Iltasanomat Extrassa juttu ja uusvanhoja kuvio, joita ei 30 vuoteen ole julkaistu:
Perheen pihassa oli vanha mäkikaivo, noin 75 metrin päässä talosta. Se oli peitetty vanhoilla ovilla ja kuusen havuilla.
Kaivo oli 2,5 metriä syvä, ja siinä oli 170 senttiä vettä. Kaivoa ei käytetty muuten kuin matonpesussa.

- Kaivo, johon lapset hukutettiin.jpg (247.15 KiB) Katsottu 1838 kertaa

- Kaivon kannella oli yleensä kivi, joka esti lapsia avaamasta luukkuja. Kiven ja luukkujen alta paljastui isälle kauhea näky..jpg (216.47 KiB) Katsottu 1838 kertaa
Hän kertoi lähteneensä yöllä uimaan, kun ei koko kesänä ollut ehtinyt.
Poliisi: Onko sulle tapahtunut jotakin? Missä sä olet ollut?
Äiti: Uimassa.
Poliisi: Milloin?
Äiti: No eilen.
Poliisi: Mitä sen jälkeen on tapahtunut?
Äiti: Konttasin sieltä sinne latoon.
Poliisi: Mitä sä siellä teit?
Äiti: En mä jaksanut mennä mihkään muualle ja oli niin kylmä.
Poliisi: Missä sun lapset on?
Äiti: Lapset... lapset... Onks mulla sellasiakin?
Poliisi: On.
Äiti: Jaa.
Poliisi: Muistatko niiden nimiä.
Äiti: En mä tiedä.
Poliisi: Missä sun lapset on nyt?
Äiti: Lapset. En mä tiedä.
Poliisi: Montako lasta sulla oli?
Äiti: En mä tiedä.
Sekava nainen katseli ihmetellen myös sormissaan olleita vihkisormuksia.
Puhuttelu piti lopettaa, kun Elina valitti kovaa särkyä jaloissa.
– En pysty keskittymään, on tuskallinen kipu. Mulla on... sattuu niin kauheasti. Mä oon huono kestään kipuja, Elina sanoi.

- Lasten äiti oli käynyt uimassa joessa.jpg (162.27 KiB) Katsottu 1838 kertaa
Näin äiti teostaan kertoi myöhemmin:
”Katselimme lauantaina televisiota mieheni kanssa. Mitään poikkeavaa en muista illassa olevan. Minua väsytti, taisin nukahtaakin uutisten aikaan. Katsoin elokuvan, joka loppui puolen yön jälkeen n. 00.30.
Menimme nukkumaan. Lapset nukkuivat. En saanut unta. Kuulin, kun äiti tuli kotiin. En kuitenkaan nähnyt mitään.
Uni ei tullut. Antti ja lapset nukkuivat. Minut valtasi kevyt leijuva olo.
Puin päälleni. Otin Mikon ruskeaan huopaan ja kannoin sylissäni kaivoon. Hän heräsi ja sanoi: mitä, mitä.
Hain Tiinan sinisessä peitossa. Hän ei herännyt. Painoin tytön rintaani vasten ja menin kaivolle ja pudotin veteen.
Annan kiedoin pussilakanaan ja tein samoin. Peitin kaivon ja laitoin haot, en tiedä miksi.
Ajattelin, että lapset uivat, minunkin täytyy uida, kun kesällä ei voinut. Uin joessa kauan, minun ei ollut kylmä. Uituani harhailin, luulen, että kävelin paljon, en tiedä missä. Sitten menin latoon missä olin kai monta yötä.
Navetan vintillä ollessani muistin, että en ollut vielä hakenut villasukkia itselleni – menin vintille mistä minut löydettiin. En tiedä, miksi olin vintillä, en myöskään tiedä miten olin sinne mennyt. Kaikki oli kuin sumua.”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010564440.html