Merivuokko kirjoitti:Lintupojat kertoivat jo 6.6 ja 13.6 ihmisistä Dahlbyn niemellä, joka oli eikoista, koska siellä ei yleensä näkynyt ketään, siksi kiinitti asia poikien huomion.
Se oli kuulustelijoiden tiedossa, mutta asiaa ei ilmeisesti koskaan ole eikä
oltu tutkittu.
No tilanhoitaja, oliko kotona ja oliko hoitanut vahdin tehtäväänsä.
Ilmeisesti ei ollut talossa vahtikoiraa.
Oliko siellä tämä Marjatta seurueineen vai muita, siihen en ota kantaa, mutta ei tämä Marjatta tule oikeuteen satuja kertomaan, en usko, muisti
voi kyllä pätkiä pitkän ajan kuluttua, esim. oliko silloin jo leirintäalue vai ei. Tuskin edes tiesi kunnolla missä oli, ainakaan etukäteen.
Siinähän on palstan "salapoliiseille" tutkittavaa, muutakin kuin vanhan jatkuvaa edestakaisin penkomista, mistä ei tule hullua hurskaammaksi.
Hei Merivuokko!
Seuraavassa loppumatkan kuvaus kummankin pojan kertomana /13.6.1960. Kilu ei kerro kenestäkään ihmisistä yleensä missään paluumatkalla ja muutoinkin kuvaus on erilainen kuin Heikillä.
Heikki kertoo mm. "Lisäksi kertoja oli nähnyt ainakin yhden miehen läntisen niemekkeen länsirannalla, voimatta kuvata tätä miestä tarkemmin." Voiko tuo millään tarkoittaa Dahbyn niemeä? Miten lahden pohjukasta näkyisi "läntisen niemekkeen LÄNSIranta", jos puhutaan Dahdbyn niemestä?
Puhuiko hän selvemmin kuulemisessa 6.6.1960, minulla ei ole valitettavasti siitä kopiota?
Jos tuo puhe nuotiosta on faktaa, niin naapurikartanosta käytiin varmasti sanomassa, ettei tulenteko ole sallittua. Miksi kukaan ei "muista" sitä?
Lainaukset:
”
Maanantaina 13 päivänä kesäkuuta 1960 keskusrikospoliisissa komisario Niilo Jaakolan kuulustelemana ja ylikonstaapeli (?) kuulustelutodistajana läsnä ollessa.
Todistaja, myymäläharjoittelija Martti Kalevi Haapalainen, osoite Helsinki, Porvoonkatu 55.A. 10. puh. kotiin 770138, ilmoitti syntyneensä 4 päivänä lokakuuta 1945 Helsingissä ja olevansa kirkonkirjoissa Alppilan seurakunnassa.
…
Tämä havaintojen teko oli kestänyt ehkä noin 5 minuuttia, minkä jälkeen he olivat lähteneet kävelemään k.o. paikalta länteenpäin lähtevää polkua pitkin. käymättä kuitenkaan sanotun niemekkeen välittömässä läheisyydessä olevalla läntisellä niemekkeellä, vaan jatkaneet matkaansa polkua pitkin ja nähneet sitten viimemainitun niemekkeen länsipuolella olevalla kallioluodolla istuvan noin 10-vuotiaan pojan, jonka lähemmistä tuntomerkeistä kertoja ei osannut lähemmin sanoa mitään. Kertoja oli toverinsa kanssa jatkanut matkaa pitkin mainittua polkua ja ylittänyt maantien sekä sen jälkeen kierrellyt Oittaan kartanon länsipuolella olevassa metsikössä ja palannut kesämökilleen Korsbackan kautta läpi metsikön ja saapunut sinne kello 10.00 aikoihin. Paluumatkalla he eivät olleet havainneet mitään erikoista.
Luettu ja omistettu
Kalevi Haapalainen
***
”
Maanantaina 13 päivänä kesäkuuta 1960 keskusrikospoliisissa komisario Niilo Jaakolan kuulustelemana ja komisario Arvo Leirimaan kuulustelutodistajana läsnä ollessa.
Todistaja, koululainen Heikki Kalevi Salonen, osoite Helsinki, Steniuksentie 24.B.14, puh. 479201, ilmoitti syntyneensä 9 päivänä toukokuuta 1944 Hankasalmella, mutta olevansa kirjoilla Huopalahden seurakunnassa.
…
Näiden havaintojen teko oli kestänyt ehkä parisen minuuttia, minkä jälkeen he olivat lähteneet jatkamaan matkaa Oittaalle päin. Tultuaan sanotun niemekkeen ja sen länsipuolella olevan toisen niemekkeen välisen lahden pohjukkaan olivat he siihen pysähtyneet tarkastamaan eräässä koivussa olevaa peipon pesää ja oli kertoja kiivennyt puuhun ja todennut pesässä olleen yhden munan mutta muuten pesän hyljätyksi. Ennen puuhun kiipeämistä kertoja oli käynyt siitä ehkä noin 30 metrin päässä Veston työmaalle päin tarkastamassa eräässä kuusessa olevaa laulurastaan pesää, jonka kertoja oli todennut hävitetyksi. Tätä puuhailua oli kertojan oletuksen mukaan kestänyt 5-10 minuuttia, mutta kertoja ei ollut tuona aikana kuullut mitään erikoista ääntä eikä liioin ollut nähnyt mitään liikettä. Tämän jälkeen he olivat jatkaneet matkaa jo sanotussa suunnassa ja olivat he ylitettyään Veston työmaalle menevän vesijohtoviemärin sen läheisyydessä olevalla luodolla nähneet istumassa nuoren ehkä noin 10-12 vuotiaan pojan, josta kertoja ei osannut sanoa lähempiä tuntomerkkejä. Poikaan ei ollut kiinnitetty sen enempää huomiota, vaan oli jatkettu matkaa jo mainitussa suunnassa ja ylitetty Oittaalle menevä maantie sekä jatkettu matkaa Oittaan kartanon länsipuolella olevaan maastoon, jossa jonkun aikaa kierreltyään he olivat lähteneet paluumatkalle. Ollessaan paluumatkalla Oittaan kartanon itäpuolella olevan lahdenpoukaman kohdalla ehkä noin 9-9.15 aikoihin hän oli nähnyt lahdessa veneen, jossa oli kaksi pikkupoikaa ja edellämainitun kallioluodon länsipuolella kaksi miestä, joilla näytti olevan vaaleanruskea buldogin mallinen koira mukanaan. Lisäksi kertoja oli nähnyt ainakin yhden miehen läntisen niemekkeen länsirannalla, voimatta kuvata tätä miestä tarkemmin. Näiden havaintojen jälkeen kertoja oli toverinsa kanssa lähtenyt kävelemään suoraan eteläänpäin ja kiertänyt sitten Korsbackan kautta metsäpolkuja pitkin kotiinsa kesähuvilalle, jonne he olivat saapuneet kello 10.00 aikoihin.
Luettu ja omistettu
Heikki Salonen
”