Re: Ulvilan murha on ratkaistu
Lähetetty: Ke Maalis 11, 2015 4:32 pm
Tässä otteita Wassenaarin kirjoituksesta "Järki voitti vai voittiko?"
-Raju elämänmuutos toi Ullalle stressiä. Hän alkoi valvomaan öitä ja meiltä meni yöunet. Myös muuttunut taloudellinen tilanne aiheutti ongelmia. Olimme tavallaan molemmat eläneet Ullan palkasta.
Edit. Ulla oli saanut lopputilin työpaikastaan, jossa oli ollut Lahden alaisena 6 viikkoa.
-Anneli (Ei Auer, vaan vuokraemäntä) iski Ullan kimppuun vuosi sitten, silloin kun tämä irtisanottiin työpaikastaan ja hän jäi kotiin. Naisten välille syntyi yhtäkkiä sanaharkka ja tämän jälkeen toinen ei ole puhunut toiselle enää sanaakaan. Anneli puhuu minulle Ullasta enää vain sävyllä "Hullu se on, tuo ämmä!"
-Joulukuussa Ulla yhtäkkiä irtisanoi meidän vuokrasopimuksemme: "En jaksa enää asua täällä. Olen soittanut Pekalle ja hän on suostunut siihen, että lähdemme täältä 1. helmikuuta!" "Kuinka voit yksin päättää siitä? Mihin me sitten lähdemme?" "En vain jaksa enää. Ollaan sitten kodittomia! Meitä odottaa joka tapauksessa leipäjono kun rahat loppuvat!"
-Mutta nyt syyskuussa 2006 tilanne on peruuttamaton.
-Asunto tyhjennetään 1. joulukuuta mennessä.
-Ulla on kuin suomalainen ilmasto. Kuukausien ajan hän voi nukkua ja syödä eikä tehdä mitään muuta. Mikäli en pakota häntä ennen puolta päivää tulemaan syömään aamiaista keitiöön, hän ei pue päälle lainkaan, lukee lehden ja nukahtaa uudestaan. "Olen jostain syystä vajonnut johonkin käsittämättömään suohon", hän kirjoitti minulle joskus.
-Olen uupunut ja huudan hänelle: "Miksi minun pitää aina siivota sinun sotkusi? Irtisanot meidän vuokrasopimuksen ja se olen minä, joka korjaa asiat. Haluat kerran vuodessa muuttaa jonnekin toiseen paikaan ja se olen minä, joka kantaa sinun kamasi..."
-Partio ajaa "Musta Maijaa". Kello on nyt lähellä yhdeksää ja Ulla on jo ollut puoli tuntia ulkona. Auto ajaa vielä kerran Kalloon ja takaisin. Kyyti päättyy kotipihaan. Poliisi kysyy onko meillä jonkinlainen yhteys naapureiden kanssa. Poliisit lähtevät asuntoon, jossa asuu paluu-muuttajia. Pariskunta on asunnut Ruotsissa. Naisen kanssa olen joskus jutellut pihalla. Mies on morjestanut pihalla muttei sen enempää. Aika nopeasti poliisit palaavat autolle, missä olen odottanut. "Vaimosi odottaa sinua siellä naapuritalossa," toinen sanoo. Toinen avaa minulle oven. "Seuraavan kerran voisit heti lähinaapureilta kysyä asiasta ennen kun soitat meille."
Edit. Muuttopäivän lähestyessä tilanne vain pahenee.
-"Täällä ei ole pakattu vielä yhtään mitään! Haluatko, että huomenna muuttomiehet koskevat tavaroihisi? Muistatko, että muuttoautosta ja muuttomiehistä maksetaan per tunti?" "Ahaa, rahasta on taas kyse. Onko sinun elämäsi koskaan ollut jotain muuta kuin rahaa?" Olen ottanut pari valokuvaa ja revin ne kappaleiksi. "Ja kuka siivoaa sinun jälkesi, herra Wassenaar? Rikot tavarat ja hajotat paikat..."
-Ulla soittaa hätänumeroon ja ilmoittaa minun hakkaavan häntä. Olen nyt aivan poissa tolaltani kun palaan hänen luokseen: "Tiedätkö edes, mikä hakkaaminen oikeastaan on?" "En tiennyt kunnes tapasin sinut!" "Minua on hakattu lapsena, tiedätkö edes, mitä hakkaaminen oikeastaan tarkoittaa? Et tiedä kun olet vain hemmoiteltu insinöörintyttö, joka ei tiedä mistään mitään!" Ulla huutaa ja juoksen alakertaan. Kuuntelen kun Ulla soittaa uudestaan hätänumeroon.
Edit. Wassenaar ei luonnollisestikaan myönnä, että mahdollisesti kävi väkivaltaisesti vaimonsa päälle, jolloin tämä soitti hätänumeroon. Ei kai kukaan huvikseen häkeen soittele. Pinna on kuitenkin tiukalla molemmilla muuttopäivän lähestyessä.
-Kaksi poliisipartiota saapuu, tulee minulta mitään kysymättä sisään ja tulee parin minuutin kuluttua Ullan kanssa pihalle. "Vaimosi lähtee meidän mukaan, Wassenaar. Hän haluaa tehdä rikosilmoituksen sinua vastaan. Tajuatko?" En vastaa.
Ulla kertoo viettäneensä illan turvakodissa ja sitten yön erään ystävänsä luona. Muuttoauto tilataan seuraavaksi päiväksi.
-Kello on kaksi aamuyöllä. Olemme jälleen kerran Uniluodossa. Kymmenes vai onko se jo yhdestoista ajo Reposaareen on edessämme. Keli on kylmä, mutta onneksi poutainen eikä ole liukasta. Matka on kymmenen kilometriä yhteen suuntaan ja kestää noin kaksikymmentä minuuttia. Urakka on alkanut puoli vuorokautta sitten. Nyt minun entinen työhuoneeni on vielä kokonaan tyhjentämättä. Vanhoja lehtiä, kirjoja, tyhjiä pakkauksia. Sortteeraamiseen meillä ei ole enää aikaa eikä voimia. Kaikki menee isoihin jätesäkkeihin. Olisi ollut helppoa viedä ne nyt kaatopaikalle, sillä se sijaitsee ajoreitillä.
Murha-aseet ja veriset vaatteet on mahdollisesti heitetty kaatopaikalle, joka sijaitsee muuttoreitin varrella?
-Noin tunnin kuluttua olemme taas Uniluodossa. Entistä vuokranisäntää eikä -emäntää ei näy. Se on toisaalta hyvä merkki: emme kai häiritse ketään. Mutta toisaalta epäilen, että Anneli ja Pekka valvovat koko yön pimeässä olohuoneessaan verhojen takana siltä varalta, mitä ”nuo kaksi hullua” tekevät heidän pihassaan. Asunto olisi pitänyt olla tyhjä 30. marraskuuta mennessä, eli pari tuntia sitten.
Kello tulee viisi, olemme päättäneet, että huilaamme pari tuntia ennen kun ajamme taas Uniluotoon. Olen purkamassa autoa kun Olli Santavuori yllättää minut. Vien tavaroita vintille. Kun olen laskeutunut viisi porrasta taas alas, Olli seisoo auton vieressä. "Onko sinulla Joop noin hieno auto?” "Se ei ole minun, vaan vaimoni.
Joopilla ei ole ajokorttia, saati autoa ja vaimon täytyi olla mukana “muuttohommissa” Tähtisentiellä. Zemin litteroimalla nauhalla kuului vähintään kahdet ulkopuolisen äänet. Zemin litteroinnin mukaan Lahti sanoi "uha (ulla?) tule apuun".
Ei sillä naisella (vuokraemännällä) ole todellakaan mitään päässään. Hänen sävynsä on ihan sama kuin silloin viime syksynä kun jouduit Harjavaltaan." "Mitä silloin?" "Etkö muista mitä hän sanoi minulle silloin?" "En muista." "Olin ollut sunnuntaina koko iltapäivän katsomassa sinua Harjavallassa ja kotiintullessani selitin Annelille, missä olit ja nainen vastasi: "No hyvä on. Toivottavasti häntä pidetään siellä kauan!" Siis kuvittele: vaimosi joutuu mielenterveyssairaalan suljetulle osastolle ja naapurirouva päästää sellaista suustaan!" "Tulee jo pimeä. Lähdetäänkö jo?" "Lähdetään”.
Kyläniemestä ja kuulustelusta:
"Älä nyt, Wassenaar. Tiedät mistä on kyse. Olet viime kesänä keskellä yöllä möykännyt rivitalon ullakkolla ja rikkonut taloyhtiön omaisuutta ja viikko sitten riehunut taloyhtiön pihalla puukon kanssa! Emme me sellaista siedä Suomessa. Varoitan sua, Wassenaar: vielä kerran sinusta tehdään rikosilmoitus ja sitten sinut karkotetaan maasta, aivan samalla tavalla kun kaikki neekerit sun muut! Väkivaltaisia terroristeja te olette kaikki te muukalaiset! Poriin et ole tervetullut, tajuuksä!" "Haluan asianajajan tähän kuulusteluun." "Kenelle soitetaan?" "Minun pitää etsiä...." "Vastaatko mihinkään kysymykseen ilman asianajajaa?" "Haluaisin kertoa minun näkökulmani asiasta eli..." "Emme tarvitse sun näkökulmaa. Tarvitaan sun allekirjoitus tähän paperiin!" "En voi allekirjoittaa tätä..." -Sä vittu allekirjotat tämän paperin, Wassenaar, vai tarvitsetko apua siihen..." Pieneen kuulustelutilaan astuu sisään kaksi isoa poliisia...
Wassenaar sanoi poliisille, jolla oli syytä epäillä kyseistä herraa, että hänellä on alibi. Vaimonsa antama alibi? Muuttaa keskellä (murha)yötä ja mennä omien sanojensa mukaan n. klo 2.00 ( todellinen aika ehkä pikemminkin n. klo 3.30) vanhalle asunnolle, joka oli pitänyt luovuttaa jo edellisenä päivänä…
Pistän lusikan lautasen viereen ja otan juomalasin käteeni. "Minun DNA:ni ottaa lääkäri minun suostumuksellani. Olen valmis lähtemään nyt mukaan murhasta epäiltynä eli vaadin, että virallisesti pidätätte minut. Tästä lähtien en suostu enää puhumaan suomea, vaan omaa äidinkieltäni. Poliisiasemalla haluan tulkin ja lakimieheni paikalle. En nu ga ik verder met spaghetti eten, want die wordt koud...www.joopfinland.com/vaihtuvatmaisemat/järki.htm
Wassenaar ei hämmästynyt lainkaan ajatuksesta, etta olisi murhasta epäilty, vaan varautui jo vangitsemiseensa ja oikeudenkäyntiin.
-Raju elämänmuutos toi Ullalle stressiä. Hän alkoi valvomaan öitä ja meiltä meni yöunet. Myös muuttunut taloudellinen tilanne aiheutti ongelmia. Olimme tavallaan molemmat eläneet Ullan palkasta.
Edit. Ulla oli saanut lopputilin työpaikastaan, jossa oli ollut Lahden alaisena 6 viikkoa.
-Anneli (Ei Auer, vaan vuokraemäntä) iski Ullan kimppuun vuosi sitten, silloin kun tämä irtisanottiin työpaikastaan ja hän jäi kotiin. Naisten välille syntyi yhtäkkiä sanaharkka ja tämän jälkeen toinen ei ole puhunut toiselle enää sanaakaan. Anneli puhuu minulle Ullasta enää vain sävyllä "Hullu se on, tuo ämmä!"
-Joulukuussa Ulla yhtäkkiä irtisanoi meidän vuokrasopimuksemme: "En jaksa enää asua täällä. Olen soittanut Pekalle ja hän on suostunut siihen, että lähdemme täältä 1. helmikuuta!" "Kuinka voit yksin päättää siitä? Mihin me sitten lähdemme?" "En vain jaksa enää. Ollaan sitten kodittomia! Meitä odottaa joka tapauksessa leipäjono kun rahat loppuvat!"
-Mutta nyt syyskuussa 2006 tilanne on peruuttamaton.
-Asunto tyhjennetään 1. joulukuuta mennessä.
-Ulla on kuin suomalainen ilmasto. Kuukausien ajan hän voi nukkua ja syödä eikä tehdä mitään muuta. Mikäli en pakota häntä ennen puolta päivää tulemaan syömään aamiaista keitiöön, hän ei pue päälle lainkaan, lukee lehden ja nukahtaa uudestaan. "Olen jostain syystä vajonnut johonkin käsittämättömään suohon", hän kirjoitti minulle joskus.
-Olen uupunut ja huudan hänelle: "Miksi minun pitää aina siivota sinun sotkusi? Irtisanot meidän vuokrasopimuksen ja se olen minä, joka korjaa asiat. Haluat kerran vuodessa muuttaa jonnekin toiseen paikaan ja se olen minä, joka kantaa sinun kamasi..."
-Partio ajaa "Musta Maijaa". Kello on nyt lähellä yhdeksää ja Ulla on jo ollut puoli tuntia ulkona. Auto ajaa vielä kerran Kalloon ja takaisin. Kyyti päättyy kotipihaan. Poliisi kysyy onko meillä jonkinlainen yhteys naapureiden kanssa. Poliisit lähtevät asuntoon, jossa asuu paluu-muuttajia. Pariskunta on asunnut Ruotsissa. Naisen kanssa olen joskus jutellut pihalla. Mies on morjestanut pihalla muttei sen enempää. Aika nopeasti poliisit palaavat autolle, missä olen odottanut. "Vaimosi odottaa sinua siellä naapuritalossa," toinen sanoo. Toinen avaa minulle oven. "Seuraavan kerran voisit heti lähinaapureilta kysyä asiasta ennen kun soitat meille."
Edit. Muuttopäivän lähestyessä tilanne vain pahenee.
-"Täällä ei ole pakattu vielä yhtään mitään! Haluatko, että huomenna muuttomiehet koskevat tavaroihisi? Muistatko, että muuttoautosta ja muuttomiehistä maksetaan per tunti?" "Ahaa, rahasta on taas kyse. Onko sinun elämäsi koskaan ollut jotain muuta kuin rahaa?" Olen ottanut pari valokuvaa ja revin ne kappaleiksi. "Ja kuka siivoaa sinun jälkesi, herra Wassenaar? Rikot tavarat ja hajotat paikat..."
-Ulla soittaa hätänumeroon ja ilmoittaa minun hakkaavan häntä. Olen nyt aivan poissa tolaltani kun palaan hänen luokseen: "Tiedätkö edes, mikä hakkaaminen oikeastaan on?" "En tiennyt kunnes tapasin sinut!" "Minua on hakattu lapsena, tiedätkö edes, mitä hakkaaminen oikeastaan tarkoittaa? Et tiedä kun olet vain hemmoiteltu insinöörintyttö, joka ei tiedä mistään mitään!" Ulla huutaa ja juoksen alakertaan. Kuuntelen kun Ulla soittaa uudestaan hätänumeroon.
Edit. Wassenaar ei luonnollisestikaan myönnä, että mahdollisesti kävi väkivaltaisesti vaimonsa päälle, jolloin tämä soitti hätänumeroon. Ei kai kukaan huvikseen häkeen soittele. Pinna on kuitenkin tiukalla molemmilla muuttopäivän lähestyessä.
-Kaksi poliisipartiota saapuu, tulee minulta mitään kysymättä sisään ja tulee parin minuutin kuluttua Ullan kanssa pihalle. "Vaimosi lähtee meidän mukaan, Wassenaar. Hän haluaa tehdä rikosilmoituksen sinua vastaan. Tajuatko?" En vastaa.
Ulla kertoo viettäneensä illan turvakodissa ja sitten yön erään ystävänsä luona. Muuttoauto tilataan seuraavaksi päiväksi.
-Kello on kaksi aamuyöllä. Olemme jälleen kerran Uniluodossa. Kymmenes vai onko se jo yhdestoista ajo Reposaareen on edessämme. Keli on kylmä, mutta onneksi poutainen eikä ole liukasta. Matka on kymmenen kilometriä yhteen suuntaan ja kestää noin kaksikymmentä minuuttia. Urakka on alkanut puoli vuorokautta sitten. Nyt minun entinen työhuoneeni on vielä kokonaan tyhjentämättä. Vanhoja lehtiä, kirjoja, tyhjiä pakkauksia. Sortteeraamiseen meillä ei ole enää aikaa eikä voimia. Kaikki menee isoihin jätesäkkeihin. Olisi ollut helppoa viedä ne nyt kaatopaikalle, sillä se sijaitsee ajoreitillä.
Murha-aseet ja veriset vaatteet on mahdollisesti heitetty kaatopaikalle, joka sijaitsee muuttoreitin varrella?
-Noin tunnin kuluttua olemme taas Uniluodossa. Entistä vuokranisäntää eikä -emäntää ei näy. Se on toisaalta hyvä merkki: emme kai häiritse ketään. Mutta toisaalta epäilen, että Anneli ja Pekka valvovat koko yön pimeässä olohuoneessaan verhojen takana siltä varalta, mitä ”nuo kaksi hullua” tekevät heidän pihassaan. Asunto olisi pitänyt olla tyhjä 30. marraskuuta mennessä, eli pari tuntia sitten.
Kello tulee viisi, olemme päättäneet, että huilaamme pari tuntia ennen kun ajamme taas Uniluotoon. Olen purkamassa autoa kun Olli Santavuori yllättää minut. Vien tavaroita vintille. Kun olen laskeutunut viisi porrasta taas alas, Olli seisoo auton vieressä. "Onko sinulla Joop noin hieno auto?” "Se ei ole minun, vaan vaimoni.
Joopilla ei ole ajokorttia, saati autoa ja vaimon täytyi olla mukana “muuttohommissa” Tähtisentiellä. Zemin litteroimalla nauhalla kuului vähintään kahdet ulkopuolisen äänet. Zemin litteroinnin mukaan Lahti sanoi "uha (ulla?) tule apuun".
Ei sillä naisella (vuokraemännällä) ole todellakaan mitään päässään. Hänen sävynsä on ihan sama kuin silloin viime syksynä kun jouduit Harjavaltaan." "Mitä silloin?" "Etkö muista mitä hän sanoi minulle silloin?" "En muista." "Olin ollut sunnuntaina koko iltapäivän katsomassa sinua Harjavallassa ja kotiintullessani selitin Annelille, missä olit ja nainen vastasi: "No hyvä on. Toivottavasti häntä pidetään siellä kauan!" Siis kuvittele: vaimosi joutuu mielenterveyssairaalan suljetulle osastolle ja naapurirouva päästää sellaista suustaan!" "Tulee jo pimeä. Lähdetäänkö jo?" "Lähdetään”.
Kyläniemestä ja kuulustelusta:
"Älä nyt, Wassenaar. Tiedät mistä on kyse. Olet viime kesänä keskellä yöllä möykännyt rivitalon ullakkolla ja rikkonut taloyhtiön omaisuutta ja viikko sitten riehunut taloyhtiön pihalla puukon kanssa! Emme me sellaista siedä Suomessa. Varoitan sua, Wassenaar: vielä kerran sinusta tehdään rikosilmoitus ja sitten sinut karkotetaan maasta, aivan samalla tavalla kun kaikki neekerit sun muut! Väkivaltaisia terroristeja te olette kaikki te muukalaiset! Poriin et ole tervetullut, tajuuksä!" "Haluan asianajajan tähän kuulusteluun." "Kenelle soitetaan?" "Minun pitää etsiä...." "Vastaatko mihinkään kysymykseen ilman asianajajaa?" "Haluaisin kertoa minun näkökulmani asiasta eli..." "Emme tarvitse sun näkökulmaa. Tarvitaan sun allekirjoitus tähän paperiin!" "En voi allekirjoittaa tätä..." -Sä vittu allekirjotat tämän paperin, Wassenaar, vai tarvitsetko apua siihen..." Pieneen kuulustelutilaan astuu sisään kaksi isoa poliisia...
Wassenaar sanoi poliisille, jolla oli syytä epäillä kyseistä herraa, että hänellä on alibi. Vaimonsa antama alibi? Muuttaa keskellä (murha)yötä ja mennä omien sanojensa mukaan n. klo 2.00 ( todellinen aika ehkä pikemminkin n. klo 3.30) vanhalle asunnolle, joka oli pitänyt luovuttaa jo edellisenä päivänä…
Pistän lusikan lautasen viereen ja otan juomalasin käteeni. "Minun DNA:ni ottaa lääkäri minun suostumuksellani. Olen valmis lähtemään nyt mukaan murhasta epäiltynä eli vaadin, että virallisesti pidätätte minut. Tästä lähtien en suostu enää puhumaan suomea, vaan omaa äidinkieltäni. Poliisiasemalla haluan tulkin ja lakimieheni paikalle. En nu ga ik verder met spaghetti eten, want die wordt koud...www.joopfinland.com/vaihtuvatmaisemat/järki.htm
Wassenaar ei hämmästynyt lainkaan ajatuksesta, etta olisi murhasta epäilty, vaan varautui jo vangitsemiseensa ja oikeudenkäyntiin.