta ja näkyviltä.
Murha matkalla podcastissa sen tekijä arveli, että lehdenjakajan havainto ei voisi koskea Merjaa, koska oli nähnyt tuntemansa miehen houkuttelemassa alla 40-vuotiasta ruskeatakkista naista kyytiinsä. Kirjassa ilmeisesti kerrottiin kuitenkin ruskeatukkaisesta naisesta. Postin varhaisjakelu on nykyisin puolen yön tietämissä ja sen jälkeen. Tuttavani ajoi vuosia postin varhaisjakelua ja meni työvuoroon ennen puoltayötä, että ehti lajitella postin. He lähtivät jakamaan heti lehtien tultua painosta joskus puolen yhden aikoihin tai ennen yhtä yöllä. Kesäaamuna heinäkuussa on ollut valoisaa jakaa aamuvarhaisella postia. Tämä lehdenjakaja Eila on hyvinkin voinut olla jakamassa lehteä viiden - kuuden korvilla aamulla, kun on vielä hiljaisempaa ja rauhallisempaa... ns. ollut ajoissa liikenteessä, jos on vaikka pyörällä jakanut lehtiä.
Podcastissa tosiaan puhuttiin ruskeatakkisesta naisesta, jota oli houkuteltu auton kyytiin miehen ajettua hänen vierellä pidempään. Podcastin mukaan naisen vaatetus ei täsmännyt Merjaan. Ei jälkeäkään kirjassa oli kuitenkin kerrottu ruskeatukkaisesta naisesta. Merjalla oli ruskeat hiukset. Lehdenjakajan tekemä arvio naisen iästä on virheellinen, eikä vaikuttaisi Merjalta. Siihenkin voi vaikuttaa etäisyys, miten kaukaa lehdenjakaja on nähnyt heidät, vaikka seurasikin heitä pidemmän aikaa.
Sitten oli vielä se naishenkilö, joka oli vienyt miestänsä rautatieasemalle aamulla ja nähnyt Merjan tienposkessa mennen ja tullen palatessa. Hän oli osannut kertoa tien varressa kyyköttäneestä tytöstä tarkkoja tuntomerkkejä, joita ei oltu vielä kerrottu julkisuuteen. Poliisi piti hänen havaintoansa varmana ja luotettavana.
Tämä seuraava Lapin Kansassa ollut juttu on maksumuurin takana. Se löytyy tästä ketjusta sivulta 36.
https://www.lapinkansa.fi/vuoden-jutut- ... yo/3859489
Vuoden 1980 lokakuussa Lapin Kansa haastatteli Vaaran katoamistapausta hoitanutta ylikonstaapeli Jouko Almia.
Alm piti outona sitä, ettei yksikään autoilija ollut nähnyt tyttöä liftaamassa katoamispäivänä. Poliisi ei ollut saanut kadonneesta pienintäkään merkkiä.
Poliisi löysi tammikuussa 1981 todistajan, joka oli ollut lenkillä Kemintiellä varhain sunnuntaiaamuna 27. heinäkuuta 1980. Hän näki tien varrella risteyksessä nuoren etelän suuntaan liftaavan tytön.
– Ohitin samalla puolella liftaamassa olleen nuoren tytön hyvin läheltä, mutta en osannut kiinnittää tarkempiin tuntomerkkeihin huomiota, hän kertoi keskusrikospoliisin kuulusteluissa.
Kun hän oli ohittanut liftarin ja kulkenut 50 metriä eteenpäin, vastaan tuli rekka, joka pysähtyi liftaavan tytön kohdalle.
– Käänsin päätäni ja näin tytön nousevan autoon.
Vuonna 1982 poliisi kuulusteli todistajana naista, joka oli ollut Vaaran katoamisaamuna jakamassa lehtiä Rovaniemellä.
– Näin ulkonäöltä tuntemani miehen yrittävän saada naisen autoonsa. Hän ajoi tämän rinnalla pitkän matkaa ja ilmeisesti suostutteli naista mukaansa, hän kertoi kuulusteluissa.
Lehdenjakaja ei tunnistanut naista, mutta mies oli tuttu, koska hän oli useita kertoja koittanut houkutella lehdenjakajaa kyytiin. Tuona aamuna miehellä oli lehdenjakajan mukaan ruskea, mustakattoinen auto. Auton merkistä ei ollut varmuutta, mutta nainen kuvaili sitä suureksi. Miehen iäksi hän arvioi noin 45 vuotta ja kertoi tämän hiusten olevan vahvat ja tummat.
– Hiukset kiiltävät ikään kuin niissä olisi rasvaa tai jotakin kostuketta. Miehellä ei ollut partaa. Hän ei ole vaikuttanut uhkaavalta. Uskon hänen kyselleen minua sattumalta kyytiin, kun olen kulkenut yksin ulkona, lehdenjakaja kuvaili.
Tässä Lapin Kansan jutussa ei mainita lehdenjakajan tekemässä havainnossa 40-vuotiasta ruskeatukkaista naista, jota mieshenkilö oli houkutellut ruskean autonsa kyytiin. Päättelen tästä, että havainto olisi voinut olla Merjasta. Naisen ikä on ilmeisesti sekoitettu noin 40-vuotiaan (toisaalla mainittu noin 45-vuotias) pyöreäkasvoisen miehen ikään. Tämä sama mieshenkilö oli nähty Merjan näköisen naisen kanssa katsastuskonttorin luona katoamista seuraavana aamuna maanantaina. Tästä kaksikosta olisi siis kaksi mahdollista havaintoa tehty peräkkäisiltä aamuilta.
Tämä Lapin Kansassa Merjasta olleen jutun lähteenä on käytetty kirjaa Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua ja Lapin Kansan arkistoa.
Tästä Lapin kansan jutusta samoin kuin ilmeisesti myös Ei jälkeäkään kirjasta puuttui aviomiestänsä rautatieaseman suuntaan kyydinneen naisen havainto Merjan katoamisaamulta, jota poliiisi piti varmana ja luotettavana havaintona. Muistaakseni nainen ilmoittautui poliisille kolmen kuukauden kuluttua Merjan katoamisesta. Tästä oli myös maininta Murha matkalla podcastissa ja, että nainen oli osannut kertoa tienvarressa kyyköttäneestä tytöstä tuntomerkkejä, joita ei oltu annettu vielä julkisuuteen.
Viimeisimmästä vihjeestä on myös tässä Lapin Kansan jutussa samoin kuin kirjassakin Ei jälkeäkään. Murha matkalla podcastin ja tämän Lapin Kansan jutussa oli lähteenä käytetty kirjaa Ei jälkeäkään.
Vuonna 2015 keskusrikospoliisiin otti yhteyttä eläkeläinen, joka oli Vaaran katoamisen aikaan työskennellyt huoltoasemalla. Kyseessä oli sama huoltoasema, jonne Vaaran työnantaja kertoi vieneensä vaimonsa katoamisaamuna.
Eläkeläinen väitti, ettei vaimo ollut tullut paikalle ollenkaan kyseisenä päivänä. Vaaran työnantaja ja hänen vaimonsa kertoivat päinvastaista.
Eläkeläinen kertoi, että muutama viikko katoamisesta työnantaja kävi huoltoasemalla tankkaamassa ja kuuli muiden asiakkaiden puhuvan katoamisesta.
– Antakaa asian jo olla, kyllä viranomaiset asian selvittävät! Työnantaja oli eläkeläisen mukaan huutanut.
Lopuksi vielä Kalottivartioinnin vartijoista ja heidän asumiskuvioistansa Lapin Kansan jutun mukaan.
Vaara oli saanut työn vartiointiliikkeestä kesäkuun lopussa. Liikkeellä oli kaksi omistajaa, joista toinen asui kiinteistön alakerrassa, toinen muualla. Heistä viimeksi mainittu oli ottanut kesäkuussa Vaaran kyytiin, kun nuori oli tapansa mukaan liftaamassa Nelostien varressa. Matkan aikana he sopivat kesätyöstä liikkeessä.
Sunnuntaina työvuoron päättyessä Vaara soitti toimiston alakerrassa asuneelle työnantajalle. Häntä oli pyydetty ennen lähtöään soittamaan alakertaan ja herättämään työnantaja puolisoineen. Tämä on viimeinen varma tieto Vaarasta.
Poliisi kuulusteli kaksi päivää katoamisen jälkeen kyseistä työnantajaa ja liikkeen osaomistajaa todistajana. Hän kertoi, että asui toimistotilan alakerrassa ja oli vaimoineen kuullut oven käyvän kello 5.30 sunnuntaiaamuna.
Poliisi kuulusteli liikkeen alakerrassa asunutta osaomistajaa todistajana uudelleen tammikuussa 1981. Hän oli Vaaran poistuttua työpaikalta puoli kuuden jälkeen vienyt vaimonsa töihin huoltoasemalle Kemintien kautta.
– Olen varma, että muistaisin, jos Merja olisi ollut liftaamassa.
Poliisi oli kiinnostunut myös työnantajasta, joka ei asunut työpaikan kiinteistössä ja joka oli rekrytoinut Vaaran töihin.
Hänen kuulustelukertomuksensa sisälsivät ristiriitoja sekä Vaaran ystävien että toisen osaomistajan kertomaan nähden.
Vaara oli maininnut ystävälleen, että kyseinen työnantaja oli toisinaan kuljettanut hänet yövuoroista kotiin, mutta Vaara oli jossakin vaiheessa kieltäytynyt jatkossa kulkemasta työnantajan kyydissä. Syy kieltäytymiselle ei ole tiedossa.
Merjan kieltäytymisestä katoamisaamun kyydistä on ollut eri versioita riippuen siitä kumman työantajansa kanssa Merja oli asiasta puhunut. Merja oli kieltäytynyt kyydeistä sillä verukkeella, että hänelle oli jo kyyti tulossa tai ilmoittanut liftaavansa kotiin.
Onko kukaan minfolaisista käynyt Kalottivartioinnin tiloissa? Yhdessä jutussa törmäsin siihen, että vartiointiliikkeen toimisto olisi sijainnut yläkerrassa ja työnantaja vaimonsa kanssa olisi asunut toimiston alapuolella. Tällöin he eivät olisi asuneet talon yläkerrassa. Toinen työnantajista asui jonkin matkan päässä vartiointiliikkeestä. Siitä on ollut täällä juttua aiemmin.
Muistelin, että Merjan palkannut työnantaja olisi asunut vaimonsa kanssa yläkerrassa, mutta näillä tiedoilla juuri hän asui muualla, oli ollut lomailemassa ja oli palannut takaisin töihin lomaltansa vähän ennen Merjan katoamista. Merjalla olisi ollut jäljellä vielä kolme työpäivää.
Meillä täällä molemmissa Merjan ketjuissa aiemmin olleessa Alibin jutussa Olavi Niemelä kertoo itse:
- Ei hän kuitenkaan ehtinyt olla meillä kuin pari viikkoa, kun tuo katoaminen tapahtui. Muistan tuon ajankohdan siitä hyvin, koska olin itse nk. takapäivystäjänä, joka lähtee liikkeelle, jos hälytys tulee. Asuimme vaimoni kanssa
vartiointiliikkeen yläkerrassa ja Merjan työhön kuului herättää meidät aamulla klo 5.30 aikaan, koska vaimo lähti töihin kuudeksi.
- Näin tapahtui tuonakin aamuna. Hän soitti ja toivotti hyvät huomenet. Satuin vielä katsomaan aamulla ikkunasta ja näin hänen kävelevän maantietä kohti. Se olikin viimeinen kerta, kun näin Merjan.
Tämä kertomus näyttää muuttuvan sen mukaan asuiko työnantaja vaimonsa kanssa vartiointiliikkeen yläkerrassa vai sen alapuolella. Jos työnantaja asui yläkerrassa, hän sattui näkemään ikkunasta Merjan lähtevän töistä. Jos hän asui toimiston alapuolella, kuuli hän raskaan palo-oven sulkeutumisen ja Merjan askeleet portaissa. Kumpaa tarinoista uskotte?
Tässä samassa jutussa on siitä naistodistajasta, joka ilmeisesti puuttuu kirjasta Ei jälkeäkään. Konstaapeli Jouko Alm Rovaniemen rikospoliisista kertoi:
Viime päivinä minuun otti yhteyttä muuan miestään työhön tuolloin heinäkuun 27. päivän aamuna kyydinnyt naishenkilö. Hän ajoi 4-tietä pitkin rautatieaseman suuntaan ja noin klo 05.45 he ohittivat Keskon rakennuksen. Sen edessä selin tiehen oli kyyköttänyt nuori nainen olkalaukku mukanaan.
Kun nainen oli vienyt miehensä asemalle oli hän palannut samaa tietä takaisin. Kello oli silloin jotain kuuden paikkeilla. Nainen oli nähnyt saman tytön kyyköttävän samalla paikalla, mutta nyt kasvot maantielle päin. Naisen autoon ei tyttö pyrkinyt, koska tämä ajoi keskikaistaa.
- Tuntomerkit täsmäävät Merja Vaaraan.
https://aijaa.com/fC3w37
Ja tietysti kulkua ollut tuosta ohi lukuisia kertoja noina aikoina.