Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Jokaisellahan meillä on ulkoinen habitus. Kuvaile omaasi ja vastaako se sitä mitä olet?
Odota vain, sinäkin kuolet. Ajankohta on vielä hiukan auki, mutta kuolet kuitenkin, ja tyhjyys siellä odottaa. Kukaan ei muista 10 vuoden päästä että olit edes olemassa. Reilu peli kaikille.
Olisihan se tietty hienoa, jos voisi väittää olevansa tyrmäävän upea brunetti, vaan mitäpä sitä turhaa valehtelemaan. Olen aivan tavallisen näköinen, ristiverinen, silmälasipäinen, hieman ylipainoinen rouvashenkilö, jonka kasvot tuskin jäisivät mitenkään satunnaisen tapaajan mieleen.
Jos saisit kutsun/tilaisuuden osallistua (anonyymisti) mun 50-vuotispäivilleni, niin tulisitko? Jos tulisit, niin mitä toisit mulle lahjaksi?
Enpä usko että kyseisiin karkeloihin osallistuisin. Menisi anonyymius sen siliän tien. Mutta jos kyseiset pippalot ovat sinulle ajankohtaiset niin älyttömästi onnea ja keräämään toista 50 vuotta kasaan.
Onko asunnossasi parkettilattioita?
Odota vain, sinäkin kuolet. Ajankohta on vielä hiukan auki, mutta kuolet kuitenkin, ja tyhjyys siellä odottaa. Kukaan ei muista 10 vuoden päästä että olit edes olemassa. Reilu peli kaikille.
Arvostan Juicea suuresti. Parhaimpia suomalaisia artisteja. Jumalainen sanoittaja, aivan kuten Gösta Sundqvist. Laulut ovat jääneet elämään. Surullista, että Juice päätyi ennenaikaiseen hautaan alkoholismin ja ketjupolttamisen takia. Mutta jokainen elää tyylillään.
Oletko yksinäinen ihminen?
- Kyllä se on sitä, aina se on sanonu sitä, et se on Ulvilassakin niin se on tullu sinne, avannu oven ja sitten huutanu sinne että "millä lyödään päähän, no vasaralla tietenkin".
Itse asiassa olen. Asun ja elän yksin eikä minulla ole mitään parisuhdetta, ei edes rakastajaa lainkaan. Sukulaiset asuvat yhtä henkilöä lukuunottamatta jossain aivan muualla päin Suomea. Pari kolme ystävää on, jotka käyvät joskus luonani; itse en kyläile lainkaan kenenkään luona. Viihdyn yksin enkä pahemmin edes kaipaa ketään, koska olen ollut jo lapsena yksinäinen; minulla ei ollut kavereita ollessani lapsi ja nuori. Ainoa asia, joka tuottaa joskus kovan ikävän, on se että ainoa lapseni perheensä kanssa asuu ulkomailla tuhansien kilometrien päässä Euroopan ulkopuolella.
Enpä taida olla, enempi toiseen suuntaan taitaa mennä.
Korvaako netti sinun ystävät?
Odota vain, sinäkin kuolet. Ajankohta on vielä hiukan auki, mutta kuolet kuitenkin, ja tyhjyys siellä odottaa. Kukaan ei muista 10 vuoden päästä että olit edes olemassa. Reilu peli kaikille.
Ei ihan täysin korvaa, vaikkakin netin kautta voi pitää helposti yhteyttä kauempana asuviin sukulaisiin ja tuttaviin. Tällaisia hyödyllisiä yhteydenpitopaikkoja ovat facebook, skype ja sähköposti. Ellei olisi esim. facebookia niin tuskin tietäisin yhtään mitä kuuluu esim. siskontytölle tai joillekin kauan sitten tutuksi tulleille ihmisille. Olen ottanut fb:ssa kaveriksi myös entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, mutta olen aika tarkka siinä suhteessa niin, että mitään häiriköitä en huoli kavereiksi. Skype taas toimii yhteydenpitokeinona, sen avulla on mukava jutella tyttären kanssa, vaikka välimatka on melko pitkä tuolla maailmalla. Tämä murha.info on aika mukava paikka ja luen melkein päivittäin täällä juttuja, vaikka en kirjaudu enkä kirjoita viestejä kaiken aikaa. Mutta muuten netti ei ole koskaan saanut elämässäni sijaa ystävyyksien korvaajana siinä määrin mitä elämäni aikana kirjat ja lukeminen on ollut. Sitä on ikäänkuin ystävien ympäröimänä, kun satoja kirjoja on ympärillä.
Ps. Vastasin yhtä aikaa Leidin kanssa Kakkosurpon viestiin, joten vastataan nyt myös Leidille hänen kysymykseensä. Kyllä, mulla on aina ollut mielikuvitusmaailma, ja oikeastaan mulla on vieläkin tämän reaalimaailman ohella oma sisäinen maailmani, mutta se ei ole ongelma niin kauan kuin tietää sen ja pystyy pitämään nämä kaksi maailmaa erillään toisistaan. Tätä sisäistä maailmaa tarvitsen silloin kun luen, kuuntelen musiikkia, katson elokuvia jne. Voin sen avulla siirtää itseni ajassa ja paikassa vaikka tuhansien vuosien tai kilometrien päähän nykyhetkestä. Se on tavallaan henkireikäni tässä stressaavassa maailmassa.
Millaisia nettikokemuksia itselläsi on, millä lailla olet verkostuitunut nettikäyttäjänä?
Huonosti oon verkostoitunut nettiin. Live elämä on jotenkin hauskempaa verkostoitumista.
Lähes jokaisellahan on sukulaisia. Kuinka läheisiä sinulla on, onko isoja sukutapaamisia?
Odota vain, sinäkin kuolet. Ajankohta on vielä hiukan auki, mutta kuolet kuitenkin, ja tyhjyys siellä odottaa. Kukaan ei muista 10 vuoden päästä että olit edes olemassa. Reilu peli kaikille.
Sukulaiseni pidän sopivalla etäisyydellä eli harvoin tavataan. Oman sisarukseni treffaan muutaman kerran vuodessa. Minulla on todella valtavan iso suku, serkkujakin kymmeniä. Oman perheeni kesken olemme melko sisäänpäinlämpiäviä eli hengailemme yhdessä me vanhemmat ja (aikuisetkin) lapset. Isoihin sukutapaamisiin en ota osaa. Olen tarkka yksityisyydestäni.
Onko suvullasi oma sukuseura, jolla on kenties omat nettisivut ja kesätapaamiset?
Mikä piilee lumessa, tulee julki suvessa, ja sama toisella kotimaisella Vad som göms i snö kommer upp i tö
Luojan kiitos, ei ole. Ei meidän suvusta ole mitään sukututkimusta koskaan tehty, en ole ainakaan kuullut sellaisesta. Periaatteessa sukunimemme on sellainen, joka on aika yleinen Pohjoisessa ja Kainuussa, nyt tämän nimisiä on tuhansia ympäri Suomea. Jossakin kaukana takanapäin lienee samat esi-isät.
Me suomalaiset taidamme jossain määrin olla sisäänpäin lämpiviä ihmisiä, ainakin täällä minfossa monet kirjoittajat tuntuvat viihtyvät paljolti omissa oloissaan ja lukeminen on monelle mieluisa harrastus. Kuulutko sinä näihin lukutoukkiin?
Sisäänpäin lämpeävä on ainakin oma perheeni, meillä on hyvin omalaatuinen huumorintaju ja monta erilaista persoonaa samassa talossa. Itse tulen kuitenkin mainiosti juttuun "ulkopuolistenkin" kanssa. Kyllä, olen lukutoukka. Luen paljon ja monenlaista. Juuri nyt on menossa mukavana välipalana David H. Ingvarin kirjoittama Kymmenet aivot -esseekokoelma.
Onko oma perheesi sisäänpäin lämpeävä? Tarvitseeko teidän "normalisoitua" kun on odotettavissa vieraita?