MURHA.INFO

Olen pohtinut syyttäjien toimintaa. Esimerkiksi syyttäjä Kulmala on käsittääkseni todennut useammassa lehtihaastattelussa, ettei hän kokenut tarpeelliseksi käydä keskustelua ensimmäisen tutkinnanjohtajan tai alkututkintaa tehneiden muiden päätutkijoiden kanssa, koska poliisi oli tehnyt tutkintalinjassaan suunnanmuutoksen tutkinnanjohtajan vaihdoksen yhteydessä.

Tutkinnanjohtajan vaihdos tapahtui 1.8.2008 ja uusi tutkinnanjohtaja ajoi voimakkaasti Anneli Aueria murhaajaksi, minkä jokainen voi todeta "Poliisi kertoo 2011" -kirjassa olevasta Kuusirannan kirjoittamasta Ulvilan murhasta kertovasta jutusta. Kuusiranta leimasi jutussaan Auerin murhaajaksi, vaikka oikeuden päätös Ulvilan murha-asiassa ei ollut lainvoimainen. Vaasan hovioikeus antoi muutama kuukausi jutun ilmestymisen jälkeen 1.7.2011 murha-asiassa yksimielisen vapauttavan päätöksen, johon syyttäjien olisi kaiken järjen mukaan pitänyt lopettaa jutun käsittely Anneli Auerin osalta.

On kummallista, että syyttäjä Kulmala on näihin päiviin saakka ja saattaa olla edelleenkin sitä mieltä, että Ulvilan murha olisi kyetty selvittämään, jos Aueria olisi tutkittu paremmin. Miksi syyttäjä Kulmala ei vaivautunut koskaan oikeudenkäyntien ulkopuolella keskustelemaan Juha Joutsenlahden, Matti Mäkisen tai Kare Koskisen kanssa, jotka olisivat voineet vääntää syyttäjälle rautalangasta alkututkinnan aikana suoritetut toimenpiteet ja niiden perusteella tehtävissä olleet johtopäätökset murhan tekijästä? Kuka selvittäisi sen, miksi tietyt poliisit ja syyttäjät halusivat lavastaa Anneli Auerista murhaajan (ja pedofiilin)?

Lasten hätään suurin syyllinen on heidän isänsä tappanut työpaikaltaan irtisanotuksi joutunut henkilö, jonka henkistä tasapainoa työpaikalta saadut potkut järkyttivät aikanaan suuresti. Seuraavaksi lasten hätää lisäsivät ne henkilöt, jotka alkoivat epäillä heidän äitiään syylliseksi isän murhaan, vaikka tämä oli todettu huolellisen ja asianmukaisen alkututkinnan perusteella tekoon syyttömäksi. Lasten hätää ei varmastikaan helpottanut se, että heidät huostaanotettiin vieraiden ihmisten huomaan, kun äiti joutui ensin pidätetyksi ja sen jälkeen alkoi pitkä vankeusaika.

Tampereen yliopistolla on tehty ansiokas tutkimus vuonna 2015, jossa on tarkasteltu useammassa lehdessä ja esimerkiksi murhainfon keskustelupalstalla käytyä kirjoittelua Ulvilan murhaan ja Anneli Aueriin liittyen. Tutkimuksen otsikko "Syylliseksi kirjoitettu" on paljon puhuva, koska näin nimenomaan pääsi käymään, että syyttömästä henkilöstä tehtiin poliisin, syyttäjien ja median vuorovaikutuksella syyllinen toisen ihmisen tekemään tekoon. Olen miettinyt, onko oikea murhaaja peloteltu tai maksettu hiljaiseksi, koska tekoaan hän ei ole tietääkseni kenellekään tunnustanut. Pelko saattaa tosin pitää myös ne henkilöt hiljaisina, jotka mahdollisesti tietävät asioiden oikean laidan ja jotka elävät murhaajan vaikutuspiirissä.

Mm. Juha Joutsenlahti, Mikko Niskasaari sekä ne Annelin ystävät ja tukijat, jotka ovat julkisuudessa puolustaneet omissa nimissään syytöntä ihmistä, ovat todellakin saaneet tuntea nahoissaan, että he ovat eri mieltä virallisen totuuden kanssa. Netissä on saanut vuosikaudet solvata syytöntä ihmistä ja hänen puolustajiaan lähes kaikilla mahdollisilla henkeen ja terveyteen kohdistuvilla uhkauksilla, mutta kukaan virkamieskunnasta ei useista yhteydenotoista huolimatta ole vaivautunut asiaan tosiasiallisesti puuttumaan. Tekeekö kukaan mitään edes siinä vaiheessa, jos joku meistä vihakirjoittelun kohteiksi joutuneista henkilöistä pistetään pois päiviltä?

Olen esittänyt jo vuosia sitten niin poliisiylijohtajalle kuin valtakunnansyyttäjälle muutaman valitun kysymyksen, mutta eipä kumpainenkaan ole näihin edelleen ajankohtaisiin kysymyksiin vaivautunut vastaamaan. Taidan olla näiden kyseisten herrojen silmissä se hankala ja ärsyttävä asiakas, kun peräänkuulutan vastuunkantoa asioissa, joissa on tehty karkeita virheitä.

Mm. seuraaviin kysymyksiin en ole saanut yhdeltäkään viranomaisedustajalta vastauksia:

1. Miksi Jukka S. Lahden surmaa ei tutkita?
2. Miksi Anneli Aueria ja hänen perhettään vainotaan?
3. Miksi viranomaiset eivät puutu Anneli Auerin tukijoihin/puolustajiin kohdistuviin hyökkäyksiin?

^ Pieni liekki, voisitko laittaa linkin Tampereen yliopiston tutkimukseen? En ole muistaakseni lukenut sitä.

Emilia_ kirjoitti:^ Pieni liekki, voisitko laittaa linkin Tampereen yliopiston tutkimukseen? En ole muistaakseni lukenut sitä.

http://tampub.uta.fi/handle/10024/97945

Löytyy kyllä nopsasti googlettamalla.

Olen pitänyt vähän taukoa tämän jutun pohtimisesta mutta nyt tekee taas mieli palata astialle... Hankin joskus ajat sitten Taurun todistukset mutta ei ole tullut kuunnelluksi. Nyt olen kuunnellut työn taustalla Taurun selostusta ja tähän mennessä huomiota on kiinnittänyt se että Tauru tuntuu olevan yllättävä pihalla asioista jotka hänen pitäisi kaiken järjen mukaan tietää pikkusen paremmin .

"Se miten mä tulin tähän mukaan oli vuonna 2006, tää juttu kun sattui joulukuussa, niin asiahan sai suuren julkisuuden ja olin silloin yhteydessä tähän tekniseen tutkijaan, en muista mikä hänen nimensä nyt olikaan..."

"... otin asian puheeksi esimieheni, rikosylikomissaario Juha Rautaheimon kanssa ja kerroin näkemykseni hänelle ja Rautaheimo otti yhteyttä tähän silloiseen, tähän uuteen tutkinnanjohtajaan... tutkinnajohtajaan tähän... Kuusirantako hänen nimensä, Pauli Kuusiranta, niin tuota, tarjosi tavallaan minun apuani..."

Jotenkin minua ainakin yllätti että Kuusiranta vaikutti olevan ainakin tässä vaiheessa juttua näin etäinen hahmo Taurulle. Ei nyt ainakaan vähennä sitä epäilyäni että Santaoja on pyörittänyt Kuusirantaa 6-0 ja pitänyt langat tiukasti omissa käsissään.

Itseäni kiinnostaa tämän otsikon aiheen tiimoilta eniten se, mikä on se psykologinen ilmiö, millä joukko periaatteessa ammattitaitoisia ammatti-ihmisiä saadaan joukolla jonkin varsin päättömän teorian taakse. Ja siis todella taakse isolla teellä. Olen monta kertaa todennut, että on lähes ihailtavaa millä intensiteetillä ja sitoutumisasteella kuukausipalkkaa nauttivat virkamiehet agendaansa ajavat. Sattui ihan muitten selailujen yhteydessä silmiin Susanna Päivärinnan ohjelma, jossa olivat keskustelemassa mm. poliisikansanedustaja Tolvanen ja valtakunnansyyttäjä Nissinen. Kumpikin tuntui olevan täysin vakuuttunut Annelin syyllisyydestä, ja varsinkin Tolvasen kohdalla heräsi kysymys, että MIKSI.

Bodomin tapauksessa ilmiö oli samanlainen, mutta huomattavasti lievempi. Poliisin sisällä oli koko ajan olemassa oppositio, joka muistutti Nissen syyttömyyttä tukevista seikoista. Ulvilan tapauksessa tämän joukkopsykoosin (varmasti väärä termi) vaikutus on sikäli vielä erityisen dramaattinen, että oikea tekijä on tiedossa, mutta mainitun ilmiön johdosta häntä ei suostuta tutkimaan. Ja draama menee jo vahvasti komiikan puolelle, kun huomataan, että ko. epäilty vapautettiin suht vahvoista epäillyistä epäonnistuneen dna-tutkimuksen johdosta.

Kunto Kalpa kirjoitti:Itseäni kiinnostaa tämän otsikon aiheen tiimoilta eniten se, mikä on se psykologinen ilmiö, millä joukko periaatteessa ammattitaitoisia ammatti-ihmisiä saadaan joukolla jonkin varsin päättömän teorian taakse. Ja siis todella taakse isolla teellä. Olen monta kertaa todennut, että on lähes ihailtavaa millä intensiteetillä ja sitoutumisasteella kuukausipalkkaa nauttivat virkamiehet agendaansa ajavat. Sattui ihan muitten selailujen yhteydessä silmiin Susanna Päivärinnan ohjelma, jossa olivat keskustelemassa mm. poliisikansanedustaja Tolvanen ja valtakunnansyyttäjä Nissinen. Kumpikin tuntui olevan täysin vakuuttunut Annelin syyllisyydestä, ja varsinkin Tolvasen kohdalla heräsi kysymys, että MIKSI.

Bodomin tapauksessa ilmiö oli samanlainen, mutta huomattavasti lievempi. Poliisin sisällä oli koko ajan olemassa oppositio, joka muistutti Nissen syyttömyyttä tukevista seikoista. Ulvilan tapauksessa tämän joukkopsykoosin (varmasti väärä termi) vaikutus on sikäli vielä erityisen dramaattinen, että oikea tekijä on tiedossa, mutta mainitun ilmiön johdosta häntä ei suostuta tutkimaan. Ja draama menee jo vahvasti komiikan puolelle, kun huomataan, että ko. epäilty vapautettiin suht vahvoista epäillyistä epäonnistuneen dna-tutkimuksen johdosta.

Tuskin kumpikaan näistä pomomiehistä on millään lailla perehtynyt jutun alkuperäiseen materiaaliin: he tuntevat lehtijutut ja poliisin sisäiset raportit ja tutkimustulosten yhteenvedot.
Ketju menee niin, että jokainen luottaa alaiseensa ja muihin poliiseihin:
1.) Santaoja kertoo Kuusirannalle, että tapaus on ihan selvä, mutta kun tää on tämmöstä, että puolustus tarttuu joka asiaan ja rikollisia hyysätään. Joutsenlahti apureineen sössi tutkinnan niin, että on vaikeaa saada aukotonta näyttöä.
2.) Kuusiranta kertoo Paaterolle, että tapaus on ihan selvä; meidän taitava tutkija Santaoja antoi siitä yhteenvedon. Mutta kun tää on tämmöstä; näytön pitää olla ihan aukoton ja puolustus pystyy tarttumaan joka asiaan. Ja korkeimmassa oikeudessa yleinen mielipide on vähän tämmöinen, että kaikki syyllisetkin on syyttömiä vaikka ne itse tunnustaisi.
3.) Paatero kertoo Nissiselle, että hän sai Porin poliisin johtoportaalta tarkan selvityksen, ja kyllähän se selvästi näyttää siltä, että epäilty on syyllinen. Puolustus on vaan taitavasti käyttänyt lain porsaanreikiä hyväkseen ja syyttömyysolettama on muutenkin aivan liian tiukka tämän kaltaisissa asioissa. Ilmeisesti alkuperäisen, nyt jo muihin tehtäviin siirretyn, tutkinnanjohdon oletukset ja ehkäpä yksittäisen poliisimiehen suoranainen epäonnistuminen aikaansai tämän valitettavan tapahtumasarjan. Prosesseja tulee ilman muuta terävöittää ja tutkimuksen standardit tullaan miettimään uudestaan.
4.) Nissinen kertoo Tolvaselle, että ehdottomasti pitäisi oikeusprosessia sujuvoittaa, jotta vuosikausia kestäviä oikeudenkäyntejä ei tarvittaisi. Käräjien päätösvaltaa tulisi lisätä. Aivan turhaa on selviä juttuja päästää aina hoviin saakka, niin kuin tämä Ulvilankin tapaus osoitti. Siinä on poliisin maine ja kansalaisten luottamus poliisiin uhattuna, vain yksittäisen murhatutkimuksen epäonnistumisen takia. Puhumattakaan tietysti verovarojen tuhlauksesta.
5.) Tolvanen kertoo Kokoomuksen puoluekokouksessa huolensa poliisin määrärahojen ja resurssien riittämättömyydestä ja oikeusprosessien kohtuuttomasta pitkittämisestä, joka vaatii välittömiä toimia, kuten tämä surullisenkuuluisa Ulvilan tapaus osoitti. Olisi syytä tehdä lakialoite, joilla käräjätuomioiden päätöksiä kunnioitettaisiin enemmän, eikä juttuja voisi venyttää loputtomiin, esimerkiksi epäonnistuneen poliisitutkinnan takia.

Jokainen ketjun ihminen tietää varmasti, että Auer on syyllinen, mutta kukaan ei ole nähnyt, kuinka Santaoja teki tutkimuksensa ja mitä hän jätti etp:stä pois ja mitä todella oli Ulvilassa tutkittu ennen Santaojaa, ja millä perusteilla.

Suurin piirtein noinhan se on voinut mennä, ja sehän tässä huolestuttaa. Äijien ja muijien pitäisi olla sen verran sivistyneitä, että osaisivat kyseenalaistaa. Niinhän moni tänne kirjoittavistakin on tehnyt.

Omalla kohdallani tapaus eteni niin, että ensimmäiseksi kiinnitin huomiota, en enempää, koska tiedä, että ihmisiä on erilaisia, Annelin sanavalintaan "täällä on joku tappaja". Anneli oli siis yksi epäillyistäni, ja kun hänet pidätettiin, totesin heti, että "mitä hemmettiä, miksei koirat huomanneet, ettei kukaan ole lähtenyt talosta." Hiljalleen tietoa sitten tuli, ja siinä vaiheessa jo hymyilytti, kun todistajiksi kutsuttiin noin kakskymppinen poliisimonni, joka kertoi käsityksistään murhayönä. Näyttö hiirenpaskoineen ja kuviteltuine uole huutoineen oli siis hutera oli siis heikko. Selkein näyttö Annelin puolesta oli hätäkeskusnauha ja siltä kuuluva Lahden avunhuuto ANNELILLE.

Ei tuon kyseenalaistamisen tarvitse siis edellyttää mitään huikeata henkistä kapasiteettia. Oikeastaan vaan sen, että tajuaa poliisinkin olevan ihminen eli erehtyväinen.

Käsittääkseni Ulvilan murhan alkututkinnassa ovat olleet osallisia ainakin jollainlailla seuraavat poliisit:

Rikoskomisario Aarnio
Ari Laakkonen
Tuomas Härmä
Haanpää
Astala
Ari Ojakoski
Forsberg
Laine
Hautamäki
Vuorela
Henri Uusitalo
Erik Salonsaari ?
Pauli Kuusiranta
Juha Joutsenlahti
Matti Mäkinen
Kare Koskinen
Ritva Lapinniemi
Jari Röppänen ja koira
Jyrki Tuomi
Ari Mäkisalo
Jari Halonen
Titta Virtanen
Veijo Perä-Takala
Jouni Kostensalo
Marju Kujansivu
Esa Koivuniemi
Jorma Kyläniemi
Taru Välimäki
Joni Ritala

Lisäksi murhayönä paikalla kävivät neljä sairaankuljettajaa ja pari sosiaalityöntekijää.

Minulle on epäselvää, ketkä noista edellä mainituista poliiseista tekivät työnsä huonosti, kun alkututkintaa on väitetty huonosti tehdyksi. Kun katsoin Naakan kokoamaa näyteluetteloa, niin tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että alkututkinta on tehty hyvin. Samaa näyteluetteloa tarkastellessa hieman ihmetyttävät myöhemmin kerätyt näytteet ja niistä tehdyt tutkimukset.

Pieni liekki kirjoitti: Erik Salonsaari ?

Salonsaari oli mukana alkututkinnassa mitä suurimmassa määrin, hän oli vastuussa alkututkinnasta ensimmäisen viikon kun Joutsenlahti oli vielä kiinni muualla. Surmayönä Kuusiranta hoiti tutkinnan alkutoimet, Joutsenlahti sai tiedon jutusta vasta seuraana päivänä puoliltapäivin ja tuli mukaan viikonlopuksi. Seuraavan viikon puikoissa oli Salonsaari. Tätä näkökulmaa alkututkinnan sössimisiin ei varmaankaan ole koskaan lööpeissä nähty....

Hyvin paljon selittää (koulutetunkin) ihmisen käyttäytymistä kaksi periaatetta: 1) kun näkee faktat, niin tietää (uskoo) ja 2) kun tietää (uskoo) jo ennakolta, niin faktojen tulkinta tukee tätä ennakkokäsitystä.

Vaikka nuo kaksi ovat näennäisesti vastakohtia toisilleen, niin ne silti elävät samassa persoonassa täydentäen usko-tieto-usko-tieto -prosessissa toisiaan. Periaate 2 selittää todistelun ja todisteiden tulkinnan muutosta, kun usko oli muuttunut. Usko ja sen näkyminen toiminnassa oli valunut tässä AA-tapauksessa tutkinnan esimiehiltä alaisille. Hiukan käännytystäkin saattoi olla, jopa sanktioita. Näinhän uskossa usein on. Lopulta saatiin uskomaan lähes kaikki suomalaiset.

Kumpi näistä on vahvempi usko vai faktat? No, usko tietenkin.

Old.Timer kirjoitti:Hyvin paljon selittää (koulutetunkin) ihmisen käyttäytymistä kaksi periaatetta: 1) kun näkee faktat, niin tietää (uskoo) ja 2) kun tietää (uskoo) jo ennakolta, niin faktojen tulkinta tukee tätä ennakkokäsitystä.

Vaikka nuo kaksi ovat näennäisesti vastakohtia toisilleen, niin ne silti elävät samassa persoonassa täydentäen usko-tieto-usko-tieto -prosessissa toisiaan. Periaate 2 selittää todistelun ja todisteiden tulkinnan muutosta, kun usko oli muuttunut. Usko ja sen näkyminen toiminnassa oli valunut tässä AA-tapauksessa tutkinnan esimiehiltä alaisille. Hiukan käännytystäkin saattoi olla, jopa sanktioita. Näinhän uskossa usein on. Lopulta saatiin uskomaan lähes kaikki suomalaiset.

Kumpi näistä on vahvempi usko vai faktat? No, usko tietenkin.

Nyt ei tiedetä mitä Old.timer tarkoittaa ''uskolla'', uskoa vai uskomusta, luuloa, käsitystä, vakaumusta ennakkokäsitystä puutteellisten tietojen seurauksena vai mitä.

Tiedon ja tietämisen vastakohta ei ole usko tai uskomus, vaan tiedon puute, tietämättömyys.
Uskon vastakohta ei ole tieto vaan epäusko, epäluulo jne.

Suomenkieli on hieman köyhää eri tyyppisten uskomiseen liittyvien käsitteitten kohdalla:

(yksi pieni esimerkki):

faith = usko (luottamus)
belief = usko, uskomus, vakaumus, käsitys, luottamus, luulo
creed = usko (uskontunnustus)

Mitä tietäminen tarkoittaa, siitä voisi vääntää kilometrikaupalla, mutta jääköön se.

Joka tapauksessa tietona on kautta historian pidetty aika ihmeellisiä asioita. Auerin syyttömyyttä ei ole todistettu millään tieteellisillä metodeilla, vaan sekavilla spekulaatiolla puutteellisen alkututkinnan pohjalta. Näyttö syyllisyydestä jäi riittämättömäksi, puutteellinen rikopaikkatutkinta ei saa koitua epäillyn tappioksi.

Lisäksi Mäkinen on valehdellut oikeudessa. Muun muassa, että hänellä oli pari vapaapäivää siinä surmayön jälkeen, että hän ei saanut tehdä töitä rikospaikalle seuraavina kahtena päivänä (tarkat ilmaisut löytyvät istuntonauhoilta). MM on väittänyt, että koira löysi naapurin tontin rajalta jäljen, että Auer ei muistanut tapahtumia oikein, että hän huomasi sen, koska Auer käytti sanoja kuten 'muistaakseni' (ymv) ja koska hän MM, LUKEE verijäljistä mitä siellä oli tapahtunut. Ennenaikaista tulkintaa, toisaalta jälkiviisautta ja omien töpeksintöjen peittelyä, hämäystä?

Heti surman jälkeen saatuaan häketallenteen käsiinä, hän ollut videoimassa lapsen lapsen kuulemista 1.12.2006 sekä videoinut myös Auerin kuulemisen 2.12.2006.

Rikospaikkatutkimuksesta kootut tiedot ovat tulkinnanvaraisia ja ristiriitaisia, äidin ja lapsen kertomukset eivät sovi yhteen, mutta sillä ei ollut Mäkisen mielestä pirun väliä.

Syyttäjä Jarmo Valkama totesi heti alkuunsa, ettei puolustuksen todistajan kertomus sovi ollenkaan yhteen Anneli Auerin kertomuksen kanssa.

- Ei sillä pirun väliä, jäljet sanovat niin, tutkija totesi.

Syyttäjän mielestä tutkija spekuloi melko yksityiskohtaisia asioita muun muassa Lahden hyppäämisestä tunkeutujan selkään.

- Tuleeko nyt faktaa vai fiktiota? Mistä tiedätte, että Lahti olisi hypännyt tunkeutujan niskaan, Valkama tivasi....

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082 ... 4_uu.shtml

Mäkinen vakuuttui, alkoi u s k o a Auerin syyttömyyteen jo ensimmäisenä yönä rikospaikalla, jo sillojn yöllä, vaikka rikospaikkatutkinta ei ollut vielä kunnolla päässyt edes alkuun.

häkepuhelutallenne Mäkisen käsittelyssä:

Se, tota, saatiin siin heti alkuvaihees, ja tua, mää litteroin sen tutkijoitten käyttöön. Mul oli käytettävissä tietokone ja tota hyvät Sennheiserin kuulokkeet ja Sound Org –äänenkäsittelyohjelma ja, ja niillä mä sitä sit kuuntelin moneen kertaan. Mää sain siitä hidastettuu ja, ja tota pätkittyy ja, ja tota leikattuu jonkinnäkösen ääniotteen ja mä näin sen graafisesti ja tota kuulin kuulokkeista ja kelasin sitä edestakasin ja, ja tota litteroin sen parhaani mukaan, ...

Mäkinen litteroi leikkaamansa ja pätkimänsä ä ä n i o t t e e n??
Millä kompetenssilla Mäkinen ryhtyi äänitutkijaksi?

Suosittelen jemman postausten ja linkkien lukemista

Tara:

Lisäksi Mäkinen on valehdellut oikeudessa. Muun muassa, että hänellä oli pari vapaapäivää siinä surmayön jälkeen, että hän ei saanut tehdä töitä rikospaikalle seuraavina kahtena päivänä (tarkat ilmaisut löytyvät istuntonauhoilta). MM on väittänyt, että koira löysi naapurin tontin rajalta jäljen, että Auer ei muistanut tapahtumia oikein, että hän huomasi sen, koska Auer käytti sanoja kuten 'muistaakseni' (ymv) ja koska hän MM, LUKEE verijäljistä mitä siellä oli tapahtunut. Ennenaikaista tulkintaa, toisaalta jälkiviisautta ja omien töpeksintöjen peittelyä, hämäystä?

Kai Mäkisellä oli pari vapaapäivää, noin virallisesti. Mutta kun on tapahtunut
poikkeuksellinen surma (ei siis kännisten rähinöitä), eikö liene luonnollista pyrkiä olemaan
kaikin tavoin tehtävien tasalla. Eli esimerkiksi olla mukana videoimassa
silminnäkijätodistajan (tytön) kuulemista ja sen jälkeen puolison kuulustelua - luulisi näiden hyödyttävän tapahtumien hahmottamista. Kukahan tutkija olisi malttanut pysyä pois, olisi pitänyt olla aika leipiintynyt...

Eikä Mäkinen siis ollut rikospaikalla näinä päivinä - siis missä valhe?

Ja verijäljistä voi nyt lukea muukin kuin kokenut rikostutkija, että ainakaan murha ei
tapahtunut syyttäjän esittämällä tavalla tai pojan kertomuksen mukaisesti - puhumattakaan
Taran mainostaman Jemman skenaarioiden mukaisesti eli uhri olisi maannut lattialla takan ja takkahuoneen "oven" välissä raapustamassa MIKSI jollakin tarkemmin kuvamattomalla
piirtimellä (kun kyseisellä alueella on mm. verisiä kengänjälkiä, joiden päällä ei taatusti
ole kukaan pötkätellyt saati että siitä olisi sittemmin raahattu ruumis kylpyhuoneen oven
eteen).

"(J)älkiviisautta ja omien töpeksintöjen peittelyä, hämäystä" - siis missä? Jos todistaja
sanoo "muistaakseni", tämä ilmaiseee suurta epävarmuutta tapahtumista.

Ja jos on käytettävissä hätäpuhelu, joka mahdollisesti todistaa veriteon kulusta, Taralla
olisi aikaa pyöritellä peukaloita ja odotella KRP:n virallista lausuntoa? Ei polttelisi ollenkaan
Taran tutkijanvaistoa?

Ja mitä ihmeellistä on "ääniotteessa/otteissa"? Niitä on kuultu näilläkin palstoilla, ja jokainen, joka perehtyy yksityiskohtaisesti, kopioi ja työstää "otteita" selvittääkseen kuulemaansa.
Taralle on virhe, että Mäkinen - surman tekninen tutkija - on ylipäätään tehnyt jotakin.

Tara:

Suosittelen jemman postausten ja linkkien lukemista

Luulen, että Mäkinen ei kuuna päivänä ole syyllistynyt niin lukuisiin karkeisiin virheisiin
aineistoa tutkiessaan kuin Jemma - tämä on ylittämätön. Ensin pyykkitelineen jalka oli ikkunanlasin sirpaleinen yläraja, tytön ja pojan hiusraja ja tatuoinnit olivat "vammoja", takkahuoneen latialla on maattu ja riipusteltu (vaikka jäljet kertovat muuta), Mäkinen löysi "kilven" ja "ruskean pyyhkeen" mutta voi! - eipä huomannut verestä tönköksi vaan käytti ikkunansuojana (mutta myöhemmin havahtui, että siinähän se oli, minkä jälkeen palasi
aamulla varta vasten ja tuhosi kyseisen todisteen kunniansa pelastaakseen - miltä ja miten
ja miksi, vain Tara ja Jemma osaavat sen selostaa).

(Sitä paitsi kylpyhuoneen oven verijäljet eivät todista minkäänlaisen "kilven käytöstä" surmatyötä suoritettaessa...)

Ei näitä pitäisi päästää koskaan minkään tosielämän materiaalin tulkinnan pariin, näillä
näytöillä syntyy pahaa jälkeä... että parasta olisi pysyä sielllä hiekkalaatikolla lapsellisten leikkien parissa ("Kato täältä tulee Mäkinen ja MOKAA - räks, pum, fiuuh...").

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016091 ... 6_uu.shtml

Anneli Auer hypnotisoitiin tutkinnan aikana
Perjantai 16.9.2016 klo 19.17
Anneli Auer pelkäsi hypnoosia etukäteen todella paljon.


Poliisi halusi hypnotisoida Anneli Auerin, jos siitä saisi apua murhatutkintaan.
Auer pelkäsi hypnoosia etukäteen, koska hän ei halunnut kokea murhayön kauhuja uudelleen.
Lopulta Auer suostui hypnoosiin, mutta siitä ei ollut apua poliisille.
Murhayön tapahtumat näyttivät Auerin mukaan hypnoosissa samanlaisilta kuin ennenkin.
Murhayön tapahtumat näyttivät Auerin mukaan hypnoosissa samanlaisilta kuin ennenkin. (INKA SOVERI)
LUE MYÖS
Auer tapasi Jens Kukan treffipalstalla - "Hän teki vaikutuksen sitkeydellään"
Näin Auer muistaa murhayön - "Huusin lapsille, että täällä on tappaja"
Kun Jukka S. Lahden murhatutkinta rupesi venymään vuonna 2007, ehdotti poliisi Anneli Auerille hypnoosin tekemistä.

Ensin Auerille annettiin mahdollisuus miettiä asiaa, ja syksyllä 2007 poliisi kysyi häneltä asiasta uudestaan.

Auer ei ollut siitä lainkaan innostunut.

- Ajatus tuntui minusta ylivoimaisen pelottavalta. En halunnut kokea murhayön kauhuja uudelleen, hän kirjoittaa kirjassaan Murhalesken muistelmat.

Poliisi ajatteli saavansa hypnoosin avulla uutta tärkeää tietoa murhasta. Joskus aiemmin joku oli muistanut hypnoosissa auton rekisterinumeron, ja juttu oli ratkennut sen avulla.

- Minulle tuli epätoivoinen olo. Aina kun muut tiet veivät umpikujaan, poliisi palasi takaisin minuun ja odotti, että minusta saisi irti jotain uutta. En uskonut, että arvoituksen avain löytyisi muistoistani, vaikka aivojani kuinka ravisteltaisiin hypnoosilla tai ilman, Auer kirjoittaa.

Auer koki joutuneensa keskelle painajaista, joka ei päästänyt häntä irti.

Ei uutta

Marraskuun lopussa 2007 Auer tapasi psykiatri Hannu Lauerman, jonka kanssa hän valmistautui hypnoosiin.



Hypnoosi tehtiin joulukuun 4. päivä 2007, eli kolme päivää murhan vuosipäivän jälkeen. Murhayön tapahtumat näyttivät Auerin mukaan hypnoosissa samanlaisilta kuin ennenkin.

- Todellisten tapahtumien lisäksi Lauerma johdatti minut näkemään kuviteltuja asioita, kuten hillopurkkeja, joiden kyljissä oli tyhjiä etikettejä. Olisin voinut lukea niistä murhaajan nimen, jos niissä olisi lukenut jotain, mutta en nähnyt niissä mitään.

- Olin huojentunut, kun hypnoosi oli ohi, mutta pettynyt, kun en pystynyt antamaan poliisille mitään uutta tietoa, Auer kirjoittaa.

Raskas hätäpuhelu

Hypnoosin jälkeisellä viikolla Auer sai poliisikuulustelun lopuksi kuulla ensimmäistä kertaa hätäkeskuksen tallentaman hätäpuhelun murhayöltä.

- Se oli raskas kokemus - paljon pahempi kuin hypnoosi. Se tempaisi minut hetkeksi takaisin joulukuun ensimmäiseen aamuyöhön ja Jukan viimeisiin hetkiin. Olin muistanut, että Jukka oli huutanut nimeäni kahteen kertaan, mutta nyt kuulin paljon muutakin. Kuulin, että Jukka oli huutanut minua tulemaan apuun.

Puhelu ja Jukan avunhuudot kaikuivat Auerin mielessä vielä pitkään tämän jälkeen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016091 ... 6_uu.shtml

Psykiatrian dosentti: "Auer ei olisi paljastunut hypnoosissa"
Maanantai 3.5.2010 klo 11.01
Anneli Aueria yritettiin hypnotisoida kaksi kertaa, mutta se ei onnistunut kummallakaan kerralla. Hypnoosilla haluttiin Auerilta tarkempia muistikuvia tekijästä.

LUE MYÖS
Ulvilan surma: Poliisia kuultiin peitetoiminnasta
Unitutkija: "Unettomuus saattoi vaikuttaa Auerin tunnustukseen"
Tekninen tutkija: "Auerin vasara ei sovi surmavälineeksi"
Ulvilan surmapaikan katselmus peruttiin
Psykiatrian dosentti Lauerma: "Auer ei olisi paljastunut hypnoosissa"
Auer demonstroi hiustensa kampaustekniikkaa oikeudessa
Ulvilan surma: Rikoskomisario uskoo yhä ulkopuoliseen tappajaan
Anneli Auerin ja miesystävän outo suhde

Psykiatrian dosentti, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma yritti vuoden 2007 lopussa kaksi kertaa hypnotisoida Anneli Auerin, mutta hypnoosi ei onnistunut kunnolla kummallakaan kerralla.

Lauerma teki hypnoosit tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden pyynnöstä. Niiden avulla pyrittiin selvittämään tarkemmin Auerin muistikuvia surmayöstä ja tappajasta. Tässä vaiheessa poliisi etsi vielä ulkopuolista tappajaa.

- Auerin hypnoosi ei ollut mikään syvä. Auer näytti ehkä hieman rentoutuvan, mutta eräät hypnoosin syvyyttä testaavat menetelmät eivät antaneet kuvaa, että hän olisi ollut mitenkään erityisen syvässä hypnoosissa. Tällä ei saatu dramaattisia tuloksia, Lauerma kertoi oikeudessa.

- Hänen tässä tilanteessa tuottamat mielikuvat eivät juuri ohjanneet asiaa mihinkään suuntaan.

Lauerman mukaan yksi syy hypnoosin epäonnistumiseen on se, ettei ihminen itse halua tulla hypnotisoiduksi.

Hypnoosissa pystyy valehtelemaan

Oikeussalissa heräsi myös kysymys siitä, olisiko Auer paljastanut itsensä hypnoosissa, jos hän olisi surmaaja ja jos hypnoosi olisi onnistunut. Lauerman mukaan Auer ei olisi paljastunut.

- On hyvin epätodennäköistä, että henkilö paljastaa itsensä murhaajaksi hypnoosissa. Henkilö pystyy hypnoosissakin valehtelemaan ja eläytymään, eikä se ole missään tapauksessa valheenpaljastusmenettely. On myös hyvin epätavallista hypnotisoida epäiltyä.

- Auerin tiedossa oli, ettei hän voi paljastua hypnoosissa, ellei hän itse sitä halua.

Lauerman mukaan ihminen muistaa tyypillisesti hyvin dramaattiset ja hyvin väkivaltaiset tilanteet hyvin tarkasti, ne "porautuvat ihmisten mieleen". Hänen mukaansa on hyvin epätodennäköistä, että Auer olisi voinut unohtaa surmayön tapahtumat.

- On olemassa dissosiatiivinen muistinmenetys, jossa ihmisen mieli pyyhkäisee tapahtumat pois mielestä. Se on hyvin harvinaista, että ihminen unohtaa kokonaan.

Veitsen jättäminen tuntui oudolta

Lauerma kertoi oikeudessa keskusteluista, joita hän kävi vuoden 2008 keväällä poliisien kanssa. Keskusteluissa pyrittiin käymään läpi mielikuvia ulkopuolisesta tekijästä.

Ryhmässä pääteltiin, että surmaajaksi sopisi henkilö, joka on kokenut itsensä voimakkaasti loukatuksi surmatun taholta ja joka mahdollisesti eläisi yksin, jolloin hänen yölliseen kulkemiseensa ei kiinnitettäisi huomiota.

Tekovälineen jättäminen surmapaikalle askarrutti kuitenkin tutkijaryhmää.

- Tuntui oudolta käyttää tunnusmerkillä olevaa veitseä ja jättää se surmapaikalle. Se tuntui epäammattimaiselta toiminnalta, Lauerma sanoi oikeudessa.

Ryhmässä nousi myös esiin ajatus siitä, olisiko Auer voinut toimia yhteistyössä surmaajan kanssa. Vaihtoehto tuntui kuitenkin silloin epätodennäköiseltä ja poliisi keskittyi tutkintalinjaan, jossa epäiltiin ulkopuolista surmaajaa.

TIIA RANTALAINEN