Re: Kouristuskohtaukset
Lähetetty: To Maalis 13, 2014 8:34 am
Mulla on todettu epilepsia tai ainakin sellaisia kohtauksia oli joitain vuosia sitten kaksi. Sitä ekaa en tajunnut sellaiseksi, mutta olin ollut koneella, kun mies oli ystäväni kanssa käymässä kaupassa ja jossain välissä alkoi väsyttää kovasti, joten ajattelin siirtyä torkuille. No jossain välissä multa on mennyt muisti (olin siis selvinpäin, joskin väsynyt, koska olin koko sen aamun ja päivän siivoillut ja edellisenä iltana valvonut myöhään, vaikka ei pitänyt) ja havahduin siihen, kun mies ja bestis tulivat takaisin kaupasta. Menin vastaan ja säkäytin molemmat kun oli toinen puoli naamaa veressä. En sitä itsekään tajunnut, ennen kuin mies siitä sanoi ja sitten huomattiin myöhemmin, että lattialla, väärällä puolella sänkyä oli verta. Olin siis jossain välissä ollut lattialla ja purrut kieleeni.
Tuolloin en vielä sitä oikein tajunnut, enkä aluksi halunnut lähteä mihinkään, mutta suostuttelun jälkeen lähdettiin sitten käymään terkalla. Vähän se tarkisteli asioita ja kaikki tuntui tuolloin olevan ok ja piti jossain välissä hankkia aika neurologille. No se unohtui ja mä jouduin yhden viikon olemaan vauvan purkkiruoalla, koska kieli oli hellänä sen puremisen jäljiltä. Itseasiassa, mulla on kielessä vieläkin sellanen lerpake siinä kohtaa, mihin purin.
No mutta aikaa kului ja sitten joitain kuukausia myöhemmin mentiin miehen kanssa leffaan ja jossain välissä leffaa mua alkoi taas väsyttää ja sitten meni taas vintti pimeäksi. Seuraavan kerran kun tajusin mistään mitään, olin ambulanssissa ja oltiin matkalla sairaalaan.
Mies sitten kertoi, että olin alkanut pitää ihmeellistä ääntä ja olin kouristellutkin, joskin en paljoa.
Taas multa katsottiin kaikki arvot ja olivat ok ja pääsin kotiin ja ainoa mikä vitutti oli se, että leffa(X-Men Origin; Wolverine) jäi kesken ja kieli oli taas kipeä, kun olin jälleen kerran rouhaissut kunnolla kieleeni. Sen jälkeen kävin sitten neurologilla ja sain lääkkeet, eikä sen jälkeen tullut kouristuksia useampaan vuoteen, joten lopulta sain tuossa viimevuoden puolella lopettaa lääkkeet.
No tuossa pari viikkoa sitten olin taas vaiheeksi koneella, kun tuli sellainen epämääräinen poissaolokohtaus, jonka aikana en kylläkään tällä kertaa puraissut kieleeni, mutta laskin alleni. No eikun päivystykseen ja siellä tsekattiin, että kaikki oli taas ihan ok ja sitten myöhemmin viikolla sen jälkeen neurologi soitti ja ilmoitteli, että pitää lähteä kokeisiin ja ilmoitti, että lääkitys on aloitettava uudelleen. Onneksi oli vielä vanhoja lääkkeitä, jossa siis oli päivämäärääkin vielä reilusti jäljellä, niin tuolla kaapissa, etten ollut heittänyt niitä pois, joten lääkityksellä siis ollaan ja loppukuusta tarttee mennä labraan tökittäväksi.
Mies tuossa mietti, josko pitäis mulle hommata se renksu ranteeseen, että jos oon yksi liikkeellä, niin ihmiset tietää mitä tehdä.
Itse tosin oon työkaverille, joka on mun bestis ja joka tietää tän ongelman, kertonut, että jos mä saan kohtauksen sen läsnäollessa, niin katsoo vaan, etten mä satuta itseäni, eikä tunge mitään mun suuhun(nykyisin se ohje on siis että ei lompakkoa, eikä mitään muutakaan, varsinkaan omia sormia, suuhun, koska se puruvoima on suuri. Tulipahan todistettua se omalla kielellä), mutta kattoo että hengitystiet on auki ja soittaa 112:seen.
Tuolloin en vielä sitä oikein tajunnut, enkä aluksi halunnut lähteä mihinkään, mutta suostuttelun jälkeen lähdettiin sitten käymään terkalla. Vähän se tarkisteli asioita ja kaikki tuntui tuolloin olevan ok ja piti jossain välissä hankkia aika neurologille. No se unohtui ja mä jouduin yhden viikon olemaan vauvan purkkiruoalla, koska kieli oli hellänä sen puremisen jäljiltä. Itseasiassa, mulla on kielessä vieläkin sellanen lerpake siinä kohtaa, mihin purin.
No mutta aikaa kului ja sitten joitain kuukausia myöhemmin mentiin miehen kanssa leffaan ja jossain välissä leffaa mua alkoi taas väsyttää ja sitten meni taas vintti pimeäksi. Seuraavan kerran kun tajusin mistään mitään, olin ambulanssissa ja oltiin matkalla sairaalaan.
Mies sitten kertoi, että olin alkanut pitää ihmeellistä ääntä ja olin kouristellutkin, joskin en paljoa.
Taas multa katsottiin kaikki arvot ja olivat ok ja pääsin kotiin ja ainoa mikä vitutti oli se, että leffa(X-Men Origin; Wolverine) jäi kesken ja kieli oli taas kipeä, kun olin jälleen kerran rouhaissut kunnolla kieleeni. Sen jälkeen kävin sitten neurologilla ja sain lääkkeet, eikä sen jälkeen tullut kouristuksia useampaan vuoteen, joten lopulta sain tuossa viimevuoden puolella lopettaa lääkkeet.
No tuossa pari viikkoa sitten olin taas vaiheeksi koneella, kun tuli sellainen epämääräinen poissaolokohtaus, jonka aikana en kylläkään tällä kertaa puraissut kieleeni, mutta laskin alleni. No eikun päivystykseen ja siellä tsekattiin, että kaikki oli taas ihan ok ja sitten myöhemmin viikolla sen jälkeen neurologi soitti ja ilmoitteli, että pitää lähteä kokeisiin ja ilmoitti, että lääkitys on aloitettava uudelleen. Onneksi oli vielä vanhoja lääkkeitä, jossa siis oli päivämäärääkin vielä reilusti jäljellä, niin tuolla kaapissa, etten ollut heittänyt niitä pois, joten lääkityksellä siis ollaan ja loppukuusta tarttee mennä labraan tökittäväksi.
Mies tuossa mietti, josko pitäis mulle hommata se renksu ranteeseen, että jos oon yksi liikkeellä, niin ihmiset tietää mitä tehdä.
Itse tosin oon työkaverille, joka on mun bestis ja joka tietää tän ongelman, kertonut, että jos mä saan kohtauksen sen läsnäollessa, niin katsoo vaan, etten mä satuta itseäni, eikä tunge mitään mun suuhun(nykyisin se ohje on siis että ei lompakkoa, eikä mitään muutakaan, varsinkaan omia sormia, suuhun, koska se puruvoima on suuri. Tulipahan todistettua se omalla kielellä), mutta kattoo että hengitystiet on auki ja soittaa 112:seen.