Misri kirjoitti:^ Xerkes, et sinäkään nyt voi tosissasi olla niin tietämätön, että olettaisit Tuomiossa olevan kaikki se mitä asiantuntijalääkärit ovat oikeudessa sanoneet. Vaikka se näyttääkin olevan sinun suosikkilainaus paikkasi jopa siinä määrin, että asiantuntijoiden sanomisien lainauksiisi välillä eksyy ilm.? vahingossa myöskin näitä käräjäoikeuden päätelmiä asiasta.
Vammaenergialla on merkitystä vammojen vaikeusasteiden määrityksissä. Sitä tuskin kukaan asiantuntijalääkäri käy kiistämään, Xerxesiä lukuunottamatta.
Rtg-kuvauksilla ei kyetä kuvamaan pehmytkudosvammoja. Tämä PEG- tutkimus mikä NGlle tehtiin sillä kyettiin näkemään turvotuksen aiheuttamat siirtymät aivokammioissa, se tutkimus voitiin vielä tehdä varjoaineen kanssa. Luotan kyllä tässä asiasiassa neurokirurgi Henry Trouppin näkemykseen ja kokemukseen hän teki pitkän uran Töölön sairaalassa ja varmasti hänelle kertyi kokemusta ja näkemystä siitä mitä sillä tutkimuksella nähtiin ja mitä ei taas nähty. Tämä PEG- tutkimus oli mullistava kuvantamislaite joka mahdollisti sen, että aivoista saatiin kuvia, siten myös aivovammadiagnoosit tarkentuivat. Vielä 60-luvun alkuun saakka diagnooseja tehtiin pelkästään oireiden perusteella, silloin nämä diognostiset virhemarginaalit olivat luonnollisesti MYÖSKIN suurempia.
Tietokonetomografia ja mangettikuvaukset ovat lyöneet itsensä läpi neurokirurgiassa 80-luvulla. Niiden tuomaa etua tuskin kukaan kiistää, diagnoosinteko on helpottunut, niillä saadaan jopa 2 mm leikekuvia aivoista joka on suurin tarkkuus ja aivokuvia voidaan ottaa myös joka suunnasta. NGlle tehtiin vuonna 2004 kyseisenlaiset kuvaukset. Joista kuvista on lausuntonsa antanut kaksi radiologia joista toinen oli vielä erikoistunut neuroradiologiaan. Joten tämä Tenovuon "lapsus" näkemisestään, jossa näkyi jotain jota sitten taas ei näkynytkään, sen voi jättää sille kuuluvaan omaan arvoonsa.
En tiedä onko kaikki neurokirugit sitten Xerxesin mielestä väärässä, kun ovat sanoneen, että aivoruhje on peruuttamaton tapahtuma, joka jättää iänikuisen jäljen aivokudokseen. Enkä myöskään usko, että Öhmankaan olisi puhunut pehmoisia kun perusteli omaa näkemystään sillä, ettei NGn aivoista löytynyt myöskään aivoruhjeen jättämää arpea.
Osa näistä solutason Diffuusi aivovammoista näkyy kyllä mangeettikuvauksissa, osa taas ei riippuu sijainnista ovatko vauriot harmaalla vaiko valkoisella alueella. Syntyäkseen DAI- tasoinen vaurio se vaatii hieman eritason energian kiihtyvyys ja hidastuvuusvoimia kuin mitä nämä matalaenergiset nyrkiniskuvammat. Eniten näitä dai-vaurioita syntyykin liikenneonnettomuuksissa. Ja tiedät hyvin myöskin sen, että näitä dai-vaurioita on eri tasoisia. kakkostyypin dai kaiketi vastaa keskivaikeaa aivovammaa, moni kakkostyypin Dain saanut on joutunut jäämään eläkkeelle muisti ja väsymys ongelmiensa vuoksi.
Tähän Öhmanin sanomiseen lisätarkennus, hän siis vain totesi, "ettei vuonna 60-kyetty toteamaan Diffuusitasoisia aivovammoja."
Tuohon koin-syömään EPÄSPSIFISTISEEN EEG-tutkimukseen en viitsi enää tuhlahta aikaani. Siitä tutkimuksesta on täällä sanottu jo kaikki tarvittava. En myöskään tuosta hammaklinikan lausunnosta enää jauha, koska ne lausunnot vastasivat näitä uusia kuvantamisia. Miksi kutsua sellainen hammaslääkäri todistajaksi, kun ne vammat kyettiin näillä uusilla kuvauksilla tarkentamaan ja vieläpä enemmän kuin mitä 60-luvun rtg-kuvat pystyivät osoittamaan. Sekin kertoo jo kaiken, ettei edes puolustus kelpuuttanut kys. todistajaa lausuntojaan antamaan.
Sairauskertomuksesta ilmenee se, että potilas on kävellyt muutaman päivän kuluttua. Sillä ei ole merkitystä arvioidessa potilaan kuntoa, kävelikö itse vaiko tuettunut. Enemmänkin se kertoo sairaalan vallitsevista säännöistä, mitä potilas saa tehdä itse ja mitä taas ei saa tehdä.
Misri ei varmaan ole lukenut sairauskertomusta, vaikka tuossa antaa niin ymmärtää!!!
Muutama lyhyt kommentti Misrin tekstiin:
* Vammat ovat olleet vakavat, kuten jo pätevät aikalaislääkärit ovat todenneet. Tenovuon mukaan tuollaisilla vammoilla aivovamma ei ole vain mahdollinen vaan todennäköinen.
* Ei ole varmaa tietoa millä välineellä vammat ovat syntyneet. Esim. Öhman rehellisenä miehenä sentään myöntää, että vammat on voitu aiheuttaa astalolla. Kun lukee Öhmanin vammaluettelon, tulee kyllä siihen johtopäätökseen, että tuollaiset vammat eivät synny nyrkiniskuilla, vaan on tarvittu kovapintainen lyöntivälinen. Suuri ruhjehaava ohimon taakse ei synny nyrkillä lyömällä. Tämän kertoo jo terve järki. Iskujen osumakohtiin on syntynyt avohaavat. Se viittaa kovapintaiseen esineeseen. Siihen ei tarvita lääkärintutkintoa, kun voi todeta tämän.
* Ei varmaan Misri ole kysynyt kaikilta neurokirurgeilta sitä, voiko aivoruhje kadota. Ainakin täälläkin esitetyssä tutkimuksessa yksi aivoruhje katosi jäljettömiin, niin että sitä ei löydetty edes magneettikuvauksella. Tämä on kiusallinen tosiasia. Ja sitten on vielä "diffuusi aivovamma", joka hyvin voi olla myös kysymyksessä. Sekään ei suinkaan aina näy millään menetelmällä. Aivovammojen vaikeusasteiden luokitukset tehdään nimenomaan oireiden perusteella: mm. muistiaukon pituus, tajuttomuusajan pituus. Näin tänäkin päivänä. Kuvantamistulosta ei nykyäänkään välttämättä tarvita, vaan oireet riittävät diagnoosiin.
*Sairauskertomus. Tuskin Misri on lukenut sairauskertomusta. Annetun hoidon yksityiskohdista ei Misrillä ole tietoa, eikä niitä ole kerrottu julkisesti. Totta kai potilasta on hoidettu monella tavoin. Vielä hammasklinikalle potilas vietiin paareilla. En usko, että sairauskertomuksessa lukisi, että potilas käveli parin päivän kuluttua. Paremman lähteen mukaan potilas sai vapaasti poistua sängystä vasta 14. päivänä eli 9 päivää sairaalaan tulon jälökeen. Ei se ole kävelyä, jos kaksi miestä kantaa kainaloista, kun potilasta opetettiin uudelleen kävelemään.
* EEG tutkimus siis osoitti, että pään vasemmalla puolella oli laaja hitaan toiminnan alue. Kyllä tälläkin on merkitystä, vaikka se ei todista sellaisenaan aivovamman olemassaoloa. Vaikka v.1960 kuvantamismenettelyillä ei löydetty selvää todistetta aivovamman puolesta, niin diagnoosi voidaan tehdä myös oireiden perusteella niin v.1960 kuin tänäkin päivänä. Niin myös tehtiin. Nykyisillä laitteilla, jos ne olisivat olleet käytössä v.1960, olisi kuvantamistulos ehkä saatu. Sen puuttuminen ei osoita, että ei ole aivovammaa.
* DIFFUUSI AIVOVAMMA. Käräjäoikeuden tuomion mukaan Öhman on antanut seuraavan lausunnon: "Gustafssonille vuonna 2004 tehdyssä magneettikuvauksessa olisi kyllä näkynyt aikanaan ollut ns. aivoruhjepesäke. Sen sijaan jos kysymyksessä on ollut ns. diffuusiaivovamma, se ei näy kuvantamismenetelmissä." KOMMENTTI: Täälläkin esitetty tutkimus kertoi, että aivoruhje voi kadota myös magneettikuvaukselta täydellisesti näkymättömiin. Tenovuo totesi oikeudessa, että v. 2004 tutkimuksilla ei voida osoittaa oliko potilaalla v.1960 aivovamma vai ei. Edes magneettikuvaus 44 vuotta myöhemmin ei ole varma menetelmä. Ja Öhmanin mukaan diffuusi aivovamma ei näy kuvauksissa, ja sellainen on mahdollinen myös Bodomilla. Myös Tenovuo on viitannut diffuusiin aivovammaan. Öhman ei sanonut, että v.1960 diffuusi aivovamma ei olisi näkynyt - Öhman ei puhunut mitään vuosiluvuista kuten suora lainaus osoittaa. Se oli Misrin oma lisäys.
* Kyllä tuo syyttäjän näkemys, joka on samalla myös Misrin kanta, jäi selvästi toiseksi. Puolustuksen näkemys osoittautui oikeaksi käräjäoikeudessa. Oikeat faktatiedot olivat selvästi syyttömyyden puolella, eikä suinkaan niin, että "todisteet eivät riittäneet", vaan että faktat viittasivat ulkopuoliseen teijään, ja näytti selvältä. että Gustafsson ei ollut kyennyt tekemään tuota rikosta. Mikään taho ei edes valittanut. Kyllä se meni oikein.
