MURHA.INFO

Juttuhan oli aika selvää pässinlihaa mutta olisi kyllä luullut omantunnon jossain vaiheessa kolkuttavan tässä tapauksessa.Mutta niinhän se on että jos ei ole ruumista niin ei ole rikostakaan.Ikävämpi juttu vaan lapsille täytyy sanoa.
Olivatkohan myöhempinä vuosina yhteydessä isäänsä?

^Mun mielestä just luin jostain että voidaan tuomita vaikka ei ruumista olekaan.

Näin on käynyt montakin kertaa. Viimeisin taisi olla tuossa Vuosaaren palkkamurhatapauksessa. Taisi tuo kultasepänkin ruotsinlautalta ulos heittänyt mustasukkainen siippakin saada tuomion hovista, Urhon kirjoituksen mukaan.

Oujee..nytpä muistan itsekin että joskus oli semmoinen tapaus armaassa suomenmaassa(poliisi kertoo-kirjassa vuonna eino ja pentti:) että aviomies ilmoitti vaimonsa ja vauvansa kadonneeksi..(Tosin vasta sen jälkeen kun muut sukulaiset alkoi kovistelemaan ja kyselemään)
Ja tunnontuskissaan lopulta sitten tunnustikin että on upottanut ruumiit mereen jonkun painavan esineen sisälle hitsattuna
Ruumihia ei ikinä löytynyt mutta kun poliisit tekivät kotona tutkimuksia löysivät senverran verta hellan alta että katsoivat rikoksen tapahtuneen ja linnatuomiohan siitä ropsahti.
Että joo.Ei sitä ruumista kai aina tarvii olla mutta toki todisteita rikoksen tapahtumisesta

tuon hilkan miekin muista osittain , olin silloin muksu vielä ja satuin kuulemaan ystäväni kanssa "vanhojen ukkojen " puheita nastolassa.

Sen muistan kun toinen kertoi toiselle että hilkka on pudotettu jossakin päin suomea tuollaiseen sadevesi viemäriin, sellaisen tiellä olevan rautasen renkula luukun kautta (miksi sitä nyt sitten sanotaankin)

Tiedä sitten. Mahtuukohan niihin edes ruumis, olisiko niin isoja viemäreitä?

kyllä kait sadevesi viemäristöön ruumis mahtuu mutta kyllä se kait olisi joskus löydetty sieltä näiden liki 35 vuoden aikana, tehdäänhän niihin aina silloin tällöin tarkistuksia.

Täsmennetään tätä juttua ja palautetaan mieliin eräs mystisimmistä katoamisista ja aikoinaan hyvin kohutusta tapauksesta.

Hilkka Laitinen katosi keskiviikkona 19.7.-72. Hänet julistettiin kuolleeksi 9.8.-83. Siunaustilaisuus pidettiin lokakuussa -83. Hautakiveen on merkitty kuolinpäiväksi katoamispäivä. Omaisuutta Hilkalla arvioidaan olleen katoamishetkellä noin 700 000 markan edestä, joka vastasi vuonna -89 noin 2,5 miljoonaa markkaa. Hän oli kadotessaan 49-vuotias ja oli elämänsä aikana tehnyt monenlaista bisnestä. Vuonna -65 huoltoaseman lopettamisen jälkeen miehensä Urho Laitinen teki henkilökohtaisen konkurssin. Sitä ennen kaikki omaisuus siirtyi Hilkan nimin. Vuonna -70 Laitiset laativat testamenttinsa uusiksi. Kirjattiin, että koko omaisuus siirtyy viimeksi eloon jääneen puolison haltuun. Paperiin tuli lisäehto; avioeron sattuessa koko omaisuus jää Hilkka Laitiselle.

Viimeinen sivullinen joka näki Hilkka Laitisen elossa tuntemattoman tappajan lisäksi (ollaan siis varmoja henkirikoksesta) on Laitisten kiinteistössä tuolloin baariyrittäjänä toiminut henkilö. Tuossa baarissa Hilkka kävi 14:30. Tuon ajan jälkeisistä tapahtumista on olemassa vain miehen –Urho Laitisen kertomat tiedot: klo 17:00 Urho meni maalaamaan Hilkan omistaman asuin- ja liikekiinteistön aitaa sisäpihalle. Hilkka oli pyytänyt Urhoa kyytimään hänet ompelijalle, mutta tämä oli vedonnut aidanmaalauskiireisiin. Klo 18 aikoihin Urho tuli sisälle, mutta ei nähnyt Hilkkaa enää missään. Kello 18:45 Hilkan tytär kysyi äitiään ja Urho vastasi, ettei tiedä missä tämä on ja kehotti tytärtä soittamaan myöhemmin.

Kello 01:00 yöllä läheisen ravintolan portieri kertoi nähneensä ison mustan auton ajavan Ratsutie 48:n pihaan. Urho kiistää kuulleensa ja nähneensä tuona yönä mitään erikoista.

Hilkka Laitista on etsitty ja kaivettu monesta paikasta mutta turhaan. Selvännäkijä oli kertonut Hilkan ruumiin olevan haudattu liikekiinteistön eteen. Piha avattiin. Turhaan. Hiukan myöhemmin erään vihjeen perusteella kaivettiin muutaman kilometrin päässä Kuivamaito Oy:n pihaa auki. Taas turhaan.

Viisi vuotta Hilkan katoamisen jälkeen, 11.7.-77 löytyi siis tuo täällä mainittu pääkallo Hyvinkään läheltä sijaitsevasta Märkiönjärvestä. Kallo oli vuonna -72 valmistetussa muovipussissa ja kallon arveltiin kuuluvan keski-ikäiselle naiselle ja olleen vedessä 3-5 vuotta. Hilkan katoamisen arveltiin ratkenneen. Myöhemmissä tutkimuksissa kallo todettiin kuitenkin miehen pääkalloksi, mutta tuon kallon omistajan henkilöllisyys on edelleenkin ratkaisematta.

Eräs mystinen seikka on se, että Hilkan koira, mahdollisesti ainoa todistaja, joka näki mitä Hilkalle tapahtui, haki vielä viikkokaudet omaa emäntäänsä. Kiintoisaa olisi tietää miksi se aina apalsi retkiltään turkki märkänä ja tassut saven peitossa…?

Urho Laitinen muutti siis Norjaan -kuten täällä jo mainittiinkin. Hän kuoli siellä sydänkohtaukseen 15.7.-85. Yöllä, nukkuessaan. Veikö hän salaisuuden mukanaan hautaan?

Lähde Alibi 3/89

Kiitoksia Hannibal. Hyvät taustatiedot olet saanut moniin vanhempiin ja tuntemattomampiin tapauksiin.

Tämä on kyllä sarjassamme niitä juttuja, joissa todennäköinen tapahtumien kulku on tiedossa, mutta kun ei ole ruumista ei ole todisteita.

Sitten vähän OT. Onko mitään tietoa siitä vuoden 1977 Hyvinkään pääkallosta?

Tämä Laitisen tapaus muistuttaa Kangasalla tapahtunutta Juutilaisen katoamista.

Tosiaan ,kenenkähän kallo?
Suomessa kun muistaakseni ei ole kuin yksi tai kaksi(Orivesi) vainajaa, joita ei oletunnistettu.

Tämä kallojuttu on hyvinkin mielenkintoinen. Onkohan asiaa tutkittu dna-aikaan siirtymisen myötä? Tutkittiinko tuo järvi kallon löytymisen jälkeen poliisin toimesta vai ei? Niin että oliko muita ihmisruumiin osia.

Entä se aitajuttu. Oliko Urho L tosiaan maalannut sitä mainittua aitaa vai oliko tämä jokin tekosyy johonkin?

Nastolassa velloivat tuolloin villit huhut tapauksen suhteen ja yksi niistä oli se, että tapaukseen liittyy toinen nainen. Täällä olikin jo puhetta (Tiina), että mies muutti Norjaan yhdessä toisen naisen kanssa. Miten se testamentti menikään?

Siitä kallolöydöstä vielä, että pussiin oli laitettu painoksi kolme kiveä ja pää oli mitä ilmeisemmin teräaseella irtileikattu.

Entä tuo klo 01:00 nähty ison mustan auton saapuminen Laitisen pihaan. Oliko sillä vain yksi silminnäkijä. Ei tuohon maailmanaikaan autoja niin kauheasti ollut etteikö yhtä olisi huomattu. Tosin aika oli ke ja to välinen yö, jolloin yökyöpeleitä vähemmän liikkellä. Entä miksi tänmän silminnäkijän todistukselle ei juurikaan annettu painoarvoa. Urho L kiisti ja sillä siisti.

Doctor Lecter kirjoitti:Nastolassa velloivat tuolloin villit huhut tapauksen suhteen ja yksi niistä oli se, että tapaukseen liittyy toinen nainen. Täällä olikin jo puhetta (Tiina), että mies muutti Norjaan yhdessä toisen naisen kanssa. Miten se testamentti menikään?

Juu, tosiaan suhteesta kuulin huhuttavan toukkana ollessani ja että kyseessä olisi ollut Laitisten liikehuoneistossa vuokralla ollut kemikalioyrittäjä.
No ainakin juuri tämän mimmin kanssa Urkki sitten Norjaan muutti, joten tuskin aivan tuulesta temmattu huhu lienen?

Myös semmoista huhua liikkui, että Urho olisi jotain pihalla tynnyrissä poltellut katoamisen tienoilla.

Urkki tais vaihtaa ruumiin toiseen. Ties vaikka olisi Hilkka jonkun haudassa ja löydetty kallo k.o. vainajan...
Siinäpä oliskin ovela temppu. Ihan ite keksin.

Hannibaalille iso plussa hyvästä artikkelista

Vuonna -65 huoltoaseman lopettamisen jälkeen miehensä Urho Laitinen teki henkilökohtaisen konkurssin. Sitä ennen kaikki omaisuus siirtyi Hilkan nimin. Vuonna -70 Laitiset laativat testamenttinsa uusiksi. Kirjattiin, että koko omaisuus siirtyy viimeksi eloon jääneen puolison haltuun. Paperiin tuli lisäehto; avioeron sattuessa koko omaisuus jää Hilkka Laitiselle.

Oho, sikälikin erikoista, että jutun perusteella omaisuus oli alunperin Urhon. Motiivi on joka tapauksessa ollut melkoisen selkeä.

Kello 01:00 yöllä läheisen ravintolan portieri kertoi nähneensä ison mustan auton ajavan Ratsutie 48:n pihaan. Urho kiistää kuulleensa ja nähneensä tuona yönä mitään erikoista.

Maisemakuva olisi kiva saada nähtäväksi. Jos poke on kertonut näkemänsä tuoreeltaan, niin tuo aikamoisen kova juttu. Yöstäkin voisi tietysti erehtyä, mutta silloinhan Urho pystyisi kertomaan kuka heillä kävi ja milloin.

Myöhemmissä tutkimuksissa kallo todettiin kuitenkin miehen pääkalloksi, mutta tuon kallon omistajan henkilöllisyys on edelleenkin ratkaisematta.

Missäs on tämän päivän dna-tutkijat? Miten pääkallo todetaan miehen pääkalloksi? - Norttitumppi hampaitten välissä, vai? Erikoista tässä pääkallosssa on sen irrottaminen muusta ruumiista. Miksi, ja missä on loput? Ja jos kysymyksessä ei ollut Hilkka Laitinen, niin jonkunhan se on ollut, ja se joku on kadonnut.

Eräs mystinen seikka on se, että Hilkan koira, mahdollisesti ainoa todistaja, joka näki mitä Hilkalle tapahtui, haki vielä viikkokaudet omaa emäntäänsä. Kiintoisaa olisi tietää miksi se aina apalsi retkiltään turkki märkänä ja tassut saven peitossa…?

Kuullostaa melkoiselta legendalta. Jos koiran antaa ulkoilla vapaasti, niin yleensä ne palaavat sadekelin sattuessa kotiin turkki märkänä ja tassut savessa. Jos joku tietää miten tämän voi välttää, niin menetelmälle kannattaa hankkia patentti.

Urho Laitinen muutti siis Norjaan -kuten täällä jo mainittiinkin. Hän kuoli siellä sydänkohtaukseen 15.7.-85. Yöllä, nukkuessaan. Veikö hän salaisuuden mukanaan hautaan?

Olisikohan tämä kaimapojan kuolema syy sille, miksi poliisi ei ole ottanut juttua esille? Ihmetyttää kyllä kovasti se, ettei tuolle pääkallolle ja sen dna:lle ole haettu omistajaa.

Urho kirjoitti:Erikoista tässä pääkallosssa on sen irrottaminen muusta ruumiista. Miksi, ja missä on loput? Ja jos kysymyksessä ei ollut Hilkka Laitinen, niin jonkunhan se on ollut, ja se joku on kadonnut.

Voisiko pääkallo olla peräisin hautausmaalta tms. Eli olisi varastettukin vasta kuoleman jälkeen? Vaikea kuvitella miten sen käytännössä onnistuisi tekemään, mutta selittäisi sen miksi ruumista ei löydetty tai kaivattu.

Toinen tollainen pääkallojuttu tulee kans mieleeni juttu 7 päivää lehden alkutaipaleelta 90-luvulta.

Joku maanviljelijä löysi pelloltaan ihmisen pääkallon. Pisti pokkana vaan traktorinsa kyytiin ja ilmoitteli sitten kotiin päästyään löydöstään poliisille. Muistaako kukaan tapausta. Tuon jutun aikana kallon alkuperäinen omistaja ei tainnut olla vielä selvillä.