Re: Dosentti Johan Bäckman
Lähetetty: To Marras 08, 2012 11:10 pm
Normisettiä Bäckmanin taholta. Jos ei mene oman mielen mukaan niin heti itkemään poliisille ja tutkintopyynnöt kehiin...
Suomen johtava rikosaiheinen portaali
https://murha.info/rikosfoorumi/
Savon Sanomat kirjoitti:http://www.savonsanomat.fi/uutiset/koti ... ja/1268469
Luokitteli Sauna-lehden tieteelliseksi julkaisuksi
Bäckmanin julkaisuhistoriassa hämäryyksiä ja aukkoja
Kaija Vuorio
05:00 (Päivitetty 08:45)
Joensuun yliopistossa epäiltiin Johan Bäckmanin tieteellisten julkaisujen tasoa jo vuonna 2007.
Valtiotieteen tohtori Bäckman jätti kriminologian dosentin hakemuksen tiedekuntaneuvostolle syksyllä 2006. Tiedekuntaneuvosto valitsi lausuntoja antamaan kaksi asiantuntijaa, yhteiskuntatieteiden tohtori Juha Kääriäisen ja oikeustieteen tohtori Anne Alvesalon, molemmat poliisiammattikorkeakoulusta.
Molemmat suosittelivat Bäckmanin nimittämistä epäröiden ja vain aihealueensa asiantuntijuuden, ei hänen julkaisujensa tieteellisen kirjoittamisen tason takia. Varsinaisen päätöksen teki tiedekuntaneuvosto.
Bäckman haki dosentuuria myös silloisesta Joensuun yliopistosta tilanteessa, jossa hän jo oli Helsingin ja Turun dosentti.
Keskiviikkona MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa väitettiin Bäckmanin väitöskirjan perustuvan aineistoon, jota kukaan ei ole nähnyt.
Bäckman oli dosenttihakemuksessaan ilmoittanut kirjoittaneensa 39 referee- eli vertaisarvioitua artikkelia, joista 20 tieteellisissä aikakauslehdissä ja 19 tieteellisissä antologioissa. Kääriäisen arvion mukaan antologioissa julkaistut olivat pääosin konferenssi- tai muita työpapereita.
Kääriäinen piti vain kahta Bäckmanin ilmoittamista 20 tieteellisestä artikkelista oikeasti referee-arvioituina. Lehdet olivat Oikeus-lehti 2/1997 ja Idäntutkimus 1/2003. Bäckman oli lukenut tieteellisiksi aikakauslehdiksi sellaisiakin julkaisuja kuin Carelia, joka on entinen Punalippu, Haaste, Sauna, Suomen lähialueet ja Ulkopolitiikka.
Kääriäinen kiinnitti huomiota siihen, että osa Bäckmanin tieteellisiksi ilmoittamista artikkeleista oli julkaistu lehtien Keskustelua ja Katsauksia-osastoissa, joissa niitä julkaisivat Idäntutkimus ja Historiallinen Aikakauslehti. Kaikkia Bäckmanin ilmoittamia julkaisuja ei löytynyt lainkaan näistä lehdistä.
Varsinaisesti arvioitavaksi Bäckman oli liittänyt hakemukseen kymmenen nimikettä, joista lausunnonantajain mukaan yhtään ei ollut julkaistu vertaisarvioidussa kausijulkaisuissa.
Nimikkeistä viisi oli julkaistu kokonaisina kirjoina. Yksi oli julkaistu WSOY:n oppikirjasarjassa Ekonomia ja kolme oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisusarjassa. Niitä ei pidetä tieteellisinä julkaisufoorumeina. Viides monografiateos oli Bäckmanin väitöskirja, jota lausunnonantajain ei tarvinnut erikseen arvioida.
Useat artikkelit pohjautuivat samaan aineistoon kuin Bäckmanin väitöskirja.
Bäckmanin blogi:Bäckman julkaisi supo-lähteidensä nimet
Kohudosentti Johan Bäckmanin on julkaissut blogissaan listan henkilöistä, joita hän kertoo haastatelleensa väitöskirjaansa varten.
Helsingin yliopisto ilmoitti torstaina pyytävänsä Bäckmanilta lausuntoa väitöskirjan aineistosta, joka MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman mukaan perustuu aineistoon, jota kukaan ei ole nähnyt.
Bäckmanin mukaan tutkimuksessa haastateltiin henkilökohtaisesti 113 suomalaista, venäläistä ja virolaista asiantuntijaa. Haastatteluaineiston kerääminen, järjestäminen, analysointi ja raportointi on hänen mukaansa tarkkaan eritelty itse tutkimuksessa.
Nyt julkaistu nimilista koostuu lähinnä poliisiviranomaisista.
Dosentti valt. tri Johan Bäckmanin blogi
Friday, November 9, 2012
Bäckman paljastaa supo-lähteensä
Suomen julkisuudessa on esitetty täysi perättömiä vihjauksia siitä, että minä en olisi haastatellut väitöskirjaani varten ns. itärikollisuuden torjunnan asiantuntijoita Suomessa. Tosiasiassa olen koonnut 1996-2001 väitöskirjaani haastatteluaineiston, joka koostu suomalaisten, venäläisten ja virolaisten asiantuntijoiden haastatteluista. Suuri osa heistä on poliisiviranomaisia. Haastatteluaineistoni on alun perin ollut luottamuksellinen, mutta katson haastatteluajankohdasta kuluneen niin paljon aikaa, että nimet voidaan julkistaa. Muutamat oheisista henkilöistä on haastateltu useampaan kertaan, joten haastatteluja on paljon enemmän kuin haastateltavia. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa oli haastateltu henkilökohtaisesti 113 suomalaista, venäläistä ja virolaista asiantuntijaa. Haastatteluaineiston kerääminen, järjestäminen, analysointi ja raportointi on tarkkaan eritelty itse tutkimuksessa.
Itämafia-tutkimustani varten olen haastatellut seuraavat suomalaiset asiantuntijat, joiden puretut haastattelut ovat edelleen hallussani tekstimuodossa (nimet lueteltu siinä järjestyksessä kun heidät on aikanaan haastateltu, moni henkilö on haastateltu useampaan kertaan, lisäksi moni haastateltavista edustaa useampaa organisaatiota sen mukaan missä on aikaisemmin työskennellyt, haastattelut on tehty henkilökohtaisesti eri paikoissa):
Juha Pietarinen, poliisiyhdyshenkilö, eri poliisitehtävissä
Kimmo Hakonen, keskusrikospoliisi
Ossi Viinikka, keskurikospoliisi, poliisiyhdyshenkilö
Arvi Peltoniemi, paikallispoliisit, poliisiyhdyshenkilö
Urmas Rinne, suojelupoliisi, poliisiyhdyshenkilöt
Juha Martelius, suojelupoliisi
Jukka Henriksen, keskusrikospoliisi, rahanpesun selvittelykeskus
Mika Broms, keskusrikospoliisi, rahanpesun selvittelykeskus
Tuija Nevalainen, rahoitustarkastus
Markku Salminen, keskusrikospoliisi
Kari Rantama, keskusrikospoliisi
Erkki Hämäläinen, eri poliisitehtävissä
Teuvo Kulha, keskusrikospoliisi, poliisiyhdyshenkilö
Stiina Rajala, poliisiyhdyshenkilö
Timo Myyryläinen, suojelupoliisi
Heikki Maijanen, suojelupoliisi
Jukka Pulli, suojelupoliisi
Simo Siira, suojelupoliisi
Reijo Hyytiäinen, poliisiyhdyshenkilö, eri poliisitehtävissä
Martti Pitkänen, suojelupoliisi
Pekka Iivari, suojelupoliisi
Jouni Mäntyniemi, suojelupoliisi
Seppo Tiitinen, suojelupoliisin ent. päällikkö
Seppo Nevala, suojelupoliisin ent. päällikkö
Yrjö Tiippana, tullihallitus
Jarmo Rautakoski, valtakunnansyyttäjänvirasto
Raija Toiviainen, valtakunnansyyttäjänvirasto
Pauli Kivinen, diplomaatti, viisumiyksikön johtaja
Yrjö Laihio, suojelupoliisi
Kari Harju, suojelupoliisi
Marku Kallio, tullihallitus
Paavo Selin, paikallispoliisi, nyk. suojelupoliisi
Teuvo Veijalainen, liikkuvan poliisin päällikkö
Seppo Laessaari, suojelupoliisi
Jari Mustonen, paikallispoliisi
Janne Pentti, paikallispoliisi, nyk. poliisiyhdysmies
Tuomo Kurri, sisäministeriön ulkomaalaisosasto
Esa Markkanen, sisäministeriön ulkomaalaisosasto
Jari Nyström, keskusrikospoliisi
Markku Hirvonen, talousrikosasiantuntija
Haastattelut on tehty eri puolilla Suomea heidän työpaikoillaan sekä Pietarin, Moskovan ja Tallinnan Suomen edustustoissa.
Lisäksi tutkimukseen kerättiin täydentävä muutaman haastattelun aineisto itärikollisuutta tutkineiden toimittajien kanssa. Tämä johtui siitä, että halusin antaa toimittajille eräänlaisen vastineoikeuden, kun monet poliisit syyttivät heitä liioittelusta. Aineiston tarkka kuvaus ja selvitys sen analysoinnista löytyy itse väitöskirjastani.
Mites nyt? Onko kaikki Bäckmannia vastaan vai eikö dosentti vaan pysty myöntämään, että jäi kiinni valehtelusta?Ilta-Sanomat kirjoitti:http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 63309.html
Bäckman julkisti lähteensä - haastateltava: "En todella muista"
Julkaistu: 9.11.2012 14:13, päivitetty: 9.11.2012 14:14
Väitöskirjaepäilyjen kohteeksi joutunut dosentti Johan Bäckman toimitti tänään julkisuuteen nimilistan, jossa on lueteltu hänen väitöskirjansa lähteitä.
Listalla on 41 nimeä, joista moni on esimerkiksi suojelupoliisin tai keskusrikospoliisin väkeä. Osa listalla olleista on nyt jo edesmenneitä tai eläkkeellä.
IS soitti summamutikassa kahdelle listan henkilölle. Bäckmanin mukaan listan nimet on lueteltu siinä järjestyksessä, kun heidät on aikanaan haastateltu.
Viimeisenä listalla oleva talousrikosasiantuntija Markku Hirvonen ei muista antaneensa haastattelua Johan Bäckmanille.
- En kyllä todella muista, Hirvonen sanoi IS:lle.
Tämän jälkeen IS sai kiinni toisen listalla olevan poliisin, joka kommentoi tässä vaiheessa nimettömänä. Myös hän totesi, ettei muista antaneensa haastattelua.
- Luulisin, että muistaisin, jos haastattelun olisin antanut, henkilö sanoo.
Heidi Iivonen
Joops, samalla periaatteella laadittu se lista venäläisistä äiti-paroista, joiden lapset Suomen rasistinen valtio on riistänyt tyrmään.joey kirjoitti:Tulee elävästi mieleen eräs toinen Bäckmanin hiljattain kokoama lista...

Omien sanojensa mukaan elämänsä liikuttavimpia hetkiä oli Lahden konferenssissä, Putinin ohittaessa muutaman askeleen etäisyydeltä. Putinin ihailu, laajemmassa mielessä äiti-venäjän syliin käpertyminen, intelligenssin historiassa tuttu voiman ja auktoriteetin vietäväksi heittäytyminen selittävät hänen käytöstään. Teknisesti hänen kirjansa ovat korkeatasoisesti kirjoitettuja.Michelangela kirjoitti:
Kevennykseksi vähän villiä spekulointiani:
Olisikohan Bäckmanin käytöksen takana pään pyörälle laittanut Putin-kuume?
Jaa... Mahtoikohan Kiviselle tulla yllättäen vessahätä?Ilta-Sanomat kirjoitti:Näkökulma: "Bäckmanin väitöstilaisuus oli kuin koomisesta näytelmästä"
"Väitöstilaisuudessaan Johan Bäckman luotti tutkimushaastatteluihinsa enemmän kuin sairaalan röntgenkuviin", paikalla ollut Arja Paananen kirjoittaa.
Johan Bäckmanin väitöstilaisuus vuonna 2006 Helsingin yliopistossa on yksi kummallisimmista tapahtumista, joissa olen ollut mukana.
Väittelijän lähestymistapa tutkimuskohteeseensa eli itämafiaan oli varsin omalaatuinen. Kuten vastaväittäjä Markku Kivinen totesi jo tuolloin, väitöksessä oli tieteellisiä ansioita, mutta tutkija jätti myös huomioimatta seikkoja, jotka eivät tukeneet hänen omaa mielipidettään.
Ja mielipiteitähän Bäckmanilla riitti.
Yksi mielipiteistä koski niin sanottua Tambovin mafiaa, jota pidetään yhtenä Venäjän pahimmista rikollisverkostoista. Tambovin mafiasta on kirjoitettu Venäjällä lukemattomia artikkeleita, ja jokainen venäläinen tietää, ettei kyse ole leikkijärjestöstä.
Bäckman sen sijaan oli sitä mieltä, että Tambovin mafiasta puhuminen on yksi esimerkki suomalaisten tiedotusvälineiden tavasta liioitella itämafian uhkaa.
- Vasta kun joku antaa minulle Tambovin mafian puhelinnumeron, minä uskon sen olemassaoloon, Bäckman julisti.
Alkoi tuntua kuin seuraisin jotain koomista näytelmää - enkä Suomen arvostetuimman yliopiston väitöskirjatilaisuutta.
Hauli diplomaatin käsivarressa
Oma erikoinen episodinsa koski vuonna 1996 sattunutta ampumavälikohtausta, jonka kohteeksi diplomaatti Olli Perheentupa joutui mitä ilmeisimmin täysin sivullisena Pietarissa.
Itse kirjoitin vuonna 2009 Ilta-Sanomiin, kuinka juuri tuohon ampumavälikohtaukseen liittynyt sananvaihto havahdutti minut siihen, että Bäckmanin ja totuuden välinen suhde on joskus jopa surrealistinen.
Bäckman kertoi nimittäin todistaneensa pitkälti juuri omilla haastattelututkimuksillaan, ettei Perheentupaa ollut ammuttu.
Lisäksi Bäckman käytti ampumavälikohtauksen uutisointia yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka Suomen media paisuttelee itämafian uhkaa.
Lienee syytä todeta, että Helsingin Sanomien arkistosta löytyy vuodelta 1996 yksi pikku-uutinen, jossa kerrotaan Pietarissa sattuneesta "pienestä räjähdyksestä tai ammuskelusta". IS:n arkistosta tapauksesta ei löydy yhtään mainintaa.
Perheentupa haavoittui Europa-hotellin edustalla sattuneessa ammuskelussa lievästi, mutta häneltä jouduttiin poistamaan useita hauleja sekä käsistä että päästä. Yksi hauli on edelleen muistona hänen käsivarressaan koteloituneena. Venäjän miliisien antaman raportin mukaan ampuma-ase oli katkaistu haulikko.
"Roskaa lentelee ilmassa"
Bäckmanin mukaan Perheentupaa ei kuitenkaan ammuttu, vaan tähän lensi ehkä roskia.
- Minä olen asunut Pietarissa vuosikausia, ja siellä lentelee koko ajan kaikkea roskaa ilmassa. Se on voinut olla vaikka kukkaruukun palanen, Bäckman ilmoitti.
Vastaväittäjä Kivinen kysyi tuolloin Bäckmanilta, miten väittelijä suhtautuu siihen, että on olemassa sairaalan röntgenkuvia, joissa Perheentuvan kehoon tulleet haulit näkyvät selvästi.
- Perheentupa valehtelee, Bäckman vastasi epäröimättä.
Olo oli hetken aikaa kuin amerikkalaisen tv:n oikeussalidraamassa. Mutta Kivinen päätti yllättäen grillauksensa tähän ja suositteli väitöskirjan hyväksymistä.
Bäckmanin ja totuuden välinen suhde on joskus jopa surrealistinen.
Johan Bäckmanin väitös nousi puheenaiheeksi MTV3:n toissa illan 45 minuuttia -ohjelman myötä.
Ilta-Sanomat kirjoitti:Väittelijän lähestymistapa tutkimuskohteeseensa eli itämafiaan oli varsin omalaatuinen. Kuten vastaväittäjä Markku Kivinen totesi jo tuolloin, väitöksessä oli tieteellisiä ansioita, mutta tutkija jätti myös huomioimatta seikkoja, jotka eivät tukeneet hänen omaa mielipidettään.
Melkoinen argumentti dosentilta tuo "Perheentupa valehtelee". Käykö nyt niin, että väitöskirja paljastuukin pamfletiksi. Jokainen voi tutustua Bäckmanin väitöskirjaan täällä. Itse en ole vielä perehtynyt tuohon.Ilta-Sanomat kirjoitti:Vastaväittäjä Kivinen kysyi tuolloin Bäckmanilta, miten väittelijä suhtautuu siihen, että on olemassa sairaalan röntgenkuvia, joissa Perheentuvan kehoon tulleet haulit näkyvät selvästi.
- Perheentupa valehtelee, Bäckman vastasi epäröimättä.
Olo oli hetken aikaa kuin amerikkalaisen tv:n oikeussalidraamassa. Mutta Kivinen päätti yllättäen grillauksensa tähän ja suositteli väitöskirjan hyväksymistä.
Uusi Suomi kirjoitti:http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisu ... oskirjasta
Propagandaa vai tiedettä: arvio Bäckmanin väitöskirjasta
10.11.2012 13:19 Henry Laasanen
Johan Bäckmanin väitöskirja ITÄMAFIA Uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset löytyy nyt myös netistä.
Tiivistän Bäckmania vastaan esitetyn syytteen seuraavasti:
SYYTE: Bäckman haluaa todistella väitöskirjallaan propagandaansa todeksi tieteeksi naamioituna. Oikeita haastatteluja tekemällä Bäckman ei olisi kuitenkaan saanut tukea teorialleen, koska poliisin asiantuntijat olisivat olleet asiasta eri mieltä. Bäckman onkin hankkinut väitöskirjaansa mielikuvistushaastateltavia tai -haastatteluja saadakseen tukea omalle agendalleen.
Vaihtoehtoisen hypoteesin mukaan "Backman on jättänyt haastattelut tekemättä laiskuuttaan".
Miksi Bäckmania epäillään tieteeksi naamioidusta propagandasta?
Vastaus kysymykseen on tietenkin helppo, koska olemme seuranneet Bäckmanin puheita julkisuudessa. Julkisessa puheessa propaganda on Bäckmanille kaikki kaikessa. Ydinkysymys piilee kuitenkin siinä, kykeneekö Bäckman tekemään myös totuuteen pyrkivää tiedettä?
Väitöskirjan vastaväittäjän mukaan väitöskirjan ongelmana oli oman agendan ajaminen, mutta ongelma ei ollut kuitenkaan niin suuri, että se olisi estänyt väitöskirjan hyväksymistä.
J.P. Roos puolestaan kirjoittaa, että "Väitöskirja hyväksyttiin vastaväittäjä Markku Kivisen ehdotuksesta korkealla arvosanalla, huolimatta siitä, että sen eräät tosiasiaväittämät olivat erittäin kyseenalaisia, minkä vastaväittäjä itse totesi."
J.P Roosin arvio kirjasta "Saatana saapuu Helsinkiin"
Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Bäckman kirjoitti kirjan Saatana saapuu Helsinkiin, josta J.P Roos on tehnyt arvion:
Bäckman syyttää suomalaisia ja varsinkin mediaa ylettömästä, AKS-henkisestä Venäjävihasta. Mutta se ei ole kirjan omituisin puoli. Se on tyylipuhdasta venäläistä journalistiikkaa: moralisoivaa, vihjailevaa, faktuaalisesti epämääräistä, täynnä toistoja, äärimmäistä liioittelua ja vääristelyä. Se on kuin lukisi postmodernia faktiota: mihinkään ei voi varmasti luottaa, mutta kaikki esitetään faktoina ja dokumentteina. Ovatko ”johanin” venäläisystävät olemassa (ainakaan heitä ei Googlen avulla löydy)? Kuka on Ames joka ainoana journalistina ymmärtää mistä Politkovskajan murhassa on kysymys?" Itse asiassa Bäckmanin kirjan vitsikkäin piirre on että se on venäläisempi kuin venäläinen journalismi itse. Aikoinaan kun luin neuvostoliittolaisia journalistisia tuotoksia niin ne oli konstruoitu juuri samalla tavalla: äärimmäisen yksipuolisia, faktoiltaan valikoivia, vuohet ja lampaat selkeästi eroteltuina, lopputulos valmiina ennen kuin ensimmäistäkään faktaa on esitetty. Juuri tällä tavalla Bäckman kirjoittaa. Jutun juoni on heti selvillä ja pahat ja hyvät erottuvat toisistaan erittäin selkeästi.
Bäcmanin kirja herättää lisäepäilyjä: onko väitöskirja laadittu samalla metodilla?
Väitöstilaisuus kuin koominen näytelmä
Arja Paananen kirjoittaa:
Väittelijän lähestymistapa tutkimuskohteeseensa eli itämafiaan oli varsin omalaatuinen. Kuten vastaväittäjä Markku Kivinen totesi jo tuolloin, väitöksessä oli tieteellisiä ansioita, mutta tutkija jätti myös huomioimatta seikkoja, jotka eivät tukeneet hänen omaa mielipidettään. Olo oli hetken aikaa kuin amerikkalaisen tv:n oikeussalidraamassa. Mutta Kivinen päätti yllättäen grillauksensa tähän ja suositteli väitöskirjan hyväksymistä.
Bäckmanin ja totuuden välinen suhde on joskus jopa surrealistinen.
Paanasen syytös näyttää kohdistuvan enemmän väitöskirjan hyväksyjiin kuin Bäckmaniin ja syytös nostaa esille saman asian kuin J.P Roos: väitöskirjan tosiasiaväittämät ovat osittain kyseenalaisia, mutta väitöskirja hyväksyttiin siitä huolimatta.
Miltä Bäckmanin väitöskirja näyttää?
En jaksanut kahlata Bäcmanin väitöskirjaa kovin tarkasti lävitse, enkä edes tunne aihealuetta, mutta propagandistinen sävy tai sen puute lienee helposti havaittavissa muutenkin.
Odotuksiini nähden Bäckmanin väitöskirja oli yllättävän epäpropagandististinen - ja verrattuna moniin naistutkimuksen tuotoksiin, jopa maltillisen asiapitoinen.
Mikä on haastatteluaineistojen rooli väitöskirjassa? Haastatteluaineistojen rooli näytti melko pieneltä verrattuna väitöskirjan kokonaisantiin ja muuhun ainaistoon, joka koostui mm. monista asiakirjoista. Haastattelulainauksissa ei näkynyt mitään erityisen huomiota herättävää, jota haastateltuna ollut poliisi ei olisi saattanut sanoa.
Näyttää siltä, että Bäckman kykenee ilmaisemaan asiansa maltillisemmin kirjallisessa tekstissä kuin silmikkäin käytävässä puheessa.
Päätelmiä
Näyttää siltä, että kohu Bäckmanin väitöskirjan epätieteellisyydestä on perusteeton. Haastatteluaineiston merkitys väitöskirjan kannalta ei ole niin suuri kuin mediajulkisuudesta saattaisi odottaa, eikä haastatteluaineisto edes tuo silmiinpistävästi esille propagandamaisia piirteitä .
Haastattelulainauksissa voi tietenkin olla sellainen virhe, että on käytetty valikoituja lainauksia: omaa propagandaa tukevat kohdat on otettu mukaan ja muu jätetty pois. Tällaista tieteellisesti epäeettistä toimintaa voi olla käytännössä mahdoton selvittää, mutta kuten sanottua, haastatteluaineisto ei edes anna viitteitä siihen suuntaan, koska haatateltujen sanomisen ovat varsin neutraaleja melko itsestään selvän kuuloisia asioita.
Usein tieteellisten huijausten syy on laiskuus, mutta Bäckmanin toiminnan tuntien: laiskuudesta häntä on vaikea syyttää.
Johtopäätös
Näyttää siltä, että Bäckmanin väitöskirja johtopäätöksineen on hyvinkin mahdollista tehdä "oikeilla" haastatteluilla ilman vilunkipeliä.
Kohu väitöskirjasta näyttää olevan melko perusteeton, koska väitöskirjan puheenparsi ei vastaa propagandan asteeltaan Bäcmanin julkista imagoa.
Kiinnostavampi on kysymys siitä, hyväksyttiinkö liian kyseenalaisia tosiasiaväitteitä sisältävä väitöskirja heppoisin perustein tai se, onko Aleksanteri-instituutin toimintatapana päästää "sopivia" venäjämyönteisiä mielipiteitä omaava "tutkijaveli" lävitse ilman riittävää näyttöä?