Re: Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)
Lähetetty: Su Tammi 28, 2024 3:11 pm
Itse halusin lähestyä aihetta myös siitä näkökulmasta tekikö teon mahdollisesti Kyllikin isä esim. vahingossa jonkinlaisen onnettomuuden seurauksena. Eino oli Kyllikin katoamisaikaan (siis yöllä) joko lanaamassa lähialueiden tietä tai viljelysmaillaan jotakin tekemässä. Eli alibia isä Eino Saarella ei kai ollut klo 22-01 väliltä? Mutta kun mietin Einon 90-vuotiaana Hymy-lehdelle toimittaman C-kasetin sisältöä, jossa Eino kertoo tunteistaan Kyllikkiin liittyen, niin en voi isää epäillä. Kyllä nauhalla vielä 90-vuotias mies pohtii, hämmästelee ja ihmettelee tapausta mitään salaamatta täysin aidolla tavalla. Kyllä tämän päivän rikostutkijat saisivat ottaa oppia 1950/60-lukujen rikostutkijoiden strategiasta murhiin liittyviä omaisia kohtaan, kuinka varovasti ja kunnioittaen he ovat suhtautuneet uhrin omaisiin, ennen kuin lähtevät lähiomaisia syyttämään ilman minkäänlaisia todisteita. Mikäli Kyllikki Saaren murha olisi tapahtunut 2000-luvulla, niin kyllä Eino Saari olisi joutunut samanlaiseen 10-vuotta kestävään oikeusmylläkkään kuten Anneli Auerille kävi. Ei 1950/60-luvuilla ihmistä pystytty tuomitsemaan jollakin asiantuntijalausunnoilla tai aihetodisteilla, ei lähdetty edes syyttämään jos ei ollut selviä todisteita. Lähiomaisiakin toki tutkittiin, mutta se tehtiin kaikessa hiljaisuudessa. Asia todellakin oli näin. Miettikääpä vain. Kyllikki Saarenkin tapauksessa oli satoja epäiltyjä, mutta yksikään juttu ei edennyt syyttämiseen ja oikeudenkäynteihin, koska riittäviä TODISTEITA ei vaan ollut. Jo pelkästään Anneli Auerin tai Nils Gustavssonin tapaukset osoittavat, että oikeuslaitoksessamme on jotain vialla ja pahasti.
Hymy 8/2004
Tapaus Kyllikki Saari
Hymy sai haltuunsa kaksi harvinaista äänikasettia, joissa Kyllikki Saaren edesmennyt isä Eino Saari kertoo avoimesti tunnoistaan, jotka hänen tyttärensä traaginen kohtalo nostatti. Jo edesmenneellä isällä tuntui olevan epäilys tyttärensä murhaajasta. Näitä nauhoja ei olla koskaan ennen julkaistu.
Teksti: Mika Katajala
Kyllikki Saari on haudattu Isojoen kirkkomaalle. Saman paaden alla lepää Kyllikin isä Eino Saari, joka kuoli kymmenisen vuotta sitten.
Vuoden 1990 kesällä Eino Saari kertoi tyttärensä murhasta ja sen nostattamista tuntemuksista tuttavilleen.
Hän antoi näiden nauhoittaa keskustelun. Kyllikki Saaren murhasta oli tuolloin kulunut 37 vuotta. Nauhoja ei ole koskaan aikaisemmin julkistettu.
Näin Eino Saari kertoo:
Ahdistus
"Oli se vaikeaa aikaa ennen kuin Kyllikki löytyi. Kaiken maailman asioita pyöri päässä. Epätietoisuushan on aina pahinta. Vanhat ihmiset sanovat, että taakka putoaa harteilta, kun joku asia selvitetään. Juuri näin kävi, kun minulle tuotiin tieto, että Kyllikki on löytynyt suohaudasta. Oli aivan kuin kolmenkymmenen kilon jauhosäkki olisi pudonnut harteilta! Olihan tieto kauhea, aivan hirvittävä kuulla, mutta ainakin silloin hävisi kalvava epätietoisuus. Minulla on lapsia neljä likkaa ja kaksi poikaa, Kyllikki oli toiseksi nuorin tyttäreni.
Senaikaiset lehdet vähän liikaakin herkuttelivat asialla, Kyllikki oli nuori tyttö, ja murhasta tuli kauhea sensaatio. Minustakin tuli kuin julkisuuden henkilö ja totta vieköön sellaista julkisuutta en ikinä olisi halunnut.
Moni tuli juttelemaan ja ihan kuin pyyteli anteeksi surmaajan puolesta. Sanoin, että elämää on pakko elää eteenpäin. Nyt aika on jo tehnyt paljon, mutta joka päivä tapaus tietenkin mieleen palaa. Loppuelämäni ajan.
Kerran kun jouduin hetkeksi Seinäjoen sairaalaan, niin yksi hoitaja nimeni kuultuaan kysyi, olenko Kyllikin isä. Vastasin myöntävästi ja kohta olikin paikalla useampi hoitaja, ja yksi julisti, ette tiedäkään, kuka tämä mies on. Hän on Kyllikki Saaren isä!"
Epäilykset
Eino Saari mietti jälkeenpäin, että Kyllikkiä saatettiin ahdistella jo ennen murhaa.
"Kevättalvella Kyllikki oli töissä pappilassa. Hän kulki suksilla työmatkat. Kerran Kyllikki soitti eräästä talosta ja pyysi, että tulisin hakemaan hänet hevosella kotiin, oli kuulemma hiihtänyt harhaan. Ihmettelin, miksi hän oli poikennut tutulta tienvarsiladulta metsään ja muka eksynyt. Ei siinä niin varmaan käynyt, vaan joku ahdisteli Kyllikkiä niin, ettei hän uskaltanut hiihtää kotiin tuttua latua."
Isä pohdiskeli erään puu-alalla työskennelleen, ajat sitten edesmenneen miehen osuutta tyttärensä surmaan.
"Olen jälkeenpäin harmitellut, etten paremmin ottanut selvää tyttäreni ahdistelusta. Puumiehet mittasivat pinotavaraa saman ladun varrella, ja kun kerran tulin Villamon kylästä kotiin Möykkyyn, niin tämä mies meni minut huomattuaan kiireesti halkopinon taakse piiloon. Kyllä sen touhut jotenkin Kyllikkiin liittyivät.
Ei Kyllikki mitenkään arka ja ujo ollut. Ihan normaali nuori tyttö, iloinen ja etevä monissa asioissa. Kerran hän sanoi, ettei aina oikein uskaltanut liikkua yksin. En silloin osannut siihen lausahdukseen kiinnittää tarpeeksi huomiota, ikävä kyllä.
Ilmajokinen konstaapeli lähetti minulle kirjeen ja kysyi, huomasinko jonkun henkilön olleen erityisen aktiivinen silloin, kun Kyllikki löytyi. Muistan, kuinka tämä mainitsemani mies hääri haudalla, kun Kyllikki oli löytynyt ja odotimme Vaasasta etsiviä paikalle. Mies rupesi vauhdilla kuorimaan aitatarpeita suohaudan ympärille, kun me muut seisoimme tumput suorina järkytyksestä. Hän asui lähellä löytöpaikkaa. Konstaapeli mainitsi kirjeessään, että jos joku on erityisen aktiivinen sellaisessa tilanteessa, hänellä saattaa olla jotakin tekemistä jutun kanssa.
Tämä mies teki puuhommiaan yhdessä välissä aivan suohaudan ympäristössä, sekin minua on mietityttänyt.
Kerran tämä mies tuli baarista ulos ja sanoi minulle, että henkilöltä joka tämän teon on tehnyt, pitäisi katkaista kirveellä yksi ruumiinjäsen per päivä. Samalla hän mutisi, että puheet siitä, että hän olisi syyllinen pitää loppua ja heti! Kuulin pari vuotta myöhemmin, että mies oli hypännyt alas kerrostalon viidennestä kerroksesta ja tappanut itsensä.
En tiedä sitten sanoa...en väitä, että tämä mies olisi syyllinen, mutta olen jokseenkin varma, että jollakin tavalla hän tapaukseen liittyy...jotakin hän ainakin tiesi. Oliko hänelle kenties maksettu, että hautasi Kyllikin? Joka tapauksessa miehen toiminta suohaudan karmean löydön jälkeen oli yliaktiivista. Kaikki puhuu sen puolesta, että jotakin tietoa hänellä oli, ehkä. No, tämä on tälläista vanhan miehen arvailua, minähän olen täyttänyt jo 90 vuotta. Miestä kuulusteltiin moneen otteeseen ja kaipa ne poliisit sitten selvittivät, ettei hänellä ole osuutta murhatyöhön."
Kuulustelut
Eino Saari yllättyi, kun poliisi kuulusteli häntäkin.
"Kyllä minä ihmettelin, kun nimismies tuli minua kuulustelemaan. Hän sulki meidät kolmen lukon taakse kamariin! Olin ihan pyörryksissä ihmetyksestä. Se oli jotenkin outo mies se nimismies. Pian sen jälkeen löytyi Kyllikin pyörä ja toinen kenkä pienen kuusen juurelta. Toinen kenkä löytyi läheltä metsänistutusaukealta ja sen alla oli ruskettunut lehti. Minulle ne näytettiin. Toinen kenkä löytyi vasta heinäkuun puolivälillä, joku ne oli tuonut sinne jälkeenpäin, siitä olen varma!"
Eino Saari muisteli, kuinka matkusti Helsinkiin selvittämään, miten hänen tyttärensä murhatutkimukset etenevät.
"Sanoin ylipäälikkö Kiukaalle, että tulin tänne yläpäähän katsomaan, kuinka tapausta selvitetään, kun alapäässä Isojoella ei tunnu tapahtuvan mitään. Juteltiin kolmisen tuntia. Unohti ruokatuntisakin. Hän sanoi, ettei tällaista ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Mitähän tuo tällaisesta kanerva-maatiaisesta ajatteli, kun oven ulkopuolella odotti vuoroaan silkkipukuihin sonnustautuneita herroja..."
Haudalla
Kyllikki Saari ei ollut unohtunut ihmisiltä 37 vuodessa - niin kuin ei ole vieläkään:
"Olen minä siellä haudalla aina joskus käynyt, en tosin viime aikoina kovin usein. Eskohan sinne kaiverrutti Kyllikin nimen laattaan. Paljon siellä kuuluu väkeä käyvän. Ja ne hautajaiset! Oli koko pieni Isojoki tukossa, kun paikalle saapui yli 20 000 ihmistä. Ennennäkemättömät hautajaiset. Sitten jonkun vuoden päästä tulivat vielä ne muut murhat, Bodominjärvi ja Tulilahti. Niissäkin uhrit olivat nuoria tyttöjä.
Vuosikymmenten aikana olen usein kuullut sanottavan, että tekijä tiedetään. En halua siihen kantaa ottaa, ketään ei ole ainakaan oikeudessa tuomittu. Murhaaja ei jäänyt kiinni. Niin se vain on.
Jotenkin Kyllikin murhavuodesta tuli virstanpylväs, ajanmääre. Kuulin usein, kun joku sanoi, että se oli sitä aikaa, kun Kyllikki Saari murhattiin tai se oli juuri niihin aikoihin, kun Kyllikki Saari löydettiin suohaudasta. Sellaista se on, elämä!
Hymy 8/2004
Tapaus Kyllikki Saari
Hymy sai haltuunsa kaksi harvinaista äänikasettia, joissa Kyllikki Saaren edesmennyt isä Eino Saari kertoo avoimesti tunnoistaan, jotka hänen tyttärensä traaginen kohtalo nostatti. Jo edesmenneellä isällä tuntui olevan epäilys tyttärensä murhaajasta. Näitä nauhoja ei olla koskaan ennen julkaistu.
Teksti: Mika Katajala
Kyllikki Saari on haudattu Isojoen kirkkomaalle. Saman paaden alla lepää Kyllikin isä Eino Saari, joka kuoli kymmenisen vuotta sitten.
Vuoden 1990 kesällä Eino Saari kertoi tyttärensä murhasta ja sen nostattamista tuntemuksista tuttavilleen.
Hän antoi näiden nauhoittaa keskustelun. Kyllikki Saaren murhasta oli tuolloin kulunut 37 vuotta. Nauhoja ei ole koskaan aikaisemmin julkistettu.
Näin Eino Saari kertoo:
Ahdistus
"Oli se vaikeaa aikaa ennen kuin Kyllikki löytyi. Kaiken maailman asioita pyöri päässä. Epätietoisuushan on aina pahinta. Vanhat ihmiset sanovat, että taakka putoaa harteilta, kun joku asia selvitetään. Juuri näin kävi, kun minulle tuotiin tieto, että Kyllikki on löytynyt suohaudasta. Oli aivan kuin kolmenkymmenen kilon jauhosäkki olisi pudonnut harteilta! Olihan tieto kauhea, aivan hirvittävä kuulla, mutta ainakin silloin hävisi kalvava epätietoisuus. Minulla on lapsia neljä likkaa ja kaksi poikaa, Kyllikki oli toiseksi nuorin tyttäreni.
Senaikaiset lehdet vähän liikaakin herkuttelivat asialla, Kyllikki oli nuori tyttö, ja murhasta tuli kauhea sensaatio. Minustakin tuli kuin julkisuuden henkilö ja totta vieköön sellaista julkisuutta en ikinä olisi halunnut.
Moni tuli juttelemaan ja ihan kuin pyyteli anteeksi surmaajan puolesta. Sanoin, että elämää on pakko elää eteenpäin. Nyt aika on jo tehnyt paljon, mutta joka päivä tapaus tietenkin mieleen palaa. Loppuelämäni ajan.
Kerran kun jouduin hetkeksi Seinäjoen sairaalaan, niin yksi hoitaja nimeni kuultuaan kysyi, olenko Kyllikin isä. Vastasin myöntävästi ja kohta olikin paikalla useampi hoitaja, ja yksi julisti, ette tiedäkään, kuka tämä mies on. Hän on Kyllikki Saaren isä!"
Epäilykset
Eino Saari mietti jälkeenpäin, että Kyllikkiä saatettiin ahdistella jo ennen murhaa.
"Kevättalvella Kyllikki oli töissä pappilassa. Hän kulki suksilla työmatkat. Kerran Kyllikki soitti eräästä talosta ja pyysi, että tulisin hakemaan hänet hevosella kotiin, oli kuulemma hiihtänyt harhaan. Ihmettelin, miksi hän oli poikennut tutulta tienvarsiladulta metsään ja muka eksynyt. Ei siinä niin varmaan käynyt, vaan joku ahdisteli Kyllikkiä niin, ettei hän uskaltanut hiihtää kotiin tuttua latua."
Isä pohdiskeli erään puu-alalla työskennelleen, ajat sitten edesmenneen miehen osuutta tyttärensä surmaan.
"Olen jälkeenpäin harmitellut, etten paremmin ottanut selvää tyttäreni ahdistelusta. Puumiehet mittasivat pinotavaraa saman ladun varrella, ja kun kerran tulin Villamon kylästä kotiin Möykkyyn, niin tämä mies meni minut huomattuaan kiireesti halkopinon taakse piiloon. Kyllä sen touhut jotenkin Kyllikkiin liittyivät.
Ei Kyllikki mitenkään arka ja ujo ollut. Ihan normaali nuori tyttö, iloinen ja etevä monissa asioissa. Kerran hän sanoi, ettei aina oikein uskaltanut liikkua yksin. En silloin osannut siihen lausahdukseen kiinnittää tarpeeksi huomiota, ikävä kyllä.
Ilmajokinen konstaapeli lähetti minulle kirjeen ja kysyi, huomasinko jonkun henkilön olleen erityisen aktiivinen silloin, kun Kyllikki löytyi. Muistan, kuinka tämä mainitsemani mies hääri haudalla, kun Kyllikki oli löytynyt ja odotimme Vaasasta etsiviä paikalle. Mies rupesi vauhdilla kuorimaan aitatarpeita suohaudan ympärille, kun me muut seisoimme tumput suorina järkytyksestä. Hän asui lähellä löytöpaikkaa. Konstaapeli mainitsi kirjeessään, että jos joku on erityisen aktiivinen sellaisessa tilanteessa, hänellä saattaa olla jotakin tekemistä jutun kanssa.
Tämä mies teki puuhommiaan yhdessä välissä aivan suohaudan ympäristössä, sekin minua on mietityttänyt.
Kerran tämä mies tuli baarista ulos ja sanoi minulle, että henkilöltä joka tämän teon on tehnyt, pitäisi katkaista kirveellä yksi ruumiinjäsen per päivä. Samalla hän mutisi, että puheet siitä, että hän olisi syyllinen pitää loppua ja heti! Kuulin pari vuotta myöhemmin, että mies oli hypännyt alas kerrostalon viidennestä kerroksesta ja tappanut itsensä.
En tiedä sitten sanoa...en väitä, että tämä mies olisi syyllinen, mutta olen jokseenkin varma, että jollakin tavalla hän tapaukseen liittyy...jotakin hän ainakin tiesi. Oliko hänelle kenties maksettu, että hautasi Kyllikin? Joka tapauksessa miehen toiminta suohaudan karmean löydön jälkeen oli yliaktiivista. Kaikki puhuu sen puolesta, että jotakin tietoa hänellä oli, ehkä. No, tämä on tälläista vanhan miehen arvailua, minähän olen täyttänyt jo 90 vuotta. Miestä kuulusteltiin moneen otteeseen ja kaipa ne poliisit sitten selvittivät, ettei hänellä ole osuutta murhatyöhön."
Kuulustelut
Eino Saari yllättyi, kun poliisi kuulusteli häntäkin.
"Kyllä minä ihmettelin, kun nimismies tuli minua kuulustelemaan. Hän sulki meidät kolmen lukon taakse kamariin! Olin ihan pyörryksissä ihmetyksestä. Se oli jotenkin outo mies se nimismies. Pian sen jälkeen löytyi Kyllikin pyörä ja toinen kenkä pienen kuusen juurelta. Toinen kenkä löytyi läheltä metsänistutusaukealta ja sen alla oli ruskettunut lehti. Minulle ne näytettiin. Toinen kenkä löytyi vasta heinäkuun puolivälillä, joku ne oli tuonut sinne jälkeenpäin, siitä olen varma!"
Eino Saari muisteli, kuinka matkusti Helsinkiin selvittämään, miten hänen tyttärensä murhatutkimukset etenevät.
"Sanoin ylipäälikkö Kiukaalle, että tulin tänne yläpäähän katsomaan, kuinka tapausta selvitetään, kun alapäässä Isojoella ei tunnu tapahtuvan mitään. Juteltiin kolmisen tuntia. Unohti ruokatuntisakin. Hän sanoi, ettei tällaista ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Mitähän tuo tällaisesta kanerva-maatiaisesta ajatteli, kun oven ulkopuolella odotti vuoroaan silkkipukuihin sonnustautuneita herroja..."
Haudalla
Kyllikki Saari ei ollut unohtunut ihmisiltä 37 vuodessa - niin kuin ei ole vieläkään:
"Olen minä siellä haudalla aina joskus käynyt, en tosin viime aikoina kovin usein. Eskohan sinne kaiverrutti Kyllikin nimen laattaan. Paljon siellä kuuluu väkeä käyvän. Ja ne hautajaiset! Oli koko pieni Isojoki tukossa, kun paikalle saapui yli 20 000 ihmistä. Ennennäkemättömät hautajaiset. Sitten jonkun vuoden päästä tulivat vielä ne muut murhat, Bodominjärvi ja Tulilahti. Niissäkin uhrit olivat nuoria tyttöjä.
Vuosikymmenten aikana olen usein kuullut sanottavan, että tekijä tiedetään. En halua siihen kantaa ottaa, ketään ei ole ainakaan oikeudessa tuomittu. Murhaaja ei jäänyt kiinni. Niin se vain on.
Jotenkin Kyllikin murhavuodesta tuli virstanpylväs, ajanmääre. Kuulin usein, kun joku sanoi, että se oli sitä aikaa, kun Kyllikki Saari murhattiin tai se oli juuri niihin aikoihin, kun Kyllikki Saari löydettiin suohaudasta. Sellaista se on, elämä!