MURHA.INFO

Huominen työpäivä, hankala asiakastapaus tiedossa heti aamusta. Nyt jo pyörii asia päässä..

Normaaliin viikonloppuärsytykseen tottuu, kun siihen on syy selvillä: piti ottaa vähän ööliä eilen

^ Mitäs toi " vähän " tossa tekee?

Bleddyn kirjoitti:^ Mitäs toi " vähän " tossa tekee?

Tulee joskus vähän vähäteltyä

Ihmiset, ihmiset, ihmiset, ihmiset, ihmiset, ihmiset, ihmiset, ihmiset.

VIHAAN IHMISIÄ.

Ne jotka ennen tuntuivat edes siedettäviltä käyvät niin saatanan lujaa hermoille, että on melkein suoranainen ihme, etten ole hakannut metalliputkellä niitä jo hengiltä.

Kunhan pääsen tietyistä ihmisistä eroon, lupaan, etten tutustu enää koskaan keneenkään. Saatana että suurin virheeni koko elämässä on ollut uskoa siihen valheeseen, että jokainen tarvitsee muita ihmisiä. Ei jumalauta.

Tässä on pakko alkaa vittuilemaan vain kaikille, että saisi hävitettyä ihmiset ympäriltään, muuten sattuu - jos ei muihin, niin vähintään itseen sitten.

Ei ärsytä oikein muu kuin huominen työpäivä. Eli sama kuin aina sunnuntai-iltaisin.

Hirvikärpäset ... kele, kun puolen tunnin kävelyn jälkeen joutuu keräämään niskastaan/iholtaan puoli tusinaa ihnottavia mönkiäisiä

Ärsyttää, kun on niin väsynyt ettei voi tehdä mitään eivätkä silmät meinaa pysyä auki, muttei halua mennä nukkumaankaan vielä herätäkseen virkeänä puoliltaöin. Hitto soikoon, että uuden unirytmin rakentaminen voi olla vaikeaa.

Ja sitten ärsyttää ja hirvittää se, että jouduin tänään työterveystarkastuksessa vaa´alle ja sepä paskiainen näyttikin 15 kiloa enemmän kuin viimeksi kun puolisen vuotta sitten punnitsin itseni. Olin kyllä ollut huomaavinani että nykyinen näyttöpäätetyö on saanut vaatteet hieman kiristämään, mutta että 15 kg... Ja mulla tekee koko ajan mieli suklaata tai jotain makeaa, ihan hulluna, järjettömästi. Äsken luin kirjasta sanan suklaa ja samantien kirja lensi nurkkaan ja minä kaupan karkkihyllylle.

Koira.

Kun sillä on energiaa varastossa, se käyttää sen mielellään juuri ennen nukkumaanmenoa ja aina samalla tavalla: valikoi huolellisesti lelukorista kaikista painavimman lelun ja sitten kanniskelee sitä ympäri huushollia, paiskoen sitä välillä lattiaan tai esimerkiksi makuuhuoneen kattolamppuun (sillä on tapana heitellä koppeja itselleen. Ei saa niitä koskaan kiinni). Kun se sitten vihdoin saa lelun vierimään sohvan alle, alkaa jumalaton ulvonta ja itkeminen, joka kestää siihen saakka, että koira nukahtaa.

...Paitsi tänään. Tänään sen missiona näyttäisi olevan jok'ikisen lelun mahdollisimman vaivalloinen ja kovaääninen saattaminen sohvan alle tavoittamattomiin.

Terveisiä vaan naapureille.

edit: Leikki ilmiselvästi kehittyy jatkuessaan. Nyt on menossa leluluisteleminen; valitaan painavin mahdollinen lelu, otetaan sen kanssa kunnolla vauhtia, heitetään se maahan ja isketään tassut päälle ja luisutaan onnesta soikeina seinää päin vahatun parketin nöyrtyessä alla.

joey kirjoitti:Terveisiä vaan naapureille.

Et satu asumaan naapurissani? Taidetaan asua eri paikkakunnillla, mutta täällä ärsyttää, kun tuo sama peli on menossa yläkerran koiralla; vinkuminen, ulina ja jonkinlaiset lattian kaivamisyritykset saivat mut eka luulemaan, että se on hylätty yksin asuntoon. Ehdin jo sääliäkin sitä, mutta kyllä siellä ihmisiäkin on. Yrittävät komentaa sitä välillä. Mutta ei onnistu.
Edit: No, nyt nukahti toi. Ja ei enää ärsytäkkään yhtään. Leikkiihän tuo omanikin välillä

Ihanaa olla nainen. Voi vittu että vituttaa tämä naisen elimistö.

^Peniskateus mainittu.

Grillisapuskoiden taso ei aina päätä huimaa

Kävin tänään kansallisarkistossa otattamassa kopioita erästä minfon ketjua silmälläpitäen ja merkitsin ihan tarkkaan sivut jotka halusin kopioitavan, mutta kuinkas kävikään! Kotona huomasin, että välistä puutui yksi sivu!!!

Tämä menee nyt OT, kun "ärsyttää" on ihan liian laimea termi tähän tilanteeseen

Voi miksi, miksi en ikinä opi, että internetissä kaikesta kirjoitetusta tulee AINA ottaa ensin kopio ennen kuin lähettää yhtään mitään minnekään. Nyt on jo sähköpostikin keksinyt tuon vanhan tempun saada Paulan mielialat nopeasti vaihtumaan epäuskoisesta huolestumisesta kiihtyvään raivoon.

Mitkään kirosanat tai hymiöt eivät kuvaa tätä tunnetta.