MURHA.INFO

Olet oikeassa että USA:ssa on tuomittu satoja, ellei peräti tuhansia henkilöitä väärillä todisteilla, kiduttamalla tai muuten kepulikonstein hankituilla todisteilla.

Mutta tässä nimenomaisessa jutussa en oikein pysty kallistumaan sen puoleen.
Pitää ainakin yrittää muistaa että sen osapuolen tuoma "totuus" herättää enemmän myötätuntoa, kuin vähemmälle otsikoinnille jäävä toisen puolen "totuus", joka saa enemmän mediahuomiota.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tuotu hirveästi juttuja median kautta julkisuuteen, vaikka kiistattomat todisteet puhuvat ihan muuta.
Ymmärrän kyllä jos todisteissa on suuremilte häikkää, mut en pelkän medihuoraamisen takia.

Olen katsonut itsekkin aika monta juttua tästä nimenomaisesta jutusta, eikä alkuhuuman jälkeen monikaan ole saanut minua miettimään oikeusmurhaa tapahtuneeksi.

Väärät tunnustukset.
Keskuspuiston viisikko (Central Park Five) ja Länsi-Memphisin kolmikko (West Memphis Three), siinä muutama kansainvälisesti tunnettu tapaus vääristä tunnustuksista - löytyy leffaa ja dokkaria, podcasteista ja papereista puhumattakaan. Ilmiöstä ja psykologiasta sen taustalla löytyy paljon lisätietoa englanniksi hakemalla "false confessions". Usein taustalla on huono poliisitutkinta (ei tarkastella kriittisesti ja todisteisiin nojaten, kun sekä poliisi että suuri yleisö kuulee sen mitä haluavatkin kuulla eli "syyllinen" on löydetty ja hän on tunnustanut.

Clarence kirjoitti:Kun käsistä käsiraudoissa riiputettaan tuntikaupalla, nälissään ja ilman vettä, voisi kuka tahansa tunnustaa mitä tahansa.

Paljon vähempikin riittää ja itseasiassa ei tarvita mitään kiduttamista. Johdattelevat kysymykset ja lievä painostuskin riittää hyvin usein. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ymmärrä myös tavallisten, ei pelkästään vajaiden tai päihdeongelmaisten, voivan tunnustaa rikoksiin joita eivät ole tehneet, eivät tunne ilmiötä tai jo tapahtunutta. Ilmiöön liittyy vahvasti sisäänrakennettu halu päästä tilanteesta pois ja kuulustelijoiden, joissain tapauksissa myös muiden tahojen, syöttämä tieto ja väärät mielikuvat asiasta. Usein me kerromme painostettuna ja ohjailtuna juuri sen, mitä halutaan kuulla ja havahdutaan vasta, kun on liian myöhäistä. Tapauksia on tullut ilmi paljon, kun esimerkiksi The Innocenceproject on tutkinut tapauksia ja tiedottanut asioista.

Joku "ajatukseen sopiva tekijä" on tunnustanut raiskanneeksi tai tappaneeksi yksin uhrinsa, mutta dna on kertonut myöhemmin ihan muuta. Tämä on hyvin tyypillinen tapaus, mistä oikeat syylliset ovat huonon poliisityön takia päässeet kuin koira veräjästä.

Yhdistettiin aiheesta jo löytyneeseen vanhempaan ketjuun.
T. Mode

En tiennyt aiheesta olevan jo aloitettu ketju. Siinä puhutaan ´Huulipunamurhaajasta´ tekijänä.
Moderaattorit ovat ilmeisesti samaa mieltä syyllisyydestä, itse kallistun syyttömyyden puolelle. Olisivat antaneet aloittamani kerjun olla, koska sillä oli oma paikka puolustamassa paikkaansa.

Huulipunamurhaaja on harhaanjohtava nimi. Oli olemassa epäilys, että joku lehtimies olisi kirjoittanut huulipunalla manifestin. Käsiala tutkittiin ja se ei ollut Heirensin.

En ole nähnyt dokumenttia. Kerrottiinko ohjelmassa Heirensin vankilaa edeltäneistä ”harrastuksista”? Lukuisista fetissimurroista? Lisäksi hän toisinaan virtsasi ja ulosti rikospaikoille. Kertoiko hän saaneensa seksuaalista nautintoa murroista? Ja niin edelleen. (Journal of Criminal Law and Criminology. Psychiatric Study of William Heirens 1948)

Mikäli vaivautuu vähän tutkimaan asiaa niin huomaa, että ”Bill” Heirensilla oli hyvin, hyvin paljon ongelmia itsensä kanssa. Mikä ei tietenkään tee kenestäkään välttämättä seksuaalimurhaajaa.

Heirens oli mielestään uhri. Mielenkiintoinen väite, jolla ei taatusti voiteta suuren yleisön sympatioita puolelleen. Heirensin puolustajien argumentti tässä nimenomaisessa artikkelissa (William oli istunut tuolloin 43 vuotta) ei ollut syyllinen vaiko syytön vaan se, että vanki voi tehdä parannuksen. (Chicago Tribune maaliskuun 5. päivä 1989)
Amerikkalaisessa järjestelmässä on lähes mahdoton päästä ehdonalaiseen, ellei myönnä rikoksiaan ja tietenkin pitää vielä katua uskottavasti tekojaan. Heirensin valinta oli toinen. Pitäisikö tuntea sääliä?

Syyllinen vai syytön? Minä en tiedä. Mikäli dokumentin tekijät olisivat myöskin rehellisiä, hekin myöntäisivät, etteivät he tiedä. Dokumenttielokuva sopii aikaamme täydellisesti. Lyhyt, nopeatempoinen, ja vain yksi väite, joka ohjelman aikana ”todistetaan”.

Aloitukseni, joka sotkettiin eri ketjuun pointti oli, ettei tuomita ennen oikeudenkäyntiä. Heirensillä oli varmasti paljonkin ongelmia itsensä kanssa, mutta niin oli Chigacossa monella muullakin. Kysymys, joka askarruttaa: Loppuiko murhat Heirensin pidätykseen?

Ei Suomessakaan ennen voinut elinkautinen anoa armahdusta, ellei tunnustanut rikosta. Kuinka armoa voi anoa jos ei ole tehnyt tekoa? Olipa pakkotuomio kiistoon tai todelliseen syyttömyyteen perustuva.

Vankilassa oli omana aikana täysin selvän henkirikoksen tehneitä. Kielsivät sen itseltäänkin. Kysyin myöhemmin tutulta psykologilta mikä tuossa on takana. Hän sanoi, ettei sellainen persoona kestä sitä, jos myöntää edes itselleen tekoa.

Tarkoitus ei ollut rähjätä, vaikka edellisestä saattoikin saada sen kuvan. Olen yrittänyt miettiä uhreja. Miten poliisi yhdisti murhat toisiinsa? Josephine Ross oli ilmeisesti 43-vuotias, Frances Brownin iästä on erilaista tietoa, joten olkoot se 31-33, ja Suzanne Degnan oli 6-vuotias. Kaksi ensimmäistä murhaa eivät olleet aluksi etusivun juttuja. Suzannen murha aiheutti suuren metelin.
Kaksi ensimmäistä murhaa tulkittiin pieleen menneiksi murroiksi. Ajateltiin, että uhrit olivat yllättäneet murtautujan kesken rikoksen. Heirens tunnusti myöhemmin, että uhrit olivat yllättäneet hänet masturboimasta ja tapahtumat olisivat kääntyneet väkivaltaisiksi. Heirens perui myöhemmin tämän tunnustuksen. Josephine Rossia oli puukotettu useasti ja hänen päänsä oli kääritty leninkiin. Frances Brownin niskasta löytyi puukko ja hänellä oli ampumahaava päässä. Lisäksi naista oli pahoinpidelty julmasti. Olivatko nämä kaksi tekoa todellakin saman tekijän tekemiä? Näin äkkiä ajatellen näillä teoilla on vain yksi yhdistävä tekijä, yllätetty väkivaltaiseksi muuttunut murtautuja.
Suzanne Degnanin murhan motiivina oli kidnappaus. Toisaalta sitkeän huhun mukaan Suzannen isä ei ollut kovinkaan pidetty mies (vaikkakaan ei alamaailman hahmo), ehkä tekijä halusi kostaa Suzannen isälle? On esitetty, että Suzannen murha olisi eri tekijän tekemä. Kaksi aikuista naista ja pikkutyttö uhreina? Tuntuu vaan vähän oudolta.
Tapauksen poliisitutkinnan asiakirjoja ei ole tehty julkisiksi? Ei varmaakaan, kun Heirensin kuolemastakin on kulunut niin vähän aikaa? Black Dahlia-murhassa toistettiin vuosikymmeniä samoja asioita, jotka osoittautuivat tutkintamateriaalin tultua julki vähintäänkin virheellisiksi.
Loppuivatko murhat Heirensin pidätykseen? En tiedä. Chicagon väestö oli tuolloin yli kolme miljoonaa. Kaupungissa oli paljon sotateollisuutta ja oletettavasti ihmisiä tuli ja meni…

Nim. wretch, et mielestäni ole reuhannut, vaikka niin mainitsit tuossa. Sinulla on sellaista asiatietoa, mitä en ole lukenut. Mistä olet saanut tietoa? Jos Heirens olisi syyllinen, ajattelisin samoin, kahteen ensimmäiseen kyllä, mutta pikkulapsi?

Muistui mieleen ei niin hirveän vanha tapaus Alan Jeffrey Bannister. Potosin vankilasta tuli juttua ja Bannisteria haastateltiin siinä. Yleensäkin annettiin ääni heille, ketkä eivät tule koskaan pääsemään vapauteen, tai ovat kuolemaan tuomittuja. Että ohjelma olisi tasapuolinen, sai henkilökuntakin äänensä kuuluviin. Katsoin joskus 90- luvulla tämän dokumentin, ja se jäi mieleen. Alan Jeffrey Bannister s. 1958 ja teloitettiin 1997. Joku voi korjata jos kuolinpäivä meni väärin, mutta teloitettiin kuitenkin.

Bannisterin ensimmäiset kuulustelut oli tehty lyijykynällä. Luin Wikipediasta ja sieltä löytyy kiinnostuneelle lukemista. Itsekin kaipaan muidenkin näkökantoja asiaan. Tapaus ei ole täysin selvä. Amerikassa toisen asteen murha on lievempi tuomiomuoto kuin 1. asteen murha. Sielläkin on rikosnimike tappo. Ylipäätään USA: ssa on kuolemantuomion selättäminen elinkautiseksi ihme.