MURHA.INFO

Tape kirjoitti:Mulla olisi tallessa jonkun verran lehtileikkeitä Pyhäselän surmasta..

Pistä ihmeessä osioon, tein juuri äsken surmasta jonkinlaisen pohjustuksen.

Lukasin lehtileikkeet, niin tekemässäsi pohjustuksessa oli osapuilleen kaikki mitä lehtileikkeissä Ainut lisäys, mitä itse tapauksesta tiedän, niin Alava olisi käyttänyt tekovälineenä tylsää puukkoa tai veistä.

Maanantaiaamuna 24.1.2000 syttyi Ilomantsin kirkonkylässä Kukkostiellä sijainneessa kerrostaloasunnossa lastenhuone palamaan. Häkämyrkytykseen kuoli nukkumassa olleet 2- ja 3-vuotiaat lapset. Lasten äiti ja heidän 8-vuotias sisarpuolensa eivät olleet huoneistossa tulipalon aikana. Lasten isä, vuonna 1948 syntynyt kuorma-autonkuljettaja vangittiin epäiltynä palosta.

Mies kiisti loppuun asti syyllisyytensä, mutta Joensuun käräjäoikeus tuomitsi hänet kahdesta taposta 12 vuodeksi vankeuteen 21.8.2000. Itä-Suomen hovioikeus vahvisti tuomion 8.3.2001. Vankeusrangaistuksen lisäksi isä määrättiin maksamaan lasten äidille 40000 markan korvaukset henkisestä kärsimyksestä.

HS arkisto ei kertonut tuomitun nimeä jostain syystä vaikka yli kahden vuoden tuomion saikin.

Muistan tapauksen, olihan Ilomantsin lapsisurmat ensimmäinen useamman lapsen surma Pohjois-Karjalassa 2000-luvulla. Sittemmin isä surmasi lapsensa 2002 Liperissä ja 2004 Kiteellä. Kaikissa surmissa oli taustalla vanhempien ero tai asumusero. Muistaakseni tämä Ilomantsin lasten äiti oli venäläissyntyinen. Surmaajan nimi ei ole käsittääkseni ollut koskaan julkisuudessa.

Mäsä-Masa kirjoitti:

Scythe kirjoitti: Tämä taitaa olla se tapaus, jossa surmattu poika oli ollut miehellä hoidossa tai muuten vierailulla ja yllättänyt miehen käteenvetopuuhista tms. Äijä pimahti siitä ja pelkäsi että poika kertoo asiasta vanhemmilleen.

Minäkin muistan tapauksen, jonka olen lukenut sanomalehdistä. Poika oli ollut hoidossa perhetuttavan, 49v. miehen, luona. Äijä taisi olla vähän jälkeenjäänyt ja ikäisiään vanhemman näköinen. Kun äijä purki seksuaalisia tarpeitaan runkkaamalla ja poika sai äijän kiinni runkkaamisesta. Vessan ovi ei ollut lukossa ja poika ihmetteli kummallisia ääniä. Äijä pimahti ja löi pojan kuoliaiksi, koska ei halunnut pojan kantelevan vanhemmilleen. Äijä panikoi ja piilotti pojan ruumiin... Kaiken hässäkän ja tuomion jälkeen kuolleen pojan veli teki haukkumakirjeen äijälle.

Siis tämä kaikki, mitä minä olen lukenut sanomalehdistä ja muistanut. Olen voinut muistaa joitakin asioita väärin.

Minäkin muistan tämän tapauksen jotenkuten... Mies oli tosiaan ikäistään paljon vanhemman näköinen "pappa"... Oliko niin että tämä mies kävi myös "piknikillä" tai muuten vierailemassa pojan ruumiin luona ennen kun ruumis löytyi?... Muistelisin lukeneeni tällaista...
Nooh...menee vähän OT:ksi...

Hyi kun oikein puistattaa lukea näitä juttuja ja äiti kun itsekin olen, niin tippa tulee pakostakin linssiin ja kurkkua kuristaa. Onneksi täällä puhutaan niin monesta tapauksesta että kovin monet yksityiskohdat ei jää mieleen pyörimään.

Itse uskon, että suuri osa äitien tekemistä lasten tapoista/murhista, tapahtuu äkkipikaistuksissa, sen enempää suunnittelematta. Siitä syystä äiti ei ehdikään sen enempiä miettimään, että parempi antaa lapsi pois kuin tehdä jotakin peruuttamatonta. En missään nimessä puolustele tälläisten tekojen tehneitä, mutta kyllä minä heitä ymmärrän. Jos lapsi tuntuu hankalalta, ei tottele mitään, eikä mikään suju sillä hetkellä (ja jos äiti on vielä siihen päälle hieman väsynyt/hermostunut-eikä tarvitse olla mitään todettua sairautta,kuten masennusta,tms) niin sellaisessa tilanteessa voi yksinkertaisesti pinna palaa rankemmin seurauksin. Esim. olet kylvettämässä lasta, joka vain taistelee ja taistelee vastaan, käyttää vaikkapa väkivaltaakin(lyö, potkii, repii, puree) tai paiskoo tavaroita(tai vain taistelee), päätät hieman kovakouraisemmin kurittaa lasta ja painatkin päätä veden pinnan alle pidemmän aikaa kuin on tarkoitus-lapsi hukkuu. Toinen esimerkki vaikkapa siitä, että lapsi käy hermoille, otat lapsesta kiini ja ravistat saadaksesi lapsen rauhoittumaan ja kuuntelemaan ja "vahingossa" kuristatkin lapsen, kun raivostuneena ja turhautuneena otteet ovat liian kovia.
Kun on tarpeeksi raivostunut ja /tai turhautunut/pinna kireällä, niin tunne voi yksinkertaisesti mennä niin "yli", että tekee jotakin pahaa vaikka kuinka rakastaisi lastaan ja lapsi olisi erittäin toivottu. Tietyllä tapaa sitä päässä vain spontaanista "napsahtaa", eikä ajattele sen kummemmin tekojensa seurauksia, vaan haluaa vain että kyseinen tilanne loppuu ja lapsi rauhoittuu.
Tämä kuitenkin omasta mielestäni pätee vain niissä tilanteissa, kun äiti on "omakätisesti" tappanut lapsensa, tarkoitan, ettei ole esimerkiksi sytyttänyt tulipaloa,tms. Sillä niissä tilanteissa yleensä ehtii jo jonkin verran harkitsemaan(oli sitten syyntakeettomassa tilassa tai ei) eikä teko ole niin spontaani.

Huh, alan itse kuulostamaan siltä, että minulla olisi kokemusta asiasta, mutta ei, minä vain kuulun niihin äiteihin, jotka uskaltavat ääneen sanoa, että oma lapseni on välillä hyvinkin rasittava ja väsyttävä tapaus, johon minulla menee välillä totaalisesti hermot.
Niin, näissä spontaaneissa tapauksissa myöskään lastensuojelua on mielestäni turha syyttää, vaikka perhetyöntekijän käyntejä kotona olisi ollutkin, sillä jos havaittavissa ei ole ollut lapsen pahoinpitelyä, tms, niin tälläiset tapaukset varmaankin tulevat "kuin salama kirkkaalta taivaalta" niin tekijälle itselleen, kuin omaisillekin, eipä sitä paljon sossut voi silloin ennustaa. Siksi myös säälin näiden "spontaanien" tekojen tekijöitä, koska on siinä kyllä äidillä kestettävää, kun koko loppuelämänsä ajan saa ajatella, että on oman lapsensa tappanut ja tuska ja häpeä ja katumus on varmastikin musertava (toki tuomio silti kuuluu saada, vaikka syyllisyys varmasti kovempi tuomio onkin loppuelämää ajatellen, kuten myös muiden halveksunta).
Olisikin mielenkiintoista tietää, onko mitään lukuja siitä, että kuinka moni äiti on ensin spontaanista tappanut lapsensa ja sen jälkeen syyllisyydentunnossa,etc lopettanut oman elämänsä, jolloin teko on laskettu laajennetuksi itsemurhaksi/perhesurmaksi?

Hmm, leimaudunkohan nyt hulluksi, petentiaaliseksi lapsen surmaajaksi tällä palstalla, kun olen aloittelija ja tuon näinkin "rankan" mielipiteen julki

Perjantaina 3.4.1964 Jämsän pitäjässä Arvajan kylässä asunut työmies Aarno Lius, 32, matkusti mopedillaan aamuyhdeksältä Kuhmoisten Pihlajankoskeen, jossa hänen ex-vaimonsa ja pikkupoikansa asuivat ex-vaimon vanhempien asunnossa. 25-vuotias ex-vaimo ja 3-vuotias poika Jari Jouko Lius tulivat herra Liusta vastaan kylätiellä. Mies yritti puukottaa vaimonsa hengiltä, mutta tämä onnistui pakenemaan. Sen sijaan Jari Lius joutui isänsä surmaamaksi. Teon jälkeen herra Lius matkusti mopedilla kotiinsa Jämsään, josta poliisit kävivät hänet pidättämässä.

---------------------------------------------------------------------

Keskiviikkona 18.1.1967 Tampereen raastuvanoikeudessa käsiteltiin saman päivän aikana kaksi lapseen kohdistunutta surmajuttua. Toinen tapauksista oli sattunut marraskuussa 1966 ja toinen joulukuussa 1966.

Marraskuussa 1966 eräs nainen oli synnyttänyt aviottoman lapsen ja "häiriintyneessä mielentilassa" tukehduttanut tämän kuoliaaksi. Keskiviikkona 18.1.1967 Tampereen RO tuomitsi naisen kuritushuoneeseen, mutta tuomio kuitenkin muunnettiin ehdolliseksi vankeustuomioksi 3 vuoden koeajalla. Rikosnimikettä en tiedä, mutta lievästä tuomiosta päätellen se on ollut todennäköisesti lapsensurma (tai mikä sen nimitys 60-luvulla onkaan ollut).

8.12.1966 aviomies lähti kahden lapsensa kanssa hakemaan vaimoansa Aune Mirjam Lehtistä Tampereen keskussairaalasta kotiin Kangasalalle. Vaimo oli salannut raskautensa mieheltään ja kertoi sairaalareissun syyksi naistentaudit. Lehtisellä oli mukana sairaalasta tullessaan lapsi, josta hän antoi aviomiehelle erikoisen selityksen: kyseessä oli erään toisen naisen lapsi ja Lehtisen tehtäväksi oli annettu kuljettaa se kyseisen naisen mummon luokse hoitoon, koska äiti itse oli hermoparantolassa. Tammelassa Lehtinen nousi autosta "viemään lasta mummolle" ja muut jäivät häntä odottamaan. Lehtinen meni erään pallokentän aitauksen sisäpuolelle ja kuristi pienokaisen. Ruumiin nainen kuljetti kotiin laukussa ja poltti sen saunan uunissa.

Juttua ei saatu käräjillä päätökseen 18.1.1967 vaan sitä lykättiin. Seuraavassa istunnossa, joka pidettiin 31.1 oikeus määräsi Aune Lehtisen mielentilatutkimukseen. Syytetty ei kertonut teolle mitään motiivia.

Jvyäskylän mlk:n Kaunisharjussa sattui joskus -90 alussa 6-luokkalaisen (?) pojan tappo. Oliko äiti antanut unilääkettä (ja sitten tehnyt jotain lisää)... Tosi hatarat muistikuvat on, mutta äiti ja poika olivat venäläisiä ja äiti naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Mielessä kummittelee myös, että äiti olisi itselleenkin jotain ainakin yrittänyt tehdä...

Onko tästä kellään parempaa tietoa? Googlestakaan osaa ettiä.

Scythe kirjoitti:

Juliet Jones kirjoitti:Silmäilin ketjun kirjoituksia ja mieleen tuli eräs keissi jostakin 90- luvun alkupuolelta Pohjois- Karjalasta, jälleen. Muistelen tehdyn pilleripäissään erään lapsensurman Juhannuksen tienoilla jossakin saaressa. Tekijä taisi olla lapsen isäpuoli, ja äiti pääsi pakenemaan uimalla tai veneellä.
Lapsi oli kai jotain 4-5v. ja ilmeisesti lapsen äiti oli kohteena, mutta hänen paettuaan apua hakemaan, joutui pikkuinen surmaajan käsiin.

Googletin, mutta en löytänyt. Olisinko sotkenut jonkun tapauksen toiseen, vai onko tuollaista todella tapahtunut?

Muistelit oikein Juliet. Tapauksesta voisi tehdä ihan oman topicin. Muistan surman oikein hyvin, teko oli niin julma ja törkeä.

Tämä 5-vuotiaan tytön surma tehtiin 10.8.1997 Pyhäselän Pienillä Pyhäsaarilla Liperissä. Surmaaja sai julmasta teostaan elinkautisen. Surmaajan varsinaisena kohteena ollut tytön äiti pääsi pakenemaan uimalla toiseen saareen.

Olen pysähtynyt muutaman kerran tuon pienen tytön haudalle, kun käyn usein omaiseni haudalla.

Edit: Sattui postaus Kyllin kanssa samoihin aikoihin, siksi on vähän toistoa.

Juttua käsiteltiin KKO:ssa asti. http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/ ... a%5D=tappo

Heinolan maalaiskunnassa asunut 22-vuotias nainen heitti 3-vuotiaan tyttärensä Kymijokeen.

Surmatyö tehtiin Heinolan Jyrängössä keskiviikkona 22. heinäkuuta 1977. Nainen pidätettiin lähes heti teon jälkeen. Kuulusteluissa hän ei osannut selittää tekonsa syytä. Hänen otaksuttiin joutuneen mielenhäiriöön.

Ylläoleva jostain sanomalehtiuutisesta

Tapahtumapaikalla on hyvin voimakas virtaus ja lasta ei löydetty parin päivän etsintöjen jälkeenkään. En muista löytyikö koskaan.

Jostain luin myös, että tapauksen oli nähnyt joku rannalla kulkenut mies ja hän oli sukeltanut veteen, mutta ei tavoittanut lasta, joka vajosi pinnan alle hyvinkin nopeasti. Joen pengerryksen ja kovan virtauksen takia myös tytön pelastaa aikoneen miehen pääsy joesta ylös oli ollut työn ja tuskan takana.

Ei edes uskalla ajatella tuon lapsen tuntemuksia hänen joutuessaan veteen ja vajotessaan pinnan alle. Äiti, miksi!?

Tämä Heinolan surullinen tapaus tulee mieleen joka kerta kun ajan ao. paikan ohi. Talvella, oliko se nyt pari vuotta aiemmin tai myöhemmin kun mopolla pulkkaa vetänyt poika ajoi samaiseen jokeen ja siinä hukkuivat kaikki - niin pulkassa olleet kuin mopoilijakin. Tämä turma sattui Jyrängöllä sekin, mutta kilometrin verran alajuoksulla 3-vuotiaan surmaamiseen nähden.
-Yhden kuolleista lapsista joutui päivystyksessä ollut lääkäri tunnustamaan omakseen.

Toiseen tapaukseen:

Sitten oli rouva Pirkko Kellgren, joka...


Uutinen puhukoot puolestaan. Se on aikoinaan taltioitu Etelä-Saimaa - lehdestä (Etelä-Thaimaa?) joskus 1970-luvun alkupuolelta. Ehken 1972 tai 1973 tammi- helmikuulta

Joitakin kohtia voisi kommentoida; "lasta, jonka isää ei tiedetä". Sukunimi oli kuitenkin eri kuin äidillä ja miten voi olla mahdollista, että äiti ei tiedä kenenkä tekosia lapsi on?

Mikä oli tuomiolauselma? Saiko nainen lastenpitokieltoa? Poistettiinko häneltä mahdollisuus saada lisää lapsia? Jos ei, niin miksi ei? Vittuako niitä tekee jos ei pysty hoitamaan? Mistä lienee löytänyt moisen tohvelisankarin miehekseen? Miksi lapsi annettiin äidin huomaan ja huostaan jos hänellä oli ongelmia minuutensa kanssa? Mikä muuttui lastensuojelun ohjeistuksessa tämän tapauksen myötä?

Tekijä on nyt noin 60-vuotias. Tulikohan hänestä koskaan mummoa? Toivottavasti ei!

Missäs tämä Pirkko Kellgren mahtaa nykyään asua? nimi kenties vaihtunut ja uusi elämä?, onko elossa vielä?

Edit: joku myy huutonetissä Jaana lehteä n:o 37 1974 , jossa on kahden sivun juttu aiheella-->


-Onko Pirkko Anneli Kellgren vain sijaiskärsijä 2 sivua.

Akka väittänyt, että ukko teki?

Doctor Lecter kirjoitti:Joitakin kohtia voisi kommentoida; "lasta, jonka isää ei tiedetä". Sukunimi oli kuitenkin eri kuin äidillä ja miten voi olla mahdollista, että äiti ei tiedä kenenkä tekosia lapsi on?

Sukunimi lienee äidin tyttönimi. Ei kai 70-luvun alkupuolellakaan nyt erityisen tavatonta ollut että jotkut nyt vaan ovat iloisempia antajia ja ei kaikilta kumppaneilta tule niin nimeä kysyttyä.

Yksi minfon kamalimmista aihealueista, tapauksia riittää reilusti ja jokaista lukiessa harmittaa että miksi se lapsi sitten on pakko ollut tehdä.

Voisiko joku näppäränä ja aikaa omaavana tehdä lapsisurmaajista nimilistan -70 luvulta lähtien

sisältäen:

-tekijän nimen.
-tekijän silloisen iän.
-tekovuoden.
-teko paikkakunnan.
-tekotavan.
-uhrin iän (mahdollinen sukulaisuus merkintä tai muu selvennys).

ja jos mahdollista, niin teosta luetun tuomion.

Kaikistahan ei varmasti tietoa löydy..

5- vuotiaan Sanna-tyttösen surma Liperissä siis eteni KKO:n asti. Jouni Alavan 12-vuotinen tuomio lienee istuttu loppuun viime vuonna. Mahtaako olla kuulumisia tästä lapsentappajasta?

Juliet Jones kirjoitti:5- vuotiaan Sanna-tyttösen surma Liperissä siis eteni KKO:n asti. Jouni Alavan 12-vuotinen tuomio lienee istuttu loppuun viime vuonna. Mahtaako olla kuulumisia tästä lapsentappajasta?

Jouni Alavan tekemää lapsisurmaa on puitu omassa osiossaan: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=6649

Olen sinne linkannut uutisen viime syyskuulta. Alava sai tuolloin Helsingin hovioikeudelta kielteisen päätöksen anomukseensa eli kaiketi on vielä vankilassa.