Susanne Lindholmin, 25 v. kellarisurma Helsingin Kumpulassa 8.8.1976
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Faktaa on vain liian vähän. Liian paljon jää arvailujen varaan.Maza kirjoitti:Ihmeen vähälle huomiolle on tämäkin tapaus jäänyt. Kaikki klassikon ainekset kuitenkin ovat olemassa. Tai sitten tietoa on vain liian vähän.
Itse asiassa ainoa varma havainto on kello 3 yöllä, kun uhrin oli nähty poistuvan Hotelli Hesperian yökerhosta. Seuraavat 12 tuntia uhrin löytöhetkeen asti ovat täysin sumeita.
Joitain tarkennuksia ja ainakin itselle uusiakin yksityiskohtia löytyi Murhakierros 2008 -juttua tehdessä. Jollei muuta niin tapahtumien kulku niiltä osin kuin se on mahdollista selkiintyi. Totta, edelleen väli Hesperian yökerhon ja Sofianlehdonkadun pyöräkellarin välillä on tuntematon. Itse jäin miettimään edelleen sitä Susannen öistä kulkureittiä. Ainakin osa Kumpulanlaaksoa nykyisin reunustavista taloista on rakennettu vasta -80 -luvulla (esim. HOAS:n asunnot. Ilmeisesti myös Isoniityn alue?). Onkohan joitain rakennuksia purettu? Onko ylipäätään mahdollista, että Susanne oikaisi laakson kautta vai oliko esim. niitten opiskelija-asuntojen paikalla tuolloin ryteikköä?
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Käsittääkseni Isoniityn ja Kumpulanlaakson talot on rakennettu vasta 80-luvulla. Tuossa kun Mäkelänkadulta käännytään Isoniitynkadulle päin, siis hieman ennen tiukkaa mutkaa mäellä oli joku punainen puutalo ja hieman alempana joku ladon tapainen - niitä ei enää ole.Kylli kirjoitti:Joitain tarkennuksia ja ainakin itselle uusiakin yksityiskohtia löytyi Murhakierros 2008 -juttua tehdessä. Jollei muuta niin tapahtumien kulku niiltä osin kuin se on mahdollista selkiintyi. Totta, edelleen väli Hesperian yökerhon ja Sofianlehdonkadun pyöräkellarin välillä on tuntematon. Itse jäin miettimään edelleen sitä Susannen öistä kulkureittiä. Ainakin osa Kumpulanlaaksoa nykyisin reunustavista taloista on rakennettu vasta -80 -luvulla (esim. HOAS:n asunnot. Ilmeisesti myös Isoniityn alue?). Onkohan joitain rakennuksia purettu? Onko ylipäätään mahdollista, että Susanne oikaisi laakson kautta vai oliko esim. niitten opiskelija-asuntojen paikalla tuolloin ryteikköä?
Onhan tuo tietysti teorissa mahdollista, että Susanne olisi oikaissut jostain tuolta polkuja pitkin. Jotenkin kuitenkin aavistelisin että olisi kulkenut näitä yleisiä teitä pitkin , jos on yleensä kävellen tullut. Eihän tuo oikaisu loppujen lopuksi hirmuista etua tuo käveltävään matkaan. Ja tuolloin oli jo pimeä loppukesän yö ja kengätkin (korkokengät?) ehkä sellaiset että niillä oli parempi pysytellä vain asfaltoidulla tiellä.
Jos Susannen reitti kuli Sturenkatua pitkin niin sen ja Mäkelänkadun risteyksestä kun oikaisee vinosti sinne Soffarin suuntaan (vaikka sen terveysaemaa vastapäätä olevan puiston läpi, pikkuisen Karstulantietä ja sitten alas laaksoon) niin matka lyhenee kyllä... Itä-Pasilan kautta kulkiessa ei ehkä niinkään. Korkkarit kyllä vaikeuttaisivat kulkua epätasaisella maastolla mutta ainakin itse saattaisin ottaa ne muutenkin pois lämpöisenä kesäyönä. Etenkin jos kulkisin hiekkatiellä tai puistossa.
Osaisiko joku kertoa miten pimeää on kolmen-neljän aikaan aamuyöllä elokuun 8. päivänä?
Osaisiko joku kertoa miten pimeää on kolmen-neljän aikaan aamuyöllä elokuun 8. päivänä?
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Murhakierros 2008 -jutussa sanotaan, että ruumis löytyi sunnuntaina 8.8.1976 klo 13.15. Hannes Markkulan vuonna 1991 ilmestyneessä kirjassa Suomalainen murha 1953-1990 taas sanotaan, että ruumis löytyi sunnuntaina 8.8.1976 klo 15.15. Tähän asti olen pitänyt jälkimmäistä kellonaikaa löytöhetkenä. Onko näin?
Hyvä huomio. Pitääpä etsiä se lehti mistä tiedon poimin. Siinä nimenomaan kerrottiin, että Susannen työvuoro olisi alkanut samaan aikaan. Huomasin juttu(j)a penkoessani että aika usein törmää ristiriitaisiin tietoihin eri lähteissä. Mutta huomiseen saakka joudun pitämään sinua jännityksessä.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Onko tuo nyt niin oleellista tässä mitä reittiä on kävellyt ? Eihän ole edes varmaa onko tullut kävellen lainkaan ?Kylli kirjoitti:Jos Susannen reitti kuli Sturenkatua pitkin niin sen ja Mäkelänkadun risteyksestä kun oikaisee vinosti sinne Soffarin suuntaan (vaikka sen terveysaemaa vastapäätä olevan puiston läpi, pikkuisen Karstulantietä ja sitten alas laaksoon) niin matka lyhenee kyllä... Itä-Pasilan kautta kulkiessa ei ehkä niinkään. Korkkarit kyllä vaikeuttaisivat kulkua epätasaisella maastolla mutta ainakin itse saattaisin ottaa ne muutenkin pois lämpöisenä kesäyönä. Etenkin jos kulkisin hiekkatiellä tai puistossa.
Tuohon aikaan elokuussa on jo pimeää (kesäaika ei ollut tuolloin käytössä). Ja ei Susanne varmaankaan mikään yltiörohkea ollut, joten kuvittelisin että nuo katvealueille jäävät oikopolut eivät ehkä houkutelleet. Mutta mistäs tuon tietää.
Totta, olen itse pohtinut paljonkin juuri sen kotimatkareitin merkitystä. Mutta toki on muistettava, että joku saattoi sieltä matkan varrelta tarttua ns. hihaan. Ja myös "käytettävissä" olevan ajan kannalta reitillä saattaa olla merkitystä. Aiheeseen törmää usein noita juttuja tonkiessa.
Itse ainakin ennen olin aika rohkea ja rauhallisena kesäyönä olisin hyvinkin saattanut oikaista lyhintä mahdollista reittiä. Etenkin jos jo väsytti ja tiedossa oli työpäivä seuraavanakin päivänä. Tosin Susannella ei kai ollut edes pikkuhumalan mukanaan tuomaa rohkeutta muassaan eli ehkä hänen itsesuojeluvaistonsa esti tuon laaksoreitin.
En malttanut olla tarkistamatta oitis: IS kertoo maanantaina 9.8.1976, että varatuomari Esko Savolainen löysi Susannen kiinteistön urheiluvälinevarastosta klo 13.15.
Edit: huomasinpa tuossa juuri että sen IS:n jutun kirjoittaja on samainen Hannes Markkula kuin tuon kirjankin... (minuutti syvää paheksuntaa)
Itse ainakin ennen olin aika rohkea ja rauhallisena kesäyönä olisin hyvinkin saattanut oikaista lyhintä mahdollista reittiä. Etenkin jos jo väsytti ja tiedossa oli työpäivä seuraavanakin päivänä. Tosin Susannella ei kai ollut edes pikkuhumalan mukanaan tuomaa rohkeutta muassaan eli ehkä hänen itsesuojeluvaistonsa esti tuon laaksoreitin.
En malttanut olla tarkistamatta oitis: IS kertoo maanantaina 9.8.1976, että varatuomari Esko Savolainen löysi Susannen kiinteistön urheiluvälinevarastosta klo 13.15.
Edit: huomasinpa tuossa juuri että sen IS:n jutun kirjoittaja on samainen Hannes Markkula kuin tuon kirjankin... (minuutti syvää paheksuntaa)
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Olen aivan varma, että olen lukenut jonkun artikkelin tästä tapauksesta , jossa kerrottiin että Susanne oli kyllä tullut ennenkin kaupungista kotiin yöllä kävellen yksin, mutta tällöin kävellyt juuri Mäkelänkadun osuuden raitiokiskoja pitkin lehmusten suojissa. Lehti jossa asia kerrottiin saattoi (en ole varma) olla Seura-lehti ja aika ehkä 80-luvun alku.Kylli kirjoitti:Totta, olen itse pohtinut paljonkin juuri sen kotimatkareitin merkitystä. Mutta toki on muistettava, että joku saattoi sieltä matkan varrelta tarttua ns. hihaan. Ja myös "käytettävissä" olevan ajan kannalta reitillä saattaa olla merkitystä. Aiheeseen törmää usein noita juttuja tonkiessa.
Itse ainakin ennen olin aika rohkea ja rauhallisena kesäyönä olisin hyvinkin saattanut oikaista lyhintä mahdollista reittiä. Etenkin jos jo väsytti ja tiedossa oli työpäivä seuraavanakin päivänä. Tosin Susannella ei kai ollut edes pikkuhumalan mukanaan tuomaa rohkeutta muassaan eli ehkä hänen itsesuojeluvaistonsa esti tuon laaksoreitin.
En malttanut olla tarkistamatta oitis: IS kertoo maanantaina 9.8.1976, että varatuomari Esko Savolainen löysi Susannen kiinteistön urheiluvälinevarastosta klo 13.15.
Minusta tässä on juuri se outoa, että esim. kukaan taksi ei ole tehnyt havaintoa yöllisestä kulkijasta. Poliisihan on aivan varmasti heti sunnuntaina viestittänyt kaikille Helsingin takseille tapauksen ja pyytänyt kaikkia mahdollisia tietoja. Olisi luullut jonkun yöllä liikkuneen taksin rekisteröineen yöllisen,yksinäisen naisen.
HAA! Seuraavaksi sitten Seuroja metsästämään.Peräkylän Maigret kirjoitti:Olen aivan varma, että olen lukenut jonkun artikkelin tästä tapauksesta , jossa kerrottiin että Susanne oli kyllä tullut ennenkin kaupungista kotiin yöllä kävellen yksin, mutta tällöin kävellyt juuri Mäkelänkadun osuuden raitiokiskoja pitkin lehmusten suojissa. Lehti jossa asia kerrottiin saattoi (en ole varma) olla Seura-lehti ja aika ehkä 80-luvun alku.
Minusta tässä on juuri se outoa, että esim. kukaan taksi ei ole tehnyt havaintoa yöllisestä kulkijasta. Poliisihan on aivan varmasti heti sunnuntaina viestittänyt kaikille Helsingin takseille tapauksen ja pyytänyt kaikkia mahdollisia tietoja. Olisi luullut jonkun yöllä liikkuneen taksin rekisteröineen yöllisen,yksinäisen naisen.
Juuri tuo, ettei havaintoja ole, puhuu sen puolesta että Susanne joko suostui menemään jonkun kyytiin tai kulki reittejä joilla ei paljon muuta liikennettä, esim. takseja, ole (Itä-pasila? Kumpulanlaakso?).
Miksi hän olisi suostunut menemään jonkun kyytiin, kun ensin oli torjunut kyyti- ja saattotarjouksia? Tarjosiko joku tuttu hänelle kyytiä matkan varrella?
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
[/quote]Miksi hän olisi suostunut menemään jonkun kyytiin, kun ensin oli torjunut kyyti- ja saattotarjouksia? Tarjosiko joku tuttu hänelle kyytiä matkan varrella?[/quote]
Tuttu, hyväksyttävä henkilö, sopisi kyllä palapeliin.
Toisaalta miksi kukaan talon asukas ei ole tehnyt havaintoa yöllä talon eteen pysäköidystä autosta , joka on ennen aamua oli lähtenyt myös pois ? Kuumana kesäyönä ihmiset nukkuvat ikkunat ja parvekkeen ovet raollaan (auki) ja hiljaisella kadulla autojen äänet ovien läimäytyksineen saattaisivat kyllä herättää kiinnostusta.
Outoa on myös, se että Susanne tunnollisena työntekijänä oli sallinut itsensä jäädä tähän tilanteeseen eli rahattomana palaamaan jalkaisin varhain aamulla jökerhosta vaikka uusi työvuoro jo kolkutteli ovella.
Tuttu, hyväksyttävä henkilö, sopisi kyllä palapeliin.
Toisaalta miksi kukaan talon asukas ei ole tehnyt havaintoa yöllä talon eteen pysäköidystä autosta , joka on ennen aamua oli lähtenyt myös pois ? Kuumana kesäyönä ihmiset nukkuvat ikkunat ja parvekkeen ovet raollaan (auki) ja hiljaisella kadulla autojen äänet ovien läimäytyksineen saattaisivat kyllä herättää kiinnostusta.
Outoa on myös, se että Susanne tunnollisena työntekijänä oli sallinut itsensä jäädä tähän tilanteeseen eli rahattomana palaamaan jalkaisin varhain aamulla jökerhosta vaikka uusi työvuoro jo kolkutteli ovella.
Markkulalle on siis sattunut kirjaa kirjoittaessa moka, jota jossain muussa yhteydessä voisi pitää yhdentekevänä, mutta ei tässä: kyse on murhaajan saamasta etumatkasta (joka on kuitenkin riittänyt aina näihin päiviin asti). Hieman suurempaa huolellisuutta olisi voinut odottaa, varsinkin kun hän vielä itse kirjoitti tuon IS:n alkuperäisen jutun.Kylli kirjoitti:En malttanut olla tarkistamatta oitis: IS kertoo maanantaina 9.8.1976, että varatuomari Esko Savolainen löysi Susannen kiinteistön urheiluvälinevarastosta klo 13.15.
Edit: huomasinpa tuossa juuri että sen IS:n jutun kirjoittaja on samainen Hannes Markkula kuin tuon kirjankin... (minuutti syvää paheksuntaa)
Täytyy sanoa, että olen aina miettinyt kellonajan 15.15 olevan melko myöhäinen löytöhetki elokuisena sunnuntaipäivänä: voisi luulla jonkun menneen urheiluvälinevarastoon viimeistään puolenpäivän aikaan. Sää voi tietenkin vaikuttaa tällaiseen seikkaan: sadesäällä ruumiin löytyminen olisi voinut lykkääntyä paljon myöhempäänkin ajankohtaan. Kuitenkin tuo kellonaika 13.15 vaikuttaa paljon todennäköisemmältä kuin kaksi tuntia myöhemmin.
Viimeksi muokannut Jansku, Pe Kesä 27, 2008 9:40 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tuttu, Susannen itsensä hyväksymä henkilö? Jospa kyseessä oli (kuten raportissa pohdin) mies, jota Susannen vanhemmat eivät hyväksyneet? Tunnesyyt ja tuttuus olisivat saaneet Susannen menemään kyytiin? Jospa auto jätettiin tarkoituksella kauemmas, etteivät vanhemmat sitä näkisi/tunnistaisi? Toisaalta, mikä olisi ollut syynä kellariin menemiselle? Asioita olisi voinut selvitellä autossa. Paitsi jos Susanne sai siitä tarpeekseen, lähti kotiin päin, mies seurasi, Susanne tahtoi jo päästä henkilöstä eroon ja pelkäsi vanhempien saavan tietää hänen edelleen olevan tekemisissä ko. miehen kanssa ja johdatti tämän kellariin (pois pihapiiristä/silmistä) perustellakseen siellä eropäätöksen lopullisuutta?Peräkylän Maigret kirjoitti:Tuttu, hyväksyttävä henkilö, sopisi kyllä palapeliin.
Toisaalta miksi kukaan talon asukas ei ole tehnyt havaintoa yöllä talon eteen pysäköidystä autosta , joka on ennen aamua oli lähtenyt myös pois ? Kuumana kesäyönä ihmiset nukkuvat ikkunat ja parvekkeen ovet raollaan (auki) ja hiljaisella kadulla autojen äänet ovien läimäytyksineen saattaisivat kyllä herättää kiinnostusta.
Outoa on myös, se että Susanne tunnollisena työntekijänä oli sallinut itsensä jäädä tähän tilanteeseen eli rahattomana palaamaan jalkaisin varhain aamulla jökerhosta vaikka uusi työvuoro jo kolkutteli ovella.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...