Re: Nainen sotki hautakiven ulosteella 38 kertaa.
Lähetetty: Ke Tammi 30, 2013 10:41 am
Heippa.
Omien havaintojeni mukaan henkilö, jolla "hämärtää" tai "viiraa" päässä saattaa toimia omasta mielestään hyvinkin loogisesti, vaikka muiden mielestä käytös olisikin järjetöntä. Eikä ulosteilla tuhriminen aina ole pelkästään skitsofreenikkojen tai kadonneiden muumien yleellinen etuoikeus. Se ei välttämättä vaadi terveysviranomaisen konsultaatiota. On nimittäin olemassa mahdollisuus, että siitä tuhrimisesta saa myös seksuaalista nautintoa. Silloin kyseessä on parafilia, jonka kehittymisen alkusyy on häiriö (esim. hyväksikäyttö) lapsen anaalis-sadistisella kehityskaudella. Tällöin seksuaalisuus särkyy ja kohdistuu sirpaleisiin, eräänlaisiin osa-objekteihin jolloin ulosteesta(kin) voi tulla kehittyvän perversion fetissi. Esim. Saksassa ja Japanissa tämänkaltaiset harrastukset ovat sangen yleisiä, joskin kokonaisväestön suhteen harvinaisia. Näissä maissa subjektien toiminnan taustalla on kollektiivisen häpeän manifestoituminen ja sen tuottaman ahdistuksen säätely. Saksan kohdalla suuri vaikutus on myös oman häpeänsä kanssa liemeen joutuneella perverssillä johtajalla. Toisin sanoen ulosteilla tuhrimista voidaan käyttää myös häpäisyyn (itsen tai toisen).
Mielestäni tässä tapauksessa on kysymys juuri häpäisystä, vaikka luulenkin (ja mediakin on kirjoittanut) että haudassa lepäävällä vainajalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kysymys lieneekin siitä, mitä tämä hauta tai haudassa makaavan nimi tuhrijalle edustaa. Tässä saattaa olla kyseessä seksuaalisuuteen liittyvä fiksaatio. Tutkinnanjohtajan kommentti viittaa mielestäni juuri seksuaalisuuteen:"Mennään syvälle tekijän henkilökohtaiseen elämään" ja "Hyvin herkkä juttu". Harvinaisen tästä tapauksesta tekee sen kopro- ja nekrofiilinen sisältö yhdistettynä kompulsiiviseen toimintaan. Olen näkevinäni myös jumalattomuutta, rajattomuutta ja sielullisesti rikotun seurakunnan työntekijän lapsen. Varmaa on, että tällä keski-ikäisellä naisella on traumoja! Epäselvää on, että kumpi oikeastaan on alkuperäinen uhri: Tuhrija vai vai kuolleen miehen muisto.
Ps. Toisaalta en voi olla pohtimatta, että hautakiveen hierottu uloste (oksettavuudestaan huolimatta) näyttää olevan ikään kuin aseteltu. Voisi jopa sanoa, että ulosteasetelma on symmetrinen ja kaunis. Uloste on ikään kuin kruununa hautakiven yläosassa. Nimen ja päivämäärien kohdalla oleva tavara on jälkeenpäin valunutta.
Omien havaintojeni mukaan henkilö, jolla "hämärtää" tai "viiraa" päässä saattaa toimia omasta mielestään hyvinkin loogisesti, vaikka muiden mielestä käytös olisikin järjetöntä. Eikä ulosteilla tuhriminen aina ole pelkästään skitsofreenikkojen tai kadonneiden muumien yleellinen etuoikeus. Se ei välttämättä vaadi terveysviranomaisen konsultaatiota. On nimittäin olemassa mahdollisuus, että siitä tuhrimisesta saa myös seksuaalista nautintoa. Silloin kyseessä on parafilia, jonka kehittymisen alkusyy on häiriö (esim. hyväksikäyttö) lapsen anaalis-sadistisella kehityskaudella. Tällöin seksuaalisuus särkyy ja kohdistuu sirpaleisiin, eräänlaisiin osa-objekteihin jolloin ulosteesta(kin) voi tulla kehittyvän perversion fetissi. Esim. Saksassa ja Japanissa tämänkaltaiset harrastukset ovat sangen yleisiä, joskin kokonaisväestön suhteen harvinaisia. Näissä maissa subjektien toiminnan taustalla on kollektiivisen häpeän manifestoituminen ja sen tuottaman ahdistuksen säätely. Saksan kohdalla suuri vaikutus on myös oman häpeänsä kanssa liemeen joutuneella perverssillä johtajalla. Toisin sanoen ulosteilla tuhrimista voidaan käyttää myös häpäisyyn (itsen tai toisen).
Mielestäni tässä tapauksessa on kysymys juuri häpäisystä, vaikka luulenkin (ja mediakin on kirjoittanut) että haudassa lepäävällä vainajalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kysymys lieneekin siitä, mitä tämä hauta tai haudassa makaavan nimi tuhrijalle edustaa. Tässä saattaa olla kyseessä seksuaalisuuteen liittyvä fiksaatio. Tutkinnanjohtajan kommentti viittaa mielestäni juuri seksuaalisuuteen:"Mennään syvälle tekijän henkilökohtaiseen elämään" ja "Hyvin herkkä juttu". Harvinaisen tästä tapauksesta tekee sen kopro- ja nekrofiilinen sisältö yhdistettynä kompulsiiviseen toimintaan. Olen näkevinäni myös jumalattomuutta, rajattomuutta ja sielullisesti rikotun seurakunnan työntekijän lapsen. Varmaa on, että tällä keski-ikäisellä naisella on traumoja! Epäselvää on, että kumpi oikeastaan on alkuperäinen uhri: Tuhrija vai vai kuolleen miehen muisto.
Ps. Toisaalta en voi olla pohtimatta, että hautakiveen hierottu uloste (oksettavuudestaan huolimatta) näyttää olevan ikään kuin aseteltu. Voisi jopa sanoa, että ulosteasetelma on symmetrinen ja kaunis. Uloste on ikään kuin kruununa hautakiven yläosassa. Nimen ja päivämäärien kohdalla oleva tavara on jälkeenpäin valunutta.
