MURHA.INFO

Poistettu tupla.

Bird kirjoitti: Pe Helmi 27, 2026 10:17 pm Poistettu tupla.

Ootko alkanut modeksi?

Siinäpä elokuvamusiikkia:

🠅
Siinäpä tosiaan jo kertaalleen tässä ketjussa mainittua elokuvamusiikkia. Laitetaan kolmannen kerran, on se niin erityistä.

LexVeritas kirjoitti: La Joulu 16, 2023 6:31 pm
Koyaanisqatsi: Life Out of Balance on Godfrey Reggion dokumentaarinen elokuva vuodelta 1982. Se koostuu enimmäkseen hidastetuista ja ajastetun kuvauksen menetelmällä nopeutetuista otoksista ympäri Yhdysvaltoja. Elokuvassa nähdään otoksia muun muassa Canyonlandsin kansallispuistosta, Navajon hiilivoimalasta, ruuhkasta Los Angelesin moottoritiellä, New Yorkin pilvenpiirtäjistä ja Pruitt-Igoen epäonnistuneesta asuntoprojektista Saint Louisissa. Elokuva ei sisällä lainkaan dialogia, ainoastaan laulua hopi-intiaanien kielellä. Elokuvan nimi Koyaanisqatsi tarkoittaa ”tasapainotonta elämää”. Musiikin on säveltänyt Philip Glass.

Yhdysvaltalaisen julkisen palvelun CBP/PBS-televisioyhtiön tuottama elokuva voitti vuonna 1985 Prix Italia -kilpailun musiikkiohjelmien sarjan.

Elokuvalle on tehty kaksi jatko-osaa, Powaqqatsi (1988) ja Naqoyqatsi (2002). Koyaanisqatsin kuvaaja Ron Fricke on ohjannut elokuvan Baraka (1992), joka on hyvin samankaltainen kuin ”Qatsi-trilogia”.

Soundtrack:

https://www.youtube.com/watch?v=j3q7bT0 ... VuZHRyYWNr

Koko elokuvan voi halutessaan katsoa ja kuunnella alkaen linkistä tästä:

https://www.youtube.com/watch?v=i4MXPIp ... YXJ0IDE%3D

Tuskin olisi Hardwaren tunnelma niin kohdallaan ilman P.I.L.in biisiä.

Wow! kirjoitti: Pe Helmi 27, 2026 11:44 pm

Bird kirjoitti: Pe Helmi 27, 2026 10:17 pm Poistettu tupla.

Ootko alkanut modeksi?

Siinäpä elokuvamusiikkia:

En tokikaan. Aiempi kirjoitukseni tuli jostain syystä kahteen kertaan ja poistin vain sen ylimääräisen.

Tuo Philip Glass kuulostaa tosi tutulta, olen muistaakseni itsekin sen sävellyksistä pitänyt. Taidanpa ihan googletella, mistä yhteydestä sen muistan.

Leffat, joissa Philip Glassin sävellyksiä olen ainakin kuullut on Notes of a scandal ja The Hours. (Glassin musiikki taisi olla noita elokuviakin parempaa.. )

Pari esimerkkiä:





Yann Tiersenin sävellyksiä elokuvasta Amélie on tullut eniten kuunneltua.
Pari esimerkkiä:





Pidän myös DJM€atballzin linkkaamasta Hans Zimmeristä.

Elokuvassa Morituris (2011) Riccardo Fassonen mahtipontinen teema höystettynä animoiduilla, graafisilla visioilla degeneroituneen rooman gladiaattoriareenoilta loi harhakuvitelman että nyt ollaan vähintään Caligulan tasoisen mestariteoksen äärellä.
Fassonen teema jäi lopulta umpisurkean, halvalla kyhätyn euroslasherin, jossa metsässä reivaavan bileporukan kimppuun hyökkäävät haudoistaan nousseet zombigladiaattorit, parhaaksi anniksi ja osoitukseksi siitä että italialaisilla on edelleen taika hyppysissään elokuvamusiikin sävellystyössä.

Jotkut ehkä muistaa Ennio Morriconen?

Bird kirjoitti: Su Maalis 01, 2026 1:27 am Jotkut ehkä muistaa Ennio Morriconen?

Ramones käytti viimeiset ~10-vuotta urastaan
"The Good, The Bad and The Ugly" Lavalleastumis biisinään.

m1ckey kirjoitti: Su Maalis 01, 2026 2:29 am

Bird kirjoitti: Su Maalis 01, 2026 1:27 am Jotkut ehkä muistaa Ennio Morriconen?

Ramones käytti viimeiset ~10-vuotta urastaan
"The Good, The Bad and The Ugly" Lavalleastumis biisinään.

Toi on hyvä! Itse en edes tiennyt siitä.

Bird kirjoitti: Su Maalis 01, 2026 2:54 am
Toi on hyvä! Itse en edes tiennyt siitä.

Andrei Kontšalovskin USA:ssa ohjaaman toimintaelokuvan Runaway Train (1985) mieleenpainuvassa loppukohtauksessa soi Antonio Vivaldin Gloria in D Minor Venäjän valtion akateemisen kuoron sekä Moskovan konservatorion opiskelijoiden orkesterin esittämänä.
Klassisen musiikin taustan omaava ohjaaja opiskeli nuorena itsekin kyseisessä opinahjossa ennen kuin valitsi elokuvat Andrei Tarkovskin innoittamana, joten valinta ei ole yllättävä.
Jos elokuvataiteen kannalta ajatellaan ihan vakavasti, niin kyllähän perusasetelmaltaan suoraviivaisen rymistelyn kohottamiseen filosofisiin ja symbolisiin sfääreihin tarvitaan kaltaisensa venäläisen mestarin näkemystä.

Lumisateeseen vähitellen katoavan dieselhirviön katolla ratsastava Manny (John Voight) on vihdoin irti kahleista ja vapaa mies... Vivaldin teeman myötä kohtaus kohoaa miltei raamatullisiin korkeuksiin.

Kun pistin aikoinaan Resident Evil-elokuvan (2002) DVD:n soittimeen, niin jo heti alkutekstien jälkeen piti painaa pausea ja heittää voltti takaperin, sihauttaa lonkero ja ilmaista kunnon savut rauhanpiipusta.
Kerrassaan nerokas industrialhenkinen äänimaisema teknopainajaiseen jonka ovat luoneet Marilyn Manson sekä Marco Beltrami (joka todennäköisesti on vain vahtinut ettei Manson ala vallan perseilemään). Harvoin elokuva alkaa tällaisella orgasmilla. Sopisi hyvin tänäpäivänä onkin Pfizer-lääkeyhtiön kotisivujen musiikiksi.

Pitkä versio:

Max Richter: Never Goodbye

...elokuvasta Hostiles, ohj. Scott Cooper, 2017.



Elokuvan loppukohtaus:

Elokuvasta Amadeus, ohj. Miloš Forman, 1984: