Vankilassa oloa ja kulttuuria

[PoliisimestariSisu]

Tietääkö kukaan miten Suomen vankiloissa kohdellaan homoja? Ovatko samoilla osastoilla muiden kanssa vai pelkääjien puolella?

Ainakin joku nauttinee jos saippua tipahtaa.

[Clarence]

Mielentilatutkimusta asiasta tietämätön pitää samana kuin pientä tuomiota. Asia ei ole noin yksinkertainen. Kolme mahdollista lopputulosta; syyntakeinen, täyttä ymmärrystä vaille ja syyntakeeton. Syyntakeettomuus tietää määräämätöntä aikaa Nianniemessä tai Mustasaaressa. Ohimennen sanottakoon, että Mustasaaressa oli kova lentopallojoukkue. Kävivät pelaamassa Vaasan lääninvankilan joukkuetta vastaan ja voittivat. Pelasin Vaasan läänin joukkueessa. Mustasaaren joukkue koostui suurimmaksi osaksi hoitajista.

Olen tavannut ihmisiä, ketkä ovat pelänneet mielentilatutkimusta. Pelänneet syystä, että joutuu pyttyyn. Mielentilatutkimuksessa on lähes mahdoton huijata. Jos kuitenkin haluaa, se on syytä aloittaa neuvolakorteista. Tutkimuksessa kootaan kaikki mahdollinen tieto tutkittavasta. Jos vielä koittaa huijata, on osattava lukea puoli metriä paksu nippu englanninkielisiä kirjoja, ja ymmärtää niiden sisältö. Tiedän useampia kuin yksi, ketä on palautettu tutkimuksesta kun huijausyritys on käynyt ilmi.

Mistä vielä 70- luvulla sai taposta täyttä ymmärrystä vaille 6 vuotta, saa usein samantatapaisesta elinkautisen täydessä ymmärryksessä murhasta. Samalla oikeasti kenellä jo maallikon silmin jossain heittää, saa syyntakeisena tuomion. Nykyään on harvinaista, että omaisuusrikoksista joutuu tai pääsee mielentilatutkimukseen, ennen se ei ollut mietenkään harvinaista.

[Clarence]

Pari mieleenjäänyttä tapausta ja samalla kysyisin, onko kenelläkään asiatietoa tapahtumista?

Helsingissä 70- luvulla syttyi tulipaloja. Poliisi epäili niitä tahallaan sytytetyiksi. Pian pidätettiin nuorukainen, joka tunnusti kaikki. Oli kuulemma itkenyt kuulusteluhuoneessa, kontannut pöytien alla ja tunnustanut kaikki, mitä poliisit olivat kysyneet. Tulipalot olivat kuitenkin jatkuneet ja samalla poliisille tullut ajatus, tämä poika ei ole syyllinen. Ei ollutkaan.

Toinen tapaus myös Helsingistä, missä kaverit olivat haukkuneet 17 vuotiasta poikaa nynnyksi. Tämä oli ottanut puukon ja mennyt talon pyykkitupaan puukottaen ensimmäistä kohdalle sattunutta naista, muistaakseni takaapäin. Tämä napero joutui mielentilatutkimukseen. Näin tämän uhittelevan skidin vankilassa.

[Nahkapatti]

Mielentilatutkimuksessa on lähes mahdoton huijata. Jos kuitenkin haluaa, se on syytä aloittaa neuvolakorteista. Tutkimuksessa kootaan kaikki mahdollinen tieto tutkittavasta. Jos vielä koittaa huijata, on osattava lukea puoli metriä paksu nippu englanninkielisiä kirjoja, ja ymmärtää niiden sisältö. Tiedän useampia kuin yksi, ketä on palautettu tutkimuksesta kun huijausyritys on käynyt ilmi.

Olisi kyllä erittäin mielenkiintoinen päästä sellaiseen.

[Clarence]

Turun parkkirahakavalluksista syytteet – kaupungin mukaan viety jopa 1,6 miljoonaa euroa
Turun kaupungilla työskennelleitä henkilöitä epäillään törkeistä kavalluksista ja varkaudesta

Käräjäoikeus antoi heille 2 vuotta ehdotonta vankeutta kummallekin.

70- luvun puolivälissä kaksi miestä sai 25 markan viennistä 1 vuoden ehdotonta vankeutta kumpikin.
Samoissa vuosiluvuissa odottelin hovioikeuden päätöstä tutkintovankina. Itsellä nippelijuttuja hovissa yli 2 vuotta. Nippelijuttujen mielettömyyden huomasi myöskin Vaasan hovioikeus, joka määräsi Clarencen vapautettavaksi heti aiheettomasta tutkintavankeudesta. Olin ollut kiinni vajaa 6 kk.

[Rorschach]

Kiitos Clarencelle näistä tarinoista! Olen lukenut jokaisen, vaikka en olekaan koskaan mitään vastaillut. Todella kiinnostavia tarinoita tällaiselle henkilölle, joka ei ole koskaan ollut vankilassa. Olen toki vankilarakennuksessa vieraillut mm. töiden vuoksi ja onpa tullut vankilan käsityömestareilta aikoinaan ostettua huonekalujakin, mutta muuten en tiedä vankiloista oikeastaan mitään. Kirjoitustyylikin on hyvin omanlaisensa, mikä lisää tarinoinnin arvoa. Toivottavasti kirjoittelet vielä lisää!

[Clarence]

Kiitos Clarencelle näistä tarinoista! Olen lukenut jokaisen, vaikka en olekaan koskaan mitään vastaillut. Todella kiinnostavia tarinoita tällaiselle henkilölle, joka ei ole koskaan ollut vankilassa. Olen toki vankilarakennuksessa vieraillut mm. töiden vuoksi ja onpa tullut vankilan käsityömestareilta aikoinaan ostettua huonekalujakin, mutta muuten en tiedä vankiloista oikeastaan mitään. Kirjoitustyylikin on hyvin omanlaisensa, mikä lisää tarinoinnin arvoa. Toivottavasti kirjoittelet vielä lisää!

Kiitos Roschach rohkaisusta! Huomaan kirjoitusasusta ja tyylistäsi, että olet sivistänyt itseäsi.

Pelso ei ollut Pelson keskusvankila, eikä Pelson vankila kun olin siellä. Se oli
Pelson varavankila. Oli ykkönen ja kakkonen, rakennusten välissä keittiö ja suuri matkaselli. Illalla pimeän aikaan keittiöllä näkyi valoa, ja ykkösen ikkunasta joku huusi selvästi raivona: Varkaat pois keittiöltä!
Nuo oli lentopallon aikoja. Itse olin pelissä kun pelissä mukana. Iltojen kylmetessä mentiin saatettuna punaraitapuvut päällä läheiselle koululle pelaamaan. Lentopalloa hakattiin ahtaassa salissa, että suurin halu pelata lähti. Pois lähdön aikana ulkona oli kyläläisiä pahoissa aikeissa vankeja kohtaan. Heillä oli selvä tarkoitus käydä kimppuumme. Taisi pientä tuuppimista ja suunsoittoa jo ollakin. Olin ihmeissäni moisesta väkivaltaisuudesta. Väkivallasta moni pelaajakin oli saanut rangaistuksen, mutta, että kunniallisena kansalaisena itseään pitävät koittivat käydä vankien päälle oli kummallista. Tilanne laukesi jotenkin itsestään.

Haaparannalla naapureita terrorisoinut Yrjö Grönfors oli myöskin samaan aikaan Pelsossa.
5 vuoden tuomio tapon yrityksestä. Yrjö meni aina vankilaan joutuessaan sekaisin, niin nytkin. Putsarina itsellä oli paljon vapaa-aikaa, niin pystyin keskustelemaan muiden ei sillä aikaa töissä olevien kanssa. Yrjö oli työkyvytön. Pyyteli kahville ja jotkut kahvit juotiinkin. Olin kuullut jotain, mutta tarkempaa tietoa tuosta henkilöstä ja sakista ei ollut. Selvästi lapsellinen mies puheli niitä-näitä, ei mitään erikoista. Myöhemmin selvisi millaista sakkia tuo oli, mutta se on jälkiviisautta.

Mies, kuka ampui Suonperän ja istui Pelsossa murhasta elinkautista. Miehellä oli pitkä parta ja hän halusi olla luottovankina omissa oloissaan. Minut siirrettiin toiseen vankilaan ja sinne jäi Pelson varavankila. Myöskin selkään tehty tatuointi jäi kesken, jota muualla jatkettiin. Myöhemmin presidentti Koivisto armahti Myssylän ja muutti elinkautisen 15 vuotta vankeutta. Hän pääsi heti siviliin, oli istunut jo yli puolikkaiden.

[kakkosurpo]

Omana aikana oli vielä vanhoja venkuloita, joilla tatuoinneissa punainen väri oli otettu Sörkan tiilestä 50- luvulla. Myöhemmin Rotring tussia ja perhosneuloja, joilla kuva syntyi. Koneista ei ollut tietoakaan, muuta kuin, että Tanskassa hakattiin koneella kuvia. 70- luvulla eikä 80- luvulla ei itselle tullut koskaan uimahallissa ongelmia, vaikka oli paljon enemmän kuin ne kolme kuvaa. Kuulin senkin säännön, mutta oliko se edes totta? Keravalla ja Riihimäellä tatuoimisesta rangaistiin rundilla, muista vankiloista en tiedä. Moni vartija vähät välitti hakattiinko ukko vaikka sinimustaksi, vai ottiko yhden kuvan. Silti oli kongilla joku postia pitämässä, tuleeko pamppu vai ei.

Useilla oli poikakodissa hakattuja roiskeita, joita peitettiin paremmilla kuvilla. Monilla oli kroppa täynnä keskenjääneitä kuvia, ja näytti, ettei asia vaivannut kantajaa. Tatuoijalle maksettiin korvaus tehdystä työstä. Tatuoijissa oli todellisia taiteilijoita.
Ensin tehtiin kuva. Jos lopputulos ei miellyttänyt, hakattiin peitekuva. Kun kuvia alkoi olla paljon ne usein yhdistettiin verkolla. Kakolan ruusuja tietenkin oli paljon. Joskus sekään ei mielyttänyt ja koko kuvan päällinen hakattiin mustaksi. Ensin tatuoitiin käsivarret, sitten rinta, jossain välissä selkä ja lopuksi kämmenselät. Kaulaan tatuoitu suuri ruusu oli jo 40 vuotta sitten radikaalia, nykyään niitä näkee nuorilla naisilla ja se on heidän näkökannan ja ajan hengen mukaan normaalia. Nykyään kesähelteellä näkee yhtä tatuoituja kuin vankilan kongilla aika kauan sitten.

En itse käsitä kun niin monilla on kuvalle jokin symbooli tai muisto jostain. Omilla kuvilla ei millään ole symboolia, ainoastaan pummin merkit vasemmassa kädessä kertoo jotain. Oikeaoppisesti ne pystyy peittämään peukalolla.

Tosta Sörkan tiiliväristä itsekkin kuulut huhuja. Mut ton tiedän faktaks et Riksussa ja Keravalla aikanaan lensi uusilla tatuoinneilla rundiin.

Tiedä pitääkö paikkansa mut noita Kakolan ruusuja ei hakannut kuin yksi Kakolan vempula, ja siitä olisi johtunut että siviilissä, tai toisessa linnassa istuva väärennetyn tatuoinnin pitäjä olisi joutunut hakkuuttamaan peitteet päälle, tai....

Kuten oon aikasemminkin kirjoittanut että teurastomalla ruhot tatuoitiin, niin samoin on tehty ihmisille. Niin mullekkin.

[Clarence]

Tosta Sörkan tiiliväristä itsekkin kuulut huhuja. Mut ton tiedän faktaks et Riksussa ja Keravalla aikanaan lensi uusilla tatuoinneilla rundiin.

Sörkan tiilestä otettu väri ei ole huvu vaan fakta. Olen nähnyt näitä kuvia, missä on väri tehty sieltä. Noihin aikoihin kun näin, nämä miehet olivat 40+ ikäisiä.

[Rorschach]

Kiitos Roschach rohkaisusta! Huomaan kirjoitusasusta ja tyylistäsi, että olet sivistänyt itseäsi.

Onhan tuota tullut viisivuotiaasta asti luettua aika loputon läjä kirjoja. Lisäksi olen istunut melkein loputtomalta tuntuvat ajat kuuntelemassa vanhojen kalastajien, maanviljelijöiden, rekkakuskien, autokauppiaiden ja pankinjohtajien juttuja. Olen jollain tavalla koukussa hyviin tarinoihin ja siksi tulee kuunneltua, kun jonkun alan ammattilaisella on tarina kerrottavanaan. Samasta syystä tämäkin ketju kiinnostaa.

[Clarence]

Laitan tähän pätkiä erään miehen, hyvän ystäväni kommelluksista ja laitostumisesta. Laitostuminen hänellä alkoi lastenkodissa, josta jo aika pian vietiin poikakotiin. Ankeita paikkoja olivat tuon ajan kasvatuslaitokset. Pääsi välillä siviliin, ja sivilissä kouluun, mutta siviilielämä ei onnistunut. Takaisin koulukotiin. Koulukodin jälkeen tuli Kerava ja Nupiksessa vietetty aika. Tuon jälkeen muut vankilat. Se oli sitten siviliä, vankilaa ja sitä rataa.

Vielä nuorena vankilassa ensimmäisiä tuomioita istuessaan, vanhempi kuuluisuus heitti kamulle; jos sinua vielä näkyy näissä taloissa, ei kunnian kukko laula. Tuntien sanoneet tiesin tarkoitusperän olleen hyvän. Vuosia myöhemmin nämä kaksi olivat samassa vankilassa. Sanoja ei muistanut kamua, mutta katseli pitkään. Sanoja kauppasi numeroita pimeään lottoon, jota tuolloin pelattiin. Kamu meni laitoksen johtaja puheille ja sanoi. Tässä talossa on mies, kenen nimeä hän ei sano, mutta jos toinen ei saa siirtoa, hän ei vastaa lopputuloksesta. Kamu sai siirron välittömästi seuraavalla vaankikuljetuksella eri vankilaan.

Tämä paranoidiseen ajatteluun taipuvainen kamu sivilissä oli töissä, jossa kulki linja-autolla. Selvästi pahalla päällä hän tuli luokseni työpaikalle, jossa kertoi linja-autoepisodistaan. Kerron sen tässä, että tavallinen lukija käsittää, kuinka heikoilla joskus voi laitostuneen itsetunto olla. Hän väitti, että linja-auton kuljettaja koittaa ajaa pysäkin ohi, ettei häntä otettaisi autoon. Sanoi vielä; tänään hällä olikin erivärinen takki, niin hahaa, kuski ei huomannut ja oli pakko ottaa kyytiin.
Monet reissut matkasimme tämän kamun kanssa milloin missäkin, Ruotsia ja Norjaa myöten. Aina ei matkailu mennyt kunnolla, ja lopputuksen sai kuulla eri oikeusasteissa. Nuori rikospoliisi koitti kuulusteluissa pelotella kamua. Kokeneempi tuli samaan huoneeseen ja sanoi nuoremmalle; aivan turhaan sinä kyselet ilman näyttöä, sillä tämä mies ei puhu mitään.

Kumpikin ovat jo kuolleet, sekä vankilassa sanoja, että kamu. Täytyy tässä tuoda ilmi, että aina välillä muistelen kamua ikävällä. Aivan liian nuorena kuoli, about viiskymppisenä. Hänessä oli kuin kaksipuolta, ja mukava puoli oli todella mukava. Elämästä kannattaa nauttia niin kauan kun vain voi!

[Clarence]

Kaupungilla alkoi joukkotappelu. Kaverini ja joitain muita oli tapellut mustalaisten kanssa, joita oli paljon. Myöskin poliisiautoja ja poliiseja oli paljon. Kamu ja toinen päätekiäksi katsottu istuivat maassa käsiraudoissa. Juttuhan meni oikeuteen, kuinkas muuten. Romanit ovat omiaan kohtaan lojaaleja, mutta muita kohtaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta mustalainen ilmiantaa heihin kuulumattoman. Näiden muutaman poikkeuksen vuoksi en käytä sanaa; mustalainen on muille vasikka! Myöhemmin kamu kertoi huvittuneena, kuinka toinen päätekijä oli puhunut itselleen ratin päälle.

Romanivangit ja heidän kulttuurinsa ansaitsee maininnan. Vankivaunussa junan kulkiessa se poimi asemilta vankeja kyytiin, toisia taas jätti. Mustalaisen tullessa hän kajautti heti vaunun käytävällä omalla kielellään; onko mustalaisia. Jos oli, oliko sakki sopiva. Jos oli, samaan koppiin, jos ei, eri koppiin. Jokainen muutaman kerran entisaikoina linnassa ollut valtaväestön edustaja oppi muutamia heidän sanoja mustalaiskielellä. Nykyajasta en tiedä, sillä nykyään usein romanivangit ovat liskolla.

Vankilassa oli kirkonmenot. Jostain seurakunnasta oli lauluryhmä ja ryhmäläiset kertoivat laulujen välissä uskostaan. Yhden tytön kertoessa mustalaispoika alkoi pitää omaa peliä. Tirskui ja hihitteli, sekä tehden jotain älyvapaata. Tytön kertomus meni pilalle, ja hän lopetti sen kesken. Kirkossa oli paljon vankeja, osa sanan kuulossa, mutta aika paljon kun ei ollut muutakaan ovien ollessa lähes jatkuvasti kiinni. Kun tilaisuus oli ohi, miehet ottivat tämän typeryksen kiinni ja pitivät puhuttelun. En ole ikinä nähnyt ennen, enkä jälkeen kuinka turpiin anto oli lähellä. Häiriintynyt mustalaispoika ymmärsi olla hiljaa, muuten olisi kajahtanut ja kovaa.

[Clarence]

Rikosnimikkeetkin muuttuvat vuosien kuluessa. 70- luvulla ja 80- luvulla oli nimikkeet; ryöstön tapainen kiristys, sekä ryöstöntapainen varkaus. Ainakin ryöstön tapaisessa kiristyksessä oli lisäksi törkeä ryöstöntapainen kiristys. Yllytys rikokseen on edelleen rangaistava. Yllyttäjä sai yllytyksestä enemmän kuin tekijä.

Oma erikoinen persoona piti nauhurissaan tiettyjä kappaleita, jotka olivat osoitettu mikä kenellekin. Tämä on tuolle naapurille, tämä sille pampulle hän kertoi hymyillen. Ovien ollessa auki, mankka myös soi näitä kappaleita kunkin kohteen kohdalla. Siitä ei ole aavistustakaan, tajusiko soiton kohde asiaa. Tuo oli aikaa jolloin vartija sanoi 16.20 hyvää yötä. Ovet aukesi seuraavana aamuna. Jo aamupäivästä kuului käytävällä kova äänistä, mutta hyvän tuulista puhetta. Se ei ollut ennestään tuttu, joten katsahdin kongille. Kari Hagert oli tullut taloon. Punaraitapuku päällä kädet taskuissa mies kertoi äänekkäästi kuulumisiaan. Karille kävi Ruotsissa oliko 86- vuonna köpelösti, tuli matkan pää.

Nuorta rikoksen tekijää ei saanut asuttaa täysi-ikäisen rikoksentekijän kanssa samassa sellissä. Koski myös vangin kuljetusmatkoja. Tuosta vähät välitti henkilökunta. Nuorista rikoksen tekijöistä kyllä valtio piti huolta. Itselle tuli puolet enemmän maitoa, pala juustoa ja väliin sentin siivu makkaraa. Pilipali-juustoksi sanoivat.
Nupiksessa ei kaikki syönyt makkaraa, ja me sisällä olleet paistoimme ja herkuttelimme makkaralla. Nupiksessa ei omana aikana ollut myöhemmin rakennettua monitoimirakennusta. Oli vain itä ja länsi, ja ruokailu 10 sellin kongin päässä olevassa tilassa. Kongeja 10, joista pikkuluotossa 7 selliä. Eli vahvuus oli 97 ja osastot aina täynnä. Päätalolta luottovanki toi uumupuuron traktorilla. Tuohon hyvään tapaan syödä aamupuuro opin. Yhtenä aamuna ei puuroa ollutkaan. Syy siihen oli pätevä, luottovanki oli ajanut puuroa tuodessaan välillä ojaan.

[Clarence]

Edellisessä kirjoituksessa on selvennettävää. Nupis oli Keravan nuorisovankilan poikaosasto viralliselta nimeltään. Vankien keski-ikä 16 - 19 vuotta. Harvoin 15 vuotta ja enimmillään 23 vuotta, joka oli myöskin harvoin.

Kasettimankka episodi, missä sarjasta Rööperi(?) mainittu mustalais-Kari mainitaan oli myöhemmin eri vankilassa.

[Clarence]

Laki vaarallisten rikoksen uusijoiden eristämisestä pakkolaitokseen, eli pyttyyn oli voimassa
1953- 1971 siinä muodossaan. Kaunis ajatus, mutta toteutettuna susi. Pytyssä oli alkoholisoituneet irtolaiset ja muut pikkurikkeitä tehneet. Oman tiedon mukaan kun oli istunut vankilassa jo vähintään 3 vuotta, voitiin esittää pakkolaitokseen eristämistä. Täyttä ymmärrystä olevalla riitti vuoden jo istuttu vankeus. Suurin osa istui n. 10 vuotta ennen eristämistä.
Tätä ennen oli jo ns. Rytin pytty 30- luvulta eteenpäin.

1971 Koko systeemi muuttui. Eristämään alettiin oikeuslaitoksen katsomia vaarallisia väkivalta- ja seksuaalirikollisia. Tuossa pytyssä oli mm. Jalo Seppänen. 2006 koko pakkolaitos loppui. Tilalle tuli rangaistus istuttava kokonaan, koski myös jäännösrangaistuksia. En ole aivan selvillä nykyisestä pohjien palamisista, kuinka paljon joutuu istumaan. Esimerkkinä kun saa vaikka 9 vuotta ja jäännöksestä lisätään 1 vuosi, joka ei ole koko jäännösrangaistus. Varmaan joku osaa kertoa nykykäytännön tarkemmin.

Tunsin useitakin ns. rosvopytyssä olleita, sekä myöhemmin 1971 jälkeen olleita. Onko kenelläkään tietoa mikä oli todellinen jo istuttu aika, minkä jälkeen 1953 lain mukaan päätettiin laittaa pyttyyn? Runar Holmström oli kuulemma jo istunut sen ajan, että olisi ollut automaattinen pytty. Mikä oli tuo vuosimäärä, onko tietoa? Täällä on erittäin päteviä tietoniekkoja ja hakijoita, niin löydättekö? Alussa mainitsemani 3 vuotta oli teoreettinen, tarkoitan kuitenkin käytäntöä.