
Kuolinpaikka:

Ei tietenkään pitäisi kieriskellä itsesyytöksissä.Arlene kirjoitti:Minkä takia kaverin pitäisi kieriskellä itsesyytöksissä?joey kirjoitti: Oman salapoliisityöni (=galleriavakoilu) kautta hankittu tieto kertoo, että tyttö oli pyytänyt kaveriaan mukaansa. Kaveri ei ollut lähtenyt, joten tyttö oli sitten mennyt yksin. Voi vain kuvitella, minkälaiseen mittakaavaan venyvissä itsesyytöksissä tuo kaveri nyt kieriskelee, nuori tyttö vieläpä kyseessä...
Nyt mennään hieman OT, mutta eikös se ollut niin, että sotatilanteessa vihollinen ei ole ihminen? Lainaus Tuntemattomasta sotilaasta:supernova kirjoitti:Vaari kävi molemmat sodat, mutta ei enää lapin sotaa. Kenellekään hän ei juurikaan sodasta jälkeenpäin puhunut mutta se mistä oli puhunut, oli nimen omaan se, kuinka turhia mutta tavallaan ymmärrettäviä nuo traumat olivat. Itse asiassa tuntemistani ihmisistä jotka ovat olleet myös ihan etulijassa, tai oikeastaan kaikista veteraaneista, vaari tuntui olevan se joka oli päässyt sodasta parhaiten yli. Siitä huolimatta että vaari ei ole juuri näistä puhunut niin äidin kummisedältä (ei sukua vaan sotakaveri) olen kuullut että vaari kuitenkin joutui tilanteisiin jossa oli joutunut ihmisiä tappamaan.
Ruokin OT:tä: niin puolustusvoimissa opetetaan edelleen ajattelemaan.Jansku kirjoitti: Nyt mennään hieman OT, mutta eikös se ollut niin, että sotatilanteessa vihollinen ei ole ihminen?
Voin puhua voin omasta puolestani, mutta ei minulle intissä väitetty, etteivät viholliset ole ihmisiä. Järjetöntähän muutenkin tuollainen faktojen vääristäminen olisi.joey kirjoitti:Ruokin OT:tä: niin puolustusvoimissa opetetaan edelleen ajattelemaan.
Galleria-vakoilun seurauksena voi päätellä, että kaverilla on aika kovat itsesyytökset....enkä yhtään ihmettele, itsekin tuntisin niin vaikkei olekaan millään tavalla hänen syytäänsupernova kirjoitti:Ei tietenkään pitäisi kieriskellä itsesyytöksissä.Arlene kirjoitti:Minkä takia kaverin pitäisi kieriskellä itsesyytöksissä?joey kirjoitti: Oman salapoliisityöni (=galleriavakoilu) kautta hankittu tieto kertoo, että tyttö oli pyytänyt kaveriaan mukaansa. Kaveri ei ollut lähtenyt, joten tyttö oli sitten mennyt yksin. Voi vain kuvitella, minkälaiseen mittakaavaan venyvissä itsesyytöksissä tuo kaveri nyt kieriskelee, nuori tyttö vieläpä kyseessä...
Ihmismieli on vaan sellainen että jos tarpeeksi radikaalia tapahtuu niin monien mieleen jää kysymyksiä, joita sinne ei pitäisi jäädä.
Radikaalina esimerkkinä olkoon nyt vaikka tämä sodasta hengissä palanneiden trauma siitä että miksi itse on hengissä kun moni, niin moni muu heitti veivinsä. Ja näin siitä huolimatta että ei olisi mitään syytä miettiä että "en uskaltanut lähteä kiven takaa vaikka oli komento ja kaveri delasi".
Vaari kävi molemmat sodat, mutta ei enää lapin sotaa. Kenellekään hän ei juurikaan sodasta jälkeenpäin puhunut mutta se mistä oli puhunut, oli nimen omaan se, kuinka turhia mutta tavallaan ymmärrettäviä nuo traumat olivat. Itse asiassa tuntemistani ihmisistä jotka ovat olleet myös ihan etulijassa, tai oikeastaan kaikista veteraaneista, vaari tuntui olevan se joka oli päässyt sodasta parhaiten yli. Siitä huolimatta että vaari ei ole juuri näistä puhunut niin äidin kummisedältä (ei sukua vaan sotakaveri) olen kuullut että vaari kuitenkin joutui tilanteisiin jossa oli joutunut ihmisiä tappamaan.
Mutta siis pääpointti on se että ihminen etsii monasti syitä itsestään vaikka se olisi kuinka turhaa ja ennen kaikkea väärin pääteltyä.
Tässäkään ei tietenkään sitä kaiffaria pidä syyllistää. Toivottavasti tajuaa asian itsekin.
Itsekin muistan hämärästi tämän tapauksen, koska olin noin saman ikäinen silloin...tyttö taisi olla rullaluistelemassa...?z kirjoitti:Minulle tulee tästä tapauksesta elävästi mieleen joskus 90-luvun alkupuolella (-94?) kesällä tapahtunut nuoren tytön puukotus Siltamäessä/Suutarilassa Helsingissä. Tyttö oli suunnilleen samanikäinen muistaakseni ja ennalta tuntematon surmaaja iski aivan yllättäen. Jäi mieleen tämä tapaus siksikin, että tyttö sattui olemaan luokkatoverini pikkusisko... Mitähän mahtoi tuossakin tapauksessa surmaajalle tapahtua? Enää ei oikein netistä löytynyt tietoa.
Muistaakseni oli niin, että joukko nuoria istuskeli paikallisen kioskin portailla, kun huumeista sekaisin ollut/mielenterveysongelmainen nuori mies tuli paikalle puukon kanssa. Muut pääsivät karkuun, mutta uhri ei päässyt tarpeeksi nopeasti alta pois juuri rullaluistimien takia.Fiona kirjoitti:Itsekin muistan hämärästi tämän tapauksen, koska olin noin saman ikäinen silloin...tyttö taisi olla rullaluistelemassa...?z kirjoitti:Minulle tulee tästä tapauksesta elävästi mieleen joskus 90-luvun alkupuolella (-94?) kesällä tapahtunut nuoren tytön puukotus Siltamäessä/Suutarilassa Helsingissä. Tyttö oli suunnilleen samanikäinen muistaakseni ja ennalta tuntematon surmaaja iski aivan yllättäen. Jäi mieleen tämä tapaus siksikin, että tyttö sattui olemaan luokkatoverini pikkusisko... Mitähän mahtoi tuossakin tapauksessa surmaajalle tapahtua? Enää ei oikein netistä löytynyt tietoa.
Jep. Hieman menee OT:n puolelle muttei kuitenkaan kokonaan. Antero rokan suuhun Linna pisti myös tekstin että "ei me olla tääll kuolemas vaan tappamas..."Jansku kirjoitti: Nyt mennään hieman OT, mutta eikös se ollut niin, että sotatilanteessa vihollinen ei ole ihminen? Lainaus Tuntemattomasta sotilaasta:
" - Minkälaista se on ihmistä ammuta?
- Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii.
- Eivätkös ne sitten ole ihmisiä? kysyi Hauhia hymyillen. Rokan huolettoman leikillinen vastaus tuntui hänestä hauskalta.
- Eihä ne. Tai enhä mie tiijä. Viisaat hyö sillee haastaa jot viholline ei oo ihmine. Mitä siihen asjaa muute tulloo, ni älä ala riitelemmää omatuntois kera. Tai tie sellaset hommat ainakii sit jälestpäi. Hää voip järjestää sen synnin vällei omil niskoillee. Mie en sellasii tuumaa. Herrat nuo tietänööt asjat jotka komentelloo. Hyö vastatkoo. Roka Antti ampuu ja viilailoo sormuksii. Sillee tie siekii!"