MURHA.INFO

Valdovas kirjoitti:Miksi muuten väität, että Annan valinta oli väärä? Siksikö, että Pekka reagoi niinkuin reagoi, vai siksikö, että se on sinusta väärin?

Lopputuloksen kannalta valinta oli väärä; tuli ylimääräistä hämminkiä ja kriisiä, mikä ei lienee ollut tarkoitus.

taavetti kirjoitti: Lopputuloksen kannalta valinta oli väärä; tuli ylimääräistä hämminkiä ja kriisiä, mikä ei lienee ollut tarkoitus.

Niin, mutta kenen syytä tuo ylimääräinen hämminki ja kriisi taas olivatkaan...??

Minäkin ilmoitan kuuluvani tuohon Valdovaksen ja Tuntemattoman miehen joukkoon tämän kysymyksen suhteen. Joku sanoi, että Annan tilanteen vertaaminen raiskaukseen ei sovi yhtään, koska raiskauksen uhrilla ei ole mitään sanottavaa kohtaloonsa. Tämä väitehän on ihan perätön, koska monesti raiskaukset tapahtuvat nimenomaan sellaisissa tilanteissa, joissa uhri pystytään painostamaan sukupuoliyhteyteen. Raiskarilla saattaa olla ase ja jos uhri tekisi kaikkensa puolustautuakseen, siinä voisi henki olla löyhässä. Kuolemisen lisäksi varteenotettavia uhkia raiskauksien yhteydessä on tietysti myös yleinen väkivallan pelko ja kun raiskaus itsessään ei henkeä pahemmin uhkaa, niin itsensä suojeleminen pahemmalta kohtalolta on viisastakin. Eli periaatteessa raiskauksen uhreilla on samanlainen "valinnanvapaus" kuin Annalla tässä tarinassa.

Ja kun joku tässä veti leffat mukaan, niin on pakko sanoa, että tämän tarinan kanssa samantyyppinen kohtaus löytyy myös Oopperan kummituksessa, jossa se kummitus uhkaa Raoulin henkeä ja Christine voi pelastaa tämän vain valitsemalla kummituksen elämänkumppanikseen. Ja sitten kielarit kehiin ja vaikka Raoul on huutanut (anteeksi, tarkoitan siis laulanut) löysästä hirrestä, ettei hänen hengellään ole väliä, vaan Christinen vapaudella (ja oletettavasti "puhtaudella"), niin ei hän siltikään ole sieltä huutamassa että saatanan horo jätän sut.

Vilkkain keskustelu näyttää loppuneen. Kyselyyn vastasi 61 henkilöä, joista melkein joka toisen (29) vastaus suurimmaksi väärintekijäksi oli Erkki, joka käytti hätääntynyttä nuorta naista hyväkseen. Toiseksi suurimpaan vääryyteen syyllistyi vastanneiden mielestä Anna (13), joka suostui hyväksikäyttöön. Annaa puolustanut Olli ylsi lähes samaan 12 äänellään. Tarinan sairas eli Pekka sai neljä ääntä. Risto, joka ei tehnyt mitään, ylsi kolmen vastaajan mielestä suurimmaksi syylliseksi.

Lienee aika kerrata testin tausta ja paljastaa "oikea" vastaus. Kysymyksen teki eräässä kirjassa (Karin Alvtegen: Varjo) keskitysleirillä ollut nuori nainen nimeltään Halina. Hänen ehdoton vastauksensa oli (kuten osa täällä on arvannutkin) että suurin syyllinen oli Risto, juuri siksi ettei hän tehnyt mitään. Hänellä olisi ollut kuitenkin mahdollisuus estää koko tapahtumasarja, joka eteni lumivyöryn lailla kohti traagista loppuaan. Kirjan henkilö Halina kertoi odottaneensa joka päivä keskitysleirillä, että joku tulisi ja pysäyttäisi sen kauhut ja mielettömyyden. Kukaan ei tullut, pitkiin aikoihin, mikä ei johtunut niinkään tietämättömyydestä kuin välinpitämättömyydestä.

Martin Luther King on joskus sanonut, ettei häntä järkytä niinkään pahojen ihmisten pahuus kuin hyvien ihmisten hiljaisuus. Tämä olkoon tarinan opetus.

Olipas niin viisasta, etten tuohon osaa mitään tarpeellista enää lisätä

Kiitos sinulle Mariacka hienosta jutusta!

Tuohon keskitysleiri -näkökulmaan asiaa peilatessani, tapaus on mielestäni täysin selvä; se, joka vaikeni eli ei tehnyt mitään (vaikka olisi ehkä voinut) pysäyttääkseen kaikki nämä kauheudet, on selvästi moraalisesti "syyllisin".

Takerrun silti tässä Anna-Pekka -jutussa siihen, että mielestäni Annalla oli vaihtoehtoja. Ja jopa ihan realistisia sellaisia. Lisäksi pohdin sitäkin, että olisiko Risto välttämättä voinut pysäyttää tapahtumien kulkua? Hän olisi voinut yrittää "perua veljensä vaatimuksen" mutta olisiko se välttämättä auttanut? Tätä yritettyään hän ei ehkä olisi se "syyllisin" mutta olisiko se silti estänyt näitä "kauheuksia" tapahtumasta?!

Tay77 kirjoitti: Tuohon keskitysleiri -näkökulmaan asiaa peilatessani, tapaus on mielestäni täysin selvä; se, joka vaikeni eli ei tehnyt mitään (vaikka olisi ehkä voinut) pysäyttääkseen kaikki nämä kauheudet, on selvästi moraalisesti "syyllisin".

Siis onko se, joka ei puutu johonkin vääryyteen, suurempi syyllinen kuin se, joka tuon vääryyden tekee? En kyllä ehkä ihan noinkaan ajattelisi... Toki tuohon toisen tekemään tai muutoin aiheutuneeseen vääryyteen tai kärsimykseen on käytännössä varmasti helpompi törmätä ja siten se koskettaa varmaan useampia kuin aktiivinen pahan tekeminen, mutta moraalisen vastuun mieltäminen tuossa järjestyksessä, on minusta vähintäänkin ongelmallista...

Takerrun silti tässä Anna-Pekka -jutussa siihen, että mielestäni Annalla oli vaihtoehtoja. Ja jopa ihan realistisia sellaisia. Lisäksi pohdin sitäkin, että olisiko Risto välttämättä voinut pysäyttää tapahtumien kulkua? Hän olisi voinut yrittää "perua veljensä vaatimuksen" mutta olisiko se välttämättä auttanut? Tätä yritettyään hän ei ehkä olisi se "syyllisin" mutta olisiko se silti estänyt näitä "kauheuksia" tapahtumasta?!

Tästä kaikestahan on tuolla edellä puhuttu jo aika paljonkin. Viittaan edelleen siihen, että emme juurikaan voi mennä alkuperäisen asetelman ulkopuolelle ilman, että puutumme olennaisesti sen lähtöoletuksiin, jolloin tietysti koko asetelma muuttuu vastaavasti.

Valdovas kirjoitti:

Tay77 kirjoitti: Tuohon keskitysleiri -näkökulmaan asiaa peilatessani, tapaus on mielestäni täysin selvä; se, joka vaikeni eli ei tehnyt mitään (vaikka olisi ehkä voinut) pysäyttääkseen kaikki nämä kauheudet, on selvästi moraalisesti "syyllisin".

Siis onko se, joka ei puutu johonkin vääryyteen, suurempi syyllinen kuin se, joka tuon vääryyden tekee? En kyllä ehkä ihan noinkaan ajattelisi... Toki tuohon toisen tekemään tai muutoin aiheutuneeseen vääryyteen tai kärsimykseen on käytännössä varmasti helpompi törmätä ja siten se koskettaa varmaan useampia kuin aktiivinen pahan tekeminen, mutta moraalisen vastuun mieltäminen tuossa järjestyksessä, on minusta vähintäänkin ongelmallista...

Mielestäni ei. Yritin vain jollain tavoin ymmärtää tuota "oikeaa vastausta". Keskitysleiri -asiassa ymmärrän hyvin, että katkeruus kohdistuu henkilöihin, jotka "eivät puuttuneet asioihin vaikka olisivat voineet". Kyllähän suurimman vääryyden silti tekivät ne "tekijät"! Eivätkä keskitysleirille joutuneet suinkaan voineet valita kohtaloaaan. Tässä Anna-Pekka -tapauksessa lähtökohdat olivat kuitenkin mielestäni erilaiset. Oli mahdollisuus valita; siksi en pidäkään Ristoa tässä tapauksessa "syyllisenä".

Risto olisi kuitenkin voinut estää tapahtumat puuttumalla asiaan silloin kun Anna pyysi häneltä apua. Vaikka hän tiesi, että Anna joutuu maksamaan kyseenalaisen hinnan venekyydistä mantereelle, hän ei puuttunut siihen millään lailla, sanoipa vain ettei halua puuttua asiaan. Risto olisi voinut puhua veljelleen järkeä, taivutella tämän ottamaan maksun vaikkapa rahana, lainata veljensä venettä itse, soittaa Pekalle tai Annan vanhemmille tai ylipäänsä esittää hätääntyneelle Annalle eri vaihtoehtoja. Valitsemalla passiivisen roolin hän hiljaa hyväksyi veljensä ja Annankin teon ja jopa sen, mitä siitä seurasi.

^Jepjep, ja kaiken lisäksi hän myös kieltäytyi auttamasta, vaikka avunpyyntö esitettiin hänelle henkilökohtaisesti. Eli siis kieltäytymällä auttamasta kuvaannollisesti löi Annaa päin naamaa hädän hetkellä

Mariacka kirjoitti:Risto olisi kuitenkin voinut estää tapahtumat puuttumalla asiaan silloin kun Anna pyysi häneltä apua. Vaikka hän tiesi, että Anna joutuu maksamaan kyseenalaisen hinnan venekyydistä mantereelle, hän ei puuttunut siihen millään lailla, sanoipa vain ettei halua puuttua asiaan. Risto olisi voinut puhua veljelleen järkeä, taivutella tämän ottamaan maksun vaikkapa rahana, lainata veljensä venettä itse, soittaa Pekalle tai Annan vanhemmille tai ylipäänsä esittää hätääntyneelle Annalle eri vaihtoehtoja. Valitsemalla passiivisen roolin hän hiljaa hyväksyi veljensä ja Annankin teon ja jopa sen, mitä siitä seurasi.

Ainakin sen, minkä voidaan katsoa hänen tienneen tai aavistaneen, ja tietysti siitä, että Anna ylipäätään meni hänen luokseen huolineen voidaan hänen katsoa voineen päätellä, ettei Anna kokenut asiaa helppona tai yhdentekevänä, mutta esim. Pekan tai Ollin reaktioista tai niiden ennakoinnista häntä on huomattavasti vaikeampi vetää vastuuseen.

Ongelma esimerkin "opettavuudessa" on se, että sen ydintapahtuman eli Annan uskottomuuden moraalisesta vakavuudesta voidaan olla hyvinkin montaa mieltä. Mikäli kyseessä olisi yksikäsitteinen moraalinen ongelma, esim. kuolemantuottamus, niin tällöin moraalisen vastuun "jyvittäminen" eri osapuolten kesken olisi huomattavasti selkeämpää.

Valdovas kirjoitti:

Tay77 kirjoitti: Tuohon keskitysleiri -näkökulmaan asiaa peilatessani, tapaus on mielestäni täysin selvä; se, joka vaikeni eli ei tehnyt mitään (vaikka olisi ehkä voinut) pysäyttääkseen kaikki nämä kauheudet, on selvästi moraalisesti "syyllisin".

Siis onko se, joka ei puutu johonkin vääryyteen, suurempi syyllinen kuin se, joka tuon vääryyden tekee? En kyllä ehkä ihan noinkaan ajattelisi... Toki tuohon toisen tekemään tai muutoin aiheutuneeseen vääryyteen tai kärsimykseen on käytännössä varmasti helpompi törmätä ja siten se koskettaa varmaan useampia kuin aktiivinen pahan tekeminen, mutta moraalisen vastuun mieltäminen tuossa järjestyksessä, on minusta vähintäänkin ongelmallista...

On ymmärrettävää, että keskitysleireiltä selvinneet osoittavat syyttävästi niitä, jotka vain olivat hiljaa ja katsoivat toisaalle. On myös ymmärrettävää, että nämä toisaallekatsojat ovat jälkeenpäin korvat luimussa ja monet tuntevat häpeää. Tästä asetelmastahan nousee saksalaisten "kollektiivinen syyllisyys", jota vielä tänäkin päivänä tuntevat sellaisetkin saksalaiset, jotka eivät olleet edes syntyneet silloin, kun keskitysleirien savupiiput tuprusivat. Minusta siinä on jotain absurdia. Absurdia on mielestäni myös se, että passiivinen sivustakatsoja asetetaan "syyllisyysjärjestyksessä" aktiivisten pahantekijän edelle.

Uskon, että syitä on kaksi: toisaalta ihmisen luontainen taipumus identifioitua vahvoihin (muistammehan Tukholma-syndrooman), toisaalta se, että voidakseen syyttää, ei saa pelätä. Uskon, että keskitysleirit ovat monelle niistä selvinneelle olleet niin traumaattinen kokemus, että heille voi olla psykologisesti mahdotonta nousta tuolloisia elämän ja kuoleman herroja vastaan myöhemminkään (tällaisesta oli viitteitä ainakin Wilhelm Bogerin oikeudenkäynnissä). Asian käsittelemiseksi on tarpeen löytää korvaava syyllinen.

Toivottavasti en mene liian tulenaralle alueelle kun sanon mielipiteenäni, että edellä kerrotut seikat näkyvät Israelin politiikassa tänäkin päivänä.

Enpä enää ihmettele väkivallan määrää Suomessa ja väkivaltarikosten tuomioiden lyhyyttä jos kansakunnan moraali on tälläinen !

Olli, joka syyllistyy ainoana rikokseen pahoinpitelemällä sairasta, moraalisen rikkeen lisäksi, jää pahis-äänestyksessä pronssille !

Entäpä jos Pekka olisi kuollut lyöntien seurauksena ?

O tempora, o mores !

^ Ainakin minä olen sitä mieltä, että nimenomaan Olli syyllistyi tässä tapauksessa pahimpaan "rikkeeseen". (Vastaukseni löytyy tuon toisen Moraalitesti -otsikon alta..). Hänelle annoin "täydet pisteet" juurikin siksi, että syyllistyi ns. viattoman pahoinpitelyyn. Hän ei mitenkään liittynyt kerrottuun tapaukseen mutta katsoi oikeudekseen puhelinsoiton jälkeen tehdä näin...

^^Niin, tarina ei kerro jatkoa. Voihan olla, että Ollikin joutui teostaan edesvastuuseen ja Pekka sairaalahoitoon, jolloin kaikki kolme saivat teoistaan "rangaistuksen". Ehkäpä Erkkikin, jos ei muuten niin halveksuntana. Ollin suuttumukselle oli kuitenkin syy, joskaan se ei oikeuttanut tekoon. Jos Erkki ei olisi vaatinut Annalta seksiä, jos Anna ei olisi suostunut, jos Pekka ei olisi suuttunut, ei Olli olisi tekoaan tehnyt. Toisaalta Ristonkaan välinpitämättömyydelle ei kerrota syytä, mutta kuitenkin annetaan ymmärtää, että se johtui pelkästä piittaamattomuudesta ja "antaa muiden hoitaa asiansa" -mentaliteetista.

Luulen, että jokainen tulkitsee syyllisyyden jollain tapaa omista lähtökohdistaan, ja se oli tietysti tarkoituskin. Sinällään pahuus on mielenkiintoinen ilmiö, perinteinen psykodynaaminen ajattelutapa antaa ymmärtää, että pahuus on opittua. On myös semmoinen näkökulma, että koska ihminen on luonnostaan paha ja petojen sukua, niin pahasta pitää opettaa pois kasvattamalla lapsi oikein. Tämä ajatushan on myös kristinuskon taustalla, puhutaanhan perisynnistä ja järjestellään riittejä elämän taitekohtiin, kaste synnyttyä, rippikoulu sukukypsyyden saavuttamisen tienoilla, avioliittoon vihkiminen jne., joskin nuo "perisynnit" viittaavat enemmän seksuaalisuuteen ja sen säätelyyn.

Toisaalta on vaarallista ajatella, että toiset vaan ovat pahoja ja tekevät tekonsa luontonsa ohjaamina ilman että sille voidaan mitään. Toki pieni prosentti tai promille ihmisistä on oikeasti toisille vaaraksi, mutta suurin osa tulee toimeen mm. väkivaltaisten ja seksuaalisten yllykkeidensä kanssa - ei välttämättä siksi, että olisi hyvä, vaan siksi että yhteiskunnalla on normit ja sanktiot poikkeavalle käytökselle. Siinä valossa rikoksien estäminen toisten asioihin puuttumalla on oikeutettua ja suotavaakin, mikäli se ilman oman hengen ja terveyden uhkaa on mahdollista. Helpointa on kuitenkin pestä kätensä, vaikka joskus pienellä teolla voi olla iso vaikutus.