MURHA.INFO

Niin kyllähän se Klinu loppupeleissä sitä "hyvääkin asiaa" ajoi ja kauan/hartaasti..

mistähän se tälläsen lempinimen sai.täälpäin klinu on kikkeli.

karramurmur kirjoitti:mistähän se tälläsen lempinimen sai.täälpäin klinu on kikkeli.

kirjassaan keroit saaneen sen pienenä kun klenkkas toista jalkaa.oli ensin klenkka joka vääntyi klinuksi ajan mukaan.

Aika oikaista virhe, PPK kirjoissa käytetään monesti hieman muunneltuja nimiä, mutta "Kilu" ei ole Klinu eli Reijo Loikkanen. Tunsin Klinun sekä ennen, että jälkeen ja tiedän tasan tarkkaan hänen historiastaan sellaisia asioita ettei tämän keskustelun perusteella tapaus kilu ole repa. Repalla oli pentuna polio ja sen takia sen jalka on klenkannut koko elin ajan.

Kilu nimeä kantoi sensiaan erän "Slussenin Jokke", hän elää ja voi hyvin edelleen, mutta ei siitä sen enempää. Saatte etsiä lisätietoja kun olette niin "Sherlocholmesia mielestänne" tämäkin "riimin pätkä" löytyy eräästä suomalaisesta rikos romaanista ja samaan romaaniin Kaurismäkien sovittamasta elokuvasta.

PPK kirjoja ei kannata ottaa liian tosissaan, niissa kirjoitetaan mm. Että vangit ovat enemmän tai vähemmän erillaisten huumeiden vaikutuksen alaisena vankiloissa kaiken aikaa. Se on kytille tarkoitettua pikkujoululukemista löginjuomisen mausteeksi, kun lapset kärsien etääntyvät isien ja äitien epäsäännöllisen epäsäännöllisistä työajoista ja niistä kasvaa häiriköitä ja koulukiusaajia.

Oispa nyt aikojen päästä kiva kuulla jotain tästä armontyön tuloksista...

Vuonna 2004 kuolleen Reijo Olavi Loikkasen tekemä henkirikos on jäänyt minfossa vaille ansaitsemaansa huomiota. Tulevana suvena siitä tulee jo 35 vuotta. Loikkanen oli kuollessaan 62-vuotias. 1970-luvulla hän oli ammatiltaan entinen veneveistäjä. Viina ja hummailu veivät senkin työn.

Osioon aiemmin linkittämäni kuvat talosta eivät sittenkään taida pitää paikkaansa, vaikka se olikin havahduttava kuvaus siitä Pasilasta jota ei enää ole.

Surmatalo. Pasilankatu 15.

Tämän talon kuvaa en tältä sivustolta löytänyt. (Haku Pasila tuottaa paljon kuvia, jotka saavat silmäkulman kostumaan - sellaista Pasilaa ja Suomea ei enää ole eikä tule).

Viinaa, puukko ja henki pois. Ei sinänsä mikään tavattomuus, vaan pikemminkin tyypillinen ryyppyporukassa tehty henkirikos. Silti siitä revittiin otsikko "Pöyristyttävä kidutusmurha Helsingissä". Se on yksi syy miksi tämä tapaus kiinnostaa. Ne kaksi muuta ovat tekijät Reijo Loikkanen, sai ek:n, tuli uskoon ja ryhtyi saarnaamaan muille vangeille. Siitä onkin jo mainittu osiossa aiemmin.

Toinen tekijä oli 37-vuotias toimeton keittäjä, Tuula Tellervo Kero. Hän oli PPK-kirjassa "Tupu" ja sai - ainakin alioikeudessa elinkautisen. Voi olla että se muuttui vuosituomioksi hovissa, sillä kuten hyvin muistamme niin osiossa elinkautisen tuomion saaneet naiset mainitaan 1980-luvun puolivälissä ek:n saaneesta Orvokki Lylyksestä että... "Hän oli pitkään ainoa ns. päättymättömän tuomion saanut nainen".

Samaan osioon kirjoitin myös että... Toinen elinkautisen saanut nainen, jonka oikea nimi ei ole tiedossa on "Tupu". Hänen tekemisistään oli juttua PPK-kirjassa vuodelta 1980. Tapaus on siellä sivuilla 95-102 otsikolla Murha alamaailmassa. Helsingissä, Pasilankatu 15:stä löytyi 14.7.-78 miehen ruumis. Surmaajiksi epäillyt Kilu ja Tupu tavoitettiin Tukholmasta 20.7.-78. Kumpikin tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Nyt on siis hänenkin nimi tiedossa.

Tuon jostain saamani tiedon mukaan Lylys oli ainoa, joten Keron ek saattoi sitten muuttua hovissa tai hovi piti tuomion ennallaan, mutta ehken Kero kuoli vankilassa jo ennen kuin Lylys astui mukaan remmiin.

No oli miten oli, ts. anyway. Uhri oli 42-vuotias Mikko Kalevi Liimatainen. Taustansa ei ollut pelkkää alkkoholin väärinkäyttöä, vaan hän oli myös ollut vankilassa, mutta joutunut alamaailman vihaamaksi. Hän ei ollut ns. vasikka mutta oli varsin tyly entisiä kavereitaan kohtaan. Vuonna 1974 hän kähvelsi eräältä ystävältään 70 000 markkaa hotelli Marskin edessä Helsingissä. Vuonna 1977 vankitoverit olivat jo sen verran kyrpiintyneitä Liimataiseen, että hänestä kerättiin tapporaha. Aiottu tappaja kuitenkin livisti rahojen kera Ruotsiin ja joutui siellä vankilaan. Liimatainen sen kuin porskutteli.

Lauantaina 25. helmikuuta 1978 Liimatainen koputteli Pasilankatu 15:n ovea. Talo oli pahoin ränsistynyt ja siinä vain asuttiin tilapäisesti. Asukkaat olivat laitapuolen kulkijoita. Liimataisen kerrottua, että hänellä on muassaan kolme pulloa Koskenkorvaa, Reijo Loikkanen toivotti hänet tervetulleeksi huoneen ja keittiön käsittävään asuntoon.

Alussa kaikki meni hyvin. Liimatainen tarjoili viinaksia, mutta ensimmäisen pullollisen jälkeen hän alkoi rähjäämään. Syytti Loikkasta vanhoista raha-asioista, moitti Keroa vasikaksi saaden lopulta raivokohtauksen. Tappeluissa kouliintunut Loikkanen ei moista käytöstä sietänyt, kävi kiinni Liimataiseen kaataen tämän sohvalle ja pyysi samalla Keroa tuomaan narua. Kero löysi ison vyyhden muovipäällysteistä sähköjohtoa ja yhdessä he saivat sidottua niin kädet kuin jalatkin sen verran tukevasti kiinni, että Liimataisella ei ollut mitään mahdollisuutta päästä irti.
- Jo sitoessaan Loikkanen kertoi että "nyt sinut Mikko tapetaan tähän sohvaan". "Tappakaa vaan, minä en kuolemaa pelkää", tokaisi Liimatainen.

Mukana hääri myös pari kuukautta aiemmin maalta muuttanut Tuula Hakonen, joka kertoi kuulustelussa, että "näin kun Tuula Kero otti keittiöstä kirkasteräisen ja isokoisen leipäveitsen, meni tuoliin sidotun Liimataisen luokse ja kysyi Loikkaselta, että missä kohtaa se sydän on. Loikkanen osoitti rintakehän vasenta puolta ja sanoi lyö tohon". Kero teki työtä käskettyä, riisui uhrin puseron ja paidan jotta iho paljastui ja työnsi veistä mieheen. Vaan eipä millään meinanut mennä ja Kero jo valittikin "ettei uppoa jolloin Loikkanen sanoi että lyö se sisään". Tässä vaiheessa kauhistunut Hakonen yritti paeta, mutta Kero ja Loikkanen estivät pakoyrityksen, "muuten sinulle käy samoin kuin Mikolle". Samalla Kero painoi veistä kunnolla ja kuului pahaenteinen rusahdus. Loikkanen yllytti jotta "tapa tapa. Tapa se sika".

Huoneessa olleen kasettinauhurin äänenvoimakkuutta lisättiin, jotta uhrin tuskanhudot eivät häiritsisi naapurien elämää. Mutta kuinka ollakaan; uhri ei koko aikana valittanut eikä sanonut sanaakaan!

Samassa huoneessa istui välinpitämättömänä Keijo Laine. Häntä ei koko välikohtaus juurikaan kiinnostanut - tai sitten katsoi parhaaksi pysyä vaiti. Laine oli vapautunut vankilasta vain muutama päivä aiemmin.

Tuula Hakonen kertoi edelleen; "Rusahduksen jälkeen Liimatainen makasi aivan hiljaa. Noin 10 minuutin jälkeen Loikkanen tarkasteli haavaa ja sanoi Tuulalle että et lyönyt aivan oikeaan paikkaan. Samalla hän neuvoi kuinka veistä pitää pyörittää haavassa. Samalla hän työnsi veitsen kahvaa myöten entiseen haavaan ja hämmensi sillä Liimataisen rintaa..."

Tässä vaiheessa Hakonen ja Laine poistuivat toiseen huoneeseen, Keron ja Loikkasen ottaessa pitkiä ryyppyjä, ennen kuin ryhtyivät uudelleen pöyhimään Liimataisen sisälmyksiä. "Taas Kero painoi veitsen syvälle Liimataisen rintaan ja Loikkanen auttoi painamalla Keron kättä. Liimatainen hengitti vielä tuolloin, mutta alkoi korahdella ja oli tajuton".

Tämän jälkeen Loikkanen ja Kero irrottivat siteet, ottivat Liimataisen rahat, 280 markkaa, turkishatun ja pitkän nahkatakin. Ruumis käärittiin lakanoihin, vietiin kellariin. Samalla he houkuttelivat naapurin kissat luokseen, ne tapettiin ja jätettiin virumaan kellarin edustalle jotta luultaisiin että haju tulee raadoista, eikä Liimataisen ruumiista.

Saman päivän iltana 26. helmikuuta Loikkanen ja Kero lähtivät Ruotsiin pakottaen Hakosen mukaansa. Kolmikko seikkaili välillä Tanskassakin ja siellä he ehtivät jopa lusia pienen tuomionkin, kun samaan aikaan Liimataisen ruumis maatui autiotuneen talon kellarissa.

Vaan niin oli käyvä että joku tiesi... Hän oli Kakolassa istuva Onni Kekki joka soitti 14. heinäkuuta poliisille, että osoitteessa Pasilankatu 15 on ruumis.

Paikalla ollut ja monta ruumista virkaurallaan nähnyt komisario Veikko Päivinen raportoi seuraavasti; "Ilmoitetusta autiotalosta löytyi osittain muumioitunut sekä kokonaisuudessaan ja varsinkin kasvoiltaan tuntemattomaksi jäänyt miehen ruumis. Ruumis oli piilotettu noin 24x14 metrin kokoisen rojuntäyttämän ja mutkittelevan kellarikäytävän perimmäiseen maapohjaiseen komeroon".

Ruumis toimitettiin oikeuslääketieteellisen laitoksen tiloihin. Siellä ilmeni että uhrin sydän oli viipaloitu ja sitä oli hämmennetty kuin puurokattilaa.

Kolmikko pidätettiin Tanskassa ja heidät toimitettiin Suomeen kuuluteltavaksi ja tuomittavaksi.

Lähteenä Urkki 1/1980. Artikkelin kirjoitti Pentti Albert Aalto. Itsekin henkirikoksiin syyllistynyt vuonna 2008 edesmennyt kirjallisuusalan vaikuttaja Tampereen suunnalta. Hänestäkin on oma osio minfossa löytyen täältä.

poistettu toimimattomia linkkeja ja kuvia. Lisätty yksi pudonnut kuva.
t:mode

Muistaako kukaan, kiertelikö Klinu koskaan kouluissa varoittelemassa pieniä pellavapäitä rikoksen poluille eksymästä? Koska allekirjoittaneella on kovin hatara muistikuva pimeältä keskiajalta, jolloin ala-asteella olin, että se olisi ollut juurikin tämä kyseinen mies, joka meidänkin koulussamme aikoinaan vieraili.

Kiitokset kattavista lisäyksistä ketjuun. Kävinkin jo aiemmin ihmettelemään, mihin tämä nimimerkki Fuzzfacen "ei olettelu" oikein perustui. Jos kerran Klinua käsittelevässä kirjassakin - josta Hovercraft lainasi katkelman ensimmäisellä sivulla - kuvataan Loikkasen toimesta tehtyä henkirikosta, joka on identtinen PPK-kirjan kertomuksen kanssa, olisi hieman hämmentävää jos teon olisi suorittanut joku muu. Vai kävikö yksinkertaisesti semmoinen yhteensattuma, että Slussenin Jokke sattui samanaikaisesti tappamaan Pasilassa samannimisen miehen samalla tavalla samanlaisessa seurueessa kuin Klinu?

^ Tuota fuzzfacen tektiä kummastelin itsekin. No, pitää muistaa suvaita myös näitä sekakäyttäjiä, joiden tekstin sanoma ei useinkaan aukene taviksille.

Mutta Reijo Loikkasesta piti pari riviä vääntää vielä lisää:
"Ennen elinkautista Reijo sai enimmät tuomionsa varkauksista, väärennöksistä ja petoksista. Aikaa myöten hänestä tuli julma ja väkivaltainen". "Yhteen aikaan häntä pidettiin eräänä Suomen väkivaltaisimmista vangeista".

Toki muistamme, että silloin elettiin aikaa ennen kuin Nickya Westerholm, Tommi Nakari ja Esa Åkerblom "pääsivät irti". 80-luvun alussa oli lehdissä sellaisia kovia nimiä kuin Kanaali-Koskinen (hänen noste kantaa yhä) ja Kiduttaja-Pullinen.

"Viimeinen tuomio oli elinkautinen murhasta. Sitä Reijo katuu ja häpeää syvästi edelleen eikä mielellään siitä edes puhu".

"Kaikki alkoi siitä, kun Reijo pääsiäisenä 1983 koki ikään kuin ihmeen. Hän tuli uskoon ja näki valoa pitkän pimeyden päätteeksi. Pian hän puhui vankitoveriensa ja vartijoittensa kanssa hymyillen ja Raamattua selaillen. Aluksi Reijon luultiin pelleilevän. Tai suunnittelevan uutta keikkaa. Vähitellen hänen elämänmuutokseensa oli pakko uskoa"...
"...13 vuotta kestänyt huumeiden käyttö loppui veitsellä leikaten".

Liimataisen murhaa Loikkanen ehti lusia katkerana lähes 5 vuotta. Loppuaika sujuikin mukavammin kun elämällä oli uusi suunta.

"Tuomiota oli jäljellä, mutta sen sovittaminen alkoi jonkin ajan päästä saada uusia muotoja. Reijosta tuli apulaisjohtajan kirjuri, joka sai liikkua vapaasti muurien sisäpuolella. Hän sai kirjaston avaimen ja lisää luottamusta. Sitten hän pääsi avoimeen työsiirtolaan ja sai lopulta luvan käydä päivittäin siviilityössä atk-edustajana. Hän alkoi niin sanotusti opetella ja lopulta sopeutua yhteiskuntaan".

Usko, toivo - ja rakkaus

"Reijo joutui vatsavaivojensa vuoksi Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilan sairaalaosastolle. Tuleva rouva Loikkanen. Kerttu nimeltään, toimi siellä lääkärinä. Tapahtui niin, että potilas ihastui lääkäriinsä ja lääkäri potilaaseensa...
...syntynyt suhde oli epäsäätyinen. Kertun oli valittava joko Reijo tai virka. Joko rakkaus tai laitoksen tahto. - En epäröinyt hetkeäkään, Kerttu sanoo. Jätin virkani ja hakeuduin terveyskeskuslääkäriksi".

Kursivoidut tekstit Alibi 4/1993.

Loikkanen oli vielä ehdonalaisessa kun hän ihmeekseen sai turistiviisumin Pietariin. Siitä se kaikki sitten lähti; sikäläisiin vankiloihin tutustuminen, vankiloiden henkilökuntaan suhteiden luominen ja lopulta lähetystyö.

Reijo Loikkanen oli aikanaan ensimmäinen elinkautisvanki, jonka Suomen presidentti armahti vastoin korkeimman oikeuden kantaa.

Yhdessä uuteen elämään. "Saata minut vanhuuteen". Kuva Loikkasten perhealbumista.

Kotisohvalla rakkaan Kerttunsa kanssa. Kuva Loikkasten perhealbumista.

Reijo Loikkanen oli esillä myös monessa tv-ohjelmassa Suomessa. Me muistamme mm. perjantaina 6. marraskuuta 1998 TV2:lta tulleen ohjelman Credo - minä uskon jaksossa Rippi. Henkilökuvassa oli "25 vuotta" elämästään vankilassa istunut entinen elinkautisvanki Reijo "Klinu" Loikkanen.

Sekä tietysti muistamme ohjelman Tervo & Päivärinta ja sen maanantaina 29. maaliskuuta 1999 tulleen jakson, jonka aiheena oli "Mitä tehdä ihmiselle, joka on mieleltään sairas ja syyllistyy yhä uudestaan väkivallantekoihin". Studiossa olivat entinen elinkautisvanki Reijo "Klinu" Loikkanen, oikeuspsykiatrian dosentti Heikki Vartiainen, käräjätuomari Kirsti Hakola, ylilääkäri Kerstin Kronqvist ja rikosoikeuden professori Pekka Koskinen.

Loikkasen työtä jatkoi ainakin Pellon entinen kirkkoherra Paavo Korteniemi, joka taipui pyyntöihin lähteä saarnaamaan Venäjän vankiloihin "vasta silloin kun kutsu tuli murhamieheltä". Loikkanen pyysi hänet tuolloin mukaansa Murmanskiin.

Kuvat olivat pudonneet. Palautettu.
-NILS-

Tuli luettua kirja Loikkasesta l Klinusta eilen lähes yhteen putkeen, no kolmekymmentä viimeistä sivua jätin lukematta koska meni yli oman hilseen. Mielenkiintoinen kirja kieltämättä.

Hovin päätös jutusta:

Make_ kirjoitti: Ti Syys 16, 2008 9:38 am Klinusta on tehty telkkariin varmaan useampikin haastattelu, yksi löytyy tallennettuna ex-anopilta jossa Karpo haastattelee Klinua.
Vekkulin oloinen äijä, kertoo miten järjettömältä siitä kuulosti aikanaan kun sitä tuli pari vanhaa pankkirosvoa tapaamaan ruotsista asti vankilaan. Kaikkein hulluinta oli se että he kertoivat tulleensa uskoon ja PALAUTTANEENSA rahat takaisin. Loikkanen ei voinut mitenkää tajuta asiaa.

Karpon haastattelu Klinusta näkyy löytyvän tuubista:
https://youtu.be/qV9vUVN-kwI

Lainaus on Late-ketjusta
-NILS-

Never kirjoitti: La Maalis 13, 2021 8:53 pm Lisään tähän vielä että tunsin henkilökohtaisesti erään Klinun joka veti muiden kakkujensa lisäksi ek:n Pasilassa tekemänsä henkirikoksen takia.Klinu tuli uskoon ek:n loppupuolella ja teki vapautumisensa jälkeen todella suuren työn vapautuvien vankien auttamiseksi sekä kävi Venäjällä useita kertoja maan pahamaineisimmissa vankiloissa tuomassa toivoa vangeille joilla ei ollut minkäänlaista ihmisarvoa.Klinu ei hakenut Johanssonin tapaan julkisuutta tekemillään rikoksilla,ei hakenut suuren staran auraa päänsä päälle.Tällainen pyyteetön toiminta on minun mielestäni hirveitä rikoksia tehneen ihmisen ainut rehellinen ja oikea tapa oikeasti pyytää anteeksi tekemiään julmuuksia.Klinullakin olisi ollut mahdollisuus suureen julkisuuteen,mutta siihen hän ei lähtenyt,Klinu kuoli muutama vuosi sitten n 60 vuotiaana.Uskon että ainakin vanhempi lukijakunta tietää kuka Klinu on.

Täähän kirjoitti sen nimeään kantavan kirjan: klinu
Niin miten sitä ihminen käyttäytyy siinä ajassa kun elää,olis se klinukin varmaankin jotain podcastia kuvannut jos vaan moisia juttuja olis ollut keksittynä silloin. Kyllähän klinu haki juuri julkisuutt,koska halusi sitä jumalan sanaa tuoda esille ja kertoi juuri venäjän matkoistaan,lehdissä niistä kerrottiin ja jos klinun aikana olis tekniikka ollut kuin Johanssonin aikana nyt,niin samalla tavalla netissä olis heilunut. Ja julkaisi tosiaan klinu kirjankin,jos sillä ei haeta julkisuutta,niin mitä se on.
Molemmat,siis Johansson,klinu,sekopäisiä tappajia jotka lusiessaan tuli uskoon ja siitä alkoi jakaan omaa näkemystään lähinnä muille vangeille.

Villeri kirjoitti: Ti Loka 01, 2019 10:36 am

Make_ kirjoitti: Ti Syys 16, 2008 9:38 am Klinusta on tehty telkkariin varmaan useampikin haastattelu, yksi löytyy tallennettuna ex-anopilta jossa Karpo haastattelee Klinua.
Vekkulin oloinen äijä, kertoo miten järjettömältä siitä kuulosti aikanaan kun sitä tuli pari vanhaa pankkirosvoa tapaamaan ruotsista asti vankilaan. Kaikkein hulluinta oli se että he kertoivat tulleensa uskoon ja PALAUTTANEENSA rahat takaisin. Loikkanen ei voinut mitenkää tajuta asiaa.

Karpon haastattelu Klinusta näkyy löytyvän tuubista:
https://youtu.be/qV9vUVN-kwI

Ja poliisi-tv:n videokin näyttää löytyvän, liittyy siis Venäjän vankilalähetykseen:
https://youtu.be/xWQKkNbzQMg
(ohjelma ei sovellu uskontoallergisille)

Never kirjoitti: La Maalis 13, 2021 8:53 pm Lisään tähän vielä että tunsin henkilökohtaisesti erään Klinun joka veti muiden kakkujensa lisäksi ek:n Pasilassa tekemänsä henkirikoksen takia.Klinu tuli uskoon ek:n loppupuolella ja teki vapautumisensa jälkeen todella suuren työn vapautuvien vankien auttamiseksi sekä kävi Venäjällä useita kertoja maan pahamaineisimmissa vankiloissa tuomassa toivoa vangeille joilla ei ollut minkäänlaista ihmisarvoa.Klinu ei hakenut Johanssonin tapaan julkisuutta tekemillään rikoksilla,ei hakenut suuren staran auraa päänsä päälle.Tällainen pyyteetön toiminta on minun mielestäni hirveitä rikoksia tehneen ihmisen ainut rehellinen ja oikea tapa oikeasti pyytää anteeksi tekemiään julmuuksia.Klinullakin olisi ollut mahdollisuus suureen julkisuuteen,mutta siihen hän ei lähtenyt,Klinu kuoli muutama vuosi sitten n 60 vuotiaana.Uskon että ainakin vanhempi lukijakunta tietää kuka Klinu on.

Voi nyt helvetti,se oli ennen internettiä,kylläpä Reijo klinu Loikkanen paistatteli kuule millon missäkin lehdessä kertomassa rikoksistaan ja hyvin avoimesti kertoi tempauksistaan lastenkodissa jne
Teki kirjaki että sai mammonaa siitä. Ja nytkin klinusta löytynyt tube ym tavaraa.
Ja kuollu muutama vuotta sitten? 18 vuotta sitten,2004.
. Seku googlaat niin saattaa maailma avattua sullaki ettet jää sinne 1990 luvulle pysyvästi ihmettelemään.