Aavistuksen verran vituttaa

[Ailar]

Kouluaikaan oli melko yleinen harrastus piirrellä kirkkoveneiden kuvia pulpetteihin, kun oikein vitutti.
Isäni kertoi, että tämä oli suosittua jo hänen kouluaikanaan ja heidän opettajansa olikin hoksannut erään pojan pulpetissa raaputettuna tällaisen taideteoksen. Suuttuneena hän hälytti paikalle pojan isän ja esitteli tälle jälkikasvun aikaansaannoksen.
Pojan isä oli tutkinut teosta eri kuvakulmista hartaana ja lausunut viimein:
-Kuulkaas nyt maisteri, tämä ei ole meidän pojan tekemä.
-Kuinka sen nyt siitä piirroksesta voi nähdä, kenen tekemä se on? Opettaja oli hiiltynyt.
-Kyllä se on niin, että kun meidän poika piirtää vitun kuvan, niin se on just eikä melkein!

[Ankkalinna]

Vittu sanaa käytetään korostamaan monesti myös positiivista ilmaisua;vittu miten hieno...
Verbinä ainoastaan päinvastaista.
Lähes synonyymi masennukselle (raskaasti -) tai harmittamiselle (aavistuksen -).
Kun joku pohtii voiko vitutukseen kuolla,vastaus on sama kuin syvää masennusta pohdittaessa;seurauksen tekona.
Monikäyttöistä sanan kantamuotoa voi käyttää myös korvaamaan pilkkua.Alkuperäinen tarkoitus lienee tarkoittanut naisten ulkoisia synnyttimiä.Taitaapi Italiassa olla myös sukunimenä.

Hieno ja tunteita herättävä sana.Erityistä huomiota kannattaa käyttää huolelliseen ja antaumukselliseen alkukirjaimen painotukseen.
Vittu että toi vittu vituttaa vittu ihan vitusti.

Siis sehän on aggressiivi:

Suomen kielen aggressiivi

Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi. Se taipuu persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa.

Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään sanaluokkaan määriteltävissä oleva VITTU. Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa.

PREESENSTAIVUTUS

1.sg vittumä jaksa mitään myydä.
2.sg vittusä rupee mulle iniseen.
3.sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.

1.pl vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
2.pl vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
3.pl vittune mistään mitään tiedä.

Persoonattomia:

Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
Vittutäällä mikään kesä ole.
Vittutäällä jaksa pitempään notkua.

Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan:

Imperfekti: Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku jouduin tiputukseen.

Vittu + pronomini -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio on sellainen, että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioltaan aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.

HUOM!

Lause "Vittuse tippu tohon avantoon" ei ole aggressiivi, koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on siis tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän verkkokalvon rappeumaa.

AGGRESSIIVI MODUKSENA

Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri modukseksi laskettavan predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä, kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista.

Aggressiivin yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona elekieltä, jonka luonne voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla suurimmassa osassa maailman viittomakieliä.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Aggr ... 5232556437

[Ailar]

Kerrankin kunnollista äidinkielen opetusta, ei mitään pilkun viilausta!

Mutta mitä nimimerkki Ankkalinna sanoo seuraavaan (kuviteltuun) sanankäyttöön, missä tapauksessa yleensä käytetään vastauksessa monikkomuotoa:
-Veisitkö roskapussin?
-Vitut!

[Ailar]

Kuuntelin radiosta Paula Heinosen ja Juha Vuorisen terveysaiheista ohjelmaa. Vuorinen kysyi Heinoselta: Voiko vitutuksesta saada astman? Jos vituttaa niin, ettei saa happea?
Heinonen vastasi jotain sen suuntaista, että kyllä astman voi laukaista stressi tai äkillinen järkytys, mutta alttius sairaudelle pitää olla ennestään.

Kotoani löytyy muuten kirja "Eniten vituttaa kaikki". Kirjassa on melko kattavasti tuotu esille muutamiakin vitutuksen aiheita.

[inka]

Suosittelen kirjaa nimeltä: Suuri suomalainen vitutuskirja.