MURHA.INFO

Lumienkeli kirjoitti:Miehen. Monestikin

Nimeä joku ammatti johon mielestäsi pystyy vain mies.

Vastaus kysymykseen: ortopedi. En pysty kuvittelemaan naista "luulääkäriksi".

Kysymys: onko teillä käynyt paljon kesävieraita?

Onhan noi saranat kulunut tänä kesänä.


Jokaisellahan meillä on ulkoinen habitus. Kuvaile omaasi ja vastaako se sitä mitä olet?

Olisihan se tietty hienoa, jos voisi väittää olevansa tyrmäävän upea brunetti, vaan mitäpä sitä turhaa valehtelemaan. Olen aivan tavallisen näköinen, ristiverinen, silmälasipäinen, hieman ylipainoinen rouvashenkilö, jonka kasvot tuskin jäisivät mitenkään satunnaisen tapaajan mieleen.

Jos saisit kutsun/tilaisuuden osallistua (anonyymisti) mun 50-vuotispäivilleni, niin tulisitko? Jos tulisit, niin mitä toisit mulle lahjaksi?

Enpä usko että kyseisiin karkeloihin osallistuisin. Menisi anonyymius sen siliän tien. Mutta jos kyseiset pippalot ovat sinulle ajankohtaiset niin älyttömästi onnea ja keräämään toista 50 vuotta kasaan.



Onko asunnossasi parkettilattioita?

Ei ole eikä tule. Olen nähnyt sitä lajia tarpeeksi vanhempieni talossa ja muuallakin.

Tuleeko sinulle Alibi tilattuna?

J.Maybrick kirjoitti:Tuleeko sinulle Alibi tilattuna?

Jep, tulee.

Mitä mieltä olet Juicesta?

Arvostan Juicea suuresti. Parhaimpia suomalaisia artisteja. Jumalainen sanoittaja, aivan kuten Gösta Sundqvist. Laulut ovat jääneet elämään. Surullista, että Juice päätyi ennenaikaiseen hautaan alkoholismin ja ketjupolttamisen takia. Mutta jokainen elää tyylillään.

Oletko yksinäinen ihminen?

Itse asiassa olen. Asun ja elän yksin eikä minulla ole mitään parisuhdetta, ei edes rakastajaa lainkaan. Sukulaiset asuvat yhtä henkilöä lukuunottamatta jossain aivan muualla päin Suomea. Pari kolme ystävää on, jotka käyvät joskus luonani; itse en kyläile lainkaan kenenkään luona. Viihdyn yksin enkä pahemmin edes kaipaa ketään, koska olen ollut jo lapsena yksinäinen; minulla ei ollut kavereita ollessani lapsi ja nuori. Ainoa asia, joka tuottaa joskus kovan ikävän, on se että ainoa lapseni perheensä kanssa asuu ulkomailla tuhansien kilometrien päässä Euroopan ulkopuolella.

Sama kysymys seuraavalle,eli oletko yksinäinen?

Enpä taida olla, enempi toiseen suuntaan taitaa mennä.


Korvaako netti sinun ystävät?

Ei korvaa.

Elitkö lapsena omassa mielikuvitusmaailmassasi?

Ei ihan täysin korvaa, vaikkakin netin kautta voi pitää helposti yhteyttä kauempana asuviin sukulaisiin ja tuttaviin. Tällaisia hyödyllisiä yhteydenpitopaikkoja ovat facebook, skype ja sähköposti. Ellei olisi esim. facebookia niin tuskin tietäisin yhtään mitä kuuluu esim. siskontytölle tai joillekin kauan sitten tutuksi tulleille ihmisille. Olen ottanut fb:ssa kaveriksi myös entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, mutta olen aika tarkka siinä suhteessa niin, että mitään häiriköitä en huoli kavereiksi. Skype taas toimii yhteydenpitokeinona, sen avulla on mukava jutella tyttären kanssa, vaikka välimatka on melko pitkä tuolla maailmalla. Tämä murha.info on aika mukava paikka ja luen melkein päivittäin täällä juttuja, vaikka en kirjaudu enkä kirjoita viestejä kaiken aikaa. Mutta muuten netti ei ole koskaan saanut elämässäni sijaa ystävyyksien korvaajana siinä määrin mitä elämäni aikana kirjat ja lukeminen on ollut. Sitä on ikäänkuin ystävien ympäröimänä, kun satoja kirjoja on ympärillä.

Ps. Vastasin yhtä aikaa Leidin kanssa Kakkosurpon viestiin, joten vastataan nyt myös Leidille hänen kysymykseensä. Kyllä, mulla on aina ollut mielikuvitusmaailma, ja oikeastaan mulla on vieläkin tämän reaalimaailman ohella oma sisäinen maailmani, mutta se ei ole ongelma niin kauan kuin tietää sen ja pystyy pitämään nämä kaksi maailmaa erillään toisistaan. Tätä sisäistä maailmaa tarvitsen silloin kun luen, kuuntelen musiikkia, katson elokuvia jne. Voin sen avulla siirtää itseni ajassa ja paikassa vaikka tuhansien vuosien tai kilometrien päähän nykyhetkestä. Se on tavallaan henkireikäni tässä stressaavassa maailmassa.

Millaisia nettikokemuksia itselläsi on, millä lailla olet verkostuitunut nettikäyttäjänä?

Huonosti oon verkostoitunut nettiin. Live elämä on jotenkin hauskempaa verkostoitumista.



Lähes jokaisellahan on sukulaisia. Kuinka läheisiä sinulla on, onko isoja sukutapaamisia?

Sukulaiseni pidän sopivalla etäisyydellä eli harvoin tavataan. Oman sisarukseni treffaan muutaman kerran vuodessa. Minulla on todella valtavan iso suku, serkkujakin kymmeniä. Oman perheeni kesken olemme melko sisäänpäinlämpiäviä eli hengailemme yhdessä me vanhemmat ja (aikuisetkin) lapset. Isoihin sukutapaamisiin en ota osaa. Olen tarkka yksityisyydestäni.

Onko suvullasi oma sukuseura, jolla on kenties omat nettisivut ja kesätapaamiset?

Luojan kiitos, ei ole. Ei meidän suvusta ole mitään sukututkimusta koskaan tehty, en ole ainakaan kuullut sellaisesta. Periaatteessa sukunimemme on sellainen, joka on aika yleinen Pohjoisessa ja Kainuussa, nyt tämän nimisiä on tuhansia ympäri Suomea. Jossakin kaukana takanapäin lienee samat esi-isät.

Me suomalaiset taidamme jossain määrin olla sisäänpäin lämpiviä ihmisiä, ainakin täällä minfossa monet kirjoittajat tuntuvat viihtyvät paljolti omissa oloissaan ja lukeminen on monelle mieluisa harrastus. Kuulutko sinä näihin lukutoukkiin?

Sisäänpäin lämpeävä on ainakin oma perheeni, meillä on hyvin omalaatuinen huumorintaju ja monta erilaista persoonaa samassa talossa. Itse tulen kuitenkin mainiosti juttuun "ulkopuolistenkin" kanssa. Kyllä, olen lukutoukka. Luen paljon ja monenlaista. Juuri nyt on menossa mukavana välipalana David H. Ingvarin kirjoittama Kymmenet aivot -esseekokoelma.

Onko oma perheesi sisäänpäin lämpeävä? Tarvitseeko teidän "normalisoitua" kun on odotettavissa vieraita?