Urho kirjoitti:kaikista tarjotuista tekijäkandidaateista Nils Gustafsson yhdessä sen "fyysisen vamman miehen" kanssa kaikkein huonoimmin sopii tekijäksi.
Sinulta unohtui mainita, että
sinusta Nils Gustafsson sopii kaikkein huonoimmin murhien tekijäksi...
Minusta hän sopii kaikkein parhaiten niiden tekijäksi, eikä minusta oikeastaan muita vakavasti otettavia "tekijäkandidaatteja" ole tarjottukaan.
Gustafssonin luonnetta kännissä voidaan täällä katteettomasti ylistää vaikka kuinka aurinkoiseksi, mutta faktaa on se, että hänet tuntevilta on peräisin luonnehdinnat hänestä nyrkit pystyssä pienempiään erää ottamaan haastavana, päällepäsmäriksi pyrkivänä viimeisen sanan sanojana, vanhaa miestä syyttä nyrkillä lyöneenä, ja sille vieläkin naureskelevana öykkärinä, ja eräs ikätoveri kertoi Gustun lyöneen häntä syyttä. Äijän itsensä kertomaa on se, että jos ei hommat kotona ottaneet sujuakseen, tavarat lensivät...
Onpa joku älypää tuonut tänne senkin todisteeksi Gustu-Nallen lempeydestä, että Boisman oli mukava ja rauhallinen!
Tiedossa olevien kuvausten mukaan kyseessä on tyyppi, jolta voi aivan hyvin olettaa onnistuneen Bodomin kolmoismurhienkin.
Mutta Urho, viittaan aiempaan kirjoitukseeni, eli mistäpä sen tietää, vaikka kohtalo sinut vielä saattasi yhteen Ison-Gustun kanssa. Siltä varalta, että näin kävisi, ja aiot ottaa puheeksi Bodomin kolmoismurhan, katso ensin valmiiksi esteetön reitti poispäin, äläkä muutenkaan ihan syleilemään pyri, vaikka mieli kuinka tekisi...
Täältä tähän.
Pureskelkaapas tätä joutessanne (lainaus toisesta ketjusta - ei toistu):
Mitäpäs jos tapahtumat menivätkin näin, mitä silloin tulisi asiasta ajatella:
Varsinainen murha-ase oli kivi ja murhaaja sittenkin Gustafsson. Hakattuaan ensiksi Boismania rajusti kivellä ja sen jälkeen lyötyään pakoon pääsemäisillään olevaa Mäkeä raivokkaasti kahdesti päähän Gustafsson kävi teltanliepeisiin loukkuun jääneen Björklundin kimppuun, myös kivi aseenaan. Puukko on voinut olla myös alusta alkaen käsillä, mutta sitä hän on käyttänyt ensiksi teltan repimiseen.
Kaikki kolme oli nyt nujerrettu niin rajuilla vammoilla nurin, ettei tekijälle voinut mitenkään jäädä epäselväksi se, että henki lähti jokaiselta ylitakuulla.
Seuraavaksi onkin sitten vuorossa raivokohtauksen varsinaisen kohteen, siis Björklundin hakkaaminen puukolla, jossa vaiheessa Boisman on voinut alkaa korahdella tai muuten äännellä ja liikahdella. Siispä murhaaja iski vielä varmennukseksi tätäkin useasti puukolla, nopeuttaen tämän kuolemaa, joka olisi kivellä hakkamisestakin seurannut. Mäki luultavasti teki kuolemaa äänettömästi ja liikahtamatta.
Tuo skenaario selittää sen, miksi Gustafssonista ei löytynyt ainoatakaan puukonhaavaa, kuten senkin, miksi Mäestäkään ei niitä löytynyt.
Kaikilla uhreilla oli yhteisinä vammoina täysin murskatut kallot. Gustafssonin vammojen rinnastaminen niihin on uskomatonta itsepetosta ja oikeastaan kuolleiden uhrien väheksyntää: pari hyvänlaatuista murtumaa leukaluissa, jotka paranivat itsestään ja ovat aiheutuneet joko nyrkin iskusta tai kaatumisesta, eli putoamisesta alle metrin korkeudesta sekä avohaava poskessa ja pään sivussa, joiden ompeleminen vaati harjoittelijalääkäriltä vain puolisen tuntia, ja jotka myös sopivat tavallisiksi tappeluvammoiksi. Myös Gustafssonin mustunut sormenkynsi sopii hyvin kivellähakkaamisessa syntyneeksi...
Gustafsson ei myöskään ole ollut teltassa murhien tapahtuessa, sehän nyt on monestakin syystä päivänselvää.
Niin, mitäpä pitäisi ajatella tästä tapauksesta, jos tuo ylläoleva onkin oikea kuvaus ratkaisevista hetkistä...?
Mikäänhän ei oikeastaan tuollaista tapahtumainkulkua mahdottomaksi osoita, vain sen todistaminen ei tietenkään onnistu - ellei Gustafssonin muisti yhä paremmaksi muutu, ja hän kerro, kuinka lähellä tuo on oikeata versiota...