MURHA.INFO

Tulokset Mannerin puolustustyöstä ovat äärimmäisen huonot. Kaksi tuomiota Ulvilan surmasta, kaksi tuomiota lsh-jutusta ja vielä kaikki tappiot korkeimmassa oikeudessa. Jos Anijatta uskoo Mannerin taitoon ja haluun puolustajana kehotan kuuntelemaan todistuksia oikeudessa. Manner osallistuu niihin. Kaikki todistukset saa minulta aivan ilmaiseksi, mutta yksi kerrallan, tai pari.

Tässä esimerkki siitä millä kysymyksillä Mannerin puolusti Annelia kun tämä spekuloi olevansa tappaja. Mannerin olisi ollut äärimmäisen helppoa kysysä epäloogisuuksista Annelin "tunnustuksessa", mutta hän pyytää Annelia vahvistamaan sen.

https://www.dropbox.com/s/9xnau98sezstp ... 8%3A10.jpg

Luin hiljattain Gillian Flynnin kirjan: Paha paikka. Vaikka kertomus onkin fiktiota, antoi se ajattelemisen aihetta. Miten syntyvät lasten kertomukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Voiko niiden perusteella tuomita joku varmuudella syylliseksi? Suuri vastuu on niillä henkilöillä, jotka lapsia kuulevat ja tekevät päätöksiä kuulemansa perusteella.
Jotenkin tulee varovaisemmaksi minfossakin. Herää epäilyksiä, onko tuomiot oikein annettu. Enpä pysty mistään asiasta esittämään varmoja kommentteja niinkuin jotkut täällä tekevät. Tietysti, jos on ollut rikoksen silminnäkijä, voi totuuksia täälläkin esittää.

Muuten, suosittelen Flynnin kirjaa psykologisista jännäreistä pitäville.

Kiitos vinkistä. Hankin sen heti. Olen lukenut Gillian Flynnin kirjan: Gone Girl. Vaikka Ulvilan Surma vie voiton

Hätkähdyttäviä samanlaisuuksia Ulvilan surmassa ja kirjassa Paha paikka. Äiti nukkuu neljän lapsensa kanssa talossa, jonne tunkeutuu murhaaja. Kaksi lasta ja äiti surmataan. Vanhin lapsista, 15 vuotias poika on nukkunut vajassa ja säilynyt hengissä. Seitsenvuotinen tytär on istunut piilossa komerossa ja siellä kuulut kuinka murhaaja touhuaa. Tämä tytär todistaa sitten veljensä murhanneen, koska hän on saatanan palvoja. Vielä yksi samanlaisuus. Poikaa syytetään toisten lasten seksuaalisesta häirinnästä, joka aiheuttaa murhan kun uhrien isä on tullut kostamaan. Murha-seksi-saatana, tuntuuko tutulta?

Kirja avaa näkymän siihen mitä tapahtuu meille murhainfon keskustelijoille. 25 vuotta myöhemmin kun on jo selvää, että poika ei ole murhaaja, porukkamme palkkaa sen tytön joka todisti veljeään vastaan keräämään aineistoa, joka osoittaa hänen oman todistuksensa olleen väärän.

Kirjan ennustuksen mukaan joskus 10 vuoden kuluttua siis Anneli ja hänen poikansa kohtaavat vankilassa. He ovat yhtä mieltä siitä, että asiaa eivät ratkaisseet pojan todistukset vaan poliisi ja oikeuslaitos, ennenkaikkea media.

sisotalo kirjoitti:Hätkähdyttäviä samanlaisuuksia Ulvilan surmassa ja kirjassa Paha paikka. Äiti nukkuu neljän lapsensa kanssa talossa, jonne tunkeutuu murhaaja. Kaksi lasta ja äiti surmataan. Vanhin lapsista, 15 vuotias poika on nukkunut vajassa ja säilynyt hengissä. Seitsenvuotinen tytär on istunut piilossa komerossa ja siellä kuulut kuinka murhaaja touhuaa. Tämä tytär todistaa sitten veljensä murhanneen, koska hän on saatanan palvoja. Vielä yksi samanlaisuus. Poikaa syytetään toisten lasten seksuaalisesta häirinnästä, joka aiheuttaa murhan kun uhrien isä on tullut kostamaan. Murha-seksi-saatana, tuntuuko tutulta?

Kirja avaa näkymän siihen mitä tapahtuu meille murhainfon keskustelijoille. 25 vuotta myöhemmin kun on jo selvää, että poika ei ole murhaaja, porukkamme palkkaa sen tytön joka todisti veljeään vastaan keräämään aineistoa, joka osoittaa hänen oman todistuksensa olleen väärän.

Kirjan ennustuksen mukaan joskus 10 vuoden kuluttua siis Anneli ja hänen poikansa kohtaavat vankilassa. He ovat yhtä mieltä siitä, että asiaa eivät ratkaisseet pojan todistukset vaan poliisi ja oikeuslaitos, ennenkaikkea media.

Kirjan "ennustuksen" mukaan ulkopuolisen tappajan olisi pitänyt tappaa myös äiti ja pari lasta... Vai eikö se sittenkään ole sopiva väline Ulvilan murhan ratkaisuun?

Köökisykolooki kirjoitti:Miten syntyvät lasten kertomukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Voiko niiden perusteella tuomita joku varmuudella syylliseksi? Suuri vastuu on niillä henkilöillä, jotka lapsia kuulevat ja tekevät päätöksiä kuulemansa perusteella.

Siten kun syntyvät lasten kertomukset muutenkin. Ja ei voi. Ja sillä ken tekee päätöksiä jonkun syyllisyydestä lasten kertomusten perusteella ei kyllä ns ole kaikki inkkarit samassa kanootissa.

Jos lasten kertomuksiin yleensä ottaen on siis uskominen, niin meillä asuu vihreitä kahvikupin kokoisia hämähäkkejä ja myös kolmas lapsi, jonka nimi on Oona. Itse en ole Oonaa nähnyt, mutta hän onkin kuulemma näkymätön.

Minusta on outoa, että puolustuksen hankkimia oikeita, asiassa tieteellisiä meriittejä keränneitä asiantuntijoita ei haluttu käyttää, vaan päätökset tehtiin ns juosten kusten kohtalaisen ohuen näytön perusteella. Jotenkin olettaisi, että jos kerran näinkin vakavista syytteistä on kyse, asiassa haluttaisiin kääntää kaikki mahdolliset kivet todellisen asiaintilan selvittämiseksi?

sisotalo kirjoitti:Hätkähdyttäviä samanlaisuuksia Ulvilan surmassa ja kirjassa Paha paikka.

Minäkin hämmästyin kirjaa lukiessani, kuinka siinä oli samanlaisia aineksia Auerin tapauksen kanssa. Alussa ajattelin jopa, että kirjailija on tutustunut jotain kautta Ulvilan murhajuttuun ja sen liitännäisilmiöihin, mutta kyllä kirja taitaa olla kuitenkin Flynnin oma juttu. Kirjasta jäi eniten mieltä vaivaamaan se, että lasten kertomukset voivat laittaa liikkeelle kamalan prosessin.

Oletko, sisotalo käynyt pikalukukurssin, vai vain muuten nopea lukija?

Harpo,

Murhaaja oli siis raavas mies. Raavas mies hoitaa homman hetkessä ja tehokkaasti. Teon täytyy olla suunnitelmallinen, kukaan ei päähänpistosta tule tuolla tavoin ketään murhaamaan. Neitimäisesti kuitenkin mukamas 40 kertaa lyönyt lähinnä pieniä haavoja Jukkaan ja aikaa kuluu ja vaikka kuinka kamalasti. Animaation suurin ansio onkin, että siitä havaitsee, että todellisuudessa kukaan ulkopuolinen murhaaja ei tuollaisia aikamääriä viettäisi tehtävää suorittamassa. Todellisuudessa tehtävän väkivaltaiseen varsinaiseen suoritusosaan kuluisi aikaa yhdestä sekunnista korkeintaan kymmeneen sekuntiin, jossa ajassa leikkaisi tukevalla euron maksavalla puukolla vaikka koko pään irti. Tämän aikamäärän voit tarkistaa katsomalla netistä videolta kuinka rauhan uskonnon edustajat homman hoitavat.

Niputat minut kuuluvaksi johonkin itse määrittelemääsi ryhmään ja sitten löydät ristiriidan minun ja jonkin toisen tähän sinun määrittelemääsi ryhmään kuuluvan henkilön välillä ja argumentaationi on sitten tällä nollattu ja keskustelu jatkuu kiireen vilkkaa muilla aiheilla, jotta tämä kiusallinen huomio saataisiin mahdollisimman nopeasti sontakasan alle piiloon.

Kuuntelen kirjaa. Olen sivulla 218. Minulle tulee mieleen että tämä on lähde Auerin pojan jutuille, joita laatimassa on joukko syyttäjä, psykologeja, kasvatusvanhemmat jne. Flynn'illä ei ole mitään murhatapausta taustalla. Hän on koonnut kirjaansa murhia, saatanan palvontaa, seksiä jne. Niistä puhuttiin 1980-luvulla USA:ssa. Ulvilan murhan motiiviksi tuli saatanan palvonta syyttäjän kirjelmässä KKO:lle. Kirja julkaistiin 2009, joten Auerin poika ei juuri tätä kirjaa ole päässyt lukemaan, mutta hänen terapeuteilleen sen on täytynyt olla mansikkapaikka. Syyttäjä on kieltäytynyt kertomasta kuka keksi tämän uuden motiivin. Motiivi muuttui sitten perheriidaksi, johon etsittiin todistaja naapurin tytöstä ja Jukan kurssitoverista 2004. Molemmat epäonnistuivat.

Pidin pitkään allekirjoituksena syyttäjän väitettä, että saatanan palvonta oli murhan motiivi. Antiannelistit olivat tästä vihaisia, tämä on edelleen ainoa kohta Annelin syytelyssä, jonka todenperäisyyttä media ei tukenut. Syyttäjä ei tästä tokeentunut vaan haastoi todistjaksi saatanan palvonnan tuntija, joka kuitenkin kieltäytyi.

Sitten pantiinkin pääpaino lsh-jutulle, joka saatiin vietyä läpi ilman, että julkisuuteen päästettiin mitään. Tässä otettiin oppia siitä, että saatanan palvonnan argumentit olivat julkisia, ristinmerkit Jukan selässä, piirros Annelin kirjeessä, eläinten tappaminen. Lsh-asiassa päästiin kaikki todistukset salaamaan. Jälkiä saatanan palvonta-kampanjasta periytyi kuitenkin niin, että Amandna ja toisen Auerin tytön hartioista löytyi samoja merkkejä kuin Jukan selästä. Nyt ne olivat kuitenkin salaisia eikä niitä siis voitu arvotella.

Pojan – toisin kuin vanhimman tyttären – kertomukset surmayöstä ovat ristiriidassa paitsi keskenään myös todistusaineiston kanssa. Tytön kertomus sen sijaan on pysynyt olennaisesti samana ja yhtäpitävänä todistusaineiston kanssa.

Vuonna 2009 poika kertoi, että hän kuuli ”lasiäänen” ennenkuin oli ehtinyt nukahtaa.
Vuonna 2011 poika kertoo heränneensä ”supatukseen”, ilmeisesti n. klo 2:30.

Jos poika olisi valvonut lasiäänen alkamiseen asti, tämä sijoittaisi teon varhaisempaan vaiheeseen yötä. Tällöin Auerille olisi teoriassa jäänyt aikaa surman magnetofonille äänitettyjen live-äänien lisäksi siirtää tallenne tietokoneelle ja työstää tehosteäänillä varustettu versio, jolla lavastettaisiin paikalle ulkopuolinen tekijä.

Poika kuitenkin kertoo 2011, kuinka äiti ja tytär nauhoittivat magnetofonilla live-murhan, mikä soitettiin välittömästi teon jälkeen tehdyn hätäpuhelun aikana. Tietokonetyöstämiseen ei jäänyt aikaa, ja monet tallenteella kuultavat äänet – esim. Niemen litteroimat ”Aja” ja ”Se jäi” sekä ”Nui vaa” – jäävät selityksettä.

Tallenteen työstämisestä siis pojalla ei ole sen paremmin sanottavaa vuonna 2009 kuin 2011.

Mutta jos syyttäjä pyrkii todistamaan a`la Tuija Niemi, että ”murha on tehty ennen hätäpuhelua” ja taustalla pyörii tehosteäänillä varustettu versio surman hetkistä,
tämä osoittaisi pojan 2011 kertomuksen mielikuvituksen tuotteeksi. Kävisi ilmi, että pojalla on kyky sepittää kertomuksia.

Sen sijaan jos poika olisi kertonut myös 2011, että hän oli valvonut lasiäänien kuulumiseen asti ja nukahtanut sen jälkeen, pojan todistus äitiään vastaan olisi vahva näiltä osin.

Sisotalon tärkeä yhteenveto pojan tarinoista:
https://www.dropbox.com/sh/99u7ao01iovh ... fXuuLTuada

Tytön kertomuksesta ja ulkopuolisen näkemisestä on puolestaan jälleen käyty polemiikkia,
tällä kertaa osapuolina ainakin Sisotalo ja Harpo. Molemmat unohtavat yhden keskeisen seikan tytön kertomuksessa, mikä häviää kuin ”Gorilla-efektin” vaikutuksesta sen taakse, näkikö tyttö huppumiehen ja milloin:

Tässä ovat Mannerin heikkoudet. Hän kutsuu oikeuteen akateemisia luentoja pitämään henkilöitä, joilla ei ole riittävää tietoa murhayön tapahtumista. Gorilla-ilmiöllä ei ole mitään sijaa tässä. Sitten Manner tulee siihen tilanteeseen, josta hänen virheensä alkavat, että Amanda muistaisi käyntinsä takkahuoneessa väärin. Niitä oli kaikkiaan kolme, kaksi ennen Hätäpuhelua ja isän näkeminen sen aikana. Murhaajan hän näki kun seisoi keittiön ovella, ei käydessään takkahuoneen ovella.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 50#p628790

Tytön kertomuksessa hän näki isänsä kunnossa mahdollisesti kaksikin kertaa takkahuoneessa ennen hätäpuhelua. Sen jälkeen hän näki äitinsä rientävän hätäpuheluun, ja pian tämän jälkeen isänsä ”lattialla”.

Käräjäoikeuden tuomiossa 2013 tytön kertomus todetaan luotettavaksi muilta osin kuin ulkopuolisen havaitsemisen osalta. Tuomio jää tältä osin ”toispuoleiseksi” ja epäjohdonmukaiseksi: tyttö ei kerro nähneensä äitiään surmatyössä tai lavastamassa – tällöin on johdonmukaista, että hän on

a) intuitiivisesti olettanut tekijän olevan ulkopuolinen:

Koskinen: Millon sä havaittit, et semmonen mies o siellä?
Tyttö: No, toisel kerral, ko iskä oli lattialla (itkee)
Koskinen: Ja sä näit semmosen miehen siellä?
Tyttö: Ei ko mää vaan ajattelin, mut vast sil vimpal kerral mää havaitsin sen.
(Kuuleminen 1.12.2006, alleviiv. Zem.)

b) hän on todennäköisesti myös havainnut ulkopuolisen – missä vaiheessa ei ole tärkeää.
Olisi epätodennäköistä, että hän ei olisi lainkaan nähnyt ulkopuolista.

Tärkeää on, että tytön kertomus sisältää siis myös epäsuoran todistuksen ulkopuolisesta – tytön havaintojen mukaan äiti ei ole voinut surmaa tehdä eikä lavastaa, joten paikalla on täytynyt olla ulkopuolinen tekijä. Tämä on "johdatellut" tytön ensin päättelemään, että paikalla on ulkopuolinen, minkä jälkeen hän on myös tämän näyhnyt.

Mikäli esitetään vahva syytös, että tyttö oli koko teon ajan ”äidin pikku apuri”, tälle täytyy löytää vahvat perusteet todistusaineistosta. Tytön vaatteita, jotka ovat Isän veren peitossa? Pieniä sormenjälkiä surmatilassa? Pieniä verisiä jalanjälkiä takkahuoneen sekä olohuoneen lattialla?

Mitään tällaista ei ole – yllätys yllätys – koskaan löydetty.

zem kirjoitti:Pojan – toisin kuin vanhimman tyttären – kertomukset surmayöstä ovat ristiriidassa paitsi keskenään myös todistusaineiston kanssa. Tytön kertomus sen sijaan on pysynyt olennaisesti samana ja yhtäpitävänä todistusaineiston kanssa.

Vuonna 2009 poika kertoi, että hän kuuli ”lasiäänen” ennenkuin oli ehtinyt nukahtaa.
Vuonna 2011 poika kertoo heränneensä ”supatukseen”, ilmeisesti n. klo 2:30.

Jos poika olisi valvonut lasiäänen alkamiseen asti, tämä sijoittaisi teon varhaisempaan vaiheeseen yötä. Tällöin Auerille olisi teoriassa jäänyt aikaa surman magnetofonille äänitettyjen live-äänien lisäksi siirtää tallenne tietokoneelle ja työstää tehosteäänillä varustettu versio, jolla lavastettaisiin paikalle ulkopuolinen tekijä.

--

Sen sijaan jos poika olisi kertonut myös 2011, että hän oli valvonut lasiäänien kuulumiseen asti ja nukahtanut sen jälkeen, pojan todistus äitiään vastaan olisi vahva näiltä osin.

Minun lapseni ovat tällä hetkellä 7 ja 9 -vuotiaita. Joskus sattuu niin, että jompi kumpi ei saa yöllä kunnolla nukuttua. Varsinkin, jos ollaan vaikkapa mökillä, jossa vanhempien ja telkkarin äänet kuuluvat hyvin lastenhuoneeseen. Tällöin aika usein kuulen aamulla mitä absurdeimpia kommentteja siitä, miten lapsi on kuulemma valvonut ihan koko yön tai ainakin siihen asti, kunnes vanhemmat menivät nukkumaan. Tämä siitäkin huolimatta, että lapsia on käyty katsomassa moneen otteeseen ja heidän on havaittu olevan umpiunessa kesken illan.

Tuon ikäiset lapset eivät hahmota aikaa samalla tavalla kuin me aikuiset. 5 minuutin hereillä olo saattaa tuntua tunnilta ja tunnin nukkuminen välissä ennen seuraavaa 5 minuutin hereillä oloa saattaa tuntua siltä, ettei olisi nukkunutkaan. En siis pidä todennäköisenä sitä, että poika on kertonut valvoneensa ensimmäisiin lasiääniin asti, ellei nämä ensimmäiset äänet ole tapahtuneet jo alkuyöstä. Mutta toisaalta taas tuo sekoileminen asiassa voisi kertoa siitä, että äänet ovat olleet pitkäkestoisia ja moniosaisia. Lapsi on kuullut jotain ääniä jossain vaiheessa yötä, nukahtanut ja herännyt uudelleen kuullen edelleen lasiääniä. Eikä siinä välissä ole edes tajunnut nukkuneensa.

Kahden vanhimmankaan lapsen todistusta illan/yön kulusta ei voi ottaa sanatarkasti tosissaan - nuoremmista nyt puhumattakaan. Jopa vanhimman tyttären ensimmäisestä kuulustelusta voi päätellä, että hänellä ei ole pätkääkään ajantajua sen suhteen, kauanko on kulunut käyntien välissä ja mitä muuta siinä välissä on tapahtunut.

Epäloogisuuksista ei silti mielestäni voi päätellä sitä, että lapsi valehtelisi tietoisesti. Se kertoo vain siitä, että lapsi on tavallinen lapsi, joka ei aina ymmärrä näkemäänsä, kuulemaansa tai kokonaisuutta. Ja varsinkin, kun lapsi on väsynyt ja peloissaan.

Saag@ kirjoitti: - -
En siis pidä todennäköisenä sitä, että poika on kertonut valvoneensa ensimmäisiin lasiääniin asti, ellei nämä ensimmäiset äänet ole tapahtuneet jo alkuyöstä. Mutta toisaalta taas tuo sekoileminen asiassa voisi kertoa siitä, että äänet ovat olleet pitkäkestoisia ja moniosaisia. Lapsi on kuullut jotain ääniä jossain vaiheessa yötä, nukahtanut ja herännyt uudelleen kuullen edelleen lasiääniä. Eikä siinä välissä ole edes tajunnut nukkuneensa.

Kahden vanhimmankaan lapsen todistusta illan/yön kulusta ei voi ottaa sanatarkasti tosissaan - nuoremmista nyt puhumattakaan. Jopa vanhimman tyttären ensimmäisestä kuulustelusta voi päätellä, että hänellä ei ole pätkääkään ajantajua sen suhteen, kauanko on kulunut käyntien välissä ja mitä muuta siinä välissä on tapahtunut.

Epäloogisuuksista ei silti mielestäni voi päätellä sitä, että lapsi valehtelisi tietoisesti. Se kertoo vain siitä, että lapsi on tavallinen lapsi, joka ei aina ymmärrä näkemäänsä, kuulemaansa tai kokonaisuutta. Ja varsinkin, kun lapsi on väsynyt ja peloissaan. (Vahvennukset Zem.)

Siis lapsi on nukkunut, herännyt voimakkaisiin "lasiääniin" ja isän karmaiseviin valituksiin jatkanut saman tien uniaan? No, toisen kertomuksensa mukaan hän on mennyt ovelle tyyny mukanaan, painanut korvansa oveen: äänien voimakkuuden ja kauhistuttuttavuuden vuoksi hän on sitten painanut tyynyn korvilleen - "ihan paniikissa"? Eikä siis uinahdellut siihen...

Tuskin lapsikaan sivuuttaa keskellä yötä kuulemiaan parkaisuja kyljen kääntämisellä,
tosin äärimmäinen pelko voi johtaa turtuneisuuteen ja jähmettymiseen sekä - äänien
loppumisen jälkeen - haluun torjua kuultu ja vetäytyä "horrokseen".

Mutta siis vasta pelottavien äänien loppumisen jälkeen, ei niiden aikana.

Tyttö taas kertoo useammassa kuulustelussa tulleensa "heti" tai "pian" ensimmäisen käynnin
jälkeen uudelleen huoneestaan, jolloin hän on nähnyt äitinsä menossa puhelimeen.
Miksi tyttökään olisi - äänien käynnin jälkeen jatkuessa - "rauhoittunut" pitemmäksi aikaa huoneeseensa? Kyllä tytöllä on tässä hyvä ajantaju - tosin kun kuulustelijat toistavat
ja "lypsävät" asiaa, hän joskus sanoo odottaneensa "pari minuuttia viis, seittemän".

Mutta sikäli ajantaju sekä Auerin että tytön osalta heittää, että molemmat arvioivat
ajat pidemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat olleet - muistaakseni Auer ilmoitti
hätäpuhelun kestoksi oliko se yli "kymmenen minuuttia"?

Ja tuskin Auer on ehtinyt hoitaa edes "parissa, viidessä, seitsemässä, minuutissa" koko lavastusta siihen liittyvien pukeutumisten ja peseytymisten kanssa. Eli mikäli Auer olisi teon tehnyt, tyttö olisi sen kyllä varmasti pannut merkille. Ja myös kertonut siitä.

Mutta joka tapauksessakiitos Saag@lle asiallisesta pohdinnasta.

Tuomion mukaan Auerin lapsia pahoinpideltiin pitkäkestoisesti ja äärimmäisen julmasti, sekä seksuaalisesti että muuten. Tämän ajan he olivat normaalisti koulussa, kavereiden kanssa ja sukulaisten kanssa. Kukaan ei havainnut mitään poikkeavaa.

Verrataan 8v Eerikaan, joka tukehtui kuoliaaksi, ja jota oli pahoinpidelty säännöllisesti vajaan vuoden. Häntä ei pahoinpidelty ihan niin kovaa kuin Auerin lapsia, eikä käytetty seksuaalisesti hyväksi, mutta ulkopuoliset tekivät hänestä silti 12 lastensuojeluilmoitusta, vaikka mustelmia oli koitettu peitellä, tyttö kielsi kaiken, ja vanhemmilla oli "hyvät syyt" esim. hiusten lähtöön.

Lapsen ruumiissa oli 89 pahoinpitelyn merkkiä. Niitä ei kuitenkaan ollut kaulasta ylöspäin tai ranteista alaspäin. Merkit pystyttiin peittämään vaatetuksella.
Tytön piinaamiseen ei puututtu, vaikka eri tahot olivat tehneet hänestä kaksitoista lastensuojeluilmoitusta muun muassa pahoinpitelyepäilyjen takia.
Opettaja kertoo havainneensa tytössä pahoinpitelyn merkkejä heti koulun alettua. Opettaja ilmoitti havainnoista ensin tytön isälle ja kouluterveydenhoitajalle. Sittemmin hän kertoi havainnoistaan myös koulun oppilashuoltoryhmässä.
Tyttö alkoi myöhästellä koulusta. Opettaja sai tietää tytöltä, että tämä joutui rangaistuksena kävelemään kolmen kilometrin koulumatkansa.
Myöhemmin syksyllä tytöllä oli myös naarmuja kasvoissaan. Opettaja huomasi, että tytön hiukset olivat erikoisen ohuet. Isä selitti opettajalle, että hiustenlähdön syytä selvitetään.
Loppukeväästä 2012 opettaja huomasi, että tytön kirjoja, vaatteita ja kenkiä oli leikelty. Sittemmin kirjat hävisivät. Kotoa opettajalle vastattiin, että Vilja itse leikkelee tavaroitaan.
Opettaja keskusteli tytön mustelmista myös koulun rehtorin kanssa. He päättivät tehdä lastensuojeluilmoituksen.

Auerin lapsista ei kukaan huomannut mitään, eikä vammoja näy edes 2009 otetuissa kuvissa. Peiteseppo kehui Aueria hyväksi äidiksi ja kuvasi äidin ja lasten välejä hyviksi.


Sitten voidaan verrata Auerin mielentilatutkimuksen tulosta pariin vastaavaan rikolliseen.

"Puolustus vetoaa mielentilatutkimukseen, jonka perusteella Auerilla ei ole persoonallisuushäiriöitä, psykiatrisia sairauksia tai häiriöitä, ei päihdeongelmia ja hän pysyy kontrolloimaan impulssejaan."

Sirpa Laamanen: Mielentilatutkimuksessa Sirpa Laamanen on todettu luonteenkehitykseltään poikkeavaksi. Hänellä todettiin epäsosiaalinen persoonallisuus, jossa on piirteitä psykopatiasta. Hänellä on taipumusta vilpillisyyteen ja piittaamattomuuteen sosiaalisista normeista sekä vaikeuksia huomioida toisten tunteita. Oikeuspsykiatrien mukaan hän on vastuuntunnoton, itsekeskeinen ja empatiakyvyltään puutteellinen, eikä hän tunnu katuvan tekojaan.

Touko Tarkki: Touko Tarkki todettiin mielentilatutkimuksessa luonteenkehitykseltään poikkeavaksi. Hänen todettiin olevan riippuvainen persoonallisuus, jolla on epäkypsiä ja estyneitä piirteitä. Hän on varhaisaikuisuudesta lähtien tukeutunut läheisiin päätöksenteossaan. Hän on ihmissuhteissa alistuva, mukautuvainen ja sosiaalisissa tilanteissa estynyt.

Aino Nykopp: Hoitajalle tehty mielentilatutkimus on valmistunut. Sen mukaan myrkkyhoitajan tekojen taustalla on ainakin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Syyttäjän mukaan hoitajalla katsottiin olevan useita psykopatiaan viittaavia piirteitä. Häntä luonnehdittiin taitavaksi manipuloijaksi ja katumattomaksi. Syyttäjän mukaan hän toimi myös ilman omatuntoa.

Ainutlaatuista kerrassaan.

Psykopaatti kykenee huijaamaan ympäristöään, mutta ei ammattilaisia. Sosiopaatti kykenee huijaamaan jopa ammattilaiset. Anneli Auer on syyllistynyt lasten raiskauksiin ja muihin törkeisiin rikoksiin lapsia kohtaan. Tässä asiassa on lainvoimainen tuomioistuimen ratkaisu. Ja vieläpä yksimielinen. Turha tästä on louskuttaa. Tietenkään päästään terve ihminen ei tuollaisia tekoja tee. Annelin mielentilatutkimus on häpeäksi lääkärikunnalle.

Eerika pahoinpideltiin kuoliaaksi ja Auerin uhrit raiskattiin. Vähän eri asia. Muutoinkin todistusvoiman hakeminen vertaamalla kahta täysin erilaista yksittäistä rikosta ei kyllä vakuuta yhtään mitenkään.

Annelin ympäristö ei muuten ollut niin vailla huolta kuin annat ymmärtää. Esim. lapsensa ristiäisiin hän ei ollut pukeutunut mitenkään asiaankuuluvasti, vaan shortseihin. Niin pukeutui tilanteeseen sopimattomasti shortseihin myös Tampereen myrkkyhoitaja, jos näitä vertailukohtia haluat näin hakea. Samoin naapurit raportoivat, että lapset olivat silmiinpistävän usein yksin ulkona. Anneli laittoi lapsille kyllä ruokaa tosin yksipuolista, helppoa ja halpaa, usein kalapuikkoja, mutta juotavaa hän ei antanut. jne, joten ihan niin pullantuoksuinen mamma ei ollut kuin annat ymmärtää. Samoin kodin siisteys. Mielestäni tuo epäjärjestys yksinään pitäisi olla huostaanottoperuste. Jos koti on kuin kaatopaikka, niin aika mahdotonta on, että muutkaan asat niin kovin mallillaan olisivat. Tuossa perheessä ei ollut äitiä, vaan netin fantasiamaailmoihin hävinnyt olento, jonka sisällä asuu huppumies. Tuolla olennoilla on näyttävät ja vakuuttavat äidin kuoret.

Erittäin vaingollista oli myös psyykkisen avun evääminen lapsilta ja Jukan muiston halventaminen unohtamalla ja häpäisemällä Jukan maallisia jäännöksiä viskaamalla uurna mereen ja säilyttämällä vaatekaapissa puoli vuotta. Tutkimusten mukaan lapsi selviää aika hyvin vanhemman kuolemasta, jos toinen vanhempi kuljettaa edesmenneen muistoa arjessa mukana positiivisesti. Anneli totesi, että heidän perheessään ei Jukasta puhuta. No kaiken yllä olevan voi selitellä positiiviseksi Annelin kannalta, jos tahtoa riittää. Miten tuo tahto syntyy ja mistä motiiveista?

jmit kirjoitti: ...lapsensa ristiäisiin hän ei ollut pukeutunut mitenkään asiaankuuluvasti, vaan shortseihin... ...naapurit raportoivat, että lapset olivat silmiinpistävän usein yksin ulkona. Anneli laittoi lapsille kyllä ruokaa tosin yksipuolista, helppoa ja halpaa, usein kalapuikkoja, mutta juotavaa hän ei antanut. jne... ...epäjärjestys yksinään pitäisi olla huostaanottoperuste. Jos koti on kuin kaatopaikka, niin aika mahdotonta on, että muutkaan asat niin kovin mallillaan olisivat. Tuossa perheessä ei ollut äitiä... Erittäin vaingollista oli myös psyykkisen avun evääminen lapsilta ja Jukan muiston halventaminen unohtamalla ja häpäisemällä Jukan maallisia jäännöksiä viskaamalla uurna mereen ja säilyttämällä vaatekaapissa puoli vuotta... ...Anneli totesi, että heidän perheessään ei Jukasta puhuta...

Hohhoijaa. Ihan niinkuin nämä samat jankutukset olisi kuultu jo. Hirveä tuntuu olevan tarve tähän.

Onko tullut mieleen, että Auer olisi saattanut olla vaan ihan tavallinen väsähtänyt kotiäiti? Itse kahden äitinä tiedän, että aina ei motivoi huushollia nuohota edustuskuntoon, kun perässä kulkee kakaratornado sotkemassa. Minä tiedän, mihin kaksi muksua pystyy, saati sitten jos niitä sotkijoita on neljä. Varmasti kotiin hautautunut ura-äiti on saattanut olla turhautunut ja huonosti motivoitunut siivoaja, mutta ei se kenestäkään tee yhtään sen huonompaa äitiä saati sitten murhaajaa.

Faktaa lienee, että lapset olivat ihan tavallisia, iloisia ja hyvinhoidettuja lapsia ennen tätä surmaa. Kukaan ulkopuolinen ei heissä nähnyt mitään erityistä, ei koulussa, ei päiväkodissa, ei naapurustossa tai muuallakaan. Surman jälkeen tietyillä asianosaisilla on ollut tietyntyyppiset intressit leipoa Auerista lasten hyväksikäyttäjä, kylärakkien motiiveja ei voi kuin arvailla.