MURHA.INFO

Sisäisissä raporteissa kritisoidaan kehitysyhteistyö­hankkeiden riskienhallintaa.

SUOMEN kehitysyhteistyöhankkeet saavat kritiikkiä puutteellisesta valvonnasta ja vähäisistä tuloksista, käy ilmi ulkoministeriön sisäisistä tarkastusraporteista.

Sisäiset tarkastusraportit on luokiteltu salassa pidettäviksi. IS sai raportit ulkoministeriöstä tietopyynnöllä.

Sisäisen tarkastuksen yksikkö suoritti tarkastuksen Mosambikin ja Kenian maaohjelmiin vuonna 2018 ja Etiopian maaohjelmaan vuonna 2017. Tämän jälkeen yksikkö ei ole tehnyt maaohjelmiin tarkastuksia.

Sisäinen tarkastus antaa raporteissaan kritiikkiä siitä, ettei seuranta- ja valvontamatkoja Suomen tukemiin kohteisiin tehdä riittävästi.

– Hankkeiden seurannan ja valvonnan kannalta kenttäkäynnit ovat ensiarvoisen tärkeitä, sisäinen tarkastus painottaa.

Johdon vastineen mukaan kenttämatkoja pyritään lisäämään. Sisäistä tarkastusta kehotettiin ottamaan huomioon vähentyneet resurssit.

Etiopia-tarkastuksen yhteydessä johto mainitsi, että vuoden 2018 alussa Afrikan sarven ja itäisen Afrikan yksikössä työskenteli enää 12 henkilöä, kun vielä syksyllä 2014 henkilömäärä oli 18.

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osaston apulaisosastopäällikkö Kristiina Kuvaja viestittää IS:lle, että ensi vuonna alkavalla maaohjelmakaudella kohteiden seurantaan on erityisesti panostettu.

YLIVOIMAISESTI suurin osa Suomen avusta Mosambikille on kanavoitu opetussektorille.

Mosambikin maaohjelma saa kritiikkiä siitä, että opetussektorin tavoitteiden saavuttaminen on vain yhden hankkeen varassa.

– Outcome-tason tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi, raportissa arvioidaan.

Kuvajan mukaan tavoitteet, joita ”ei ole vielä ylemmällä tulostasolla kaikin osin saavutettu, liittyvät sektoriohjelman kriittisiin ja haastavimpiin osa-alueisiin, kuten oppimistuloksiin sekä sukupuolten tasa-arvoon ja alueelliseen tasa-arvoon”.

– Näissä kysymyksissä edistys on koko maan tasolla parhaimmillaankin hidasta, ja on hyväksyttävää, että edistys havaitaan selvemmin ja aikaisemmin alemmalla tulostasolla, jolla edistys onkin ollut kaikkiaan hyvää. Täydentävää opetushanketta on suunniteltu yhteistyössä Maailmanpankin kanssa. Siinä ollaan jo sopimusvaiheessa.

SISÄISEN tarkastus kritisoi myös Suomen hankkeiden riskienhallintaa. Kokonaisnäkemys kaikista Afrikan ja Lähi-idän osaston toimialueeseen liittyvistä riskeistä jää sisäisen tarkastuksen mukaan epäselväksi ja sekavaksi.

– Ulkoasiainhallinnossa ei ole laadittu riskienhallintapolitiikkaa tai riskien hallinnan periaatteita. Ministeriö ei tue kehitysyhteistyön riskienhallintaa, sisäinen tarkastus katsoi.

Etiopian osalta sisäinen tarkastus otti esiin, ettei maaohjelmien tulosalueille oltu määritelty tavoitteita käytännössä ollenkaan.

Yhden tulosalueen mukaan vuoteen 2025 mennessä Etiopiassa maaseudulla asuvien ihmisten tulisi olla voimaantuneita nauttiakseen kestävästä kehityksestä ja kunnollisista elinolosuhteista.

– Kaikki indikaattorit eivät ole sellaisia, että niille voisi asentaa vuosittaiset tavoitteet. Joissakin indikaattoreissa seurataan trendiä, jonka tulisi olla positiivinen, mutta yksittäistä vuositavoitetta on mahdotonta asettaa tai sillä ei ole merkitystä. Tärkeämpää on positiivisen trendin jatkuminen, johdon vastineessa kommentoitiin kritiikkiä.

Kuvajan mukaan riskienhallintapolitiikka on viimeistelyssä.

– Se valmistuu lähiaikoina. Kehitysyhteistyötä toteutetaan erittäin riskialttiissa maakontekstissa, joten riskeiltä ei täydellisesti voida välttyä, mutta toimintatapoja, riskienhallintaa ja järjestelmiä on jatkuvasti kehitetty.

MOSAMBIKISSA toimii joukko suomalaisia kansalaisjärjestöjä, maastrategiassa mainitaan mm. Kepa (nyk. Fingo), Kirkon Ulkomaanapu, Plan, Taksvärkki ja Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus.

Sisäinen tarkastus kiinnitti Mosambik-raportissa huomiota siihen, ettei kansalaisjärjestöjen toiminnasta, rahoituksesta ja linkittymisestä maaohjelmaan ole raportoitu vuosiraportissa mitään.

Etiopia-raportin kansalaisjärjestötukea koskevassa kappaleessa kritisoidaan tulosten raportointia ja seurantaa ”heikoksi”.

Johdon vastineen mukaan suositus kansalaisjärjestöjen rahoituksen kytkemisestä maaohjelmaan ei ole linjassa ministeriön vuoden 2017 kansalaisyhteiskuntalinjauksen kanssa, jonka mukaan kansalaisjärjestöt ovat lähtökohtaisesti autonomisia toimijoita, jotka määrittelevät itse toimintansa tavoitteet.

MAALISKUUN 2019 ja helmikuun 2020 välisenä aikana toteutettiin ulkoministeriön kehitysevaluoinnin yksikön tilaama riippumaton arviointi Afganistanin, Myanmarin, Somalian, Syyrian, Irakin ja Palestiinalaisalueiden maaohjelmista.

Raportin mukaan ”hankkeet tuottivat yksittäisiä tulosryppäitä, jotka vaikuttivat vain rajallisesti haurauden vähentämiseen ja joiden linkit maaohjelmiin olivat vähäisiä”.

Afganistanin maaohjelmaa lukuun ottamatta kehitysyhteistyön siiloutuneet, eri osastojen rooleihin perustuvat toimintamallit näkyivät ”puutteellisena sisäisenä johdonmukaisuutena”.

– Vaikka maaohjelmissa kiinnitettiin huomiota valtiorakenteiden vahvistamiseen ja rauhanrakentamiseen, niistä puuttui selkeä lähestymistapa aiheeseen. Rahoitetut ohjelmat eivät myöskään sisältäneet järjestelmällistä keskipitkän tai pitkän aikavälin suunnitelmaa, raportissa arvioitiin.

SUOMI tunnetaan raportin mukaan haurailla alueilla periaatteellisena ja puolueettomana toimijana, joka edistää aktiivisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia, mutta ohjelmatasolla ihmisoikeuskysymyksien huomioon ottaminen ei ole ollut järjestelmällistä.

Vähäinen huomio joihinkin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin asettaa raportin mukaan kyseenalaiseksi Suomen ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toteutumisen.

Raportin käsittely ulkoministeriössä on kesken. Afganistanissa tuloksia heikentää ministeriön mukaan heikko turvallisuustilanne ja jatkuva epävakauden tila.

Myanmarin osalta vanhana esimerkkinä mainitaan, että Suomen tuella on autettu viljelijöitä siirtymään oopiumunikon viljelystä kahvin viljelyyn ja yhteensä 25 000 lasta on päässyt osallistumaan Suomen tuella esiopetukseen.

VIITISEN vuotta sitten kirjallaan Kehitysavun kirous kohahduttanut Suomen entinen Mosambikin-suurlähettiläs, ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen katsoo, että sisäisen tarkastuksen havainnot kuulostavat tutuilta.

–Kaikki tiedostavat ongelmat, mutta kukaan ei oikein tiedä, mitä niille voisi lopulta tehdä. Oma suositukseni oli, että lopetettaisiin koko toiminta Mosambikissa, en nähnyt mitään mahdollisuuksia tulokselliseen toimintaan siinä ympäristössä. Mosambikin suurin haaste on, syntyykö Pohjois-Mosambikissa ääri-islamistien ajama sisällissota luonnonresurssien hallintaan liittyen. Se, mitä tapahtuu kehitysyhteistyölle tai jollekin hankkeelle, on siinä hulabaloossa pikkuasia.


Kääriäinen väittää, että äärimmäinen köyhyys on lisääntynyt eniten maissa, joihin on annettu eniten kehitysapua, ja viittaa tehtävänsä YK:n äärimmäisen köyhyyden erityisraportoijana jättäneen Philip Ahlstonin arvioon siitä, että köyhyys ei ole juurikaan laskenut sitten 1990-luvun.

Kristiina Kuvaja pitää Kääriäisen näkemystä rajuna yleistyksenä, mutta myöntää, ettei tavoitteita saavuteta välttämättä yhden hankkeen elinkaaren aikana, koska köyhyys kohdemaissa on ”erittäin syvää”.

–Jos katsomme köyhyydessä elävien ihmisten määrää, on varmasti maita, joissa puhtaasti väestönkasvu on ollut niin suurta, että talouskasvu ei ole ehtinyt siihen perään. Jos katsotaan Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikaisia kumppanimaita Afrikassa, niin suhteellinen köyhyys on jokaisessa laskenut, Kuvaja sanoo viitaten määreeseen, jolla tarkoitetaan huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon.

Kääriäinen ei peruuta väitteestään. Kääriäisen mielestä sitä perusasiaa, miksi pitkään tukea saaneet maat eivät ole nousseet jaloilleen, ”ei ole haluttu kauheasti käsitellä”.

–Ulkoministeriö käyttää vanhaa liturgiaa. Ajattelin, että Ahlstonin puheenvuoron jälkeen virallisillakin tahoilla alettaisiin muokata propagandapuheenvuoroja uudestaan.

KEHITYSYHTEISTYÖMÄÄRÄRAHAT ovat nousemassa valtiovarainministeriön budjettiehdotuksen mukaan ensi vuonna lähes 1,2 miljardiin euroon.

Kehitysyhteistyön kokonaismääräraha on nousemassa 165 miljoonaa euroa, ulkoministeriön hallinnonalalla nousua on 25 miljoonaa euroa.

Ulkoministeriö tavoitteli vielä huomattavasti suurempaa korotusta: kehitysyhteis­työn momentille esitettyjä valtuuksia on vähennetty valtiovarainministeriön ehdotuksessa 106 miljoonalla eurolla.

Hallitusohjelman tulevaisuusinvestointiosiossa lupaillaan kehitysyhteistyöhön 208 miljoonan lisäpanostuksia. Lisäksi lähetystöverkoston vahvistamiseen on tarkoitus satsata 18 miljoonaa.

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd) pitää selvänä, että tulevaisuusinvestointeihin liittyvää ”kokonaisuutta joudutaan pohtimaan koronakriisin johdosta uudessa valossa”.

– Tämä pätee myös edustustoverkon kehittämiseen. Lähtökohtana on ollut lisätä kehitysyhteistyömäärärahoja, mutta on muistettava, että ne ovat osa valtiontalouden kokonaisuutta, josta päätetään budjettiriihessä.

Skinnari kutsuu kehitysyhteistyötä maratonlajiksi, jolla saadaan aikaan vaikutuksia miljoonien ihmisten elämässä.

–Ilman muuta toisinaan tulee epäonnistumisia, kun tehdään työtä korkean riskin olosuhteissa. Kumppanit valitaan sen perusteella, kuinka asianmukaiset riskienhallinta-, seuranta- ja tilintarkastusjärjestelmät ovat. Varojen käyttöä seurataan ja tuloksista raportoidaan. Sisäinen tarkastus arvioi valvontatoimenpiteiden kontrollien ja riskienhallinnan riittävyyttä, samalla annetaan suosituksia, miten korjataan ja kehitetään.

ULKOMINISTERIÖN vuoden 2019 tilinpäätöksen mukaan kehitysyhteistyö­varoihin kohdistuneiden väärinkäytösten seurauksena takaisinperinnässä oli 70 688 euroa.

Ulkoministeriön ja SPR:n varoja väärinkäytettiin Liberiassa, Guineassa ja Sierra Leonessa osana SPR:n ja Punaisen Puolikuun yhdistysten Ebola-operaatiota. Väärinkäytökset havaittiin Punaisen Puolikuun tarkastuksissa. Takaisinperinnässä olevat rahat on maksettu ulkoministeriön mukaan takaisin.

Viime vuonna tuli ilmi 17 ulkoasiainhallintoon kohdistunutta väärinkäytöstä tai väärinkäytösepäilyä; seitsemän tapausta liittyy kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön, seitsemän kansalaisjärjestöyhteistyöhön, yksi kohdentamattomaan kehitysyhteistyöhön ja kaksi humanitaariseen apuun.

Ulkoministeriö ei anna tapauksista tarkempaa tietoa. Väärinkäytöstapaus tulee julkiseksi, kun asiassa tehdään takaisinperintäpäätös.

Jutun otsikkoa täsmennetty 28.8. kello 11.22: Vaihdettu salassa pidettävä muotoon salaiseksi luokiteltu. Juttuun lisätty myös kuvatekstejä.

Tutkimuspäällikkö Tuoma Turja Taloustutkimuksesta sanoo, että Sdp:n suosio kääntyi laskuun elokuun kahtena viimeisenä viikkona. Kannatus on laskenut eläkeläisten ja yli 65-vuotiaiden keskuudessa, Turja sanoo Ylelle.

"heidän sanotaan olevan uhaksi lasten turvallisuudelle kollettiivisesti, täysin vailla perusteita".

Doctor Lecter kirjoitti: Pe Syys 04, 2020 10:24 am Keskusta etsii kadonnutta kannatustaan Oulussa, tuossa Suomen "raiskausrinkipääkaupungissa". Ilman Keskustan suosiollista suhtautumista ns. siirtolaisiin ei raiskauksia olisi päässyt siinä mitassa tapahtumaan, joten toivottavasti oululaiset kepulaiset kertovat tämän puolueen johdolle. Onkohan kokouksessa mukana Keskustan jäsen, poliisiksi itseään kutsuva Lauri Nikula, joka kertoi koko Suomen kansalle, että siirtolaismiehistä ei ole mitään vaaraa;

"heidän sanotaan olevan uhaksi lasten turvallisuudelle kollettiivisesti, täysin vailla perusteita".

- Vaan kuinkas sitten kävikään?

Jos Nikula on paikalla, niin voisiko hän toistaa sanomisensa suuren yleisön edessä? Ai ei vai. Miksi ei?

Annika Saarikko otti riskin, joka voi tuhota hänen poliittisen uransa – mutta hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa

Jos Saarikko olisi jälleen jäänyt odottamaan puoluejohtajaksi nousemista, hänellä ei välttämättä kohta olisi enää puoluetta jota johtaa, kirjoittaa kommentissaan HS:n Marko Junkkari.

ANNIKA SAARIKKO valittiin lauantaina keskustan puheenjohtajaksi. Se saattaa olla hänen nousujohteisen poliittisen uransa loppu.

Keskusta kyntää niin syvässä kriisissä, että uuden puheenjohtajan on hyvin vaikea onnistua tehtävässään. Ei se mahdotonta ole, mutta äärimmäisen vaikeaa. Ja tämän Annika Saarikko hyvin tietää. Ja myös sen, että hän saattoi lauantai-illan voiton myötä tärvätä poliittisen tulevaisuutensa.

Ihmiset lähtevät mukaan poliittiseen toimintaan, jotta voisivat rakentaa parempaa yhteiskuntaa ja maailmaa.

Politiikassa on kyse aatteista. Mutta on siinä kyse myös vallasta. Tässä jutussa puhutaan jälkimmäisestä. Tarvitseehan poliitikko valtaa, jotta voi toteuttaa niitä aatteitaan.

”Näistä asetelmista puolueen kannatuksen kääntäminen nousuun on äärimmäisen vaikeaa – jopa Saarikon kaltaiselle retoriselle jonglöörille.”
Annika Saarikko on keskustan suosituin poliitikko. Keskustaväen suosikki hän on ollut jo pitkään – tarkkaan ottaen Lahden vuoden 2010 puoluekokouksesta lähtien. Siinä kokouksessa 26-vuotias Saarikko valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi.

Esittelypuheessaan Saarikko vertasi keskustaa puuhun, jonka istuttivat Santeri Alkion aikalaiset. ”Itse istun puussa tyttärien oksalla. Yritän katsoa kauas. Tukka heiluu tuulessa, mutta päätä ei huimaa”, Saarikko sanoi.

Sanat osuivat yleisöön. Moni isäntä pyyhki kyyneleitä.

Nyt lauantaina Saarikko siteerasi esittelypuheenvuorossaan tuota kymmenen vuoden takaista puuvertaustaan.

SAARIKOLLA ON puhumisen lahja. Hän osaa sanoittaa vaikeat niin, että ne ovat ymmärrettäviä. Hän osaa puhua niin, että puhe kuulostaa viisaalta ja empaattiselta – vaikka ei itse asiassa sanoisi yhtään mitään konkreettista.

Politiikassa puhe on teko, joten voi hyvin sanoa, että Saarikko on taitava poliitikko – minkä keskustalaiset hyvin tiedostavat. Viimeiset kymmenen vuotta tupailloissa on puhuttu siitä, että jossain vaiheessa Annika nousee kansanliikkeen johtoon.

Nyt hän sitten sen tekee – puolueen kannalta äärimmäisen hankalassa tilanteessa.

KESKUSTA ON historiallisen syvässä kriisissä. Se on mukana vasemmistovetoisessa hallituksessa, jossa monen keskustalaisen mielestä ei pitäisi olla. Näistä asetelmista puolueen kannatuksen kääntäminen nousuun on äärimmäisen vaikeaa – jopa Saarikon kaltaiselle retoriselle jonglöörille.

Onkin hyvin mahdollista, että Saarikko epäonnistuu puheenjohtajana.

Kun Saarikko kieltäytyi vuosi sitten keskustan puheenjohtajaehdokkuudesta, moni oletti sen tarkoittavan myös tätä puoluekokousta. Ja taktisesti ajatellen Saarikon olisi varmaankin kannattanut edelleen kieltäytyä ja odottaa keskustan seuraavaa vaalitappiota. Sen jälkeen hän olisi voinut tulla tuoreena puheenjohtajana pelastamaan puoluetta.

Näin moni oletti Saarikon laskeskelevan.

Siitä huolimatta Saarikko ilmoitti kesällä haastavansa Katri Kulmunin.

Kulmuni kommentoi puheenjohtajakampanjan aikana moneen otteeseen hyvin happamasti Saarikon päätöstä haastaa istuva puheenjohtaja.

Kulmunin happamuus on siinä mielessä hassua, että hän olisi todennäköisesti saanut joka tapauksessa haastajan. Siis siinäkin tapauksessa, että Saarikko olisi kieltäytynyt.

Jos Saarikko ei olisi lähtenyt, Kulmunin olisi voinut haastaa esimerkiksi Mika Lintilä. Todennäköisesti Oulun puoluekokouksessa olisi siis joka tapauksessa nähty kunnon puheenjohtajakisa.

POLITIIKASSA puhutaan usein momentumista. Sillä tarkoitetaan sitä, että poliitikolle tulee joskus tilanteita, joissa valtaa suorastaan tarjotaan hänelle. Jos hetkeen ei tartu, se ei välttämättä enää myöhemmin enää toistu.

Saarikon kannalta tilanne kesällä olisi siis se, että jos hän ei olisi lähtenyt, joku muu olisi haastanut Kulmunin. Saarikolle ei välttämättä olisi enää myöhemmin tullut yhtä hyvää tilaisuutta päästä puolueen johtoon.

Ja on vielä olennaisempikin syy.

JOS SAARIKKO olisi jälleen jättänyt kisan väliin ja jäänyt odottamaan puoluejohtajaksi nousemista, hänellä ei välttämättä kohta olisi enää puoluetta jota johtaa. Niin syvä keskustan kriisi on.

Kyse ei ole kannatuskyselyiden prosentin kymmenyksistä. Kyse on siitä, onko keskustaa enää kohta lainkaan olemassa.

Saarikko päätti ottaa uransa suhteen ratkaisun avaimet itselleen. Vaikka hän voi epäonnistua, silti on pieni mahdollisuus että keskustan laiva jotenkin kääntyy. Vaikka mahdollisuus on pieni, se on silti mahdollisuus.

Annika Saarikon oli taktisesti ajatellen pakko lähteä ehdolle – siitäkin huolimatta, että kyseessä on iso riski, joka mahdollisesti tuhoaa hänen poliittisen uransa.

Vielä isompi riski Saarikolle olisi ollut jäädä odottamaan.

Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) vaatii hallitukselta toimia Soldiers of Odinin lakkauttamiseksi ja kerää nimiä aloitteeseen.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on aiemmin sanonut, että hänestä olisi syytä harkita naisten sukuelinten silpomisen kieltämistä laissa erikseen. Myös pääministeripuolue Sdp:ssä on kannatusta kansalaisaloitteen tavoitteelle.

Edellinen oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) ei katsonut tyttöjen silpomisen kieltävää erillislakia tarpeelliseksi. Nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) taas on pitänyt tärkeänä, että asiaa selvitetään.
- Kansalaisaloite on parhaillaan lakivaliokunnan käsittelyssä. Asiaa koskevan mietinnön on määrä valmistua syyskuun aikana. Silloin saadaan vihiä siitä, millaisen linjan Suomi valitsee.

Aucklandin 1,6 miljoonaa asukasta palasivat tiukkaan karanteeniin neljän uuden koronavirus­tartunnan takia

Uudessa-Seelannissa havaittiin neljä paikallista tartuntaa 102:n viruksettoman päivän jälkeen. Kaikki tartunnat ovat samasta perheestä, eikä kukaan heistä ole käynyt ulkomailla.

Alma Onali HS
12.8. 14:01

UUSI-SEELANTI on asettanut suurimman kaupunkinsa Aucklandin tiukkaan karanteeniin, kun kaupungissa havaittiin tiistaina neljä uutta koronavirustartuntaa.

Uudessa-Seelannissa ei oltu ennen sitä havaittu uusia paikallisia tartuntoja 102 päivään. Ulkomailta saapuneilla on havaittu tartuntoja, mutta heidät on eristetty paranemisensa ajaksi.

Kaikki neljä tartuntaa löydettiin samasta perheestä. Kukaan heistä ei ollut käynyt ulkomailla.

Viranomaiset tutkivat, olisiko virus voinut tarttua rahtitavaran mukana, jota yksi perheenjäsenistä oli käsitellyt.

NOIN 1,6 miljoonan asukkaan Auckland asetettiin karanteeniin keskiviikkona kello 12. Kaupungissa oli jo ehditty tottua liki normaaliin elämään ravintolakäynteineen ja urheilutapahtumineen.

Nyt ihmisten tulee pysytellä kotona mahdollisuuksien mukaan ainakin kolmen päivän ajan, työskennellä kotoa mikäli mahdollista ja rajata kontaktinsa, kertoo The New Zealand Herald. Baarit ja ravintolat ovat kiinni kolme päivää, mutta ulosmyynti sallitaan.

Kotoa poistuessa on käytettävä maskia. Julkisilla paikoilla saa kokoontua enintään 10 hengen ryhmissä. Hoivakoteja pyydettiin sulkemaan ovensa ulkopuolisilta ikäihmisten suojelemiseksi.

Myös muualla maassa ihmisiä kehotetaan käyttämään maskia ja pitämään huolta turvaväleistä.

Maan pääministeri Jacinda Ardern ilmoitti, että ankaria rajoituksia tarvitaan, jotta uusi tartunta-aalto voidaan nitistää heti alkuunsa.

”Olemme varautuneet tähän. Meillä oli 102 päivää ja oli helppo tuntea, että Uusi-Seelanti on päässyt pälkähästä. Mikään maa ei ole päässyt näin pitkälle ilman uusia tapauksia. Koska olimme ainoita, meidän piti suunnitella. Ja me olemme suunnitelleet”, Ardern sanoi tiedotustilaisuudessa.

Maailman terveysjärjestö WHO on kiitellyt Uutta-Seelantia esimerkillisestä toiminnasta koronaviruspandemian aikana. Paikalliset tartuntaketjut saatiin maassa tukahdutettua paremmin kuin muualla.

Tosin muissakin hyvin pärjänneissä maissa on nähty, että virus lähtee helposti leviämään uudestaan pitkänkin tauon jälkeen.

MAAN terveysviranomaisten mukaan kolmen päivän karanteeni on tarpeellinen, jotta viranomaiset ehtivät etsiä uusien tartuntojen lähteen. Viranomaiset odottavat, että lähipäivinä paljastuu lisää tartuntoja.

Pääministeri Ardern ja Aucklandin pormestari Phil Goff rauhoittelivat ihmisiä ja pyysivät, etteivät kaikki ryntäisi samaan aikaan kauppoihin paniikkiostoksille.

Pyynnöstä huolimatta ihmiset ryntäsivät jo tiistai-iltana marketteihin.

VAALIT lähestyvät Uudessa-Seelannissa, ja Ardernin oli tarkoitus hajottaa parlamentti keskiviikkona vaalien tieltä.

Nyt hallituksen hajottamista on kuitenkin lykätty ensi maanantaille.

Uudessa-Seelannissa käydään vaalit syyskuun 19. päivä. Vielä ei ole tehty päätöstä siitä, tulisiko vaaleja siirtää.

”Tässä vaiheessa on liian varhaista tehdä päätöksiä, mutta tämä tarkoittaa että joustavuutta tarvitaan”, Ardern sanoo uutistoimisto AFP:n mukaan.

Ardern johtaa mielipidemittauksissa ja hänen odotetaan pärjäävän hyvin vaaleissa.

Oppositiojohtaja Judith Collins on vaatinut vaalien lykkäämistä myöhään marraskuuhun tai jopa ensi vuoteen asti.

”On yksinkertaisesti kestämätöntä olettaa, että vaalit olisivat reilut ja oikeudenmukaiset tällaisena aikana, kun oppositiopuolueet eivät voi vapaasti kampanjoida”, Collins sanoo.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006599530.html

Heisenberg420 kirjoitti: Ma Loka 05, 2020 5:01 pm Osuva kirjoitus!

https://sarastuslehti.com/2020/05/10/fa ... muotokuva/

Seksuaalirikoslain uudistus uhkaa heikentää nuorten uhrien asemaa, kertoo Helsingin Sanomat. Näin pelkäävät useat tahot, muun muassa Raiskauskriisikeskus Tukinainen, lain lausuntokierroksella.

Lakimuutoksen jälkeen rangaistukset erityisesti 12–15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvista vakavista seksuaalirikoksista lievenisivät.

Moni tulkitsee HS:n mukaan, että nykyinen 16 vuoden suojaikäraja laskee jatkossa 12 vuoteen.

Oikeusministeriön työryhmä ehdotti heinäkuussa, että alle 12-vuotiaaseen kohdistunut seksuaalinen teko tuomittaisiin aina lapsenraiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen. Lapsen vapaaehtoisuutta ei tällöin arvioitaisi.

Tämä aiheuttaa ongelman kuitenkin 12–15-vuotiaisiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla, sillä asiantuntijoiden mukaan käräjäsaleissa alettaisiin arvioida jo 12-vuotiaiden lasten vapaaehtoisuutta seksuaalisiin tekoihin ja huomio kohdistuisi tekijän sijasta uhriin.

– Yleisesti huolestuttaa, että uudistus heikentää huomattavasti 12–15-vuotiaiden lasten asemaa, jos lapsi on itse aktiivinen ja suostuva osallistumaan sukupuoliyhteyteen. Tämän ikäisen kyky päättää seksuaalisesta toiminnasta ei ole yhtä kehittynyt kuin aikuisella, Pohjois-Suomen syyttäjäalue toteaa lausunnossaan HS:n mukaan.

Asiantuntijat katsovat, että lakiehdotus todennäköisesti pitää sisällään ajatuksen, että seurustelevat nuoret eivät joutuisi rikostutkintaan, mutta nykylainkaan mukaan samanikäisten ja kehitystasoltaan samanlaisten nuorten seurustelusuhteista ei anneta tuomioita.