Mistä se löytyis?
Pornainen: Äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon - 1985
Re: Kaivo (äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon) - 1985
Mistä se löytyis?
Re: Kaivo (äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon) - 1985
Youtubeen kirjoitin Hiidenvirta, niin löysin (käsittääkseni Juha Vuorisen lataamana) 6-osaisen sarjan. Tekstitys on tuntematonta kieltä. Englannin kieltä jos osaa, pystyy sen silti katsomaan.
En osaa linkittää, pahoittelen.
Musta ruusu
-
Kattivaara
- Nikke Knatterton
- Viestit: 183
- Liittynyt: Ma Heinä 28, 2008 2:43 pm
Re: Pornainen: Äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon - 1985
Maelstrom Youtubessa. Tekstitys englanniksi.
Re: Kaivo (äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon) - 1985
Jep, ei kyllä kukaan täysjärkinen kattelis sellaista akkaa joka surutta heivaa kolma avutonta lasta kaivoon. Ja sitten vielä todetaan että on jossain mielenhäiriössä tehnyt teon vaikka kuitenkin muistaa että 6v poika ehti sanoa "mitä,mitä" ja sitten kuului loiskintaa ja tuli hiljaista. Jos noin tarkasti muistaa ni "järjissäänhän" se on ollut.Mariangel kirjoitti: La Heinä 06, 2024 10:02 pm
Kukaan normaali mies ei mielestäni jatkaisi yhteiselämää naisen kanssa, joka päätti heidän lastensa elämät.
-
Tyttö Bodomilta
- Nikke Knatterton
- Viestit: 157
- Liittynyt: La Kesä 10, 2023 9:58 pm
Re: Pornainen: Äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon - 1985
Tänään kuulin huhua.
Ystäväni perhe asui 90-luvulla saman tien varressa ja kuulin että tapahtumaan liittyisi miehen ja anopin suhde.
Tämä kun paljastui niin äiti meni epätasapainoon.
Selittäisi myös miksi mummo teki itsarin ja mies antoi tapot anteeksi.
Ystäväni perhe asui 90-luvulla saman tien varressa ja kuulin että tapahtumaan liittyisi miehen ja anopin suhde.
Tämä kun paljastui niin äiti meni epätasapainoon.
Selittäisi myös miksi mummo teki itsarin ja mies antoi tapot anteeksi.
"Viisas ei tätä ole tehnyt"-Arvi Vainio 
Re: Pornainen: Äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon - 1985
Tässä tosiaakin vois olla jotain.Tyttö Bodomilta kirjoitti: Ma Elo 26, 2024 6:11 pm Tänään kuulin huhua.
Ystäväni perhe asui 90-luvulla saman tien varressa ja kuulin että tapahtumaan liittyisi miehen ja anopin suhde.
Tämä kun paljastui niin äiti meni epätasapainoon.
Selittäisi myös miksi mummo teki itsarin ja mies antoi tapot anteeksi.
Kyllähän huhuilla monesti on todellisuuspohjaakin.
Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on.
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17398
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Pornainen: Äiti hukutti nukkuvat lapsensa kaivoon - 1985
Iltasanomat Extrassa juttu ja uusvanhoja kuvio, joita ei 30 vuoteen ole julkaistu:
Perheen pihassa oli vanha mäkikaivo, noin 75 metrin päässä talosta. Se oli peitetty vanhoilla ovilla ja kuusen havuilla.
Kaivo oli 2,5 metriä syvä, ja siinä oli 170 senttiä vettä. Kaivoa ei käytetty muuten kuin matonpesussa.
Hän kertoi lähteneensä yöllä uimaan, kun ei koko kesänä ollut ehtinyt.
Poliisi: Onko sulle tapahtunut jotakin? Missä sä olet ollut?
Äiti: Uimassa.
Poliisi: Milloin?
Äiti: No eilen.
Poliisi: Mitä sen jälkeen on tapahtunut?
Äiti: Konttasin sieltä sinne latoon.
Poliisi: Mitä sä siellä teit?
Äiti: En mä jaksanut mennä mihkään muualle ja oli niin kylmä.
Poliisi: Missä sun lapset on?
Äiti: Lapset... lapset... Onks mulla sellasiakin?
Poliisi: On.
Äiti: Jaa.
Poliisi: Muistatko niiden nimiä.
Äiti: En mä tiedä.
Poliisi: Missä sun lapset on nyt?
Äiti: Lapset. En mä tiedä.
Poliisi: Montako lasta sulla oli?
Äiti: En mä tiedä.
Sekava nainen katseli ihmetellen myös sormissaan olleita vihkisormuksia.
Puhuttelu piti lopettaa, kun Elina valitti kovaa särkyä jaloissa.
– En pysty keskittymään, on tuskallinen kipu. Mulla on... sattuu niin kauheasti. Mä oon huono kestään kipuja, Elina sanoi.
Näin äiti teostaan kertoi myöhemmin:
”Katselimme lauantaina televisiota mieheni kanssa. Mitään poikkeavaa en muista illassa olevan. Minua väsytti, taisin nukahtaakin uutisten aikaan. Katsoin elokuvan, joka loppui puolen yön jälkeen n. 00.30.
Menimme nukkumaan. Lapset nukkuivat. En saanut unta. Kuulin, kun äiti tuli kotiin. En kuitenkaan nähnyt mitään.
Uni ei tullut. Antti ja lapset nukkuivat. Minut valtasi kevyt leijuva olo.
Puin päälleni. Otin Mikon ruskeaan huopaan ja kannoin sylissäni kaivoon. Hän heräsi ja sanoi: mitä, mitä.
Hain Tiinan sinisessä peitossa. Hän ei herännyt. Painoin tytön rintaani vasten ja menin kaivolle ja pudotin veteen.
Annan kiedoin pussilakanaan ja tein samoin. Peitin kaivon ja laitoin haot, en tiedä miksi.
Ajattelin, että lapset uivat, minunkin täytyy uida, kun kesällä ei voinut. Uin joessa kauan, minun ei ollut kylmä. Uituani harhailin, luulen, että kävelin paljon, en tiedä missä. Sitten menin latoon missä olin kai monta yötä.
Navetan vintillä ollessani muistin, että en ollut vielä hakenut villasukkia itselleni – menin vintille mistä minut löydettiin. En tiedä, miksi olin vintillä, en myöskään tiedä miten olin sinne mennyt. Kaikki oli kuin sumua.”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010564440.html
Perheen pihassa oli vanha mäkikaivo, noin 75 metrin päässä talosta. Se oli peitetty vanhoilla ovilla ja kuusen havuilla.
Kaivo oli 2,5 metriä syvä, ja siinä oli 170 senttiä vettä. Kaivoa ei käytetty muuten kuin matonpesussa.
Hän kertoi lähteneensä yöllä uimaan, kun ei koko kesänä ollut ehtinyt.
Poliisi: Onko sulle tapahtunut jotakin? Missä sä olet ollut?
Äiti: Uimassa.
Poliisi: Milloin?
Äiti: No eilen.
Poliisi: Mitä sen jälkeen on tapahtunut?
Äiti: Konttasin sieltä sinne latoon.
Poliisi: Mitä sä siellä teit?
Äiti: En mä jaksanut mennä mihkään muualle ja oli niin kylmä.
Poliisi: Missä sun lapset on?
Äiti: Lapset... lapset... Onks mulla sellasiakin?
Poliisi: On.
Äiti: Jaa.
Poliisi: Muistatko niiden nimiä.
Äiti: En mä tiedä.
Poliisi: Missä sun lapset on nyt?
Äiti: Lapset. En mä tiedä.
Poliisi: Montako lasta sulla oli?
Äiti: En mä tiedä.
Sekava nainen katseli ihmetellen myös sormissaan olleita vihkisormuksia.
Puhuttelu piti lopettaa, kun Elina valitti kovaa särkyä jaloissa.
– En pysty keskittymään, on tuskallinen kipu. Mulla on... sattuu niin kauheasti. Mä oon huono kestään kipuja, Elina sanoi.
Näin äiti teostaan kertoi myöhemmin:
”Katselimme lauantaina televisiota mieheni kanssa. Mitään poikkeavaa en muista illassa olevan. Minua väsytti, taisin nukahtaakin uutisten aikaan. Katsoin elokuvan, joka loppui puolen yön jälkeen n. 00.30.
Menimme nukkumaan. Lapset nukkuivat. En saanut unta. Kuulin, kun äiti tuli kotiin. En kuitenkaan nähnyt mitään.
Uni ei tullut. Antti ja lapset nukkuivat. Minut valtasi kevyt leijuva olo.
Puin päälleni. Otin Mikon ruskeaan huopaan ja kannoin sylissäni kaivoon. Hän heräsi ja sanoi: mitä, mitä.
Hain Tiinan sinisessä peitossa. Hän ei herännyt. Painoin tytön rintaani vasten ja menin kaivolle ja pudotin veteen.
Annan kiedoin pussilakanaan ja tein samoin. Peitin kaivon ja laitoin haot, en tiedä miksi.
Ajattelin, että lapset uivat, minunkin täytyy uida, kun kesällä ei voinut. Uin joessa kauan, minun ei ollut kylmä. Uituani harhailin, luulen, että kävelin paljon, en tiedä missä. Sitten menin latoon missä olin kai monta yötä.
Navetan vintillä ollessani muistin, että en ollut vielä hakenut villasukkia itselleni – menin vintille mistä minut löydettiin. En tiedä, miksi olin vintillä, en myöskään tiedä miten olin sinne mennyt. Kaikki oli kuin sumua.”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010564440.html