MURHA.INFO

^Täysin samat fiilikset tuli!

ABC kirjoitti:Joulun kotimaiset -putki on hyvässä vauhdissa. Laittelen arvosteluja:

Raid 4.5/5

En ole nähnyt sarjaa (joo, olen sivistymätön), joten pystyin katsomaan rainan ilman ennakko-asenteita. Se oli hauska, toimintaa oli paljon, dialogi ei ollut tekemällä tehtyä, ja muutenkin kaikin puolin poikkeuksellisen onnistunut kotimainen toimintaleffa - ehkä jopa paras sellainen.
Herää kysymys miksi leffaa haukuttiin niin paljon. Selitys saattaa löytyä aiheesta: avoimesti ja huumorilla yksityistämistä ja ylikansallisia yhtiöitä kritisoiva leffa saattoi olla liikaa joillekin pörhöporvariperheistä oleville toimittajanplantuille...
Täytyy mennä ostamaan se sarja...

Insiders 2/5

Törhösen leffa alkoi hyvin, ja tuo kakkonen tulee loistavasta ajankuvauksesta. Mutta juoni oli kökkö, epäselvä ja epäuskottava, ja saunamökkikohtaus vei melkein puolet koko leffasta. Erityiskiitoksen ansaitsee Johnny Lee Michaelsin musiikki, joka oli tähän pläjäykseen vähän liiankin vetävä ja tasokas, Törhösen ohjaus ei pysynyt perässä.

Vielä on vuorossa

Lakeuden kutsu

Hmm...

Lakeuden kutsu 3/5

Tämä ei oikeastaan ole mikään ihmissuhdejuttu, vaikka sitä on sellaisenakin kaupattu. Leffa kertoo aika hyvin suomalaisten pienten piirien sisäänpäinlämpiävyydestä, mutta henkilöt jäävät aika ykisulotteisiksi, arvatenkin sen takia, että tämä on kirjasta tehty elokuva. Näyttelijävalinnat ovat mielestäni menneet aika lailla metsään, vaikka pääroolissa oleva Kari Väänänen onkin hyvä näyttelijä. Loppuratkaisu on täysin epäuskottava jokaiselle, joka vähänkin tuntee ihmisen psykologiaa. Kesämaisemista plussaa.

Tuli sitten katsottua erään sortin kulttileffa ja sen jatko-osa tässä viime yönä.

Silent Night, Deadly Night.

En nyt oikein tiedä mitä tästä pitäisi sanoa. Ensimmäisen elokuvan juoni oli itseasiassa ihan hyvä, jopa. Toteutus oli vähän sitä sun tätä, mutta toisaalta tietyllä tavalla se oli hyvinkin laadukas ja viihdyttävä, kaikesta järjettömyydestään huolimatta. Iso osa oli alastomilla naisilla (ja jopa yhdellä alastomalla miehelläkin, jolta kiskaistiin paita pois kesken vaativan henkiinjäämistaistelun!), seksillä ja varsinkin rinnoilla - siitä huolimatta kyseessä ei ollut pornoelokuva, vaikka sitä olisi voinut melkein toivoa.

Lyhkäisyydessäänhän juoni on, että nuori poika näkee kuinka joulupukki murhaa hänen perheensä ja myöhemmin samainen poika vinksahtaa jouluna sattuman puettua hänet joulupukin asuun ja lähtee lahtaamaan porukkaa - koska he ovat olleet tuhmia.
Erikoisefektit ovat osittain jopa yllättävän hyviä ottaen huomioon ajan jolloin elokuva on tehty (80-luvulla). Veri lentää, pukin parta on verestä joulunpunainen ja kirves viuhuu. Ihan viihdyttävä pläjäys, tämä ensimmäinen.
Kolme ja puoli tähteä viidestä. Mutta ei missään nimessä "kauhusta", vaan hauskasta elokuvasta, jota ei voi olla katsomatta hymyilemättä.

Kakkososa sen sijaan oli aika karmeaa sotkua. Ensimmäisen puolen tunnin aikana nähtiin tiivistettynä ensimmäisen elokuva (kelasin niiden kohtien yli, sori vain, en jaksanut katsoa samaa leffaa uusiksi) ja sen jälkeen päähahmon pikkuveli, joka oli nähnyt jouluaattona jotain karmeaa orpokodissa, päättää tehdä saman tempun kuin isoveikka aikanaan. Taas porukkaa kaatuu kuin heinää ja maaninen nauru siivittää ammuskelua (se nauru oli ehkä parasta koko elokuvassa. Näyttelijä on niin ylihuono ja heiluttelee kulmakarvojaan kuin Jim Carrey Ace Venturana jatkuvasti, että ei tästä elokuvasta kyllä kalua saa millään). Jälleen kerran esitellään tissejä ja alastomuutta, seksiä ja ihmissuhteita.
Ja kaiken kruunaa tietenkin joulunpunainen veri pukin nutussa lopuksi.

Kakkososalle 1 ½ tähteä viidestä.

Otinpa projektiksi katsoa kaikki kolme filmatisointia "I am a legend"-kirjasta (en muista sen alkuperäistä nimeä)

I am a legend 2007

Olen suuri sci-fin fani ja Will Smithin inhoaja. Tämä Fresh Princehän on vitseillään ja pelleilyillään vesittänyt muuten mukavan surumieliset ID & I Robot -elokuvat. Kuinka paljon osuutta on Willin karismalla suhteessa käsikirjoitukseen, en tiedä, eikä kiinnosta. En siis paljoa odottanut.

Yllätys oli kuitenkin positiivinen. Tylsät gagit loistivat poissaolollaan ja sivuosien roolin varasti suvereenisesti hieno koira Sam. Molempien roolisuoritus oli tarinan puitteista huolimatta uskottava, ts. ei kuvitellusta todellisuudesta poikkeava. Tämä on (IMO) ensimäinen edellytys jatkaa sci-fin viitoittamalla polulla.

Elokuva uhmaa kirjan henkeä moneltakin kohtaa. Olkoon tämä myönnytyksenä suuren massan miellyttämiseksi ja menestyselokuvan reseptiksi, sillä kirjan teema ei oikein nykyhollywoodia miellyttäisi lohduttomuudellaan. Mieleen tulee pienehkö floppi nimeltä Wicker Man (uusintaversio). Vastalahjaksi saamme näyttävät tehosteet ja huumaavan hienot visuaaliset näkymät.

Juoni on riittävän hyvä, vaikka lopusta voitaisiin olla montaa mieltä. Piristävä yllätys kuitenkin.

4/5 ****


"Last man on earth" (1959)

Vincent Pricen tähdittämä elokuva on jännä sekoitus vampyyritarinaa ja science fictionia. Aika ei ole kuitenkaan kohdellut tätä siloisin hansikkain. Pelottavaksi arvioidut tehokeinot eivät nykyaikana enää toimi, vaan ovat korneja. Harva näin vanha elokuva tästä gentrestä on selvinnyt "voittajana". Kiintoisaa, että teema vampyyreistä onkin jo nykyaikaan sitten täysin hävitetty. Se ei oikein ole enää mediaseksikästä. Zombiet ovat myös joutumassa samaan kohtaloon. Nykyajan vampyyrit/zombiet ovat nimettömiä. Näiden mustavalkoisten elokuvien taika piilee menneen maailman nostalagiassa, tai tunnelmassa, mihin pystyy esim. film noir -leffa.


The Omega Man

arvostelu tulossa tuotapikaa....

Parfyymi"erään murhaajan tarina"

ostin ale-laarista k.o DVD:n ja petyin leffaan. Hienot julisteet ja Dustin Hoffmanin panostus elokuvaan jo antoi odottaa, että olisi jopa ihan katsottava leffa. toisin kävi, kyllästyin puolen tunnin jälkeen ja elokuva on edelleen hyllyssä, puolet katsomatta.

Natural Born Killers

Nopitihänsenytsitkuitenkin. Katsoin version, joka kesti lähemmäs 3 tuntia (60 minuuttia ennen näkemättömiä lisämateriaaleja).

Joskus muutama viikko sitten näin itseasiassa NBK:n alun jo, sen kahvilakohtauksen ja hieman siitä eteenpäin autokohtausta. Ainoa ajatus mikä silloin oli kyseistä elokuvaa kohtaan, oli jotakuinkin se, että näyttipä harvinaisen tylsältä elokuvalta. Ja Mickeyn vaatetuksesta tuli mieleen ainoastaan Harris, hiuksista Klebold, vaikka totuushan on, että pojat matkivat häntä, eikä toisinpäin. Kuitenkin. Meni pitkän aikaa nyt toisella kerralla nähdä sitten Mickeyn hahmo täysin erillisenä hahmona, semmoisena mistä voisi kukaan ottaa mallia.

(Tästä alaspäin spoilereita.)

Elokuvan alkuosa oli, kuten sanottua, tylsä. Ehkä se toisella kokonaisella katselukerralla aukeaisi, mutta en ole koskaan ollut ihan fani väri/valo/muokkauskikkailuille, mitä tuossa käytettiin runsaasti. Jotkut kohdat olivat ihan hauskoja ja onnistuneita, mutta suurimmaksi osaksi tuntui vain siltä, että joku on nyt huumeissa - enkä voinut aina olla varma että minäkö vaiko ohjaaja. Sen jälkeen kun päästiin pidemmälle, kohtaukseen jossa he olivat vanhan intiaanisedän luona, alkoi elokuva palata edes joten kuten järkeviin uomiinsa taas. Mickeyn uni tuolla ja intiaanin tappo olivat mielenkiintoista katsottavaa ja Malloryn reaktio siihen hätkähdytti. Odotin Malloryn nauravan vain koko jutulle tai sekoilevan muuten vain, mutta ei näemmä sitten.
Tätä kohtausta seurannut apteekkikohta oli raivostuttava. Lähinnä ainoastaan sen hienon vihreän efektin vuoksi, mikä oli taas ollut pakko iskeä siihen. Ärsyttävä, ärsyttävä, ärsyttävä. Tosin kohtaus jossa Mickey ampuu myyjän, oli taas huvittava myyjän vedottua siihen, että piti jättää aina joku eloon - mitä kerrottavaa tuosta kohtauksesta olisi tosiaan ollut, ellei joku olisi kuollut sillä reissulla?

Poliisien saapuminen ja pidätyskohta oli aika hieno. Poliisithan taitaa oikeastikin jenkkilässä suhtautua melkoisella nuivuudella oman alansa edustajien tappajiin, mutta tässä oltiin kyllä melko raakoja, varsinkin kun kuvausryhmä vielä pyöri siinä ympärillä (olkoonkin, että olivat aasialaisia eivätkä ihan täysin tajunneet missä mentiin).
Vankilakohtauksesta eteenpäin aloin tosissaan pitämään tästä elokuvasta. Haastattelut, sen aikana sanotut jutut, Malloryn käytös ja lopulta kapina - upeaa katsottavaa. Mickeyn vitsi oli hauska, vaikkakin lapsellisella tavalla. Pako vankilasta kaikkien ruumiiden ja tulipalojen, muiden sekopäisten vankien ja kuvausryhmän kanssa oli hyvin tehty - nimenomaan sen vuoksi, ettei koko kuvausryhmä selvinnyt elossa pois, kuten olisi tapahtunut useassa muussa samantyyppisessä tarinassa. Ehkäpä Natural Born Killersin voima onkin juuri siinä, että se on niin pirun raadollinen. Verta lentää, ihmiset kuolee, elämä on likaista ja kuvottavaa, kukaan ei ole täysin hyvis tai täysin pahis, tunteita ei juurikaan näytetä muille jne. Toisaalta samaan aikaan, jos kuvitellaan että leffat aiheuttavat (liian) nuorissa katsojissa väkivaltaista käytöstä tai muuta vastaavaa, niin minä olisin ensimmäisenä osottamassa kyllä tätä elokuvaa yhdeksi pahimmasta päästä. Vaikka sinällänsä tässä oli väkivaltaa paljon, niin juurikaan mitään uutta ei nähty. Aikalaisekseen tehosteet (ja nyt en puhu niistä väriläiskityksistä ja muista omituisuuksista) olivat kyllä toimivia, eivät semmoisia kuten niin monesti näkee vielä tuolloinkin tehdyissä elokuvissa: Kuva muuttuu jotenkin omituisen näköiseksi kun sitä käsitellään tietokoneella ja tehosteet ovat halpiskökköyksiä. Ei vaan tässä. Yksi suurimmista syistä lienee oli se, ettei NBK edes yrittänyt näyttää liian pitkälle tohjoksi menneitä päitä ja ruumiita, irti leikattuja osia (muuta kuin siinä ihan loppupuolella se yksi, joka kyllä äkkiseltään oli ihan okei) ja muuta vastaavaa. Veri lensi, ihminen oli kuollut, that's it, seuraava tapaus.

Loppupuolen toimittajatappo oli myös aika jees, koska toimittaja ei ollut sellainen joka vain alistuu kuolemaansa suoriltaan tai alkaa uikuttamaan sen vuoksi. Hän puhui, jutteli, pelkäsi ihan helvetisti, yritti esittää syitä miksi pitäisi jättää eloon - ja yritti karkuun. Loppupuolen alistuminen sitten oli kai se vaihe, kun sitä tajuaa ettei tästä enää karkuun mennä. Ehkä on siis hyvä esittää vain hyvää tv-matskua ja kuolla kuten pitääkin.

Kaiken kaikkiaan, tykkäsin kyllä, vaikkakin se alku oli semmoinen jota ei hirveän monta kertaa jaksaisi kyllä katsella uusiksi.

Välillä 4-10, annan tälle 8. (Ja jos alku olisi erilainen, niin 9.)

Kalessin kirjoitti:Parfyymi"erään murhaajan tarina"

ostin ale-laarista k.o DVD:n ja petyin leffaan. Hienot julisteet ja Dustin Hoffmanin panostus elokuvaan jo antoi odottaa, että olisi jopa ihan katsottava leffa. toisin kävi, kyllästyin puolen tunnin jälkeen ja elokuva on edelleen hyllyssä, puolet katsomatta.

Kirjahan tästä on hieno. Ei ihme, että aiheen filmatisoinnissa mättää. Kaikki ovat tätä haukkuneet, mutta ei se mielestäni NIIN huono ollut. Katso ihmeessä loppuun asti, siellä alkaa tulla "vauhtia" tarinaan. Lopun vertauskuvauksellisuudesta olisi mielenkiintoista kuulla tulkintasi.

Dustin Hoffmanilla on jo kauan ollut "midaan ruskeasormi" elokuviin. Sama mikä kävi Al Pacinolle n. 10 vuotta sitten. Vain Robert De Niro näistä konkareista on säilyttänyt tasonsa.

Ihan lemppariksi itselläni on tullut Boondock Saints!
Huolimatta ehkäpäjopa lukuisista virheistä elokuvan aikana, tässä on sitä jotain
Elokuvassa hienoin kohtaus löytyy melkein lopusta, hienolla musiikilla ja hidastetuilla kohtauksilla tehty ammuskelu.
Hyvät näyttelijät ja huumoria löytyy myös.

Arvosana olisi 9 (kympin vertaista elokuvaa ei silti vieläkään ole..)

Katsoin tänään, vaihteeksi ihan leffateatterissa, elokuvan nimeltä Cleaner. Tietysti kaikista mielenkiintoisinta pätkässä noin etukäteen oli, että ohjaajana on toiminut myös maailman huonoimpien elokuvien kanssa kunnostautunut Renny Harlin.

Tarinan idea on ensinnäkin loistava, en ole koskaan nähnyt vastaavasta aiheesta elokuvaa, enkä kuullut sellaisen olemassaolosta: Samuel L. Jackson näyttelee Tom Carveria, entistä poliisia, joka työskentelee omistamassaan ns. "vaikeita tapauksia" hoitavassa siivousfirmassa. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä jälkien siivoomista paikassa, johon joku on kuollut. Ongelma syntyy, kun Carver tietämättään auttaa murhaajaa siivoamaan rikoksensa jäljet.

Ohjaus toimi mielestäni erittäin hyvin, ihan yleisestikin arvioiden, eikä pelkästään huomioonottaen sen, että Harlin on joskus tehnyt erittäin huononkin leffan Näyttelijäntyökin oli mielestäni erinomaista muuten, mutta en jostakin syystä siedä Eva Mendesiä, joten siitä näyttelijävalinnasta runsaasti miinusta. Ed Harris ja Samuel L. Jackson, sekä epäilemättä uusi nouseva tähti, Keke Palmer, sen sijaan tekevät työnsä hyvin ja yleinen roolituskin toimii (pienessä roolissa Peter Franzen!).

Suurimmat ansiot leffasta antaisin ehdottomasti ohjaukselle, kuvaukselle ja leikkaukselle.. Ja, noh - Samuel L. Jacksonhan nyt on aina loistava Pidän myös tämän tyyppisistä, ennalta-arvattomista jännäreistä

Kouluarvosanoina:
Ohjaus: 8/10
Yleisarvosana: 9/10

Toinen elokuva, jota ehdottomasti suosittelen aivan jokaiselle on viikolla katsomani Fracture, eli suomalaisittain Murtumaton. Leffasta ei varmaankaan ylipäätään tarvitse sanoa juuri muuta, kuin että pääosaa näyttelee Anthony Hopkins... Jos nyt jotakin tarkempi kuvaus kiinnostaa: mies tappaa vaimonsa, tunnustaa murhan ja on silti selviämässä kuin kissa veräjästä. Menisi turhaksi ylistämiseksi ja jaaritteluksi, joten totean vain lyhyesti:

Yleisarvosana: 10/10
(okei, tunnustaudun hysteeriseksi Hopkins-fanittajaksi)

joey kirjoitti:Katsoin tänään, vaihteeksi ihan leffateatterissa, elokuvan nimeltä Cleaner. Tietysti kaikista mielenkiintoisinta pätkässä noin etukäteen oli, että ohjaajana on toiminut myös maailman huonoimpien elokuvien kanssa kunnostautunut Renny Harlin.

...

Ohjaus toimi mielestäni erittäin hyvin, ihan yleisestikin arvioiden, eikä pelkästään huomioonottaen sen, että Harlin on joskus tehnyt erittäin huononkin leffan

Samaa mieltä, Cleaner oli kelpo leffa.

Harlinin yleiseksi puolustukseksi todettakoon, että "maailman huonoimmat elokuvat" on jo aikamoista liioittelua. Renny on pätevä käsityöläinen ja ammattimies, joka on jokaisessa leffassaan hallinnut kuvankäytön ja ohjauksen varsin pätevästi. Ei Harlin mikään nero tai suuri auteur ole, mutta ei missään nimessä mikään onneton tunari. Harlin on vähän samaa kuin Alpo Suhonen jääkiekkovalmennuksessa: kotimaasta tulee aina arvostelua, mutta Alpokin on edelleen ainoa suomalainen, joka on koskaan valmentanut NHL-joukkuetta, kellään muulla ei ole siihen riittänyt rahkeita tai kykyjä.

Kannattaa muistaa aina, että Hollywood-leffat ovat jotain toista kuin kotimaiset pienen budjetin ja pienen piirin räpellykset. Cleanerinkin budjetti oli sikäläisittäin pieni, mutta kyllä sillä olisi kattanut suurin piirtein kaikki suomalaiset viime vuonna tulleet kotimaiset leffat. Ohjaajan rooli Hollywood-projekteissa on tärkeä, mutta vain yksi osanen kokonaisuudesta. Ennen kaikkea käsikirjoitus ratkaisee suunnattomasti, samoin tietysti näyttelijät ja tuotanto. Jos nämä mättävät, ohjaaja ei voi kuin mennä virran mukana ja tehdä ns. rutiinisuorituksen.

Otetaan esimerkkejä, vaikkapa Harlinin huonoimmasta päästä olevat leffat Covenant, Mindhunters ja Driven. Kaikissa on yhteistä aivan luokattoman huono, kliseinen kässäri. Kahdessa ensin mainitussa budjetti on pieni ja näyttelijät revitty riihestä, Drivenissa taas käsikirjoittajan olisi voinut viedä saunan taakse ja ampua. Ei noista aineksista olisi kukaan ohjaaja tehnyt mitään hyvää, ja Rennykin hoiteli hommat rutiinilla kotiin. Jälki on heikkoa kokonaisuutena, mutta eivät nuo ohjaajan työhön ja kuvauksellisiin puutteisiin kaatuneet.

Isomman budjetin Renny-toimintaelokuvista Die Hard 2 sekä Cliffhanger ovat kummatkin lajissaan hyviä, jopa erinomaisia action-pläjäyksiä. Die Hard 2 on sarjan toiseksi paras osa, kepittäen mennen tullen myöhemmät jatkot.

Sitten ne ns. flopit: minä väitän, että Kurkunleikkaajien saari oli ja on edelleen täysin kelvollinen ja toimiva piraattielokuva. Ei klassikko tai uusi errolflynn, mutta ei missään nimessä heikko elokuva. Se, että se floppasi ei liity juurikaan elokuvan laatuun vaan markkinointiin ja muihin taustatekijöihin. Sitä paitsi taloudellinen menestys ei ole mikään laadun mittari muutenkaan - monet maailman parhaimmista elokuvista ovat menestyneet heikosti lippuluukuilla, ja vastaavasti monet satoja miljoonia tuottaneet hittitehdasräpellykset ovat luokatonta kuraa.

Kun nyt paljon tuottaneista mammuttitekeleistä tuli puhe: jos piraattileffoja vertaillaan, niin Kurkunleikkaajien saari kepittää esim. Pirates of The Caribbean kakkosen ja kolmosen mennen tullen (Pirates 1 onkin jo eri asia, mutta jatko-osia ei olisi pitänyt edes tehdä). Piraattielokuvien uusi tuleminen ei vain ollut koittanut vielä 1995, kun Harlin elokuvansa ohjasi.

Long Kiss Goodnight (1996) taas on kenties Harlinin paras ja dynaamisin elokuva. Jos Bourne-trilogia ja ajatus muistinsa menettäneestä tappajasta iskee, niin sitten iskee LKG:kin. Rivakka, adrenaliinipitoinen ja erilainen action-trilleri toimii, ja Samuel L. Jacksonkin loistaa miessivuosassa. Yhdysvalloissa vain ei katsota edelleenkään karsaasti toimintaelokuvaa, jonka
a) pääosassa on nainen ja
b) naisella on virityksiä mustaan mieheen.

Oma lukunsa ovat hai-elokuvat. Harlinin haielokuva (Deep Blue Sea 1999) on suht kökkö, mutta mikäpä haileffa ei Tappajahain jälkeen olisi? Harlinin luomus sentään voittaa Tappajahain omat jatko-osat, joista varsinkin Tappajahain kosto (osa nelonen) saa aikuisenkin miehen itkemään, niin huono se on.

Päätän Pro-Harlin -puheenvuoroni tähän. Kuten Cleaner osoitti, Rennyn käsistä syntyy hyvän kässärin ja hyvien näyttelijöiden tukemana erittäin kiinnostavaa jälkeä, joten toivoa sopii Harlinin saavan vielä joskus tilaisuuden todelliseen A-kastin leffaan, isolla budjetilla.

Maailman huonoimmaksi elokuvaksihan tuota Kurkunleikkaajaa on tituleerattu, ja paskahan se olikin, ainakin omasta mielestäni, ja ilmeisesti muidenkin, kun on päässyt noiden kautta aikain suurimpien taloudellisten floppien kadehditulle listalle. Karibian Piraateista puolestaan tykkäsin 3. osasta kovasti. Deep Blue Seasta puolestaan tykkäsin kuin hullu puurosta (en tiedä miksi nämä hai/dinosaurus/superhirviö -leffat vetoavat), ellei surkeita erikoistehosteita huomioida.

Mutta, toistaakseni itseäni ja Nuolta vielä pikkuisen: Katsokaa nyt piru vie, kaikki tuo Cleaner!

...Enkä yhtään liioittelisi, jos sanoisin että ohjaajantyö olisi jopa poikkeuksellisen hyvää.

^Latasin eilen The Cleanerin ja The Fracturen. Katsellaan tässä viikon mittaan.

En huomannu haulla että kukaan olisi tätä leffaa (tai pikemminkin dokkaria mut enivei..) suositellut vaikka aiheeltaa sopii foorumille kun nappi otsaan.

COCAINE COWBOYS;

Dokumentteja tulee katsottua aivan liian harvoin. Cocaine Cowboysin tapauksessa oli kuitenkin pakko tehdä poikkeus, sillä ketäpä ei kiinnostaisi tositarinat Miami Vicen ja Scarfacen kaltaisten klassikoiden takaa. Huumeet ja niistä johtuva väkivalta sekä hävyttömät rikkaudet tuntuvat täältä Suomesta käsin kovin kaukaisilta, mutta ah niin kiehtovilta. Mutta miltä kuulostaa yksi Amerikan historian väkivaltaisimmista aikakausista siihen osallistuneiden ihmisten kertomana? Kiehtovalta, mutta samalla järkyttävältä. Cocaine Cowboys on tarina siitä miten kokaiini saapui Miamiin 70-luvun loppupuolella. Entinen marihuanakauppa sai jäädä, kun ihmiset loivat kontakteja Kolumbian huumekartelleihin, jotka toimittivat alueelle niin paljon kokaiinia, että sen myymisestä ja liikuttelemisesta rikastui monet. Huumekartellien välinen kilpailu ja huumeisiin aina liittyvä väkivalta antoi aikakauden huumejengiläisille nimen "Cocaine cowboys". Nimi ei ainakaan dokumentin perusteella ole kaukaa haettu, niin paljon villin lännen paukuttelulta meno 80-luvun alulla vaikutti.

Dokumentin kertojina toimivat itse kokaiinibisnestä perustamassa olleet Jon Robert ja Micky Munday. He kuvaavat tarkasti ja rehellisesti miten kaikki alkoi, miten homma toimi ja myös miten se päättyi. Kulta-aikana miehet kertoivat rahaa olleen niin paljon, että sitä haudattiin takapihoille ja kirjaimellisesti heiteltiin ympäriinsä. Kaksikon haastattelu romantisoi aikakautta melkoisesti, mutta viimeisenä haastateltavana oleva kolumbialaisen kartellin tappaja tuo kylmyydellään kylmiä väreitä. Mies kertoo vankilasta käsin kuinka monta ihmistä hän tappoi ja miten. Varsinkin kohta, jossa hän kertoo vahingossa ampuneensa amerikkalaisen kokaiinikaupan kuningattaren Griselda Blancon 3-vuotiaan lapsen, aiheuttaa jo todella huonoa mieltä.

Dokumentti näyttää väkivallan uhrien aitoja kuvia, yhtään tekoja kaunistelematta. Tämä on mielestäni hyvä vastapaino alun positiivisuudelle, sillä totuus on että vaikka rahaa oli paljon, maksettiin se satojen, jopa tuhansien ihmisten verellä. Eräs mielenkiintoinen seikka dokumentissa on kohta jossa haastateltavat kertovat mihin rahojaan sijoittivat. Kaikkea käteistä ei luonnollisesti voinut edes maahan haudata, joten sitä sijoitettiin. Onkin siis ironista ajatella, että nykyinen Miami monine pilvenpiirtäjineen on isolta osin rahoitettu huumerahoilla, josta taas on aikanaan maksettu ihmisten hengillä. Cocaine Cowboys on hyvä dokumentti, joka hetkittäin kärsii liiasta positiivisuudesta. Toisaalta kokaiinista kertovat elokuvat ovat tehneet sitä koko ajan - aloitetaan pohjalta rahattomana, päädytään huipulle sikarikkaana. Onneksi dokumentti näyttää ajan hirmutekoja sellaisina kuin ne olivat. Dokumenttia voikin siis suositella ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita rikoshistoriasta ja joita itseni tavoin kiehtovat rikolliset nerot, kuten dokumentissa vilahtava Pablo Escobar. Pätkän parissa vierähtää mukavasti kaksituntinen, jonka jälkeen voikin sitten Miami Viceä katsoessa valistaa kavereille mitä Miamissa oikeasti tapahtui kokaiinin rantauduttua.

Aivan helvetin hyvä dokkari, suosittelen, 9,5/10.

Loka kirjoitti:^Latasin eilen The Cleanerin ja The Fracturen. Katsellaan tässä viikon mittaan.

Vaadin ehdottomasti kaiken kunnian allekirjoittaneelle, jos osoittautuvat hyviksi sunkin mielestä!

EuroJR kirjoitti:. Katso ihmeessä loppuun asti, siellä alkaa tulla "vauhtia" tarinaan. Lopun vertauskuvauksellisuudesta olisi mielenkiintoista kuulla tulkintasi.Dustin Hoffmanilla on jo kauan ollut "midaan ruskeasormi" elokuviin. Sama mikä kävi Al Pacinolle n. 10 vuotta sitten. Vain Robert De Niro näistä konkareista on säilyttänyt tasonsa.

täytyy varmaan uhrautua, kun nämä yöt tästä saan pulkkaan

asiasta toiseen, kävin katsomassa ennakkonäytöksessä American Gangsterin, jossa on Denzel Washington sekä Russel Crowe. Alunperin ajattelin, että tää on joku järjetön ammuskelu leffa, mutta yllättäen se olikin varsin hyvä ja tiivistunnelmainen elokuva. Jännitystä lisäsi vielä se, että kyseinen leffa perustuu tositapahtumiin ja ehkä siksi se olikin mielestäni kovin kiehtova. juonta en jaksa referoida, mutta kun elokuva tulee teattereihin niin menkää ihmeessä katsomaan!

kyseisestä miekkosesta löytyy juttu englanniksi wikipediasta tästä linkistä
http://en.wikipedia.org/wiki/Frank_Lucas_(drug_lord)