mysteerin miettijä kirjoitti:Sekin olisi kummallista, että jos lapsi sanoo "kun menin kolmannen kerran sinne, lähti se mies"... tms. Siis mites tuo nyt yhdistyy siihen, että se meni kolmannen kerran ennen kuin jukka oli kuollut, ja surmaajan piti olla vielä talossa. Oisko ennen häke-puhelua ehditty neuvotella lapsen kanssa sen verran, että lapsella on ollut käsitys äidin versiosta tapahtumista. Ja tiesi jo tuolloin joulukuun alussa, että on tärkeää puhua samoin kuin äiti, "ettei ne vie sitä tai jotain"
Ajattelin ihan samaa lukaistuani puhelun tekstin läpi muutaman kerran. Mitään varmaa tietoahan siitä että lapsi olisi tullut paikalle vasta Häke-puhelun aikana ei ole; Auerin ja lasten (aikaisempiin) kertomuksiinhan ei voida luottaa.
Tyyliin: "Äiti ja Iskä on tapelleet ja iskä on tosi huonossa kunnossa, äidin pitää nyt soittaa poliisille että iskä saa apua mutta ei kerrota että äidin ja iskän tappelusta mitään eihän, muuten ne vie äidin ja iskän vankilaan. Sanotaan että tänne tuli varas joka löi iskää ja äitiä. Sun pitää tulla puhelimeen sitten kun äiti sanoo mutta älä sano mitään että äiti ois lyöny iskää, ethän?"
Jos suhde on ollut myrskyisä niin tällainen peittely on voinut olla lapsille jo entuudestaan tuttua. "Kun mummi tulee huomenna niin ei sitten puhuta äidin ja isän riitelystä viime yönä mitään, muuten mummi suuttuu ja lähtee heti pois."
Miksipä ei olisi mahdollista että Auer on kertonut soittoaikeistaan ja peitetarinastaan Lahdellekin ja suunnitelma on oikeasti alunperin ollut tämä ilman tappamista, mutta puhelun aikana homma on nk. lähtenyt lapasesta. Tai sitten luottanut että ensimmäisen "käsittelyn" jäljiltä ei Lahdesta ole eläjäksi vaikka apu tulisi nopeastikin ja puhelun aikana huomannut ettei homma ollutkaan ihan hoidettu, vielä.
Puheluun sovitettuna:
Puhelun alkupuolella lapsi odottelee sivummalla.
Jukka: Äihh. Häivy (käheä rääkäisy) (laahaava ääni). Äähh. Auuh (voimakkaita valitushuutoja).
Lapsi käy katsomassa Jukkaa koska on huolissaan isästään, Jukka käskee poistumaan koska ei halua tämän näkevän miten paha tilanne oikeasti on, ja mikäli Auer on ilmoittanut soittavansa apua ja keksivänsä naamiomiehen, ei myöskään halua lapsen sotkevan kuviota
Anneli: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan).
Lapsi: Niih.
Huomattavaa on että tässä vaiheessa lapsi ei vielä itke (itkeminen mainitaan vasta myöhemmässä vaiheessa); eikö itkisi jos talossa on vieras naamiomies joka on lyönyt isää ja äitiäkin puukolla niin että verta tulee? Eikö itke siksi että vanhempien rajut yhteenotot ovat jo niin tuttua tavaraa - samana yönäkin joutunut heräämään jo kahdesti?
Anneli: Tuuksä tänne puhelimee.
Jukka: Agh (valittaa).
Anneli: Mä meen kattoo tonne.
Lapsi: Mitä mä sanon?
"Mitä mä sanon?" on tässä merkittävä. Olisiko niin että on ohjeistettu että älä sano mitään mitä ei kysytä ja missään tapauksessa ei mitään äidin ja isän tappelusta, lapsi kuitenkin vielä epävarma siitä miten puhelimessa tulee käyttäytyä niin ettei peitetarina paljastu?
Anneli: (vaimeita askelia). Tuleeksielt kettää.
Lapsi: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti. Tulkaa äkkii (taustalla Jukan valitusta).
Tuntematon: ...(n)ui vaa (erittäin vaimea ääni).
Lapsi: Iskä älä kuole.
Jukka: Aih.
Anneli: Hei lopeta (huutaa todella raivokkaasti).
(Tuntematon: askelien ääniä.
Häke: Joo haloo.
Jukka: Se jäi.
Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko (Jukan valituksia).
Lapsi alkaa hermostua; kävi aikaisemmin katsomassa isäänsä ("Häivy!") ja tietää että tilanne on nyt tosi paha, paljon pahempi kuin vanhempien tähänastiset yhteenotot
Häke: Sun mies hiljeni vai?
(Lapsi: itkun alkua + voimakas rääkäisy (lyhyt napsahdus).
Häke: Haloo.
Anneli: Älä itke (lapsi) hei siel.
Missä "siel?" Toisessa huoneessa? Ja itkeminen alkaa tosiaan vasta tässä vaiheessa - luultavimmin lapsi on jälleen mennyt tarkistamaan isän kuntoa ja huomaa että isän kunto on vielä paljon pahempi kuin silloin kun soittamisesta sovittiin - äiti ei olekaan ihan pitänyt sovitusta kiinni, vaan jatkanut isän pahoinpitelyä vielä puhelun aikanakin. Jos lapsi on esim. naarmuttanut polvensa niin moni vanhempi käskee olla itkemättä, ettei lapsi totu hakemaan turhaan huomiota pikkuasioista, mutta kuka kieltäisi itkemisen tuollaisessa tilanteessa? Paitsi jos viestinä on se että iskä sai nyt viimein mitä ansaitsi eikä tässä itkut enää auta?
Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on? Missä se tekijä täl hetkel on?
Anneli: No todennäköisest siel ellei lähteny ulos jo, ei makuuhuoneessa siis.
Häke: Lähti ulos jo vai.
Anneli: En tiedä. Siel hiljeni.
Häke: Jaaha.
Anneli: (kysyy lapselta) Oliks se viel siel?
Lapsi: Joo se lähti.
Anneli: Se lähti jo vai?
Lapsi ei malta olla käymättä tarkistamassa isänsä kuntoa; harva äiti päästäisi lastaan toiseen huoneeseen katsomaan onko paikalla vielä tuntematon puukkomies jonka motiiveista ja tavoitteista ei ole tietoa, oli hätäkeskuspuhelu kesken tai ei. Jos aikaa ei ole runsaasti käytettävissä niin lasta on vaikea ohjeistaa siten ettei vahingossakaan puhu peitetarinaa sivu suunsa; olisiko ohjeistettu että varkaasta ei saa itse puhua mutta äidin puheita pitää myötäillä = "Joo se lähti"?
---
No jaa, spekulaatiota ja keittiöpsykologiaa kaikki tyynni, mutta ihan mahdollinen kuvio silti. Ja aika karu jos vastaa lähellekään todellisuutta.
