MURHA.INFO

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) haluaa lisätä opettajien keinoja pitää yllä koulurauhaa. Gustafsson kertoo tuovansa eduskunnan käsittelyyn tähän liittyvän lakialoitteen vielä tämän kevään aikana.

- Otan hyvin vakavasti koulujen työrauhakysymykset ja haluan saada käyttöön kaikki toimet, joilla lasten ja nuorten oppimista sekä opettajien työturvallisuutta voidaan parantaa, Gustafsson vastaa Iltalehdelle mahdollisia välineitä erittelemättä.

Ministeri totesi aiemmin torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että opettajan voimankäyttöoikeuksiin voidaan harkita muutoksia. Hänen mielestään ne on kuitenkin nykyisessä perusopetuslaissa määritelty ja rajattu varsin hyvin.

- Olen seurannut tarkasti käytyä julkista keskustelua. Hyvin täsmällisiä muutosesityksiä en ole juurikaan löytänyt voimatoimenpiteiden käyttöön.

Gustaffson muistuttaa, että voimankäyttö ei ole kouluissa koskaan ensisijainen ratkaisukeino.

- Se on varattu poikkeuksellisiin uhkaaviin ja väkivaltaisiin tilanteisiin ja käytettävän voiman tulee olla suhteessa tilanteen uhkaavuuteen.

Opetusministeri ei innostunut ehdotuksesta, että häiritsevästi käyttäytyvä oppilas tai opiskelija voitaisiin erottaa kolmen päivän ajaksi.

- Se vaatisi vahvat tukitoimet rinnalle. Olen suhtautunut tähän Opetusalan ammattijärjestön esitykseen kriittisesti, Gustafsson totesi eduskunnan kyselytunnilla.

IL - STT

Kinsey Malone kirjoitti:Tässä hyvä kannanotto asiaan, todella hyvä. Martti Hellström, Auroran rehtori ottaa kantaa blogissaan.

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/0 ... eella.html

Ilta-Sanomat kirjoitti:http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 89292.html

Appelsinin kommentti: Jos häpeä häviää, jää vain laki

Julkaistu: 12.4.2013 11:31

Opettajat törmäävät nykyisin siihen, että pahin ongelma ei olekaan lapsi, vaan tämän vanhempi, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Otetaan yksi ihan oikea esimerkkitapaus. Niitä on paljon, mutta tämä sattuu koskemaan riitaa lippalakista.

Koulussa X - ei Alppila - syntyi kiistatilanne, koska oppilas ei suostunut ottamaan sisällä lippalakkia päästään eikä poistumaan välitunnin ajaksi ulos. Tämän jälkeen opettaja talutti oppilaan käsivarresta rehtorin kansliaan. Lopputulos: oppilaan huoltaja syytti opettajaa pahoinpitelystä. Tapaus meni oikeuteen asti, mutta oikeudessa opettajan menettely todettiin lopulta lailliseksi.

Mihin tässä esimerkissä kannattaisi kiinnittää huomiota? Huonosti käyttäytyvistä koululaisista on keskusteltu kohta viikko, opettajien voimakeinoista nyt puhumattakaan. Mutta yhdestä tahosta on puhuttu toistaiseksi vielä aika vähän. Aivan. Vanhemmista.

Kun mummoni aikoinaan saattoi omia lapsiaan koulutaipaleelle, hän kertoi painottaneensa opettajalle, että "näitä lapsia saa sitten kasvattaa". Osa nykyvanhemmista näyttää toimivan täysin päinvastaisella logiikalla: opettajan kasvatusyritys johtaa pahimmillaan jopa poliisin puheille. Miksi? Siihen on varmasti monia syitä, mutta yksi on tämä: me olemme hukanneet häpeän.

Alppilan tapaus on poikinut tuhansittain kommentteja Ilta-Sanomienkin nettisivuille. Siellä pisti silmään tällainen lukijan viesti:


Muistan kuinka minuakin poistettiin luokasta "niskavilloista", kun olin villivekara. Enkä puhetta aina uskonut.

Eipä tullut mieleenikään mennä äidin helmoihin itkemään, että opettaja kiusaa.

Päinvastoin, kotona sai pelätä, ettei opettaja soita kotiin ja kerro, että käyttäydyin kuin idiootti koulussa."

Lukija ei kerro, mitkä olisivat olleet opettajan soiton seuraukset. Ehkä vihainen puhuttelu. Ehkä kotiarestia. Ehkä fyysistä kuritusta, jollaista nyky-yhteiskunta ei sinänsä aivan aiheellisesti enää salli. Mutta olennaista on tämä: lapsi ymmärsi aivan itse, että hän on koulussa toiminut tavalla, jota hänen vanhempansa eivät missään nimessä hyväksyisi.

Hän tiesi jo etukäteen, että vanhemmat asettuisivat asiassa väärään käytökseen puuttuneen opettajan - eivät lapsen puolelle. Lasta hävetti, ja hän tajusi tuottaneensa käytöksellään myös perheelleen häpeää.

Ja tässä on jostain syystä tapahtunut yhteiskunnassamme muutos. Me olemme onnistuneet ulkoistamaan häpeän.

Opettajat törmäävät tähän todellisuuteen jatkuvasti. Luokan häiriöiden pahin ongelma ei aina suinkaan ole oppilas, vaan oppilaan vanhempi. Moni vanhempi viestii, että lapsen huonolla käytöksellä ei ole mitään tekemistä kodin kanssa, vaan se on koulun / opettajan / yhteiskunnan / koulutoverin / minkä tahansa muun tahon syy. Se voi toki sitä joskus ollakin - mutta se ei poista vanhempien ja lapsen itsensä vastuuta. Lapsille on silti opetettava, että häiriköinti ei ole hyväksyttävää.

Häpeä lapsen käytöksestä on epämieluisa tunne. Siksi sen niin mielellään siirtäisi jollekin toiselle, mutta ikävä kyllä, samalla voidaan tehdä lapselle suuri karhunpalvelus.

Palataanpa siihen lippalakkiin. Sen sijaan, että kyseinen huoltaja olisi nolostunut lapsensa puolesta - ja välittänyt tämän asenteensa myös lapselle kotona - huoltaja yritti sysätä häpeän koulun syliin. Apuna tässä hän päätti käyttää myös oikeuslaitosta.

Nyt tärkeä kysymys: mitä nuori tästä tapauksesta oppii? Ensinnäkin: syy ei ollut hänen omassa toiminnassaan. Hänen ei tarvitse miettiä, toimiko hän väärin. Toiseksi: vaikeuksien tullessa oman vastuun voi sysätä huoltajan hoidettavaksi. Kolmanneksi: prosessin seurauksena nuoreen on todennäköisesti onnistuttu istuttamaan suuri epäluulo yhteiskuntaa ja oikeuslaitosta kohtaan: miksi se ei tuominnut opettajaa, vaikka omien vanhempien mielestä olisi pitänyt? Kova taakka lapselle kannettavaksi.

Hyvä häpeä voi olla oikeasti hyödyllistä. Se ennaltaehkäisee huonoa käytöstä ja ohjaa toimimaan oikein. Se voi opettaa meitä kuuntelemaan herkemmin muiden tarpeita ja saada meidät haluamaan parantaa ympäröivää kulttuuria - omasta toiminnastamme puhumattakaan. Jos käyttäytyy typerästi ja häpeää sitä, ehkä häpeän muisto saa ensi kerralla toimimaan oikein.

Ei tietenkään pidä kieltää sitä, että on olemassa myös huonoa häpeää. Moni on lapsena joutunut kantamaan häpeän taakkaa sellaisistakin asioista, joille ei ole mahtanut mitään: ulkonäöstä, koulumenestyksestä, perheen varallisuudesta...

Mutta olemmeko nyt luisumassa toiseen ääripäähän? Mitä seuraa, jos mikään ei enää hävetä?

Roomalainen filosofi Seneca kirjoitti kauan sitten, että häpeä voi rajoittaa sitä, mitä laki ei kiellä. Jos me nyt yliviivaamme häpeärangaistuksen kokonaan, jäljelle jää vain laki. Ja kuten olemme havainneet, se ei riitä. Ei koulussa - mutta ei yhteiskunnassakaan.

Ulla Appelsin

nuusku-nella kirjoitti:

Kinsey Malone kirjoitti:Tässä hyvä kannanotto asiaan, todella hyvä. Martti Hellström, Auroran rehtori ottaa kantaa blogissaan.

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/0 ... eella.html

Ihan asiaa mutta tuo kertaus tapahtumista on kyllä vähän niin ja näin.. (4) Opettaja kehoittaa poistumaan. (5) Oppilas ei tottele. (6) Opettaja poistaa oppilaan ravintolasta ottamalla hiasta kiinni. (7) Oppilas panee vastaan ja tarttuu ovenkarmiin. (8) Opettaja työntää hänet selästä ulos tilasta. Tämähän on se opettajan kertoman tapahtumienkulku mutta videolta en havaitse sen ihan noin menevän.. Kohdat 4-7 on videolla ainakin menneet jo sitten ja ennen 8 kohtaa pitäisi tulla kohta jossa oppilas provosoi opettajaa sanallisesti, siinähän useamman sekunnin ajan "keskustellaan", kukaan ei roiku karmeissa eikä ketään taluteta hihasta.

jaakkima kirjoitti:Ja tosiaan tosta koulurauhasta, jokainen teistä jolla on lapsia kouluiässä voi tarkistaa heiltä
mikä on tilanne nykyään kouluissa. Jo ala-asteella tummat hokee kuinka rasistinen maa suomi on samalla kun pilaavat muiden opiskelurauhan äbläwäblällä ja silmille hyppimällä. Tilanne on muuttunut radikaalisti viimeisen muutaman vuoden aikana. Yleisradion ja Helsingin Sanomien suosiollisella vastajytky-avustuksella, tai no joo, suoraan sanottuna niiden ansiosta, Suomesta on tullut rasistinen maa. Karl Fazer edustaa maahanmuuttoa näissä medioissa. Asioista ei omalla nimellään uskalla puhua kukaan natsileiman pelossa. En ole ennen äänestänyt, siinä kun menettää oikeuden kritisoida "demokratiaamme". Nyt taidan ottaa kaikki keinot käyttöön ja tehdä oman osani Suomineidon pelastamiseksi. Hätä ei lue lakia joten äänestän "persuja". Uskon vahvasti että asia on sitenpäin että tänne tulijoiden pitää sopeutua, eikä täälläjo-olijoiden mennä pulpetin alle piiloon Mohammedia. Nimettömät kyselyt kertovat kaiken.

Hesarin juttu: Opettajat: Maahanmuuttajien määrää koulussa rajoitettava

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=o ... 5338,d.ZWU

Uusi Suomi, sama aihe: Rankka kyselytulos Opettaja-lehdessä: ”Maahanmuuttajat rasittavat”

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=o ... 5338,d.ZWU

Nönnöpupu kirjoitti:Kylläpäs on nyt Jaakkimalla erikoinen näkemys sekä maahanmuuttajista että ihonväristä... Aiemmassa kommentissasi väitit ihonvärin olevan syynä potkuihin vaikka sekä turkkilaiset että suomalaiset ovat molemmat aivan valkoihoisia.
Lisäksi tästä koulun tilanteesta olen kysynyt sekä koulua käyvältä mamulapseltani että hänen opettajaltaan ja ihan on tyttö luokkansa ahkerimpia ja rauhallisimpia joten häiriköinnin syy voisi ollakin häiriköiden luonteessa ja kasvatuksessa eikä etnisessä taustassa, vai mitä?

Itse tapauksessa minusta opettaja ylireagoi ja hän olisi voinut pyytää pojalta anteeksi sitä ettei asiaa saatu selvitettyä puhumalla ja yrittää tehdä sovinto pojan kanssa. Nyt tilanteesta kärsii sekä poika että opettaja. Teinipoika on suunsoiton vuoksi demonisoitu täysin.

jaakkima kirjoitti:Kokonaan toinen tarina on se miksi poika uhoaa aikuiselle miehelle.

PaxCow kirjoitti:

jaakkima kirjoitti:Kokonaan toinen tarina on se miksi poika uhoaa aikuiselle miehelle.

Tämä on kyllä melko tavallinen ilmiö teinien/esiteinien keskuudessa, varsinkin kun paikalla on paljon muita samanikäisiä. Samanlaista uhoa oli omana yläasteaikanani ja sitä samaa on paljon myös nykyisin.

Teini koettelee rajojaan, haluaa saada kaveriensa hyväksyntää jne. - ei tuossa käyttäytymisessä oikeasti ole mitään kovinkaan kummallista. Samankaltaisia uhoamistilanteita on varmaankin joka koulussa lähes päivittäin.

Nönnöpupu kirjoitti:Tokihan poikakin voisi pyytää anteeksi vastaanväittämistään, mutta hänhän ei kai käynyt kiinni kehenkään? Paikallinen käytöskoodi on käsittääkseni kaikissa maailman maissa sellainen että teinit nyt tuppaavat häiriköimään ja soittamaan suuta, mutta siihen voi vastata muutenkin kuin tönäisemällä. Voi selvittää asian puhumalla tai ottaa kiinni ja taluttaa ulos. Selkään tönäisy voi aiheuttaa seurauksia joita tönäisijäkään ei tarkoita. Tälläisenä viidakon ugalabugalaäitinä olisin kai ratkaissut asian siten että poika olisi joutunut pyytämään anteeksi häiriköintiään sekä opettajalta että häirityiltä oppilastovereiltaan ja opettaja olisi voinut sanoa että menetti malttinsa vaikka halusi vain palauttaa rauhan eli opetus olisi ollut että aikuiset eivät ole mielestään erehtymättömiä vaikkakin aina tahtovat lasten parasta ja että teinit opettelevat pikkuhiljaa vastuunottamista ja lopettavat lapsellisen käytöksen.

(Vinkvink sinullekin sitten tuohon ihonväriaiheeseen... tunnen monia itseäni vaaleampia mamuja ja ulkomaalaisia..)