Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ketju 2)

[Päämiäs]

Lomaterveisiä Ari-enon moottoriveneelle Allu-lle: Winter is coming ...

Syyttömän Auerin kaapattujen lasten on HETI TUNNUSTETTAVA valheensa raiskauksista!

Tai muuten paljastetaan kaikkien lasten kaikki VALHEET nettiin koko kansan naurettavaksi!

Laitetaanpa pieni etukäteismaistiainen todisteeksi lasten harjoitelluista tarinoista:
Tyttö satuili että
"sitten setä maalasi kikkelillä mun jalat valkoiseksi, mutta se lähti vedellä pois."

[Pieni liekki]

Lomaterveisiä Ari-enon moottoriveneelle Allu-lle: Winter is coming ...

Syyttömän Auerin kaapattujen lasten on HETI TUNNUSTETTAVA valheensa raiskauksista!

Tai muuten paljastetaan kaikkien lasten kaikki VALHEET nettiin koko kansan naurettavaksi!

Laitetaanpa pieni etukäteismaistiainen todisteeksi lasten harjoitelluista tarinoista:
Tyttö satuili että
"sitten setä maalasi kikkelillä mun jalat valkoiseksi, mutta se lähti vedellä pois."

'

Minusta lasten kertomat höpöhöpö -jutut pitäisi julkistaa kokonaan, jotta niiden mahdottomuus avautuisi tietämättömille ja asioissa päästäisiin eteenpäin. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että nämä mielikuvitukselliset kauhutarinat on kerrottu jo kuusi vuotta sitten. Lasten elämä oli tuolloin totaalisen sekaisin, kun äiti oli vapautettu vankilasta Vaasan hovioikeuden yksimielisellä päätöksellä ja ympäristö kritisoi tätä päätöstä pitäen äitiä edelleen syyllisenä lasten isän murhaan. Nuoremmat lapset oli ahdistettu heille mahdottomaan ristiriitatilanteeseen, kun äitiä mustamaalattiin ja samalla olisi pitänyt muuttaa tutuksi ja turvalliseksi käyneestä kodista vankilavuosien aikaan vieraaksi käyneen äidin luokse. Uskoisin, että lapset alkoivat ympäristön vaikutuksesta pelätä äitiään ja isosiskoaan. Heidän mielikuvitus alkoi laukata ja he alkoivat kertoa tarinoita, joita heidän ympärillään olevat ihmiset janosivat kuulla. Tänä päivänä saattaa olla niin, että nämä lapset eivät enää erota totuutta heille syntyneistä valemuistoista, vaan he uskovat omiin mielikuvitustarinoihinsa.

En tiedä, mitä nämä nuoremmat lapset ajattelevat nykyisin äidistään, siskostaan ja mummistaan taikka serkuistaan. Lasten äiti toivoo, että hän saisi yhteyden nuorempiin lapsiinsa ja että hän pääsisi tutustumaan heihin uudelleen. Uskon, että suurin osa aikuisista ymmärtää, että lapsia ei saa syyllistää näistä vuosia sitten kerrotuista epäluotettavista tarinoista. Anneli Auerin ja Jens Kukan väärät lsh-tuomiot ovat seurausta sellaisten aikuisten toimista, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä, millaiset vaikutukset lasten mieliin ovat aiheutuneet isän väkivaltaisesta kuolemasta ja lasten eristämisestä heille tärkeistä ihmisistä.

[Susku London]

Marsii kirjoitti:

"Turun hovioikeuden julkisen selosteen mukaan hovioikeus piti epätodennäköisenä, että lapset olisivat ilman omia kokemuksia ja havaintoja keksineet niin nuorille lapsille lähtökohtaisesti vieraita ja äärimmäisen poikkeuksellisia tapahtumia".

Näiltä tuomareilta puuttui yleisen elämänkokemuksensa valossa tyystin ymmärrys siitä, että lapsetkin käyttävät internettiä. Englannissa arvioidaan miljoonan lapsen käyvän kuukaudessa pornosivustoilla, josta he oppivat vinoutunutta ymmärrystä seksuaalisuhteista. Tähän on päätetty pistää stoppi vaatimalla pornosivustoja £250.000 uhkasakolla varmistamaan, että käyttäjät ovat täysi-ikäisiä. Samanlaista iän varmistavaa softaa käytetään esim. uhkapeli-sivustoilla.

Auerin lasten tarinat olivat sen tyylisiä, kuin he olisivat olleet altistuneita pornograafiselle materiaalille (sijaisperheessä asuessaan), mutta eivät olleet ymmärtäneet näkemäänsä. Esimerkiksi dildot otsassa olivat ilmeisesti lasten mielissä Halloweenin aikaan käytetyt muoviset pirunsarvet. Pikkareistakaan lapset eivät tienneet mitenpäin ne puetaan päälle.

[pedoauer]

Kerroppa susku, oletko lukenut nämä lasten kertomukset? Nämä salassa pidettävät kertomukset.
Saitko ne laittomasti veljeltäsi? Vai keksitkö lennosta tarinoita? saitko ne laittomasti annelilta?
Täytyypä harkita nyt vakavasti tekisikö tutkintapyynnön siitä, miten nämä salatut asiakirjat ovat sinulle päätyneet.
Kirjoituksistasi päätellen olet ne lukenut. Oletko valmis valehtelemaan poliisille? Valehtelemaan, että et ole niitä lukenut? Vai aiotko valehdella asiakirjojen lähteen? Mikäli valehtelet poliisille voidaan tehdä johtopäätös, että valehtelet myös täällä.
Valehtelusi nakertaa uskottavuuttasi.

[llewellyn]

Syyttömän Auerin kaapattujen lasten on HETI TUNNUSTETTAVA valheensa raiskauksista!

Tai muuten paljastetaan kaikkien lasten kaikki VALHEET nettiin koko kansan naurettavaksi!

Käsittämätöntä puhetta pienten lasten todistuksista. Niin tai näin niin he ovat joka tapauksessa uhreja. Miten ei voi tätä käsittää?

[zem]

Päämies:

Laitetaanpa pieni etukäteismaistiainen todisteeksi lasten harjoitelluista tarinoista:
Tyttö satuili että
"sitten setä maalasi kikkelillä mun jalat valkoiseksi, mutta se lähti vedellä pois."

Valitettavasti lapsen "tarina" yllä on juuri sellainen, jonka perusteella psykologit
ja sosiaalityöntekijät katsovat hyväksikäytön tapahtuneeksi (eli kyse olisi
ns. "reisille menneestä" ejakulaatiosta...) - juuri muuuta ei sitten langettavaan tuomioon
oikeudessa tarvita. Kyseessä olisi siis " omakohtainen ja kertojan ikätasoa vastaava" kuvaus.

Päämies pitää tätä "harjoiteltuna tarinana" - tiedossa ei ole, onko muissa puheissa
viitteitä tästä harjoittelusta - sinänsä tytön lausunnnosta yllä en ainakaan itse kykene
päättelemään sitä harjoitelluksi? Vai oliko pojan kertomuksissa vastaavia (Päämiehen viestin
kärki on osoitettu poikaan)?

Mikä lienee juttujen lähde.

[Susku London]

Kerroppa susku, oletko lukenut nämä lasten kertomukset? Nämä salassa pidettävät kertomukset.
Saitko ne laittomasti veljeltäsi? Vai keksitkö lennosta tarinoita? saitko ne laittomasti annelilta?
Täytyypä harkita nyt vakavasti tekisikö tutkintapyynnön siitä, miten nämä salatut asiakirjat ovat sinulle päätyneet.
Kirjoituksistasi päätellen olet ne lukenut. Oletko valmis valehtelemaan poliisille? Valehtelemaan, että et ole niitä lukenut? Vai aiotko valehdella asiakirjojen lähteen? Mikäli valehtelet poliisille voidaan tehdä johtopäätös, että valehtelet myös täällä.
Valehtelusi nakertaa uskottavuuttasi.

Hyvä yritys! Ei minun tarvitse kenellekään mitään vastailla, saatika paljastaa lähteitäni. Paljasta sinä se miksi täällä kirjoittelet?

Minulla on sattumoisin journalistin koulutus yhdestä maailman parhaista mediaoppiahjoista (omakehu haiskoon kuten Sisotalolla). Se suo minulle täydellisen lähdesuojan, joten poliisillekaan minun ei tarvitse vastailla, taikka valehdella yhtään mitään. Joten mene sinä kaikessa rauhassa tekemään minusta tutkintapyyntö, mikäli katsot tarpeelliseksi. Joudut tekemään sen omalla nimelläsi, jolloin saan selville kuka olet, ja miksi kirjoittelet netissä Anneli Aueria herjaavalla nimimerkillä pedoauer? Luuletko itse olevasi jotenkin uskottava moista nimimerkkiä käyttäessäsi?

Sen jälkeen voinkin sitten tehdä tutkintapyynnön perättömästä ilmiannosta. Sinulla pitää nimittäin olla esittää todisteet puheillesi. Jo nyt väität minun valehdelleen. Mistä?

Voit olla varma, että minä tiedän aivan tarpeeksi näistä lasten kertomuksista voidakseni sanoa, että ne ovat täyttä puppua. Olen myös tietoinen, että erittäin moni haluaisi ne julkistaa netissä kaikkien nähtäville. Ne ovat sen verran noloja tarinoita, että lapset joutuisivat kiusatuiksi loppuelämäkseen. En voi siitä syystä puoltaa ajatusta.

Minä olen sillä kannalla, että väärät tuomiot puretaan viranomaisten toimesta ilman, että lapsille aiheutetaan yhtään enempää tuskaa. Minä toivon, ettei kukaan lähde omin päin salaista materiaalia julkaisemaan netissä. Jos jotain joskus jossain julkistetaan, sen pitää tapahtua hallitusti viranomaisten toimesta. Siten ei kukaan joudu kärsimään tarpeettomasti.

Obelux-ketjussa on tehty erinomaista työtä, ja tämä antaa minulle toivoa sille, että Minna Joki-Erkkilän pseudo-tieteelliset tutkimukset tullaan romuttamaan. Sisotalo on mainostanut kuinka Ruotsissa purettiin Thomas Qvickin väärät tuomiot. Luotan siihen, että Auerin ja Kukan väärät tuomiot tullaan myöskin purkamaan.

Olen llewellynin kanssa täysin samalla kannalla, että lapset ovat tässä tarinassa uhreja. Minä ymmärrän miksi he kertoivat hätävalheita. Toivon, että he itsekin tämän ymmärtäisivät jonain päivänä. Valheet tulevat varjostamaan heidän elämäänsä niin kauan, että totuus asiassa on selvitetty. On lasten oma etu, että asiat selvitetään, mutta oikealla tavalla.

Ymmärrän myös sen, että monella on mennyt usko viranomaisten toimintaan. Minä olen kuitenkin hyvin kärsivällinen ja optimistinen henkilö. Suomessa on paljon korkeasti koulutettuja, hyvin työnsä osaavia järkeviä ihmisiä. Ne, jotka ovat toimineet virkavaltaansa väärinkäyttäen, haluan tietenkin virkavastuuseen. Vastuuseen haluan myös kaikki ne, jotka ovat syyttömiä netissä vuosikausia vainonneet ja herjanneet. Tällä rintamalla on jo edistystä tapahtunut.

[sisotalo]

SL ei voi mitenkään ilmiantaa salaisten dokumenttien paljastamisesta, koska hän ei mitenkään osoita, että hänellä on sellaisia. Annelin asian ajamisessa SL vihjaukset mitenkään vie asiaa eteen tai taakse. Sen sijaan eräs blogisti, joka aivan omien kirjoitusten perusteella pitää hallussaan salaisia dokumentteja on päästetty pälkähästä. Poliisilla oli meneillään tutkimus, mutta kun havaittiin, että toimittaja ei osannut julkistaa niitä asioita, jotka olisivat antaneet mahdollisuuden arvostella lsh-tuomiota, pysähtyi tutkimus.

Minulla on näistä asioista laaja kokemus. Kerran lähdettiin uhkailemaan kun otin blogiini pääministeri Matti Vanhasen aloittaman oikeusjutun aineistoa. Pääministeri hyökkäsi morsiantaan vastaan muistelmien kirjoittamisesta ja vei asian aina EIT:hen saakka jossa hän sen voitti.

Minun kimppuuni ei Vanhanen päässyt kun oikeuden puheenjohtaja oli unohtanut tehdä päätöksen aineiston salaisuudesta

Lsh jutussa Jens Kukan asianajajaa rangaistiin kovalla kädellä kun hän oli oikeudessa sanonut sen itsestään selvän asian, että raiskaussyytökset koskivat Auerin lapsia

[sisotalo]

SL ei voi mitenkään ilmiantaa salaisten dokumenttien paljastamisesta, koska hän ei mitenkään osoita, että hänellä on sellaisia. Annelin asian ajamisessa SL vihjaukset mitenkään vie asiaa eteen tai taakse. Sen sijaan eräs blogisti, joka aivan omien kirjoitusten perusteella pitää hallussaan salaisia dokumentteja on päästetty pälkähästä. Poliisilla oli meneillään tutkimus, mutta kun havaittiin, että toimittaja ei osannut julkistaa niitä asioita, jotka olisivat antaneet mahdollisuuden arvostella lsh-tuomiota, pysähtyi tutkimus.

Minulla on näistä asioista laaja kokemus. Kerran lähdettiin uhkailemaan kun otin blogiini pääministeri Matti Vanhasen aloittaman oikeusjutun aineistoa. Pääministeri hyökkäsi morsiantaan vastaan muistelmien kirjoittamisesta ja vei asian aina EIT:hen saakka jossa hän sen voitti.

Minun kimppuuni ei Vanhanen päässyt kun oikeuden puheenjohtaja oli unohtanut tehdä päätöksen aineiston salaisuudesta

Lsh jutussa Jens Kukan asianajajaa rangaistiin kovalla kädellä kun hän oli oikeudessa sanonut sen itsestään selvän asian, että raiskaussyytökset koskivat Auerin lapsia

[zem]

Päämies sanoo paljastavansa lapsen kuulemisesta ”etukäteismaistiaisen”:

Laitetaanpa pieni etukäteismaistiainen todisteeksi lasten harjoitelluista tarinoista:
Tyttö satuili että 
"sitten setä maalasi kikkelillä mun jalat valkoiseksi, mutta se lähti vedellä pois."

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 45#p824099

Tämä oikeastaan pakottaa tarkennuksiin, että voisi muodostaa kannan lsh-tuomioihin – ehkä muutkin ovat kiinnostuneita vastauksista.

Onko lausunto aidosti salatusta aineistosta? Vai trollaako Päämies? (Tähän en oikein usko.)
Mistä Päämies on mahtanut saada kyseisen lausunnon sisältävän aineiston (= epäolennainen kysymys)?

Ja jos lausunto todella on tytön ja aidosti salatuta aineistosta, miten se on tulkittava?

Kertooko tyttö ”body paintingista”, joka voidaan helposti pestä pois? Vai onko kyseessä esim. isän/äitienpäiväonnittelu, jolloin pikkulapsen jalkapohjien kuva ikuistetaan korttiin? Mutta: miten ja miksi ”sedän pippeli” tulee kuvaan? Onko ”setä” J.K?

Vai onko kyseessä 9-vuotiaan ”omakohtainen ja kertojan ikätasoa vastaava” kuvaus hyväksikäytöstä, missä ”valkoinen maali” on sedän ejakulaation tulosta, mikä pestään hetimmiten pois (”mutta se lähti vedellä pois”)?

Voidaanko siemennestettä pitää ”valkoisena maalina”?

Mikä osoittaa lausunnon kuulemisten aikaan 9-vuotiaan tytön ilman johdattelua tuotetuksi todenmukaiseksi lausunnoksi? Tai osoittaa sen ”valheeksi”? Mikä osoittaa lausunnon tytön
suuhun pannuksi eli ”harjoitelluksi” tai sitten ”satuiluksi”, niin kuin Päämies ilmoittaa?

Kenen kanssa ”etukäteen harjoiteltu” kuulemisia varten? (Onko monta mahdollisuutta -
sijaisvanhemmat, poliisi?)

Mihin lausunto viittaa, jos se on aidosta aineistosta eikä se ole satuilua tai äitiä ja tämän miesystävää syyllistämään tarkoitettua, etukäteen harjoiteltua valehtelua?

Asiaa voisi huomattavasti selventää, jos Päämies paljastaisi, mikä tytön lausunnossa edeltää siteerattua kohtaa: ”sitten setä maalasi etc.”? Eli minkä jälkeen kyseinen ”maalaaminen” tapahtui?

[Kunto Kalpa]

Voiko tämä olla totta? Voiko tuomarit olla tietämättömiä lasten nettipornokoulusta?

Setä ejakuloi päälle mutta se lähti vedellä pois. Luulisi, että pyyhitään ensin paperilla.

[Nicht schuldig]

Voiko tämä olla totta? Voiko tuomarit olla tietämättömiä lasten nettipornokoulusta?

Setä ejakuloi päälle mutta se lähti vedellä pois. Luulisi, että pyyhitään ensin paperilla.

Ensin on ollut murhafantasia ja sillä on aukaistu "padot". Sen jälkeen mikä tahansa on mahdollista, koska sen ei tarvitse perustua mihinkään. Vaan kaikki mitä lapsi sen jälkeen kertoo on vain jatkumoa sille, mikä meni jo muutenkin yli oman ajatus- ja kokemusmaailman.

Vastaavia tapauksia löytyy maailmalta useita, joista on sittemmin julkistettuja osioita ollut myös suuren yleisön nähtävissä. Näissä on ollut kertomuksia maanalaisista tunneleista, oudoista huoneista, useista miehistä samaan aikaan, jopa avaruusolioita on ollut mukana. Niitä on verrattu nuorten poikien sankaritarinoihin, joissa he pelastavat viattomia pieniä tyttöjä.
Niissä esiintyy sekä oraali-, emätin- että anaaliyhdyntöjä, erilaisia esineitä, leikkikaluja ja ruokaa. Niissä esiintyy ulosteita, päälle virtsaamista ja erilaisia spermankehitelmiä. Kermavaahtoja, kakkuja, porkkanoita, perunoita, haarukoita, veitsiä, lusikoita ym.
Tarinoissa on asentoja, jotka voivat olla mielikuvituksellisia tai sängynasentoja tai huonekaluja, joita ei voi olla olemassakaan.

Yleensä näissä ei voida sitten jälkikäteen todistaa juurikaan mitään. Ei ole vammoja, ei verenvuotoja, ei aikuistodistajia, ei aiempia lääkärintodistuksia vammoista. Yleensä lapset ovat osallistuneet koulunkäyntiin, olleet urheilutunneilla, pelanneet ja leikkineet aivan normaalisti.

Heillä ei ole välttämättä mitään psyykkisiä tai muita ongelmia, osalla on erittäin hyviä perheitä ja kouluarvosanoja, heillä on monia hyviä harrastuksia. He saattavat olla paremminkin yli- kuin alisuorittajia. Heillä voi olla paljonkin kokemusta jo hyvin nuorina internetin käytöstä, he ovat sosiaalisesti taitavia, kohteliaita ja miellyttäviä persoonia.

[Susku London]

Asia on juuri niinkuin NS yllä kuvailee.

Jos lapsi kertoo, että häntä on sorkittu haarojenvälistä esim. haarukalla, eikä immenkalvo ole siitä(kään) revennyt, niin kuinka moni pitää lapsen kertomusta, tai syvään uskoon vajonneen gynekologin todistusta luotettavana (immenkalvo kasvoi takaisin) yleisen elämänkokemuksensa valossa? Käsi ylös!

Kuinka moni pedofiili yleensäkään fantasioi lapsen raiskaamisesta haarukalla? Onko ketään (oikeasti) raiskattu haarukalla? Jos, niin selvisikö uhri ilman vammoja? Kiihottaako haarukka seksileluna pedofiilia? Tuleeko tuollainen arkipäiväinen esine mieleen yhdellekään aikuiselle "seksileluksi"? Kaiken kukkuraksi lapsen äiti ollut mukana juonessa?

[Nicht schuldig]

http://www.spiegel.de/spiegel/spiegelsp ... 55202.html

Käännän koko tekstin. Se on yhden toimittajan kuvaus omasta Odysseijastaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön raportoijana.

Kun aloitin vuonna 1984 työskennellä toimittajana, olin ensimmäisen kerran tekemisissä aiheen ”lapsen seksuaalisen hyväksikäyttö” kanssa. Silloin oli juuri ilmestynyt Barbara Kavemann ja Ingrid Lohstöter ”Isät tekijöinä” –niminen kirja, jonka ilmestyminen aiheutti suurta raivoa ”kuoliaaksi vaietusta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yleisyydestä.”

Minäkin olin shokissa hyväksikäytettyjen lasten lukumäärästä, josta Kavemann ja Lohstöter kertoivat kirjassaan: 300 000 lasta joka vuosi pääasiassa tyttöjä. Joka kolmas minuutti yksi. Kirjoitin innokkaasti uutisraportteja Hampurin aamupostille, haastattelin uhreja, kuvailin tekijöitä ja kommentoin vähätteleviä oikeudenpäätöksiä. Miesvaltaisessa toimituksessa onnistuin hankkimaan omille ”tapauksilleni” enemmän palstatilaa kuin oli normaalisti sallittu.

Otin ensi kertaa kirjassa julkistetut luvut hyväksikäytön uhreista sellaisenaan ja sijoitin ne myös omiin teksteihini voidakseni tuoda esille ”ilmiön dramaattisen yhteiskunnallisen merkityksen.”

Tänään epäilen näitä silloin julkistettuja lukuja. Haluan estää väärinkäsityksiä. Minulle seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluu niihin pahimpiin rikoksiin ylipäätään. Kysyn vain tänään itseltäni, että millainen ajanhenki minuun olikaan tarttunut, että uskoin asiaan noin vain.

Kymmenen vuotta myöhemmin toukokuussa 1994 jouduin jälleen aiheen kanssa tekemisiin. Tehtäväkseni annettiin tehdä filmi Spiegel TV:lle tähän mennessä suurimmasta ”seksuaalisen hyväksikäytön” tapauksesta Saksan oikeushistoriassa.

Muensterissä oli alkanut oikeudenkäynti Rainer Mölleriä vastaan, joka oli entinen lastentarhanopettaja kahdessa westfalenin Montessori-päiväkodissa Coesfeldissa ja Borkenissa. 35-vuotiasta Rainer Mölleriä syytettiin yli 50 esikouluikäisen lapsen perverssistä hyväksikäytöstä sadoissa tapauksista noin kahdeksan vuoden aikana.

Syytteiden määrä, niiden sadomasokistinen ja ylitsepursuava luonne ja pitkä ajanjakso alkoivat epäilyttää minua. Syytteet perustuivat vain lasten kertomuksiin. Muita todisteita tai aihetodisteita ei ollut.

En pystynyt kuvittelemaan, että yksi opettaja olisi pystynyt jokaiselle avoimissa esikoulun ja päiväkodin tiloissa kahdeksan vuotta kenenkään huomaamatta raiskaamaan, kiduttamaan ja uhkailemaan lapsia jälkiä jättämättä.

Eikä siinä kaikki. Rainer Möller oli ollut erityisen pidetty sekä lasten, heidän vanhempiensa että muiden kollegoiden keskuudessa.

Kun tutkin omia vanhoja arkistojani menin entistä enemmän sekaisin. En ollut koskaan saanut kollegoiltani niin paljon positiivista palautetta. Se näytti absurdilta, mitä enemmän tapaus herätti vastaamattomia kysymyksiä, mitä enemmän hyväksikäyttöepäilyjä syntyi, sitä vakuuttuneempia olivat kaikki siitä, että Rainer Möller on syyllinen. Hänet oli tuomittu etukäteen täydellisesti ja kaikkialla.

Erityisesti minua ihmetytti Emma-nimisen lehden mustamaalaamiskampanja. Se ei pitänyt Mölleriä ainoastaan syyllisenä. Sehän oli muutenkin selvää asian feministisen luonteen vuoksi. Viha kohdistui myös Spiegel-lehden reportteri Gisela Friedrichseniä kohtaan. Hän olisi ollut ”toinen tekijä”, hän tekisi mitä vain, jotta ”voisi vähätellä seksuaalista väkivaltaa.”
Gisela Friedrichsen ja Gerhard Maus kirjoittivat oikeusraportin Spiegelille. Se oli ainut kirjoitus, jossa Mölleriä ei oltu etukäteen tuomittu.

Sen sijaan molemmat kirjoittivat tapaus Montessorista, että kyse oli mielikuvituksellisista massasyytöksistä, joilla ei ollut mitään reaalista pohjaa. He etsivät vastaavia tapauksia Amerikasta ja vertailivat niitä. He näkivät amerikkalaisten ”lastentarhojen noitavainojen” rantautuneet kymmenen vuotta myöhemmin Saksaan. Analyysi näytti järkevältä, se selitti monia ristiriitaisuuksia, joita en kyennyt ymmärtämään. Se avasi minulle uuden näkökulman asiaan. Koska mitään ei ollut tapahtunut, ei jäänyt myöskään jälkiä. Luin amerikkalaisia artikkeleita massasyytöksistä ja sain selville, että lapsille voidaan esittää niin suggestiivisia kysymyksiä, että he voivat kertoa mitä tahansa toinen vain haluaa kuulla.

Matkustin Möllerin oikeudenkäyntiin Muensteriin. Koko ilmapiiri oli äärimmäisen jännittynyt. Rainer Möller ei ollut vain syytetty, jolle täytyisi päteä syyttömyysoletus ”in dubio preo” – syytetyn penkillä istui yksi, jonka tarvitsi todistaa syyttömyytensä.

Coesfeld ja Borken ovat kaksi pientä provinssia Westfalenissa. Alue on jyrkän katolilainen. Akateemiseen keskiluokkaan kuuluvat ihmiset lähettävät lapsensa Montessori-päiväkotiin. Montessorivanhemmat tuntevat yhteenkuuluvaisuutta, he pitävät itseään edistyksellisinä vanhempina, heillä on enemmän tietoa kuin on muilla vanhemmilla.

Paikallisen Coesfeldin kaupunginvaltuuston vihreiden edustajan poika oli se, joka ilmaisi epäilyksen ensimmäisen kerran. Pojan isä kuului samankaltaiseen poliittiseen traditioon kuten minäkin. Se ei ollut se vähäisin syy miksi aloin tutkia epäilyksen syntyä tarkemmin.

Vihreän puolueen poliitikon poika oli vastannut 7. marraskuuta 1990, kun häneltä kysyttiin mitä hän saa, jos hänellä on kuumetta, että ”Rainer laittoi sormensa peppuuni.” Tätä ei viisivuotias kuitenkaan sanonut spontaanisti. Paikalla oli paikallisen ”Zartbitter”- neuvonta pisteen nainen, perheen ystävä. Lapsen vastaus oli naiselle selvä merkki Rainer Möllerin suorittamasata hyväksikäytöstä. Äidille nainen sanoi, ”joko uskot poikaa tai sitten et. Ei siinä välillä ole mitään.”

Mitä äidin olisi sitten pitänyt uskoa? Laittoiko hoitaja kuumetta mitatessaan sormensa lapsen peppuun? Vai siihenkö, että Zartbitter-naisen tulkinnan mukaan lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi? Jos äiti olisi uskonut sen, mitä lapsi sanoi, hänen olisi tullut selvittää päiväkodissa oliko lapsella todellakin kuumetta, mitattiinko sitä ja mitähän lapsen takapuoleen silloin olisi työnnetty? Sellainen keskustelu olisi ollut paikallaan niin edistyksellisessä ja avoimuutta saarnaavalla Montessorilla, jossa jatkuvasti keskusteltiin jostakin vanhempien ja hoitajien välillä. Mutta tästä ei keskusteltu. Vanhemmat uskoivat Zartbitter-naisen tulkintaan, heidän lastaan oli hyväksikäytetty. Mutta sen sijaan, että nyt olisi tehty jotakin, nämä hälytetyt vanhemmat lähettivät edelleen poikansa samaan päiväkotiin. Neljän kuukauden ajan.

Mitä enemmän sain tietooni kertomuksen syntyhistoriasta, sitä enemmän alkoi suhtautumiseni muuttua niitä kohtaan, joita olin pitänyt itseni kaltaisina. Mitä enemmän sain selville, sitä vähemmän pystyin enää ymmärtämään.

Sen sijaan, että vanhemmat olisivat suojelleet lapsiaan hyväksikäyttäjältä, näyttikin olevan niin, että tärkeämmäksi muodostui ”strategian” kehittäminen Mölleriä vastaan. Koska Zartbitter-naisten mielestä, ”jos yhtä lasta on hyväksikäytetty, täytyy heitä olla enemmän.”

Mikäli seuraisin tätä logiikkaa, jota en itse täysin ymmärrä, silloin nämä ihmiset, jotka olivat itse määritelleet elämäntehtäväkseen suojella lapsia, olisivat tietoisesti lähettäneet esikouluikäiset lapsensa neljäksi kuukaudeksi hyväksikäytettäviksi.

Keskusteluja käytiin vaikenemisen sinetin alla. Epäilyksiä vain kerättiin. Vasta 25. helmikuuta vuonna 1991 käytiin ”virallinen keskustelu”, jossa paikalla oli Coesfelderin Montessori koulun johtajatar. Rainer Möller ei tiennyt tästä mitään. Vasta kymmenen päivää myöhemmin, kun hänet irtisanottiin välittömästi, hän sai tiedon tästä.

Voin vain kuvitella millainen tunnelma lastentalossa vallitsi näiden kymmenen päivän aikana. Nämä tapahtumiin ”vihkiytyneet” kasvattajat alkoivat tarkkailla siihen saakka hyvin pidettyä Rainer Mölleriä. Eikö hän käyttäytynytkin ”jotenkin omituisesti”, hän ei keskity, aivan kuin hänellä olisi ”jotakin salattavaa”?

Kaikkea alettiin tulkita jälkikäteen. Eikö hän ollutkin ollut hieman liian innokas lasten kanssa? Erityisesti vammaisia lapsia hän oli silitellyt päästä ja ottanut heitä syliinsä? Eikö nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt silloin kiinnittää huomiota siihen, että hän teki usein kävelyretkiä metsään lasten kanssa, eikö hän ollutkin ottanut lapsia mukaansa omaan puutarhaansa, jossa he olivat etsineet nuijapäitä pikkulammesta?

Yhä enemmän ne Möllerin hyvät ominaisuudet, joita arvostettiin vielä muutama päivä sitten, kääntyivätkin selkeiksi merkeiksi siitä, että hän käytti lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Näin vain kymmenessä päivässä tuli ”laittoi sormeen peppuun” -epäilystä faktaa.

Sitten 7. maaliskuuta 1991 oltiin jo niin pitkällä, että Rainer Möller kutsuttiin ”selvityskeskusteluun”, jossa läsnä oli kodin johtajatar, ja kaksi muuta pojan hoitajaa, Zartbitter-nainen, joka oli kuullut pojan lauseen, ja toinen neuvoja samasta neuvontapisteestä. Ei Mölleriä käsitelty epäiltynä vaan häntä pidettiin tekijänä. Ei sitä kysytty edelleenkään laittoiko hän sormensa pojan takapuoleen, vaan haluttiin tietää, että miltä se oli tuntunut.

Rainer Möller yritti selittää, ettei tiedä edes mistä puhutaan ja alkoi itkeä. Se Zartbitter-nainen, joka oli epäilyksen aiheuttanut, sanoi myöhemmin näin: ”Se oli todellakin sellainen tunnelataus, jonka hän itse aiheutti. Luulen, että jos en olisi ollut ammattilainen, olisi minulle ollut vaikeaa olla uskomatta häntä. Olisin joutunut epäilemään koko juttua.”

Kysyn itseltäni miten syyttömän sitten pitäisi käyttäytyä hänen mielestään? Silloin tajusin, ettei ollut mitään syytöntä. Hänen ”ammattimaisuutensa” ei sallinut hänen ajatella sitä, ettei mitään hyväksikäyttöä ollutkaan tapahtunut.

Vain viisi päivää Rainer Möllerin irtisanomisen jälkeen, ”Zartbitterin ammattilaiset” pitivät tilaisuuden, jossa he informoivat muitakin vanhempia, että Möller oli tämän takia irtisanottu. Samalla he informoivat näitä epävarmoja vanhempia millaiset merkit voisivat kertoa hyväksikäytöstä. Tilanne alkoi vyörymään eteenpäin. Nyt nämäkin vanhemmat alkoivat tulkita jälkikäteen tapahtumia. Univaikeudet, sänkyyn pissaamiset, ulostamiset, aggressiiviset tai depressiiviset käyttäytymiset, peppuun sattuminen ja tulehtunut pimppi, kaikki johtui seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsen käytöstä tulkittiin vain hyväksikäytön kannalta.

He alkoivat kysellä lapsiltaan, laittoiko hän sormensa lapsen peppuun. Lapset taasen kysyivät kasvattajilta ”eikö Rainer tule enää, koska hän laittoi sormensa lasten peppuun?” Kasvattajat tapasivat vanhempia ja jakoivat keskenään uudet ”tiedot”.

Vanhemmista tuli näiden ”Zartbitter-ammattilaisten” johdattamina ”apupoliiseja”. He valmistelivat pöytäkirjoja, kirjoittivat päiväkirjoja, äänittivät lasten puheita nauhoille ja tulkitsivat piirustuksia. Nämä ”hyväksikäyttö-tiedot” välitettiin myös läheiseen Borkeniin, jossa Rainer Möller oli aiemmin työskennellyt.

Poliisi ilmoituksen saatuaan lähetti kyselykaavakkeen ”tapahtumista” kaikille lasten vanhemmille joiden kanssa Möller oli ollut tekemisissä. Professori Tilmann Fuerniss Muensterin yliopistosairaalan lasten ja nuorten psykiatrisen osaston johtaja matkusti paikalle tarjoamaan ”ammattiapua” vanhemmille.

Hän suositteli esittämään kysymyksen ”mitä Rainer olisi voinut tehdä?” Hän alkoi terapoimaan lapsia ja vanhempia itse kehittelemällään menetelmällä, jota hän nimitti traumatyöskentelyksi.
Terapeutin täytyisi kehittää täsmällinen seksuaalinen kieli, jolla asioita voisi ilmaista sanallisesti ja samalla voitaisiin todeta seksuaalisen hyväksikäytön tapahtuneen ja tapahtuma kyettäisiin konstruoimaan (perhedynamiikka 1993). ”Sormi pepussa” –epäilyksestä oli tullut Himalajan korkuinen vuori perverssejä syytöksiä, joissa pidetystä kasvattajasta Rainer Mölleristä tuli ”seksipeto”, joka ei kahdeksan vuoden aikana ollut tehnyt mitään muuta kuin raiskannut, kiduttanut ja uhkaillut.

Kuin metsäpalo roihusivat syytökset ympäriinsä. Myös muita kasvattajia, siviilipalveluksessa olleita miehiä ja jopa koulutaksin kuljettajia syytettiin lopulta. Puhuttiin ”mafiaorganisaatiosta”, joka tienasi mukavasti rahaa lapsilla tekemillään pornovideoilla.

Puhuttiin kuopista, maanalaisista käytävistä lepakoineen, ruumisarkuista ja mestatuista naisista. Voimistelusalin lattia purettiin käytäviä etsittäessä. Rainer Möller oli tutkintavankeudessa 26 kuukautta. Pääkäsittely alkoi 13. marraskuuta 1992.

Kysyin yhä uudelleen itseltäni miten on mahdollista, että tällainen syyte ylipäätään nostettiin. Miten näin sallittiin käydä ilman yhtään objektiivista todistetta. Ainoa mitä oli jäljellä olivat lasten ”todistukset”, jotka olivat syntyneet suggestiivisen kyselyn avulla, ne olivat projektoineet ”kuulustelijan” itsensä ajatuksia. Klassinen rationaalinen poliisityö esimerkiksi rikospaikkatutkinta jälkien saamiseksi loisti poissaolollaan.

Eniten minua ihmetytti se tosiasia, että lapsia ei oltu koskaan tutkittu lääkärissä. Eivät poliisit eivät vanhemmat eikä myöskään syyttäjä pyytänyt näitä tutkimuksia. Ei vaikka lapset olivat kertoneet jatkuvista anaali- ja vaginaalisista yhdynnöistä, mutta myös leikkiautoista, sauvoista, hammasharjoista, saippuoista, lusikoista ja paljosta muusta, joka olisi työnnetty sekä emättimeen että peräaukkoon.

Kun olin saanut tutkimukseni Montessori-filmiä varten päätökseen, minun täytyi todeta, että yksikään näistä Möllerin ”syyttäjistä” ei ollut valmis tulemaan kameran eteen antamaan haastattelua. Ne, jotka eivät kuukausi tolkulla olleet muuta tehneetkään kuin syyttäneet Rainer Mölleriä ja muita, nyt he piiloutuivat vaikenemisen muurin taakse.

Minun olisi täytynyt taata heille, että olen heidän puolellaan ja ”uskon, että hyväksikäyttö on tapahtunut”, vaati eräskin äiti. Eivät he halunneet mitään kriittistä rationaalista keskustelua minulta, he halusivat ”uskontunnistuksen”.

Kun olin kymmenen vuotta aiemmin lukenut kirjan ”Isät tekijöinä”, millainen ajatusmaailma olikaan ottanut vallan ”lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä”? Tätä kysyin nyt itseltäni.

Kun yritin löytää vastauksia tähän, törmäsin Zartbitteriä vuonna 1987 perustamassa mukana olleen Ursula Endersin kirjoitukseen. Nyt hän oli sitä mieltä, että isä, jolla on uhrina ”vain” oma tytär on ”eksoottinen poikkeus”. 40 uhria yhdellä tekijällä on paremminkin ”alakanttiin arvioitu.” Tajusin, että näille itsensä nimeämille ”hyväksikäyttöasiantuntijoille” jokainen mies on lapsen hyväksikäyttäjä.

Todisteita heillä ei ole. Mutta heillä on näitä ”tapauksia” sellaisia kuten oli Rainer Möller.
Noitavainot olivat alkaneet jo kauan aikaa sitten.

[sisotalo]

Oletko tutustunut tutkimukseen
Kommission zur Aufarbeitung von Kindesmissbrauch.

Se on julkistanut työnsä vain muutama viikko sitten.