Yllä viittasin Poliisiammattikorkeakoulun julkaisuun, mistä löytyy Joki-Erkkilän artikkeli,
jonka hän on laatinut väitöksensä pojalta.
Mitä tarkemmin katsoo, sitä sekavammalta kaikki vaikuttaa. Artikkelissa viitataan siis
Astrid Heger et al. tutkimukseen 2002a:
Children referred for possible sexual abuse: medical findings in 2384 children.
Väitöksessä Joki-Erkkilä viittaa samaan tutkimukseen:
Heger’s and colleagues’ study (2002a) found normal or non-specific physical findings in 96% of 2384 children evaluated for possible CSA. (Joki-Erkkila 2015, s. 32.)
Normaalit ja "ei-spesifiset" löydökset on siis yhdistetty yhdeksi luokaksi ja spesifiset
löydökset omaksi luokakseen.
Normaalilöydös on sellainen missä ei todeta mitään hälyttävää.
"Ei-spesifiset" löydökset ovat niitä, joiden perusteella ei voida tehdä diagnoosia
riittävällä varmuudella, aiheuttaja jää määrittelemättömäksi. Spesifisten löydösten
perusteella puolestaan diagnoosi voidaan tehdä -
oli diagnoosi sitten mikä hyvänsä.
Mitä järkeä on yhdistää yhdeksi luokaksi
kaikki diagnostiset löydökset?
Kun näihin voi kuulua yhtä lailla tietyn sairauden aiheuttamat vammat kuin
onnettomuusvammat ja hyväksikäytön aiheuttamat vammatkin? Näitä oli siis
Hegerin tutkimuksessa n. 4%.
Ja mitä järkeä on yhdistää yhdeksi luokaksi normaalilöydökset ja sellaiset löydökset,
joiden aiheuttaja jää epäselväksi? Eli "normaalit" ja "epänormaalit" löydökset?
Näitä oli 96% - siis normaaleja löydöksiä + "epänormaaleja" löydöksiä, joiden aiheuttajaa ei
tunnisteta.
Ja sitten Joki-Erkkilä sekoittaa Poliisiammattikorkeakoulun artikkelissa lisää:
Myyttinen, virheellinen olettama: Immenkalvo todetaan vain neitsyillä.
Lääketieteelliset tutkimukset osoittavat: Valtaosalla seksuaalirikoksen uhreista
ei todeta objektiivista somaattista löydöstä.
Olisi ollut kohtuullista selvittää nimenomaan, mikä osuus "normaalilöydösten ja
ei-spesifisten löydösten kategoriassa" on
ei-diagnostisia mutta siitä huolimatta
objektiivisia löydöksiä, jotka ovat "kenen tahansa koska tahansa" todettavissa.
Tämähän on keskeistä esim. Kukka/Auer -tapauksessa - lapsilta tehtiin tietojen mukaan
vain normaalilöydöksiä ja joku löydös, joka ei ollut immenkalvon alueella. Eli muuten
immenkalvot "ehjiä", tehtiin vain objektiivisia normaalilöydöksiä.
Mitään "ei-spesifisiä" epäilyksiä herättäviä löydöksiä ei tehty, niinkuin ilmeisesti tehtiin
osalla Hegerin tutkimuksen 96% tutkituista (ei selviä miten isolla osalla). Ja Heger teki
siis ilmeisesti 4%:lla
hyväksikäytön osoittavia "definitiivisiä"
löydöksiä +
muita diagnostisia
löydöksiä.
Kun kategoriat ovat näin sekavia - ainakin Joki-Erkkilän väitöksen perusteella - ei ole
ihme, jos lsh-tutkimuksella ei päästä luotettaviin tuloksiin, ja lääkärit panevat hanskat
naulaan tyyliin "ei voida sulkea pois hyväksikäytön mahdollisuutta".