MURHA.INFO

Yhdysvalloissa ongelmana ei ole kuolemantuomio vaan oikeuskäytäntö. Todistustaakka näet ei ole syyttäjällä vaan syytetyllä. Syyttäjä syyttää aina kun voi, ja on yhdentekevää kuka vankilaan joutuu, kunhan sinne joku joutuu. Ja yleensä sinne on joku laitettava, muuten amerikkaisille ei tule sellaista tunnetta että oikeus on tapahtunut, kuten vaikka Michael Jacksonin lääkärin tapauksessa.

Syyttäjien esimies on piirisyyttäjä, mikä on poliittinen virka. Virkaa varten on vaalit ja menestynein, eli sellainen jolla on eniten päänahkoja vyöllään voittaa. Syyttäjiä siis suoranaisesti hyödyttää nostaa syyte aina. Ainoa peruste jättää syyte nostamatta on pelko kasvojen menetyksestä. Maassa onkin eniten populaatiota vankilassa suhteutettuna väkilukuun, enemmän kuin edes menneessä Neuvostoliitossa. Yli kaksi miljoonaa telkien takana ja käsittämätön määrä jailissa eli putkassa sekä ehdonalaisessa.

Usassa syyttäjä siis nostaa syytteen oli heppu tehnyt rikosta tai ei. Syyllisyys todetaan monimutkaisessa prosessissa jossa syyte voidaan hylätä esim pilkkuvirheen takia. Näinhän ei meillä toimita. Ja koska syyttäjän virka on poliittinen, ylemmän virka-aseman omaava voi ohjata syyttäjän toimintaa. Omalle urakehitykselle ei haluta heittää kapuloita rattaisiin. Esimerkkitapauksia ovat esim. Clintonin ajojahti republikaanien keksittyä että presidentti voidaankin kaataa pelkässä rikosoikeudessa, tai Bushin ohjailema näytösoikeudenkäynti Lewis "Scooter" Libbylle, jonka Bush myös sitten armahti.

Köyhällä on kuitenkin maailman rikkaimmassa maassa hankalat oltavat, syyttäjä kun tekee kaikkensa mustamaalatakseen syytetyn puolustajat. Mitätöiviä argumentteja ovat esim salarakkaat. Kuinka sellainen henkilö jolla on salarakas voi koskaan puhua totta. Syyttäjä eli valtio voi marssittaa keitä tahansa asiantuntijoita todistajanaitioon jolloin puolustuksen täytyisi tehdä vastaveto - mutta mistä rahat? Valtio korvaa syytetylle ainoastaan oikeusavustajan.
Mustaihoinen köyhä on todennäköisin linnaan lähtijä, kun taas rikas valkoihoinen harvemmin. Ensin päätetään syyllisyydestä ja sitten uusi kierros siitä laitetaanko kaveri hengiltä.

Damien kirjoitti:Pikkuisen ehkä ot:n puolelle mutta ei pahasti...
Tuossa muutama yö sitten aloin lueskelemaan alaikäisten kuolemantuomiosta tuossa maailman johtajavaltiossa.

USA:ssa ei enää voi tuomita alaikäisiä kuolemaan. Sen sijaan heitä voi kyllä rangaista aikuisen rangaistusasteikolla alaikäisenä tehdystä teosta, ja usein näissä tapauksissa se on myös paikallaan. Aiemmin alaikäisinä henkirikokseen tehneiden kuolemaantuomittujen rangaistukset on pääsääntöisesti muunnettu elinkautiseksi ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Esim. Jennifer Ertmanin ja Elizabeth Penan kuudesta raiskaajasta ja murhaajasta kahden alaikäisen kuolemaantuomiot on Texasissa muutettu elinkautisiksi (kolmas alaikäinen sai alunperin 40 vuotta). Kolme tekoaikaan täysi-ikäistä on jo teloitettu, viimeisimpänä Peter Cantu 2010.

Scott Hain, joka on aloituksessa, on viimeinen Yhdysvalloissa teloitettu kuolemaantuomittu, joka on tuomittu alaikäisenä tehdystä rikoksesta.

Saturnus kirjoitti:Ja sellainen joka tappaa toisen hyötyäkseen on mielestäni menettänyt myös itse oikeutensa elää.

Onko ihmisellä oikeuttaa päättää, kenellä on oikeus elää? Kuolemantuomioon tuomitseva "syyllistyy" pohjimmiltaan samaan kuin tuomittukin. Kummatkin ovat kokeneet erilaisista näkökulmista, että heillä on oikeus päättää oikeudesta elää. Ihminen on kasvatettu siihen, että tappaminen on väärin, mutta eläimetkin tekevät sitä hyötyäkseen.

Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa kuolemantuomiota vastaan, eikä oikeuttaa tappamista, mutta tällaisiakin näkökulmia täytyy miettiä.

NancyDrew kirjoitti:

Saturnus kirjoitti:Ja sellainen joka tappaa toisen hyötyäkseen on mielestäni menettänyt myös itse oikeutensa elää.

Onko ihmisellä oikeuttaa päättää, kenellä on oikeus elää? Kuolemantuomioon tuomitseva "syyllistyy" pohjimmiltaan samaan kuin tuomittukin. Kummatkin ovat kokeneet erilaisista näkökulmista, että heillä on oikeus päättää oikeudesta elää. Ihminen on kasvatettu siihen, että tappaminen on väärin, mutta eläimetkin tekevät sitä hyötyäkseen.

Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa kuolemantuomiota vastaan, eikä oikeuttaa tappamista, mutta tällaisiakin näkökulmia täytyy miettiä.

On, miksi ei olisi? Silmä silmästä, hammas hampaasta on ainoa laki mikä tarvitaan. Eläimet liittyvät tähän sen verran että argumenttisi edustavat kristillistä moraaliperinnettä, jossa ei päätä eikä häntää.

NancyDrew kirjoitti: Ihminen on kasvatettu siihen, että tappaminen on väärin, mutta eläimetkin tekevät sitä hyötyäkseen.

Ihminen on ainoa ELÄIN joka tappaa "huvikseen" lajitovereitaan.
Näissä tapauksissa kuitenkin on kuolemantuomio täysin oikeutettu. Jos olisi mahdollisuus, äänestäisin sitä käyttöön myös suomeen. Monta vaarallista hullua saatais pois kuljeksimasta.

NancyDrew kirjoitti:
Ihminen on kasvatettu siihen, että tappaminen on väärin, mutta eläimetkin tekevät sitä hyötyäkseen.

Tämä argumentti on mielenkiintoinen ja paljastaa ajattelun keskeisen ongelman: kuka on kasvatettu siihen? En nimittäin tiedä ketään muita kuin buddhalaiset munkit. Jos viittaat itseesi ja muihin länsimaisiin ihmisiin, niin väite ei pidä paikkaansa. Luterilaisen kasvatuksen saaneet on kasvatettu siihen että tappaminen on oikein mutta kiellettyä vain tietyssä tilanteessa. Käytännössä tappaa ei saa kaltaistaan, eli ihmistä rauhan olosuhteissa. Tappaa saa paljon useammin. Kaikki eläimet saa mm. tappaa.
Länsimainen ihminen on kasvatettu siihen että valkoihoinen ihminen on Jumalan kuva jonka elämä on pyhää. Muiden elämä ei ole niin pyhää, ja niiden tappamista ei lasketa.

NancyDrew kirjoitti:

Saturnus kirjoitti:Ja sellainen joka tappaa toisen hyötyäkseen on mielestäni menettänyt myös itse oikeutensa elää.

Onko ihmisellä oikeuttaa päättää, kenellä on oikeus elää? Kuolemantuomioon tuomitseva "syyllistyy" pohjimmiltaan samaan kuin tuomittukin. Kummatkin ovat kokeneet erilaisista näkökulmista, että heillä on oikeus päättää oikeudesta elää. Ihminen on kasvatettu siihen, että tappaminen on väärin, mutta eläimetkin tekevät sitä hyötyäkseen.

Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa kuolemantuomiota vastaan, eikä oikeuttaa tappamista, mutta tällaisiakin näkökulmia täytyy miettiä.

Länsimaisen ajattelun kannalta teet tässä merkittävän virheen. Perusajatus on, että yhteiskunta saa halutessaan päättää myös siitä, kenellä on oikeus elää. Yksilöllä ei ole vastaavaa oikeutta, koska yksilö on alistettu yhteiskunnalle. Kuolemaan tuomitseva ei siis syyllisty mihinkään, koska hän käyttää julkista valtaa.

Aivan samaan tapaan, jos sinä viet naapuriltasi rahaa, se on varastamista ja tuomittavaa. Jos yhteiskunta tekee sen, se on verotusta ja kaikki hyväksyvät sen.

Olet oikeassa siinä, että molemmat - yksilö ja yhteiskunta - ovat kokeneet oikeudekseen tappaa, ja abstraktissa mielessä kumpikin on yhtä oikeassa. Mutta mitä sitten? Mitä merkitystä sillä on, jos kumpikin on yhtä oikeassa? Murhaaja toteutti omaa oikeuttaan tappaa, ja yhteiskunta toteutti vastaavasti omaa oikeuttaan päättää siitä kuka saa elää, ja kuka ei.

Bee_in_the_light kirjoitti:
Länsimaisen ajattelun kannalta teet tässä merkittävän virheen. Perusajatus on, että yhteiskunta saa halutessaan päättää myös siitä, kenellä on oikeus elää. Yksilöllä ei ole vastaavaa oikeutta, koska yksilö on alistettu yhteiskunnalle. Kuolemaan tuomitseva ei siis syyllisty mihinkään, koska hän käyttää julkista valtaa.

Aivan samaan tapaan, jos sinä viet naapuriltasi rahaa, se on varastamista ja tuomittavaa. Jos yhteiskunta tekee sen, se on verotusta ja kaikki hyväksyvät sen.

Olet oikeassa siinä, että molemmat - yksilö ja yhteiskunta - ovat kokeneet oikeudekseen tappaa, ja abstraktissa mielessä kumpikin on yhtä oikeassa. Mutta mitä sitten? Mitä merkitystä sillä on, jos kumpikin on yhtä oikeassa? Murhaaja toteutti omaa oikeuttaan tappaa, ja yhteiskunta toteutti vastaavasti omaa oikeuttaan päättää siitä kuka saa elää, ja kuka ei.

Erittäin hyvin kirjoitettu! Perusongelmana on kuitenkin se ettei Suomi ole Laïcité valtio. Meillähän yhteiskunnan arvoja voivat hyvinkin edustaa kristillisdemokraatit.

Saturnus kirjoitti:

Bee_in_the_light kirjoitti:
Länsimaisen ajattelun kannalta teet tässä merkittävän virheen. Perusajatus on, että yhteiskunta saa halutessaan päättää myös siitä, kenellä on oikeus elää. Yksilöllä ei ole vastaavaa oikeutta, koska yksilö on alistettu yhteiskunnalle. Kuolemaan tuomitseva ei siis syyllisty mihinkään, koska hän käyttää julkista valtaa.

Aivan samaan tapaan, jos sinä viet naapuriltasi rahaa, se on varastamista ja tuomittavaa. Jos yhteiskunta tekee sen, se on verotusta ja kaikki hyväksyvät sen.

Olet oikeassa siinä, että molemmat - yksilö ja yhteiskunta - ovat kokeneet oikeudekseen tappaa, ja abstraktissa mielessä kumpikin on yhtä oikeassa. Mutta mitä sitten? Mitä merkitystä sillä on, jos kumpikin on yhtä oikeassa? Murhaaja toteutti omaa oikeuttaan tappaa, ja yhteiskunta toteutti vastaavasti omaa oikeuttaan päättää siitä kuka saa elää, ja kuka ei.

Erittäin hyvin kirjoitettu! Perusongelmana on kuitenkin se ettei Suomi ole Laïcité valtio. Meillähän yhteiskunnan arvoja voivat hyvinkin edustaa kristillisdemokraatit.

En minä tätä minään ongelmana näe. Jos Kristillisdemokraatit saa yli 50% kannatuksen, silloin he edustavat yhteiskunnan arvoja. Monipuoluejärjestelmän hyvä puoli on, että puolueiden erilaiset yhteiskuntanäkemykset tasoittavat toisiaan, kun on pakko kyetä toimimaan samassa hallituksessa.

Se että Yhdysvalloissa on yhä paikoin kuolemantuomio käytössä ja Suomessa ei, kuvaa erittäin hyvin tätä periaatetta: kuolemantuomioon ei liity mitään abstraktia oikeudenmukaisuuden käsitettä, vaan kyse on yhteiskunnan tekemästä päätöksestä käyttää tai olla käyttämättä kuolemantuomiota rangaistuksena.

Taustalla tietysti vaikuttaa erilaiset yhteiskuntafilosofiat. Ray Kronen tapaus on herättänyt minussa paljon ajatuksia. Hänet tuomittiin kuolemaan käytännössä pelkän uhrista löydetyn puremajäljen perusteella - ja asiantuntijan lausunnon, jonka mukaan puremajälki on jopa sormenjälkeä varmempi todiste.

Krone oli kuitenkin syytön ja 10 vuotta myöhemmin oikea syyllinen saatiin kiinni. Onneksi Kronea ei teloitettu tuona aikana. Yhdysvalloissa on päätetty mieluummin tuomita syytön kuolemaan kuin päästää syyllinen vapaaksi puuttuvan näytön takia. Erilainen ajattelutapa, molemmat omasta mielestään varmasti perusteltuja.

Bee_in_the_light kirjoitti:Krone oli kuitenkin syytön ja 10 vuotta myöhemmin oikea syyllinen saatiin kiinni.

Kuka saatiin kiinni? En löydä mitään tietoa tällaisesta. Osa näistä vapautetuista on oikeasti syyttömiä, mutta joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat oikeasti syyllisiä, mutta todisteita ei ole riittävästi. DNA-todisteiden merkitys vaihtelee suuresti. Jokaisesta kosketuksestakin jää kosketus-DNA:ta, ja uhrista saattaa löytyä tällaista jonkun tuntemattoman jättämää DNA:ta, joka ei ole tekijän.

Paljon suurempi ja laajempi ongelma on syyllisten vapauttaminen todisteiden puuttuessa kuin syyttömien tuomitseminen. Viimeksi mainitut ovat harvinaisia, eikä niistä ole oikeita tilastojakaan, koska on mahdoton sanoa, kuinka moni vapautetuista on oikeasti viaton ja kuinka moni syyllinen.

Siru83 kirjoitti:

Bee_in_the_light kirjoitti:Krone oli kuitenkin syytön ja 10 vuotta myöhemmin oikea syyllinen saatiin kiinni.

Kuka saatiin kiinni? En löydä mitään tietoa tällaisesta. Osa näistä vapautetuista on oikeasti syyttömiä, mutta joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat oikeasti syyllisiä, mutta todisteita ei ole riittävästi. DNA-todisteiden merkitys vaihtelee suuresti. Jokaisesta kosketuksestakin jää kosketus-DNA:ta, ja uhrista saattaa löytyä tällaista jonkun tuntemattoman jättämää DNA:ta, joka ei ole tekijän.

Ray Kronen sijaan tekijäksi todettiin Kenneth Phillips, joka oli tunnistamishetkellä jo valmiiksi vankilassa 7-vuotiaan tytön raiskausmurhasta. Phillips tunnistettiin uhrista löydetyn DNA-näytteen avulla ja hänen purentakuvionsa sopi uhrista löydettyihin puremajälkiin. Phillips asui puolen kilometrin päässä tapahtumapaikasta.

Kronen ongelma oli, että heillä kummallakin oli samankaltainen vinouma etuhampaissa ja että hän tunsi uhrin.

Muistelisin näkemäni dokumentin perusteella, että Phillips sittemmin tunnusti teon - kertoi olleensa umpikännissä sinä yönä ja heränneensä seuraavana aamuna kotoaan yltäpäältä veressä. Uutisista oli sitten katsonut, mitä oli tullut tehtyä.

Siru83 kirjoitti:Paljon suurempi ja laajempi ongelma on syyllisten vapauttaminen todisteiden puuttuessa kuin syyttömien tuomitseminen. Viimeksi mainitut ovat harvinaisia, eikä niistä ole oikeita tilastojakaan, koska on mahdoton sanoa, kuinka moni vapautetuista on oikeasti viaton ja kuinka moni syyllinen.

Nämä ovat mielipidekysymyksiä, joiden ratkaiseminen demokraattisessa järjestelmässä kuuluu vaaleilla valituille poliitikoille. Sen parempaa keinoa meillä ei taida olla ratkaista, mikä on oikein tai väärin.

Bee_in_the_light kirjoitti:
En minä tätä minään ongelmana näe. Jos Kristillisdemokraatit saa yli 50% kannatuksen, silloin he edustavat yhteiskunnan arvoja. Monipuoluejärjestelmän hyvä puoli on, että puolueiden erilaiset yhteiskuntanäkemykset tasoittavat toisiaan, kun on pakko kyetä toimimaan samassa hallituksessa.

Se että Yhdysvalloissa on yhä paikoin kuolemantuomio käytössä ja Suomessa ei, kuvaa erittäin hyvin tätä periaatetta: kuolemantuomioon ei liity mitään abstraktia oikeudenmukaisuuden käsitettä, vaan kyse on yhteiskunnan tekemästä päätöksestä käyttää tai olla käyttämättä kuolemantuomiota rangaistuksena.

Taustalla tietysti vaikuttaa erilaiset yhteiskuntafilosofiat. Ray Kronen tapaus on herättänyt minussa paljon ajatuksia. Hänet tuomittiin kuolemaan käytännössä pelkän uhrista löydetyn puremajäljen perusteella - ja asiantuntijan lausunnon, jonka mukaan puremajälki on jopa sormenjälkeä varmempi todiste.

Krone oli kuitenkin syytön ja 10 vuotta myöhemmin oikea syyllinen saatiin kiinni. Onneksi Kronea ei teloitettu tuona aikana. Yhdysvalloissa on päätetty mieluummin tuomita syytön kuolemaan kuin päästää syyllinen vapaaksi puuttuvan näytön takia. Erilainen ajattelutapa, molemmat omasta mielestään varmasti perusteltuja.

"Laïcité (lausutaan la.i.siˈte) on ranskankielinen käsite, joka tarkoittaa julkisten ja uskonnollisten tahojen erottamista ja erillään pitämistä. Laïcité voidaan suomentaa tunnustuksettomuudeksi tai valtion puolueettomuudeksi uskontojen ja muiden todellisuuskäsitysten suhteen. Tunnustukseton valtio ei aseta mitään uskontoa erityisasemaan ja takaa jokaiselle ajatuksenvapauden. Se suhtautuu puolueettomasti ja tasavertaisesti kaikkiin uskontoihin ja uskonnottomiin todellisuus- ja elämänkäsityksiin. Suomessa evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella uskontokunnalla on edelleen erityissuhde julkiseen valtaan." Lähde wikipedia.

Kyse ei ole siis politiikasta vaan perustuslaista. Niin kauan kuin luterilainen kirkko on Suomessa valtion kirkko, puhe yhteiskunnasta sisältää kristillisen moraalikäsityksen. Viittasitkin länsimaisella valtio periaatteella lähinnä Platonilta periytyvään ranskalaiseen yhteiskuntasopimukseen, jossa hahmottelemasi ääriviivat ovat mahdollisia.

Yhdysvalloissa rangaistus perustuu käytännössä kostoon. Tuomari pyrkii hyvittämään uhrien ja omaisten kokemia vääryyksiä. Suomessa rangaistuksen perustana on rehabilitaatio ja uhrien ja omaisten kärsimykset ovat yhdentekeviä. Suomessa lait rangaistuksista hahmotellaan vankeinhoitolaitoksen, oikeus- ja sisäministeriön tutkimusten perusteella, eikä juurikaan kansan mielipide vaikuta niihin. Harva poliitikko on lupauksistaan huolimatta saanut tuomioita kovennettua. Painetta silti on, yhä enemmän. Onhan kansa jo kyllästynyt pohjois-karjalan hovioikeuden linjauksiin.

Suhtautuisin amerikkalaisiin syyttömyystragedioihin pelkkinä poikkeuksina ja inhimillisinä virheinä, sillä vaikka tapauksia olisi kymmeniä vuodessa, ne ovat suuren volyymin takia erittäin marginaalisia. 2000 000 jaettuna 20.

Saturnus kirjoitti: Kyse ei ole siis politiikasta vaan perustuslaista. Niin kauan kuin luterilainen kirkko on Suomessa valtion kirkko, puhe yhteiskunnasta sisältää kristillisen moraalikäsityksen. Viittasitkin länsimaisella valtio periaatteella lähinnä Platonilta periytyvään ranskalaiseen yhteiskuntasopimukseen, jossa hahmottelemasi ääriviivat ovat mahdollisia.

Perustuslaki on laki muiden joukossa, vaikka sillä tietty erityisasema on historiallisesti ollutkin ja edelleen sen muuttaminen on muita lakeja vaikeampaa. Lakien sisältö määräytyy poliittisen prosessin kautta ja poliittisen prosessin perustana ovat poliitikkojen, ja välillisesti heidät valinneiden kansalaisten moraalikäsitykset.

Kun puhutaan moniarvoisesta yhteiskunnasta, siihen sisältyy väistämättä useita keskenään kilpailevia arvopohjia. Pitäisikin tarkastella, syntyykö esimerkiksi luterilaisen kirkon erikoisaseman seurauksena vääristymiä poliittisessa vaikuttamisessa. Se, että perustuslaissa mainitaan luterilaisesta kirkosta säädettävän kirkkolaissa tai että ruotsin kieli on kansalliskieli, ovat molemmat täysin tyhjiä ilmaisuja ellei muun lainsäädännön myötä näille ryhmille tarjota erityisasemaa, joka mahdollistaa niille yhteiskunnallisen vallankäytön joka evätään muilta rinnasteisilta ryhmiltä.

Luterilainen kirkko ei saa juuri mitään käytännön etua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen erityisasemansa kautta. Tämä onkin osa protestanttisten maiden perinnettä. Protestanttisissa maissa valtio on kaapannut kirkon oman legitimiteettinsä pönkittämiseksi. Katolinen kirkko taas on ollut historiallisesti vastavoima valtion vallankäytölle ja siksi valtion ja kirkon suhde katolisissa maissa on edelleen ongelmallinen.

Lisäksi on huomioitava, että erinäisten instituutioiden vallankäytölle voidaan asettaa rajoja, mutta tietystä arvopohjasta toimivien oikeutta toimia omasta arvopohjastaan käsin ei voida rajoittaa. Lainsäädäntö säilyy juuri niin "kristillisenä" kuin mitä kansalaiset haluavat.

Saturnus kirjoitti:Yhdysvalloissa rangaistus perustuu käytännössä kostoon. Tuomari pyrkii hyvittämään uhrien ja omaisten kokemia vääryyksiä. Suomessa rangaistuksen perustana on rehabilitaatio ja uhrien ja omaisten kärsimykset ovat yhdentekeviä.

Muut kuin asianomistajarikokset ovat aina rikoksia yhteiskuntaa vastaan ja mainitsemiesi rangaistusfilosofioiden ero on siinä, minkä uskotaan olevan yhteiskunnalle edullisinta. Suomessa uskotaan lyhyisiin rangaistuksiin ja rehabilitointiin, Yhdysvalloissa uskotaan rikollisten eristämiseen yhteiskunnasta.

Sekä meillä että Yhdysvalloissa omaisten kärsimykset voidaan korvata rahallisesti osana tuomiota, mikä voidaan rinnastaa mihin tahansa vahingonkorvaukseen - eli vahingon kärsinyt osapuoli on palautettava tilaan jossa hän oli ennen vahinkoa.

Saturnus kirjoitti:Suomessa lait rangaistuksista hahmotellaan vankeinhoitolaitoksen, oikeus- ja sisäministeriön tutkimusten perusteella, eikä juurikaan kansan mielipide vaikuta niihin. Harva poliitikko on lupauksistaan huolimatta saanut tuomioita kovennettua. Painetta silti on, yhä enemmän. Onhan kansa jo kyllästynyt pohjois-karjalan hovioikeuden linjauksiin.

Toki kaikki poliittinen päätöksenteko perustuu virkamiesten valmisteluun ja esittelyyn - ja usein virkamiesten käyttämä valta ylittääkin vaikutukseltaan poliitikkojen käyttämän vallan (mikä itsessään on virhe nykyisessä järjestelmässämme). Poliitikkojen tehtävä on kuitenkin linjata, virkamiesten valmistella.

Rangaistuksia ei tultane pahemmin koventamaan, koska tosiasiassa annetut rangaistukset ovat suurelta osin samaa luokkaa kuin mitä kansalaiset niistä haluaisivat antaa. Rangaistusten suuruuden voi siis väittää vastaavan melko hyvin kansalaisten todellista mielipidettä. Kansalaisilla on julkisuudessa esitetyistä yksittäistapauksista johtuva käsitys, jonka mukaan annetut rangaistukset ovat myös keskimäärin liian matalia, mutta tämä on vain harhainen käsitys.

Saturnus kirjoitti:Suhtautuisin amerikkalaisiin syyttömyystragedioihin pelkkinä poikkeuksina ja inhimillisinä virheinä, sillä vaikka tapauksia olisi kymmeniä vuodessa, ne ovat suuren volyymin takia erittäin marginaalisia. 2000 000 jaettuna 20.

Ainakaan toistaiseksi tässä ei ole mistään ylitsepääsemättömästä ongelmasta ollut kysymys, koska järjestelmä on edelleen pystyssä. Sinällään yhteiskunnalle ei aiheudu suoraa vahinkoa, vaikka muutama kymmenen väärin tuomittua teloitettaisiin joka vuosi. Kysymys onkin siitä, kummassa yhteiskunnassa mieluummin elät:

1) Yhteiskunnassa, jossa liikkuu korkean näyttökynnyksen takia rikollisia kadulla
2) Yhteiskunnassa, joka saattaa tuomita sinut kuolemaan, koska tunsit yhden murhatun ja sinulla on vinot hampaat.

Kysymys onkin siitä, kummassa yhteiskunnassa mieluummin elät:

1) Yhteiskunnassa, jossa liikkuu korkean näyttökynnyksen takia rikollisia kadulla
2) Yhteiskunnassa, joka saattaa tuomita sinut kuolemaan, koska tunsit yhden murhatun ja sinulla on vinot hampaat.

Jos haluat rinnastaa asiat, oikeammin sanottuna se olisi:

1) Yhteiskunnassa, jossa korkean näyttökynnyksen takia todisteiden puutteiden vuoksi vapautettu murhaaja saattaa murhata sinut

2) Yhteiskunnassa, joka saattaa tuomita sinut kuolemaan, vailla todisteet eivät ole pitäviä

Jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin Jenkeissä äärimmäisen harvinainen. Tilastollisesti suurin osa tuomion jälkeen syyttöminä vapautetuista vapautetaan, koska heidän syyllisyydestään ei ole varmoja todisteita, ei koska heidät olisi todistettu syyttömiksi. Useimmiten syyttömänä tuomituilla on pitkä rikosrekisteri samantyyppisistä rikoksista, kuin mistä heitä on syyttöminä tuomittu. Esim. raiskauksesta syyttömänä tuomituilla on yleensä ollut seksuaalirikostausta. Heidän oma taustansa on yleensä yksi tekijä, mikä on johtanut siihen, että heistä on tullut epäiltyjä.

Yksi esimerkki syyttömänä tuomitusta on Steven Avery. Vuonna 1985 Avery, jolla oli pitkä rikosrekisteri, tuomittiin naisen pahoinpitelystä, johon hän oli syyllinen ja raiskauksesta, johon hän oli syytön.

Tässä Averyn rikostaustasta:

Even though Steven Avery had been exonerated of his false conviction for rape and attempted murder, he had a long history of run-ins with the law. When he was 18 years old, he had broken into the Northern Frontier Bar in Gibson, Wisconsin, and stolen "two cases of beer, two sandwiches, a toolbox, and $14 in quarters." On March 23, 1981 he was convicted on two counts of burglary and sentenced to two years in prison. The sentence was stayed, and instead he was ordered to spend 10 months in the Manitowoc County jail, pay $1,399.85 in restitution, and placed on five-year's probation.

Five months later Avery was charged with cruelty to animals for dousing a cat with gasoline and oil, throwing it in a bonfire, and watching it die. He claimed that he was there when the incident happened but had nothing to do with it. Nevertheless, his probation was revoked, and he served nine months in prison for that crime.

In January 1985 Avery was charged with endangering safety and felon gun possession when he ran the wife of a part-time Manitowoc County sheriff off the road and pointed a rifle at her. When Avery spotted the woman's infant daughter in the backseat, he backed off. He was later sentenced to six years in prison for this crime.

Hän istui 6 vuotta pahoinpitelystä ja laittoman aseen omistuksesta ja sen lisäksi syyttömänä raiskauksesta 12 vuotta. 10.9.2003 hänet vapautettiin, kun DNA-todisteet osoittivat hänet syyttömäksi raiskaukseen. Raiskaaja oli Gregory Allen, joka istui jo 60 vuoden tuomiota raiskauksesta.

31.10.2005 25-vuotias valokuvaaja Teresa Halbach tuli Steven Averyn romuttamolle valokuvaamaan autoa, jonka Avery oli laittamassa myyntiin. Steven Avery vei Teresan sisälle, sitoi hänen jalkansa ja kätensä käsi- ja jalkaraudoilla ja raiskasi Terasan toistuvasti. Kun hänen teini-ikäinen veljenpoikansa tuli käymään, Steven rohkaisi häntäkin raiskaamaan Teresan. Teresa puukotettiin, kuristettiin ja ammuttiin kuoliaaksi, jonka jälkeen hänen ruumiinsa poltettiin tuhkaksi romuttamon pihalla.

Kysymys on, olisiko tapahtunut suuri vahinko, jos Steven Avery olisi istunut raiskaustuomionsa loppuun asti, vaikka hän ei siihen raiskaukseen ollutkaan syyllinen?

Asiahan on niin, että valtaosalla näistä syyttöminä tuomituista on rikosrekisteri ja rikollista taustaa. Asia ei ole pääsääntöisesti ole niin, että kuka vaan koska tahansa voi tulla syyttömänä tuomituksi, vaan yleensä se edellyttää, että epäillyllä on rikollista taustaa. Silloin kynnys tuomita on ehkä hieman alempi kuin henkilöllä, joka ei ole rikoksiin syyllistynyt.

Yksi mies vapautettiin 4-vuotiaan tytön murhasta, koska ei pystytty 100% varmasti todistamaan, että tyttö oli henkirikoksen uhri. Tyttö oli ollut kuollessaan vapautetun miehen kanssa kahdestaan talossa. Ihan kuin 4-vuotiaat tuosta vain kuolisivat. Jenkeissä on siis korkea näyttökynnys, eikä kuolemantuomio järjestelmänä vähennä sitä lainkaan. Jos kuolemantuomiota ei olisi, näissä tapauksissa rangaistuksena olisi rangaistus ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Bee_in_the_light kirjoitti: Kysymys onkin siitä, kummassa yhteiskunnassa mieluummin elät:

1) Yhteiskunnassa, jossa liikkuu korkean näyttökynnyksen takia rikollisia kadulla
2) Yhteiskunnassa, joka saattaa tuomita sinut kuolemaan, koska tunsit yhden murhatun ja sinulla on vinot hampaat.

Nämä kaksi yhteiskuntaa, vaikka et niitä nimeäkään, täytyy tarkoittaa suomalaista ja amerikkalaista.
Tuskin näitä kahta yhteiskuntaa voidaan kuitenkaan verrata analogisesti. Sitä paitsi rikosoikeus on vain jäävuorenhuippu joka antaa kovin pintapuolisen kuvan yhteiskunnasta. On pohdittava rikollisuuden syitä. Ongelma on eurooppalaisesta vinkkelistä sosiaalipoliittinen, amerikkalaisista tahdonvarainen ja jopa uskonnollinen. Jos katselemme eurooppalaisin lasein, ongelmia ovat epäilemättä: köyhyys, epätasa-arvo, sosiaalihuollon puuttuminen sekä mahdollisuus koulutukseen. Amerikkalaiset kokevat tilanteen valinnaksi hyvän ja pahan välillä. Pahan valinnut on evil, ja sillä siisti.

Nykypäivän amerikkalainen rikollisuus ei ole kuitenkaan kovin eeppistä, se on lähinnä tylsää jengiväkivaltaa jossa tapetaan sattumanvaraisesti. Musta, kouluttamaton nuori tulee tietoiseksi vasta oikeuksistaan/ mahdollisuuksistaan sellissä, silloin kun on jo liian myöhäistä.

"Rikollisia liikkuu kaduilla", on amerikkalaisen oikeiston käyttämä populistinen fraasi millä oikeutetaan mitä tahansa. Riittää kun sanoo:" ehkä ankaraa mutta eipä rikollinenkaan suonut uhrilleen."

En tiedä, amerikkalainen kuolematuomio malli tuntuu edustavan vain itseään. Köyhien asema, ja varsinkin mustien köyhien on usein niin lohduton, kuten he itse kuvaavat: "on sama kuolenko death rowssa vai jengikahakassa" että heille on jaettu häviäjien kortit joka tapauksessa. Mustat edustavat suuren yleisön käsitystä syyllisistä, olivat he sitten sitä tai eivät.

Olisipa joskus hauska lukea suomalaisesta lehdestä: "paloittelijamurhaaja tuomittiin kuolemaan."