Viattoman pojan pimeä puoli paljastui
Nuorten naisten murhat jättivät Kuopioon pitkän trauman. Rikoshistorioitsija Marjo Kuikka perehtyi 17-vuotiaan kiltinoloisen naapurinpojan Ilkan tapaukseen juurta jaksaen. Tutkinnanjohtajakaan ei ollut uskoa sitä todeksi, kun poika jäi kiinni teoistaan.
Puutaloidyllin järkkyminen sai Marjo Kuikan tekemään aiheesta yliopiston lopputyönsäkin ja ryhtymään rikoshistorioitsijaksi.
Ensimmäinen uhri, 26-vuotias konsulentti Terttu Mikkonen, löydettiin kuolleena Puistokatu 4:ssä sijainneesta kerrostaloasunnosta 8. joulukuuta 1964. Sängyllä makaava uhri oli kuristettu. Surmaaja oli myös raiskannut uhrinsa.
Erikoisinta oli, että surmaaja oli kietonut alastomaksi riisutun uhrin kaulan ympärille kahdella umpisolmulla nailonsukat.
Poliisi pidätti teosta epäiltynä Mikkosen työtoverin, 23-vuotiaan Keskon varastomiehen. Henkilöllisyystiedot kuvineen julkaistiin Savo-lehden etusivulla 15.12.1964.
Todellisuudessa varastomies oli viettänyt yön toisen naisen luona. Poliisi vapautti hänet lähes 15 vuorokauden jälkeen.
Murhaaja oli vuodenvaihteessa 1964–1965 edelleen vapaana.
Nailonsukkafetisti?
Vain vajaa kuukausi myöhemmin, 3. tammikuuta 1965, Kuopiota järkytti kuitenkin tieto toisesta surmasta.
Vasta 16-vuotias pakkaaja Raili Laitinen, löytyi kuristettuna kotoaan Kuopion Hapellähteenkadulta. Myös Laitiselle oli tehty seksuaalista väkivaltaa. Poliisi teki jälleen erikoisen havainnon uhrin kaulan ympärille kahdella umpisolmulla tiukasti solmitusta nailonsukasta.
Vielä samana yönä poliisi pidätti 17-vuotiaan parturioppilaan Ilkka Kiviojan: Laitisilla murhailtana kyläilleen Railin veljen parhaan kaverin. Poliisi epäili Kiviojaa myös kuukautta aiemmin tapahtuneen Terttu Mikkosen murhan tekijäksi.
Lopulta Kivioja tunnusti molemmat murhat. Kivioja tuomittiin 1. heinäkuuta 1965 alentuneesti syyntakeisena. Kivioja oli mielentilatutkimuksen mukaan sukupuolivietiltään poikkeava, henkisesti heikkolahjainen ja luonnevikainen. Hovioikeus muutti 15 vuoden vankeustuomion murhista tapoiksi, mutta rangaistusaika pysyi samana. Kivioja vapautui kärsittyään puolet tuomiosta, eikä enää sen jälkeen syyllistynyt henkirikoksiin.
Nykyposti-lehdelle vuonna 1979 antamassaan haastattelussa hän kertoi saaneensa vaikutteita aiemmin 1960-luvulla Yhdysvaltoja järkyttäneeltä Bostonin kuristajalta. Hän kertoi myös laatineensa 13 nimen listan naisista, jotka halusi tappaa.
Kuopion nailonsukkamurhiin liittyi asiantuntijoiden mukaan fetisismiä: seksuaalista kiinnostuksen kohdistumista esimerkiksi uhrin pukeutumiseen.
Kiltti ja kohtelias
Rikoshistorioitsija Marjo Kuikan isän lapsuudenperhe asui Kiviojan naapurissa. Nailonsukkamurhat olivat hänen isovanhemmilleen ja koko perheelle trauma, vaikka tapahtumat eivät heitä henkilökohtaisesti koskettaneetkaan.
Tragediasta olisi voinut tulla suvulle hyvinkin henkilökohtainen.
– Isälläni oli tapahtumien aikaan uhrien ikäisiä siskoja. Perhe asui juuri rakennetussa omakotitalossa. Tapahtumien hyytävyyttä heidän kannaltaan lisää se, että talotoimittaja ei ollut saanut toimitettua taloon lukollista ulko-ovea: oviaukkoa peitti vain armeijan huopakangas. Mummo ja tätini pohtivat usein, että murhailtoina Kiviojalla olisi ollut täysin vapaa pääsy myös heidän kotiinsa. Olivathan tätini silloin juuri sen ikäisiä naisia, jollaisia naapurissa asunut sarjamurhaaja himoitsi seksuaalisesti, Kuikka kertoo.
Mummo kertoi Kuikan lapsuudessa usein tarinaa siitä, miten järkyttävää oli, kun äärimmäisen miellyttävä ja kohtelias yksinhuoltajaäidin naapurinpoika paljastui nailonsukkamurhaajaksi.
Kuikka itse syntyi vasta vuonna 1979, siis 14–15 vuotta nailonsukkamurhien jälkeen.
– Mummoni muistelut vuosikymmeniä tragedian jälkeenkin kertovat, kuinka pitkän jäljen tällainen henkirikos voi jättää yhteisöön, Kuikka sanoo.
Synkensi puutaloidyllin
Mummon ja tätien kertomukset saivat Kuikan tarttumaan aiheeseen myös yliopiston lopputyössä. Kuikan pro gradu -työ nailonsukkamurhista valmistui huhtikuussa 2003.
Kuikka kuvaa pro gradu -työtään sosiaalihistorialliseksi tutkimukseksi siitä, millaisia reaktioita murhasarja saa aikaiseksi yhteisössään. Savon Sanomien ja Savo-lehden uutisointiin liittyy suomalaisen sensaatiojournalismin herääminen ja tietynlainen kukoistus.
– Lähteinä minulla olivat myös sen aikaisten Seura- ja Apu-lehtien jutut. Rumaa sanoa, mutta nailonsukkamurhat tulivat keltaisen lehdistön kannalta sopivaan aikaan. Lopputyöni liittyy myös historialliseen lähdekritiikkiin: miten tieto vääristyy ja miten sitä väritetään. Syyttömänä pidätetyksi joutunut varastomies on sanonut, että nailonsukkamurhat tuhosivat hänen elämänsä, Kuikka sanoo.
Kuikan gradutyö on tiettävästi edelleen ainoa akateeminen tutkimus suomalaisesta sarjamurhaajasta.
Kuikan tutkielmaan nailonsukkamurhista liittyy hyvin vahvasti niiden aiheuttama järkytys Kuopion Kettulanlahden omakotitaloalueen idyllissä.
– Kettulanlahden rakentamiseen sotien jälkeisinä vuosina liittyy hyvin vahvasti maaltamuutto ja optimismi, jonka yhtäkkiä rikkoi tällainen musta piste. Mummolastani oli puiston yli suoraan näkymä Kiviojan kotitaloon. Tuossa puistossa minä ja serkkuni kävimme leikkimässä lapsuudessani 1980-luvulla.
Hyvästä perheestä
Kiviojan perhettä kuvattiin hyvätapaiseksi ja sivistyneeksi. Isä sai viran Kuopion lääninvankilan talouspäällikkönä, mutta kuoli ennen tapahtumia syöpään ja äiti jäi yksinhuoltajaksi.
Parturioppilaan opintojen ohessa Kivioja harrasti vapaa-aikanaan painia. Hänellä oli aiemmin ollut myös hyvin tavallinen ja romanttinen seurustelusuhde erään tytön kanssa. Poliisille tyttö kuvasi Kiviojaa helläksi ja kiltiksi.
Kiviojan paras kaveri, surmatun Riitan veli, muisteli kuitenkin kuulusteluissa tapausta, jossa Kivioja oli painiharjoituksissa yhtäkkiä alkanut kuristaa harjoitusnukkea.
– Haastattelin graduani varten nailonsukkamurhien keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajaa. Hänkin kertoi sanoneensa kollegalleen, ettei voinut millään uskoa äärimmäisen kiltiltä ja kohteliaalta vaikuttavaa Kiviojaa tekijäksi.
Ihmisyyden suuri mysteeri
Kuikka oli mukana tekemässä TV5:n 10 suomalaista sarjamurhaajaa -tv-sarjaa. Sen lisäksi hän on kirjoittanut poliisihistoriikkeja ja toiminut myös väliaikaisena keskusrikospoliisin rikosmuseon amanuenssina. Historioitsijan uran jälkeen hän opetti Jyväskylän yliopistossa sivutoimisena opettajana koulutusoikeutta.
Nyt Kuikka tekee työtä kiinteistönvälitysalalla.
– Teen historiantutkimusta mielelläni enää vain sivutoimisesti, sillä se on kovin staattista ulospäin suuntautuneelle luonteelleni, Kuikka naurahtaa.
Puutarhakaupunginosan omakotitaloidyllissä asuneen kohteliaan naapurinpojan paljastuminen sarjamurhaajaksi on Suomen myöhemmässäkin rikoshistoriassa ainutkertaista.
– Ihmisten halu demonisoida pahat ihmiset on ihmisyyden suuria mysteerejä. Totuus on kuitenkin vain se, että mielenterveysongelmat eivät aina näy ulospäin, Kuikka pohtii.
Nailonsukkamurhien pysyvästä muistosta Kuopiossa kertoo paljon se, että tapahtumaa on muisteltu kaupungin valtalehdessä Savon Sanomissa vielä 50 vuotta myöhemminkin.
KUOPION NAILONSUKKAMURHAT
– Murhat tapahtuivat 5. joulukuuta 1964 ja 3. tammikuuta 1965.
– Uhrit olivat 26-vuotias konsulentti Terttu Mikkonen ja 16-vuotias pakkaaja Raili Laitinen.
– Murhaaja oli hyvän perheen kohtelias poika, 17-vuotias Ilkka Kivioja.
– Kuopion nailonsukkamurhat on harvinainen henkirikos Suomessa, koska siihen liittyy fetisismiä eli seksuaalista kiinnostusta mm. johonkin vaatekappaleeseen.
KUKA?
Nimi: Marjo Kuikka
Syntynyt: 1979 Kuopiossa
Kotipaikka: asuu perheineen Jyväskylässä
Ura: filosofian maisteri, hallintotieteiden kandidaatti, rikoshistorioitsija, työskentelee nykyään kiinteistönvälitysalalla.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9cb0 ... cdc6cdf54b