MURHA.INFO

Tampereen Tyttö kirjoitti:Kiitos J.R.!
Pakko tunnustaa, että ihmettelen minkälaisessa seurassa jätkä kulkee, kun homoraiskaukset eivät kai onnistu ihan "perusheterolta" kuitenkaan ja ovat takuulla äärimmäisen harvinaisia vielä.
Siis yritän sanoa, että tuskin oman ukon kaverit laittaisivat kakkoseen, vaikka joku porukan pojista sattuisi sammumaan????

Sorrutko mansetar nyt juuri siihen perinteiseen ajatteluun, jonka mukaa vika onkin uhrissa, joka vapaaehtoisesti lähti jatkoille?

Liittyy siihen, että muistelin lehdessä sanotun näiden jannujen olevan kaveriporukkaa keskenään. Mutta ilmeisesti julma totuus on, että kaveri ei tuntenut tarpeeksi hyvin näitä tyyppejä. Nimittäin on aika pieni riski miehen joutua tuttujen jätkien raiskaamaksi.
Siis erittäin huonoa tuuria kauhistelen enpä juuri muuta.

Tuttujen tekemiä raiskauksia on kai aika paljon.

Totta, että raiskaaja löytyy monesti tutuistakin. Pidän aika pienenä mahdollisuutta joutua samaa sukupuolta olevien joukkoraiskaamaksi. Kaikkea pahaa sattuu, ja moneen voi varautua, mutta tällainen ei ehkä tule ensimmäisenä bilettäjänkään mieleen.

Juttu on jäänyt mieleen, koska siinä on jotakin hyvin koskettavaa.
(Silti törkeä kevennys tähän loppuun...)

Täytyy näemmä sanoa pojilleenkin, kun ne lähtevät bilettämään:Olkaahan varovaisia sen viinan kanssa, ettei ole huomenna pylly kipeänä..

Urho kirjoitti:Tuttujen tekemiä raiskauksia on kai aika paljon.

On joo, ja se laskee kynnystä ilmoittaa mihinkään, kun raiskaus jo itsessään on niin kammottava teko

Vähän tilastotietoa asiasta (tiedot lähinnä julkaisusta Rikollisuustilanne 2005):

Poliisin tietoon tulee nykyisellään vuosittain noin 600 raiskausta tai sen yritystä. Uhritutkimusten perusteella raiskauksia tapahtuu noin 50 000 vuodessa eli poliisin tietoon tulee noin 1%.

Poliisin tietoon tulleiden tekojen tekijä-uhrisuhteet (vuosien 1998-1999 tietojen mukaan, prosentit pyöristetty, N=1018):

Intiimi tai muu läheissuhde 13%
Tekijä ja uhri tuttavia 23%
Tutustumistilanne 25%
Tekijä/uhri työtehtävissä 2%
Tekijä auktoriteettiasemassa 0,4%
Tekijä tuntematon uhrille 27%
Ei tietoa suhteesta 10%

Eli kuten tuosta näkee, suurin osa raiskauksista ei ole stereotyyppisen naamioituneen puskaraiskaajan tekosia.

Raiskauksista poliisi selvittää vajaa 70%, joista syyttäjälle ilmoitetaan 95%, joista syyttäjä syyttää 60%:ssa tapauksista (silloin kun syytettä ei nosteta syynä on yleensä näytön puute).

Poliisin tietoon tulleista rikoksista noin 20% johtaa lopulta tuomioon (luvut v 2004 pyöristyksiä ja syytä huomioida että vuosittain noissa on aina muutamien prosenttien heittoja, mutta suuruusluokka selvinnee).

1990-luvulla tapahtunut lakiuudistus on parantanut viranomaisten toimintaa tässä asiassa, mutta kyllähän nuo luvut aika ikäviä ovat kun on kyse näin törkeästä rikoksesta eikä ylinopeutta ajamisesta, pikku varkauksista tai nakkikioskitappeluista...

Suurin ongelmahan tässä on tuo, että vain 1% ilmoitetaan poliisille. Viranomaisten toimissa, lainsäädännössä ja sen sellaisessa on varmasti aina myös parantamisen varaa, mutta joillain keinoin uhrien ilmoitusalttiutta pitäisi pystyä lisäämään. Kriittinen kysymys onkin sitten, että miten?

50 000 raiskausta vuodessa..huhhuh. Aiemmin on ainakin julkaistu sellaisia tilastoarvioita, että raiskauksia tapahtuisi noin 10 000 vuodessa, joista noin 500 ilmoitetaan poliisille. Järkyttävä luku tuo 50 000.