MURHA.INFO

Kaupunginlahti on suhteellinen käsite, siis miltä laajuudelta tutkivat. Jos ovat tutkineet vain sataman edustalta, niin voihan olla mahdollisuus, että Hermanni joutunut veteen Ainonkadun varrelta eli vastapäätä satamatoria tai jopa koko matkalta kohti Myllysaarta. Mitenköhän Halkosaaren ranta, onkohan tutkittu?

Valtakadullahan, juuri 37-39 kohdalla ja siitä itäänpäin on tienrakennustyöt meneillään..kaipa ne viemärikaivot yms. on kuitenkin tutkittu tarkkaan, ettei olisi vahingossa joutunut tietyömaalle?

Mies on ollut kateissa n.20 päivää niin kummalta tuntuisi jos olisi viimeisen havaintopaikan ja yöpaikan välissä jossakin tällä tiheästi rakennetulla alueella.. Jonkun olisi jo pitänyt löytää. Kuinkakohan tiheällä kammalla on käyty läpi Kimpisen urheilukentän takaosat ja siellä olevan pururadan alue?

Jos hän oli kavereiden mukaan kuvasta katsottuna huonommassa kunnossa kun sillä juodulla määrällä olisi pitänyt olla niin miltä kuulostaa vanha tyrmäystippaskenario? Sitä ei täällä ole ilmeisesti pohdittu.

Siitähän ei kaiketi ole varmuutta, mitä Hermanni on Gigglinissä juonut. Eli periaatteessa hän on voinut siellä vetäistä pari-kolme terävää ennen ulosheittoa. Illan pohjien kanssa ne olisivat kaiketi voineet aiheuttaa kyseisen humalatilan ilman tippojakin.

Laitetaan tämäkin tänne:

http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2009 ... 34.html#at

Kadonneen omaisen ikävä on sammumaton

Kadonneen henkilön lähiomaisen tunnemyrsky vaihtelee päivittäin kiukusta epätoivoon. Surutyön aloittamisen kannalta on välttämätöntä, että katoamiselle löytyy syy tai selitys.

Hermanni Vanhalakka katosi lähes kolme viikkoa sitten Lappeenrannan keskustassa. Poliisi jatkaa miehen etsintöjä, mutta kaipaa kuumeisesti yleisövihjeitä. Silminnäkijähavaintoja on tähän mennessä saatu vain yksi. Hermannin äidin Marja Vanhalakan mukaan omaisen tuska ja suru ovat päättymättömiä.

- Suru on suuri ja ikävä on sammumaton.

Ensimmäinen tieto Hermannin katoamisesta tuli pojan kavereiden kautta.

- Hermannin ystävät ottivat meihin ensimmäiseksi yhteyttä ja siitä se lähti, Marja Vanhalakka kertoo.

Marja Vanhalakan perheen tuntemukset ovat vaihdelleet voimakkaasti lähes päivittäin.

- Epätietoisuus kasvaa koko ajan. Ensin oli järkytys, mutta nyt tunteet vaihtuvat päivittäin. Joskus tulee jopa vihan tunteita kaikkia kohtaan. Sitten taas suuri ikävä valtaa mielen, Marja Vanhalakka kuvailee.

Poliisilta saatuja tietoja Vanhalakat kuvailevat niukoiksi. Ainoat poliisilta kysymättä saatu tieto on ollut ilmoitus sukellusten lopettamisesta.

- Kysymällä olemme sitten saaneet joitain vastauksia. Yhteydessä olemme olleet muutaman kerran viikossa. Ja aina kun jotain uutta vähänkin keksitty, niin olemme olleet yhteydessä, hän kertoo.

Marja Vanhalakka ei osaa edes ajattella poikansa katoamisen mahdollista syytä.

- Mieleeni ei tule yhtään syytä miksi poikani olisi kadonnut, hän pohtii.

Vanhalakat ovat luopuneet toivosta poikansa löytymisestä. Nyt vanhemmat toivovat katoamisen taustojen selviävän.

- Kyllä toivo on nyt menetetty. Tärkeintä olisi kuitenkin saada selvyys Hermannin katoamiselle, Marja Vanhalakka sanoo.

Omaisen tunnemylläkkä kaksijakoinen

Nuorisopsykiatri Riitta Aallon mukaan jokaisella perheellä on oma tapansa käsitellä läheisen katoamista.

- Uskoisin, että ensin mieleen nousee huoli. Sen jälkeen omaiset kokevat valtaisaa epävarmuutta. Onko katoaminen sellaista, että pitäisi ruveta tekemään jotain, vai pitäisikö odottaa rauhassa kotona, Aalto kuvailee.

Usein ensimmäinen reaktio katoamisen varmistuessa on musertava.

- Jotkut lamaantuvat täysin. Usein joku hieman kaukaisempi sukulainen sitten alkaa toimimaan. Toisissa perheissä toimitaan puolestaan aika nopeasti, eli otetaan yhteyttä poliisiin. Näissä perheissä mietitään myös poliisin auttamista aktiivisesti. Myös kaveripiiri on tärkeä, sillä siellä voi olla usein sellaistakin tietoa mitä vanhemmat eivät tiedä esimerkiksi illanvieton poikkeavuudesta. Kaverit ovat avuksi myös siinä mietinnässä, että onko kyse kenties kiukusta, kaappauksesta tai rikoksesta, Aalto kertoo.

Omaisten tunteet vaihtelevat myös etsintöjen jatkuessa.

- Asian pitkittyessä turhautuneisuus nousee pintaan. Myös kiukku, syyllisyys ja jossittelu valtaavat mielialaa. Jotkut vanhemmat pelkäävät jopa sitä, että kadonnut nuori ei vain uskalla tulla kotiin. Nämä ovat niitä tunteita, joita vanhemmat käyvät läpi.

Kadoksissa oleville nuorille Aallolla on selvä viesti. Vanhempien suuttumista ei kannata pelätä.

- Kotiin voi aina tulla. Nuoren löytyessä pitkän katoamisen jälkeen kotona ei varmasti olla vihaisia, Aalto muistuttaa.

Etsintöjen loppuessa vanhemmat ja omaiset ovat äärimmäisen hädän äärellä.

- Luulen, että sen suurempaa hätää ei kukaan enää voi kokea. Se on murskaava tunne. Jopa löydetty eloton ruumis on parempi, sillä se mahdollistaa surutyön ja toipumisen aloittamisen. Epävarmuus pitäisi saada loppumaan keinolla millä hyvänsä, ettei tuska mene epäinhimillisen pitkäksi, Riitta Aalto päättää.

YLE Etelä-Karjala

Itse olen myös paikallisia. Kännykän tiedot olis kyllä tarpeen, missä sammunut tai sammutettu?

Kunto selittynee kotibileiden boolilla, joka saatta olla petollista. Viimeisen havaintopaikan kulman takana on myös "päätaksiasema", kyyti kotiin voisi olla vaihtoehto? Tällöin ei tarvitsisi puhelinta, eikä välttämättä pankkikorttiakaan. Mites mahdollisuus että on sanonut väärän osoitteen, tai vaikka oksentanut taksiin, ja jäänyt siksi matkanvarrelle? Onko taksiasemalla vielä kameraa, siitä voisi nähdä jos reitti on kulkenut tätä kautta. Tuo totemin ja taksiaseman suuntahan on noista se missä olis eniten mahdollisuuksia, muut suunnat menevät kaupungista poispäin, eikä matkalla ole enää baarejakaan.

Muistan joku vuosi sitten uutisen, että joku kamera olisi poistettu keskustasta.. mielestäni niitä voitaisiin sijoittaa suuri määrä lisää! Toivottavasti Hermanni löytyy.

Ihan kaikkea en jaksanut lukea, joten en ole varma onko vastauksia näihin kysymyksiin jo annettu. Mutta, pimeät taksit ovat Lappeenrannassa hyvin yleisiä, välillä niitä on useammin ja välillä harvemmin, mutta on kuitenkin. Tästä ei ihan hirveästi aikaa ole, kun yksi mies pahoinpideltiin pimeän taksin kyydin päätteeksi Kanavansuulla, taisi tosin olla pientä pakottamisen makuakin kyytiin ottamisessa. Ja muistelisin etteivät edes tunteneet toisiaan. Taksiasemalla on kamerat ja luulenkin (tämähän ei toki ole tiedonväärtti), että ne sekä poliisilaitoksen omat kameratallenteet on tutkittu. Ja myös siitä olen lähes täysin varma, että kuski muistaisi varmasti kyydin Lappeenrannasta Luumäelle. Niitä on usein, mutta ei niin usein etteikö sitä muistaisi.

Ei tähän voi enää muuta sanoa kuin että toivottavasti Hermanni löytyy! Paljon voimia omaisille, ystäville ja muille Hermannin tutuille!! Ei tuollaista tuskaa voi edes kuvitella, mutta se on varmasti aivan järjettömän kamala!!

mielestäni niitä sukelluksia kannattaisi jatkaa vieläkin ja pyytää avuksi kaikki mahdollinen mistä voisi olla apua etsinnöissä:ruumiskoirat,parhaat laitteet joita löytyy jotka havaitsevat epämääräisiä möykkyjä pohjassa..

jos hermanni olisi tuupertunut jonnekin puskaan niin voisi kuvitella että olisi jo löydetty?

Poiminta niinkin "luotettavasta" lähteestä kuin IS

Seuraavana yönä kello kahden jälkeen kaverit tavoittelivat Vanhalakkaa, mutta mies ei vastannut, vaan puhelu ohjautui suoraan vastaajaan.

Tästä saa sellaisen käsityksen että puhelin on ollut kiinni kahden maissa.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1747023

Chopper kirjoitti:Poiminta niinkin "luotettavasta" lähteestä kuin IS

Seuraavana yönä kello kahden jälkeen kaverit tavoittelivat Vanhalakkaa, mutta mies ei vastannut, vaan puhelu ohjautui suoraan vastaajaan.

Tästä saa sellaisen käsityksen että puhelin on ollut kiinni kahden maissa.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1747023

Niin, tästä saa aivan erilaisen käsityksen kun aiemmin Iltalehden uutisoimasta jossa oli vain "Ei vastannut", jolloin voi olettaa että puhelin on kuitenkin hälyttänyt.

Onkohan sitä puhelimen sammumista/sammuttamista tutkittu, missä sammui ja milloin..

Hermannin kaveri taisi aiemmissa viesteissä sanoa, että puhelimasta oli akku loppunut jo alkuillasta.

Mikähän on sitä alkuiltaa? Tuola IL:n artikkelissa oli, että H olisi soittanut viimeisen puhelun joskus 23 kieppeillä. Silloin akkua vielä siis on kyllä ollut.

ada kirjoitti:Hermannin kaveri taisi aiemmissa viesteissä sanoa, että puhelimasta oli akku loppunut jo alkuillasta.

En sellaista huomannut (tai sitten jäi taas silmien väliin). Luin äsken ne viestit läpi ja niissä sanottiin vain että puh.tiedot tutkittu. Lehdessä siis oli aikaisemmin että soittanut puoli yksitoista ja seuraavan kerran kun kaverit yrittäneet tavoittaa kello kaksi yöllä,ei Hermanniin enää saatu yhteyttä.

Tuolla alkusivuilla, taisi olla sivulla kolme Hermannin kaveri sanoo, että puhelimeen ei ole saatu yhteyttä katoamisen jälkeen ja että se on kiinni. Jostain muistan myös kuulleeni, että akku olisi loppunut jo alkuillan aikana, l. ennen puolta yötä. Mutta se on tosiaan vain sitten kuulopuhetta.

ada kirjoitti:Tuolla alkusivuilla, taisi olla sivulla kolme Hermannin kaveri sanoo, että puhelimeen ei ole saatu yhteyttä katoamisen jälkeen ja että se on kiinni. Jostain muistan myös kuulleeni, että akku olisi loppunut jo alkuillan aikana, l. ennen puolta yötä. Mutta se on tosiaan vain sitten kuulopuhetta.

Hermannin kaveri taisi aiemmissa viesteissä sanoa, että puhelimasta oli akku loppunut jo alkuillasta.
Kirjoitit noin aiemmin, eli lukiko jossain hermannin kaverin viestissä näin vai oliko se tuota kuulopuhetta?
Meni vähän sekavaksi.

Alice: Sivulla kolme vasse sanoo, että Hermannin puhelimeen ei ole saatu yhteyttä katoamisen jälkeen ja että se on kiinni.
Muistin, että hän olisi täällä puhunut myös siitä, että puhelimen akku olisi loppunut jo alkuillasta, mutta sitä mainintaa en nyt löytänyt. Eli, olen varmasti kuullut tuon akun loppumisen jostain muualta. Se on siis kuulopuhetta eikä mitenkään luotettavaa.