Uusi Suomi kirjoitti:http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisu ... oskirjasta
Propagandaa vai tiedettä: arvio Bäckmanin väitöskirjasta
10.11.2012 13:19 Henry Laasanen
Johan Bäckmanin väitöskirja
ITÄMAFIA Uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset löytyy nyt myös netistä.
Tiivistän Bäckmania vastaan esitetyn syytteen seuraavasti:
SYYTE: Bäckman haluaa todistella väitöskirjallaan propagandaansa todeksi tieteeksi naamioituna. Oikeita haastatteluja tekemällä Bäckman ei olisi kuitenkaan saanut tukea teorialleen, koska poliisin asiantuntijat olisivat olleet asiasta eri mieltä. Bäckman onkin hankkinut väitöskirjaansa mielikuvistushaastateltavia tai -haastatteluja saadakseen tukea omalle agendalleen.
Vaihtoehtoisen hypoteesin mukaan "Backman on jättänyt haastattelut tekemättä laiskuuttaan".
Miksi Bäckmania epäillään tieteeksi naamioidusta propagandasta?
Vastaus kysymykseen on tietenkin helppo, koska olemme seuranneet Bäckmanin puheita julkisuudessa. Julkisessa puheessa propaganda on Bäckmanille kaikki kaikessa. Ydinkysymys piilee kuitenkin siinä, kykeneekö Bäckman tekemään myös totuuteen pyrkivää tiedettä?
Väitöskirjan vastaväittäjän mukaan väitöskirjan ongelmana oli oman agendan ajaminen, mutta ongelma ei ollut kuitenkaan niin suuri, että se olisi estänyt väitöskirjan hyväksymistä.
J.P. Roos puolestaan kirjoittaa, että
"Väitöskirja hyväksyttiin vastaväittäjä Markku Kivisen ehdotuksesta korkealla arvosanalla, huolimatta siitä, että sen eräät tosiasiaväittämät olivat erittäin kyseenalaisia, minkä vastaväittäjä itse totesi."
J.P Roosin arvio kirjasta "Saatana saapuu Helsinkiin"
Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Bäckman kirjoitti kirjan Saatana saapuu Helsinkiin, josta
J.P Roos on tehnyt arvion:
Bäckman syyttää suomalaisia ja varsinkin mediaa ylettömästä, AKS-henkisestä Venäjävihasta. Mutta se ei ole kirjan omituisin puoli. Se on tyylipuhdasta venäläistä journalistiikkaa: moralisoivaa, vihjailevaa, faktuaalisesti epämääräistä, täynnä toistoja, äärimmäistä liioittelua ja vääristelyä. Se on kuin lukisi postmodernia faktiota: mihinkään ei voi varmasti luottaa, mutta kaikki esitetään faktoina ja dokumentteina. Ovatko ”johanin” venäläisystävät olemassa (ainakaan heitä ei Googlen avulla löydy)? Kuka on Ames joka ainoana journalistina ymmärtää mistä Politkovskajan murhassa on kysymys?" Itse asiassa Bäckmanin kirjan vitsikkäin piirre on että se on venäläisempi kuin venäläinen journalismi itse. Aikoinaan kun luin neuvostoliittolaisia journalistisia tuotoksia niin ne oli konstruoitu juuri samalla tavalla: äärimmäisen yksipuolisia, faktoiltaan valikoivia, vuohet ja lampaat selkeästi eroteltuina, lopputulos valmiina ennen kuin ensimmäistäkään faktaa on esitetty. Juuri tällä tavalla Bäckman kirjoittaa. Jutun juoni on heti selvillä ja pahat ja hyvät erottuvat toisistaan erittäin selkeästi.
Bäcmanin kirja herättää lisäepäilyjä: onko väitöskirja laadittu samalla metodilla?
Väitöstilaisuus kuin koominen näytelmä
Arja Paananen kirjoittaa:
Väittelijän lähestymistapa tutkimuskohteeseensa eli itämafiaan oli varsin omalaatuinen. Kuten vastaväittäjä Markku Kivinen totesi jo tuolloin, väitöksessä oli tieteellisiä ansioita, mutta tutkija jätti myös huomioimatta seikkoja, jotka eivät tukeneet hänen omaa mielipidettään. Olo oli hetken aikaa kuin amerikkalaisen tv:n oikeussalidraamassa. Mutta Kivinen päätti yllättäen grillauksensa tähän ja suositteli väitöskirjan hyväksymistä.
Bäckmanin ja totuuden välinen suhde on joskus jopa surrealistinen.
Paanasen syytös näyttää kohdistuvan enemmän väitöskirjan hyväksyjiin kuin Bäckmaniin ja syytös nostaa esille saman asian kuin J.P Roos: väitöskirjan tosiasiaväittämät ovat osittain kyseenalaisia, mutta väitöskirja hyväksyttiin siitä huolimatta.
Miltä Bäckmanin väitöskirja näyttää?
En jaksanut kahlata Bäcmanin väitöskirjaa kovin tarkasti lävitse, enkä edes tunne aihealuetta, mutta propagandistinen sävy tai sen puute lienee helposti havaittavissa muutenkin.
Odotuksiini nähden Bäckmanin väitöskirja oli yllättävän epäpropagandististinen - ja verrattuna moniin naistutkimuksen tuotoksiin, jopa maltillisen asiapitoinen.
Mikä on haastatteluaineistojen rooli väitöskirjassa? Haastatteluaineistojen rooli näytti melko pieneltä verrattuna väitöskirjan kokonaisantiin ja muuhun ainaistoon, joka koostui mm. monista asiakirjoista. Haastattelulainauksissa ei näkynyt mitään erityisen huomiota herättävää, jota haastateltuna ollut poliisi ei olisi saattanut sanoa.
Näyttää siltä, että Bäckman kykenee ilmaisemaan asiansa maltillisemmin kirjallisessa tekstissä kuin silmikkäin käytävässä puheessa.
Päätelmiä
Näyttää siltä, että kohu Bäckmanin väitöskirjan epätieteellisyydestä on perusteeton. Haastatteluaineiston merkitys väitöskirjan kannalta ei ole niin suuri kuin mediajulkisuudesta saattaisi odottaa, eikä haastatteluaineisto edes tuo silmiinpistävästi esille propagandamaisia piirteitä .
Haastattelulainauksissa voi tietenkin olla sellainen virhe, että on käytetty valikoituja lainauksia: omaa propagandaa tukevat kohdat on otettu mukaan ja muu jätetty pois. Tällaista tieteellisesti epäeettistä toimintaa voi olla käytännössä mahdoton selvittää, mutta kuten sanottua, haastatteluaineisto ei edes anna viitteitä siihen suuntaan, koska haatateltujen sanomisen ovat varsin neutraaleja melko itsestään selvän kuuloisia asioita.
Usein tieteellisten huijausten syy on laiskuus, mutta Bäckmanin toiminnan tuntien: laiskuudesta häntä on vaikea syyttää.
Johtopäätös
Näyttää siltä, että Bäckmanin väitöskirja johtopäätöksineen on hyvinkin mahdollista tehdä "oikeilla" haastatteluilla ilman vilunkipeliä.
Kohu väitöskirjasta näyttää olevan melko perusteeton, koska väitöskirjan puheenparsi ei vastaa propagandan asteeltaan Bäcmanin julkista imagoa.
Kiinnostavampi on kysymys siitä, hyväksyttiinkö liian kyseenalaisia tosiasiaväitteitä sisältävä väitöskirja heppoisin perustein tai se, onko Aleksanteri-instituutin toimintatapana päästää "sopivia" venäjämyönteisiä mielipiteitä omaava "tutkijaveli" lävitse ilman riittävää näyttöä?
):