PPK 1991
”Kosto on minun, sanoo…”
Helsingin kaupungissa kuolee vuosittain tulipalojen uhreina keskimäärin 15–20 ihmistä. Pari vuotta sitten Suomen Palontorjuntaliitto teki yhdessä Valtion Poliisiopiston päällystöluokan kanssa koko valtakuntaa käsittävän tutkimuksen, jossa selvitettiin, minkälaiset ihmiset,
ja miksi he kuolevat tuli paloissa, ja mikä on ollut näiden palojen syttymissyy.
Tutkimus osoitti, että keskiverto suomalainen tuli palovainaja on ikääntynyt, yksin asuva mieshenkilö, joka käyttää alkoholia ja tupakoi. Yleisin syttymissyy on ollut tupakointi vuoteessa useinkin alkoholin vaikutuksen alaisena ja nukahtaminen pa lava savuke kädessä, jonka jälkeen se on pudonnut esimerkiksi vuodevaatteille ja sytyttänyt palon. Valtaosa uhreista on kuollut kytevän palon aiheuttamaan häkämyrkytykseen.
Vaikka useimmat palovainajat ovatkin aiheuttaneet kuolemansa omalla huolimattomuudellaan, on tapausten joukossa aina muutamia, jotka paljastuvat tutkimuksissa henkirikoksiksi - rikos on vain yritetty salata lavastamalla se tavalliseksi tulipalokuolemaksi.
Tämän takia jokainen kuolemaan päättynyt tulipalo tutkitaankin samalla huolellisuudella ja tarkkuudella kuin kyseessä olisi epäilty
henkirikos.
Seuraava kertomus on eräästä tällaisesta henki rikoksen lavastusyrityksestä tavalliseksi huoneistopaloksi, jossa asukas muka olisi kuollut palon seurauksena.
- Surmahuoneisto sijaitsi kerrostalon ylimmässä kerroksessa.jpg (172.33 KiB) Katsottu 548 kertaa
Kolme uhria
Maanantaina, maaliskuun 13. päivänä 1989 klo 19.28 Helsingin palolaitos ilmoitti poliisin hälytyskeskukselle, että Alppilan kaupunginosassa sijaitsevassa kerrostaloasunnossa Alppikatu 5 A on tulipalo ja että asunnossa on kaksi kuollutta henkilöä.
Lisäksi paikalta on viety yksi pahoin palanut henkilö sairaalaan.
Kaksi väkivaltatoimiston ja kaksi teknillisen toimiston päivystävää tutkijaa lähtivät heti palopaialle.
Lisäksi paikalle hälytettiin vapaavuorolta rikoskomisario johtamaan tutkintaa.
Tapahtumapaikalla suoritetuissa alkututkimuksissa selvisi, että palo oli ollut kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevassa parvekkeellisessa yksiössä.
Paloa oli edeltänyt voimakas räjähdysääni, joka oli kuulunut talon kaikkiin huoneistoihin ja kauaksi ympäristöönkin.
Räjähdyksen seurauksena huoneiston kadunpuoleiset ikkunat olivat rikkoutuneet ja liekit olivat lyöneet voimakkaasti ulos.
Palokunnan saapuessa paikalle huoneisto oli palanut epätavallisen voimakkaasti.
Tulta oli ollut eteisessä, keittiössä sekä olohuoneessa. Kylpyhuoneeseen, jossa oli ollut valo palamassa, ei palo ollut vielä ehtinyt levitä. Huoneiston porrastasanteelle johtava ulko-ovi oli ollut auki.
Sammutushyökkäyksen aikana palokunta löysi olohuoneesta, heti sisääntuloaukon oikealla puolen olleen hyllykön vierestä makaamasta mieshenkilön, joka vielä hieman liikkui.
Mies oli vedetty porraskäytävään, missä paikalle saapuneen lääkäriambulanssin henkilökunta oli yrittänyt elvyttää häntä, mutta häntä ei voitu enää pelastaa.
Elvytyksen aikana saatiin myös tieto, että palava ihminen oli juossut alas portaita kahdeksannesta kerroksesta heti räjähdysäänen kuulumisen jälkeen.
Juostessaan hän oli huutanut: ”Se räjähti, hullu mies!”
Tulta pakoon juossut mies oli löydetty vastapäisen talon pihalta, jossa paikalle saapuneet ihmiset olivat sammuttaneet hänet vaatteilla peittämällä.
Miehellä oli ollut kenkä vain toisessa jalassa ja hansikas vain toisessa kädessä. Muut vaatteet olivat palaneet riekaleiksi ja tippuneet talon rappukäytävään ja kadulle.
Ensiavun antamisen ja sairaalaan kuljetuksen aikana lääkäri oli puhuttanut vielä tajuissaan ollutta miestä, joka oli kertonut henkilötietonsa, ja että hän oli mennyt asuntoon vaaleatukkaisen miehen kutsusta.
Hän ei ollut tiennyt mistä palo oli alkanut. Paloa edeltäneistä tapahtumista kysyttäessä mies ei ollut vastannut mitään.
Huoneiston sammutuksen yhteydessä toinen vainaja löytyi olohuoneesta, sohvan vierestä lattialta.
Tämä pahoin palanut mieshenkilö oli enää vain voitu todeta kuolleeksi.
Palopesäkkeitä sammutettaessa palokunta oli todennut, että olohuoneen sohvatäytteissä oli ilmeisesti verta, samoin kylpyhuoneen ammeessa.
Koko huoneistossa oli tuntunut voimakas bensiinin haju.
Olohuoneesta löytynyt vainaja,
Olli-Pekka Kaarakainen ja joka myöhemmin todettiin palaneen huoneiston omistajaksi, siirrettiin välittömästi Oikeuslääketieteen laitokselle oikeuslääkärin tutkittavaksi.
Suoritetussa ulkotarkastuksessa vainaja todettiin kauttaaltaan pahoin palaneeksi.
Vainajassa havaittiin selässä lapaluiden välissä kuusi pistohaavaa. Rinnassa, keskiviivan oikealla puolen todettiin lisäksi n. 10 cm²:n alueella yhteensä 11 pistohaavaa.
Haavat sopivat puukolla aiheutetuiksi.
Oikeuslääkärin tutkimus varmisti näin jo tutkijoiden mielessä olleet pahat aavistelut, että tutkittavaksi oli saatu juttu, joka piti sisällään ainakin yhden varman henkirikoksen.
Toinen palovainaja, joka löytyi palaneesta huoneistosta ja joka kuoli porraskäytävään elvytysyrityksistä huolimatta, toimitettiin myös oikeuslääkärin tutkittavaksi.
Ulkotarkastuksessa hänestä ei löytynyt elvytyksessä syntyneiden ja muiden vähäisten vammojen lisäksi muita vammoja.
Vainajan,
Arto Leinosen, hengitysaukoissa todettiin nokea, josta päätellen hän todella oli ollut vielä elossa palon kestäessä.
- Uhri surmattiin kylpyammeessa. Ruumiin pesemisessä käytettyjä aineita ja välineitä.jpg (185.97 KiB) Katsottu 548 kertaa
Ennusteet selviämisestä
Kuolemaan päättyneitä paloja tutkittaessa on tutkijoille kehittynyt ns. nyrkkisääntö: Jos puolet ihosta palaa I ja II asteen palovammoille
tai yksi kolmasosa III tai IV asteen palovammoille, uhri mitä ilmeisemmin kuolee ennemmin tai myöhemmin palovammoihinsa tai niiden johdosta kehittyviin komplikaatioihin.
Jos uhri vielä lisäksi on joutunut hengittämään kuumia tai palavia palokaasuja, hänen hengitystiensä turpoavat ja tulehtuvat, eikä hän pysty puhumaan kuin lyhyen aikaa palosta pelastumisensa jälkeen.
Toisaalta on todettu myös, että vaikka uhri olisi saanut hyvinkin pahoja palovammoja, hän pystyy vielä palosta pelastuttuaan ja tajuissaan ollessaan kommunikoimaan useinkin täysin järkevästi.
Edelliset opit muistaen tutkijat riensivät yhdessä oikeuslääkärin kanssa sairaalaan katsomaan sinne vietyä, palavasta talosta juossutta miestä,
Markku Holmströmiä.
”Äänetön” kuulustelu
Markun iho oli palanut n. 90 prosenttisesti II ja III asteen palovammoille ja lisäksi hän oli hengittänyt palavia palokaasuja.
Ennuste hänen selviytymisestään vammoistaan oli siis toivoton. Kuitenkin vielä n. kaksi tuntia palon jälkeen hän oli tajuissaan,
tosin voimakkaiden kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena. Hän ei kyennyt puhumaan, mutta hän pystyi nyökkäämällä tai päätään pudistamalla vastaamaan hänelle esitettyihin "kyllä” tai ”ei” kysymyksiin.
Näin suoritetussa ”kyllä - ei”-kuulustelussa Markku kertoi, että hän oli ollut asunnossa kahden muun miehen kanssa, joista toinen oli hänelle tuttu. Huoneistoon oli menty ryypiskelytarkoituksessa. Riitaa tai tappelua ei ollut ollut.
Kysymyksiin palon syttymissyystä, Olli-Pekan surmaamisesta tai surmaajasta Markku ei vastannut.
Markun kuulustelu ei siis odotuksista huolimatta tuonut juurikaan lisäselvitystä tapahtumiin.
Ainoa tärkeä asia, joka hänen kertomanaan selvisi, oli se, että palon alkaessa huoneistossa ei olisi ollut muita, kuin he kolme.
Verta sohvassa ja bensiinikanisteri
Rikospoliisin palonsyyntutkijat suorittivat seuraa vana päivänä palopaikan tarkemman tutkimisen.
Vaikka tuli tuhoaakin palopaikkaa, se ei silti tuhoa kaikkia todisteita. Tarkalla tutkinnalla palojäte saadaan "puhumaan” tutkinnan kannalta hyvinkin tärkeitä asioita.
Tutkimuksessa todettiin mm., että olohuoneen lattialle oli kasattu huonekaluja, kaapistojen laatikostot oli vedetty auki ja tavaroita ja esineitä oli pengottu.
Palossa osittain säilyneen sohvan täytteisiin oli imeytynyt verta. Olohuoneen lattialla oli korkiton, 10 litran muovikanisteri, jossa oli pohjalla vielä n. puoli litraa bensiiniä.
Kanisterin vierellä lattialla oli kaasusytytin.
Kylpyhuoneen ammeessa oli verta, pesupulveria, shampoota sekä ruokailuveitsi.
Palonjälkeisenä tiistaiaamuna ilmoitettiin sairaalasta, että Markku oli kuollut paloissa saamiinsa vammoihin.
Voitiinko juttua siis pitää pääpiirteissään selvitettynä?
Olivatko Olli-Pekan surmaajat kuolleet yrittäessään peittää rikoksensa jäljet ja saaneet näin jo rangaistuksensa?
Tietoja alamaailmasta
Tiistaipäivän kuluessa alkoi poliisille tihkua ala maailmasta tietoja, etteivät Markku ja Arto olisikaan olleet vain kaksistaan Olli-Pekan asunnossa, vaan siellä olisi ollut muitakin.
Tiistai-iltana mieshenkilö, jota kutsumme tässä Kaj’ksi soitti sitten poliisille kertoen, että hänen luokseen on tullut
Heli Annikka Koski-niminen nuori nainen, joka on ollut mukana tappamassa Olli-Pekkaa ja sytyttämässä tämän asunnon tuleen.
Heli noudettiin rikospoliisiin. Kiinni otettaessa sekä matkalla poliisiasemalle Heli käyttäytyi aggressiivisesti, eikä halunnut puhua mitään tapahtumista.
Hänet kuitenkin pidätettiin murhasta ja murhapoltosta epäiltynä, koska hän oli pystynyt kerto maan poliisille asiasta ilmoittaneelle Kaj’lle sellaisia yksityiskohtia tapahtumista, jotka vain rikoksentekoaikaan paikalla olleella saattoi olla tiedossaan.
Mustasukkaisuutta?
Helin kuulustelu aloitettiin heti keskiviikkoaamuna. Hän ei halunnut avustajaa itselleen, eikä aluksi moneen tuntiin suostunut puhumaan mitään asioistaan, ei edes henkilötietojaan.
Samanaikaisesti suoritetussa Kaj’n kuulustelussa ilmeni, että Heli oli tullut myöhään maanantai-iltana hänen asunnolleen kertoen,
että hän oli mennyt lauantaina, maaliskuun 11. päivänä 1989 yöllä silloin vielä heille tuntemattoman Olli-Pekan asuntoon ryyppäämään yhdessä Arton kanssa.
Ryypiskelyn kestäessä Olli-Pekka oli alkanut lähennellä häntä seksuaalisesti, josta syystä Arto oli hakenut paikalle Helin miesystävän, Markun.
Markun saavuttua asuntoon, Heli oli kertomansa mukaan yhdessä Markun kanssa vienyt Olli-Pekan kylpyhuoneeseen, jossa tämä oli surmattu puukolla.
Myöhemmin asunto oli sitten sytytetty tuleen rikoksen peittämiseksi.
Kaj’n luo tullessaan Heli oli ollut sekava ja itkeskelevä, ja hän oli halunnut antautua poliisille.
Kuitenkin poliisien tullessa noutamaan häntä, hän oli uhannut tappaa asiasta muka "vasikoineen” Kaj’n.
- Surmavälineet heitettiin kuvassa näkyvään, nuolella merkittyyn sadevesikaivoon.jpg (135.37 KiB) Katsottu 548 kertaa
Kaksi nuorta naista
Kun Helille kuulustelutilaisuudessa näytettiin osa Kaj’n kuulustelukertomusta sekä annettiin hänen kuunnella osa tämän kuulustelutilaisuuden nauhoituksesta Heli uskoi, että Kaj todella oli kertonut tietonsa poliisille.
Vasta kuultuaan kuulustelijaltaan, että myös Markku oli kuollut, Heli alkoi avautua ja kertoa kolkkoa tarinaansa, tosin vieläkin aluksi asioita osittain salaten.
Hänen kertomuksestaan kuitenkin ”paistoi läpi”, että paikalla oli ollut vielä viideskin henkilö, Arton tyttöystävä, mutta tämän nimeä Heli ei suostunut ilmoittamaan.
Kun Helin noutaneet poliisimiehet kuulusteltiin, ilmeni, että Kaj’n asunnolla oli ollut Helin kiinniottohetkellä toinenkin nuori nainen,
Marja.
Marja ja Kaj noudettiin kuulusteluun. Kaj’n uusintakuulustelussa ilmeni, että myös Marja, joka asui hänen luonaan, oli kertonut hänelle olleensa mukana Olli-Pekan asunnolla.
Marja pidätettiin epäiltynä murhasta ja murhapoltosta. Suoritetuissa kuulusteluissa Marja kertoi oman osuutensa tapahtumista kiertelemättä ja salailematta.
Kun Heli sai tietää, että myös Marja on pidätetty ja että hän on tunnustanut, myös Heli lupasi selvittää oman osuutensa täydellisesti.
Helin, Marjan ja todistajien kuulusteluista sekä muiden tutkimusten perusteella tapahtumista ennen murhaa ja sen jälkeen muodostui seuraavassa esitetty kuva.
Ryyppyseurue
Heli ja Markku, jotka olivat tunteneet toisensa vasta muutaman viikon, sekä Marja, joka oli tavannut vasta aivan äskettäin Arton,
olivat ryypiskelleet Alppilan eri ravintoloissa ja ulkosalla.
Rahojen ja viinojen jo loputtua, he olivat sattumalta tavanneet kadulla lauantai-iltana maaliskuun 11. päivänä 1989 heille entuudestaan tuntemattoman Olli-Pekan.
Tämä oli pyytänyt heitä asuntoonsa ryyppäämään seurakseen.
Seurue oli siirtynytkin Olli-Pekan asuntoon Markun jäädessä kuitenkin jonnekin lähistölle.
Olli-Pekan asunnossa oli nautittu olutta ja Marja oli nukahtanut sohvalle.
Tässä vaiheessa Olli-Pekka oli yrittänyt lähennellä Heliä, mutta oli heti lopettanut Helin kiellettyä häntä.
Arto oli kuitenkin käynyt noutamassa Markun paikalle. Markun ja Olli-Pekan välillä ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ollut tapahtunut mitään välien selvittelyä.
Vasta kun Heli oli anastanut Olli-Pekan lompakon ja löytänyt sieltä pankkikortin, tapahtumat olivat saaneet vauhtia.
Olli-Pekalta oli alettu kovistella - Marjan edelleen nukkuessa sohvalla - pankkikortin tunnuslukua.
Kun Olli-Pekka ei ollut suostunut sitä ilmoittamaan, häntä oli pahoinpidelty lyömällä nyrkillä ja potkimalla.
Pahoinpitelyn seurauksena Olli- Pekka oli ilmoittanut tunnusluvun ja että tilillä oli rahaa jonkin verran yli tuhat markkaa.
Uhrilla oli liian vähän rahaa
Heli ja Arto lähtivät nostamaan rahat Olli-Pekan tililtä läheisestä pankkiautomaatista Markun jäädessä vartioimaan Olli-Pekkaa tämän asunnolle.
Kun Heli ja Arto olivat palanneet, oli käynyt ilmi, että tilillä oli ollutkin vain 900 markkaa.
Nyt seurue oli suuttunut toden teolla Olli-Pekalle, olihan tämä valehdellut tilillä olevan rahamäärän ja lisäksi aikaisemmin lähennellyt Markun tyttöystävää.
Olli-Pekka oli päätetty tappaa. Näin myös rahavarkaus jäisi "pimeäksi”, seurue ajatteli.
Heli ja Markku raahasivat juovuksissa olleen Olli-Pekan väkisin kylpyhuoneeseen, jossa Heli oli laskenut ammeen täyteen vettä.
Olli-Pekka yritettiin ensin hukuttaa ammeeseen, mutta tämä oli pystynyt rimpuilemaan sen verran vastaan, ettei hukuttaminen ollut onnistunut.
Arto oli tällä välin alkanut penkoa asuntoa löytääkseen sieltä jotakin anastettavaksi kelpaavaa.
Marja nukkui edelleen sohvalla. Kun Olli-Pekan hukuttaminen ei ollut onnistunut, Heli nouti keittiöstä ruokailuveitsen, jolla hän sekä Markku olivat lyöneet vuorotellen Olli-Pekkaa vatsan ja rinnan seutuville. Veitsi ei kuitenkaan tylsyytensä vuoksi uponnut Olli-Pekan kehoon, joten nyt avuksi oli otettu Mora-puukko.
Heli oli ensin lyönyt Olli-Pekkaa puukolla rintaan ja oikeaan kainaloon Markun pitäessä Olli-Pekkaa paikallaan ammeessa.
Tämän jälkeen myös Markku oli lyönyt Olli-Pekkaa rintaan sekä selkään.
Olli-Pekka meni elottomaksi ja Markku oli todennut hänen kuolleen.
Tutkimuksissa ei täysin selvinnyt, oliko puukko otettu huoneistosta, vai oliko Markku tuonut sen mukanaan asuntoon tullessaan.
Uhri pestään
Surmateon jälkeen Heli tyhjensi ammeen vereentyneestä vedestä ja laski puhtaan veden tilalle.
Sitten Markku ja Heli olivat menneet takaisin olohuoneeseen, mutta Heli oli kohta palannut vainajan
luo. Hän oli sirotellut pesujauheita ja shampoota vainajan päälle ja pesi veren pois, ettei se jäisi haisemaan ja paljastaisi asiaa naapureille.
Tässä vaiheessa myös Marja oli heräillyt. Kun hän aikoi mennä kylpyhuoneeseen, häntä oli estelty. Marja oli kuitenkin mennyt sinne ja todennut, mitä oli tapahtunut. Hän olisi heti halunnut ilmoittaa asiasta poliisille, mutta myös hänet oli uhattu tappaa - ainakin Marjan kertoman mukaan - jos hän poistuisi asunnosta tai soittaisi sieltä jonnekin.
Marja tyytyi tähän ja jäi seurueeseen. Olli-Pekan tililtä nostetut rahat, 900 markkaa, jaettiin neljään osaan ja seurue oli lähtenyt läheiseen ravintolaan jatkamaan ryypiskelyä.
Täältä he olivat palanneet yöllä surma-asuntoon, tehneet mm. ruokaa asunnosta löytyneistä tarvikkeista ja käyneet sitten nukkumaan.
Vainaja oli edelleen kylpyhuoneessa ammeessa.
Seuraavana aamuna seurue tutki asunnon ja yhdessä oli anastettu sieltä mm. lasten leluja, Olli-Pekan vaatteita, levyjä ja vanhoja rahoja. Seurue poistui yhdessä asunnosta ja Heli oli heittänyt surmavälineenä käytetyn puukon ja ruokailuveitsen läheiseen sadevesikaivoon, josta poliisi ne löysi myöhemmin Helin opastamana.
Mitä nyt neuvoksi?
Seurue jatkoi ryyppäämistä sunnuntaipäivän ja seuraavan yön. Kun rahat ja viinat olivat loppuneet ja humalahöyryt hieman haihtuneet, alkoivat he tajuta mitä olivat tehneet ja suunnitella, miten juttu voitaisiin järjestää niin, ettei rikos paljastuisi heidän tekemäkseen.
Arto ehdotti, että vainaja paloiteltaisiin ja kuljetettaisiin Markun autolla kaatopaikalle.
Tämä suunnitelma kuitenkin hylättiin ja tilalle oli kehitelty suunnitelma polttaa asunto ja vainaja bensiinillä.
Marja tosin varoitti, että bensiini voi räjähtää sytytettäessä. Hänen isänsä oli nimittäin kuollut aikoinaan tulipalossa ja hänellä oli näin hieman omakohtaista tietoa paloasioista.
Koska bensiinin ostamiseen ei ollut enää rahaa, Marja pyysi sitä äidiltään.
Rahaa saatuaan seurue meni läheiselle huoltoasemalle, josta oli henkilökunnan avustuksella ostettu muoviseen kanisteriin seteliautomaatista 20 markalla bensiiniä.
Matkalla Olli-Pekan asunnolle oli sovittu, että Heli ja Marja jäävät kadulle vartioon ja varoittavat huutamalla, jos jotakin yllättävää tapahtuu.
Markku ja Arto menivät sisälle taloon.
Hetken kuluttua Arto ilmestyi huoneen parvekkeelle mennen kuitenkin heti takaisin huoneistoon.
Ilmeisesti hän kävi katsomassa, että kadulla kaikki oli kunnossa.
Tämän jälkeen Markku ja Arto siirsivät Olli-Pekan ruumiin kylpyhuoneesta olohuoneen sohvalle.
Lattialle kasattiin tavaroita ja ilmeisesti Arto roiski kanisterista bensiiniä ympäri huoneistoa, myös vainajan päälle.
Sitten hän oli ottanut esiin sytyttimensä pannakseen huoneiston palamaan.
Räjähdys
Seuraavaksi tapahtuikin se, minkä olemme jo kertomuksemme alkuosasta lukeneetkin: huoneiston ikkunat rikkoutuivat valtavalla pamauksella ja sirpaleet lensivät aina naapuritontille asti.
Samalla ikkunasta purkautui taivaalle iso tulipallo.
Bensiini oli kaasuuntunut ja sytyttäjien yllätykseksi räjähtänyt, kuten Marja oli jo aikaisemmin varoitellutkin.
Bensiinihän palaa räjähdyksen nopeudella silloin, kun se on muodostanut ilman kanssa 1–7 prosenttisen seoksen ja saanut riittävän sytytyskipinän. Tämähän on meille tuttua mm. autojen polttomoottoreista.
Marja ja Heli kertoivat kuulusteluissaan, että heti räjähdyksen jälkeen Markku oli juossut ulos talosta palavana ja tuupertunut heidän lähettyvilleen. Ennen sivullisten auttajien paikalle tuloa Markku oli vielä käskenyt tyttöjä äkkiä poistumaan paikalta.
Heli ja Marja olivat heti tajunneet, että Arto oli kuollut räjähdyksessä, koska hän ei ollut tullut talosta ulos.
Tytöt olivat poistuneet yhdessä palopaikalta, mutta olivat sitten eksyneet toisistaan.
Myöhemmin he olivat molemmat kuitenkin menneet Kaj’n luo ja kertoneet tälle tapahtumista.
Syyttelevät toisiaan
Molemmat tytöt vangittiin. Seuranneen oikeuskäsittelyn aikana Heli perui suurimman osan tunnustuksestaan ja yritti vierittää surmaamisen kokonaan Markun niskoille.
Vastaavasti Marjan puolustus esitti, että Marja oli pakotettu tappamisen uhalla olemaan mukana seurueessa, eikä hänellä näin ollut mitään osuutta tapahtumiin.
Oikeus ei kuitenkaan uskonut muutettuja kerto muksia tapahtumien kulusta, vaan tuomitsi
Heli Annikka Kosken mm. täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja murhapoltosta yhdeksitoista vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen sekä
Marjan mm. murhapoltosta kahdeksi vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi vankeuteen.
Hovioikeus antoi asiassa päätöksen 13. heinäkuuta 1990
Raastuvanoikeuden tuomion aikoihin Helsingin Ala-Malmilla asunut keittiöapulainen
Marja Kristiina E. sai alennusta tuomioonsa. Hänet oli vapautettu raastuvanoikeuden päätöksellä 17. toukokuuta 1989 ja vapaalta hän vastasi myös hovissa. Tuomionsa avunannosta murhapolttoon ja varastetun tavaran kätkemisestä muuttui ehdolliseksi ja sitä alennettiin. Tuomion pituus oli 1 vuosi 10 kuukautta 20 päivää.
Alentuneesti syyntakeinen siivooja
Heli Annikka Kosken tuomio täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja murhapoltosta oli 10 vuotta 9 kuukautta 10 päivää.
Lystin loppu
Summa summarum: kolme ihmistä kuoli ja kaksi nuorta naista saivat pitkät vankilatuomiot.
Mitään järkeenkäypää motiivia surmaamiseen ei ollut.
Juopottelun humussa järki vain hävisi, uho nousi ja tapahtumat lähtivät vierimään kontrolloimattomasti ja lopussa oltiin tilanteessa,
josta paluuta ei enää ollut.
Kuningas alkoholi oli taas järjestellyt ihmiskohtaloita!
Opimmekohan me ihmiset koskaan...