Miss Holmes #1 kirjoitti: Su Heinä 28, 2024 11:58 am
Hyvätuloisena mulla juoksi ihan kohtuulliset späivärähat. Ja tilastani huolimatta jaksoin mennä itkien kelan konttoriin pyytämään apua paperinippu kädessäni. Ja ystävällisesti auttoivat.
*********
Et tunnu sisäistävän, etten usko Tikkasen olleen masentunut. Tuo olotila, jota on kuvaillut hoitavalle, on ollut väärinkäytöstä johtuvaa ”krapulaa”.
Kun aivokemiaa säätää tarpeeksi, normaali olo tuntuu ahdistavalta.
*******
Ymmärtääkseni isä asui kotona, äiti oli hoitokodissa.
******
Ei empatia loppunut, vaan silmät aukesivat.
****
Tuo siivoojan käyttäminen ei ole mitään ihmeellistä. Ruuhkavuosina minulla kävi siivooja 2 kertaa kuussa. Vuosikausia.
Ihan siksi, että aikaa jäi myös perheelle.
Eikä se tarkoita sitä, ettei tarvinnut siivota.
Ja teini-ikäiset lapset osallistui siihen ylläpitoon, kuten itsekin.
Ainoastaan kunnon imurointi ja lattioiden pesu, vessojen superjynssäys ja mattojen tamppaus jäi pois. Eli yhden lauantaipäivän hommat.
Sinä jaksoit, kaikki (keski)vaikeasti masentuneet eivät jaksa. Onko vaikea ymmärtää edes oman kokemuksesi pohjalta sitä? Outoa.
Tn masennus ei varmaan ole kenenkään uskon asia. Tiedän oikein hyvin, että sinun "diagnoosisi" on lorvikatarri. Se ei vaan ole virallinen / oikea diagnoosi, kuten tiedät. Tiedän oikein hyvin, että olet kyseenalaistanut paitsi hoitavan psykiatrin myös Auroran diagnooseista juurikin Toistuvan masennuksen. Ehkä kyseenalaistat sen edelleen, vaikka mielentila-tutkimuksessa se olisi vahvistettu? Onko vai ei, ei sitä välttämättä kerrota julkisuuteen (terveystieto).
*********
Viimeimmäksi olet kyseenalaistanut tutkivien poliisien ammattitaidon. Outoa.
Kyseenalaistamisesi näyttävät liittyvän vahvasti siihen, kun asiat eivät ole / mene mielesi mukaisesti. Todellisuus ei vaan muutu jonkin ketjuun kirjoittavan mielen mukaiseksi.
*********
Etsitkö esille välituomiosta kohdan, jossa T olisi kuvannut noin olotilaansa psykiatrille. En muista tuollaista.
*********
Välituomiosta voit halutessasi tarkistaa kumpi Vn vanhemmista asui kotona. Eipä sillä väliä kumpi. Eihän sillä ei ole mitään tekemistä henkirikoksen kanssa.
*********
Minusta empatian loppumiseen on hyvin selvät viitteet puolison sairausloman ajalta, Vn.ystävän kertoman mukaan. Ne sinunkin erittäin hyvin tietämät:
- enemmän huoletti se, ettei puolison palkka juossut.
- puolison huonosta ja edelleen suunnitelman vuoksi huonontuneesta voinnista huolimatta Vn piti ehdottomasti kutsua 67 ihmistä heidän kotiinsa glögi-juhliin.
Kertovatko nuo sinusta empatiasta? Minusta ne kertovat itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä. Ehkä omalle kulttuurilleen tyypillistä tuollainen? Paitsi kylläkin saman kulttuurin kasvatti, ystävänsä tuntui ihmetelleen, ettäkö tosiaan puolison huonosta kunnosta huolimatta ...
*********
Joo, tulihan 1980-luvulla niitä siivousrinkejäkin. Oli silloin meilläkin peräkkäin pari siivoojaa 2 viikon välein. Oli vaan niin huonot kokemukset ekan kanssa, että piti lopettaa. Toinen, hyvä oli vähän pidempään, mutta jäi pois kun muutettiin toiselle paikkakunnalle. Erittäin todennäköistä on, että Vn ehkä varakkaassa lapsuudenkodissa on käynyt viikkosiivooja. Ellei ollut jatkuvasti palkattuna ns. kotiapulainen, joka olisi tehnyt perheelle myös ruoat? Ei ollut V ehkä koskaan siivonnut. Eikä siinä mitään, noin varakkaat perheet tekevät.
Se oli Vn veljen toteama, ette V siivonnut koskaan. Vn ystävä kertoi tietävänsä, miltä asunnossa yleensä näytti. Varmaan myös sen, etteivät kaikki paikat olleet koko ajan ihan tip top, niin kuin yleensäkin ihmisten inhimillisessä arjessa.Miten sitten lie ollut kodin järjestyksen ylläpito. Raskasta kuuluu olleen Vlle mahdollisten ruokaostosten teon ja pyykinpesun lisäksi. Raskaaksi sen toki teki 3 kk ajalla puolison sairaus ja sen vaikeutuminen. Se on omaisillekin henkisesti hyvin raskasta ja jää liian vähälle huomiolle. Ei siitä edes taideta kysytä järjestelmällisesti omaisilta. Psykoedukaatiota omaisille voisi varmaan järjestää ryhminäkin, olisi samalla vertaistukeakin tarjolla. Ehkä jossain järjestetäänkin.