”Näin painajaisia hereillä ja unessa”
Marco Zanellalla, 52, oli perhe ja ura tanssinopettajana. Vuotta myöhemmin hän aiheutti kerrostaloasunnossa räjähdyksen ja vaaransi monen hengen – myös omansa. Hän heräsi sairaalasta kykenemättä puhumaan tai kävelemään. Nyt hän kertoo tekonsa taustat sekä sen, mitä harva kehtaa kysyä suoraan.
Silmät olivat auki, mutta
Marco Zanella ei nähnyt mitään. Sanoja ei ollut, kurkusta ei tullut pihaustakaan. Marco heräsi palovammapotilaille tarkoitetulta osastolta vain hetkeksi ja vaipui takaisin koomaan.
Mieli suojeli vielä menneeltä, mutta totuus odotti tajunnan toisella puolella. Marco oli sytyttänyt kerrostalossa kaasupalon ja asettanut monia ihmisiä hengenvaaraan. Teon seuraukset valkenivat perheenisälle kivuliaalla tavalla.
Kun Marco tuli tajuihinsa uudelleen, hänen näkönsä oli osittain palannut. Lääkäreiden ja hoitajien kanssa sovittiin, että kaksi silmänräpäystä tarkoittaa kyllä, yksi ei. Elettiin syksyä 2016.
– Olin täysin kroppani ja mieleni vanki. Muistan sen karmean poltteen ihollani, kivun, kääreet, letkut ja koneet, jotka minua ympäröivät. Näin painajaisia hereillä ja unessa. En tiennyt, mikä on totta, mikä ei.
Marco muistaa, että hänelle kerrottiin, että hän oli ollut vakavassa tulipalossa kolme kuukautta aiemmin ja juossut rappuja alas tulessa suoraan palomiesten syliin.
Kun Marco viimein pystyi viikon parin jälkeen puhumaan, hän kysyi sairaanhoitajalta, miksi hänet pelastettiin.
Hän oli pettynyt, että oli elossa.
Vauhdikas vuosikymmen
Vaaleat, pitkät hiukset ja kirkkaansiniset silmät – niihin Marco ihastui vaimossaan ensimmäisenä, kun he tapasivat Ranskan Toulousessa.
Marco, joka on syntynyt Italiassa, oli asettunut Toulouseen parikymppisenä ja työskenteli tanssinopettajana sekä asunnottomien asuntolan johtajana. Suomalaisnainen, Marcon tuleva vaimo, oli kaupungissa vierailulla. He viettivät kesän yhdessä.
Kun suhde syveni, Marco muutti Suomeen vuonna 2004. Ensimmäinen vuosi oli hankala, sillä Marco ei osannut kieltä.
Marco ei jäänyt toimettomaksi. Vuosi Suomeen muuton jälkeen hän perusti tanssikoulun, puoliso oman yrityksensä. Sitten pariskunta alkoi pyörittää pientä jäätelöbaaria, joka ajan myötä laajeni perheravintolaksi. Marcon työpäivät pariskunnan yrityksissä venyivät jopa 15-tuntisiksi.
Viisi vuotta Marcon Suomeen muuton jälkeen, vuonna 2009, parille tuli avioero. Eron jälkeen Marco tunsi, ettei kyennyt enää hoitamaan raha-asioitaan. Tilavuokrat ja lainanlyhennykset jäivät maksamatta.
Marco lopetti tanssikoulun. Seuraavana vuonna ravintola meni konkurssiin. Lopulta ulosotossa oli kymmeniä tuhansia euroja.
Marco muutti toiselle paikkakunnalle, aloitti työt paikallisessa tanssikoulussa ja rakastui uudestaan. Tuore avopari avasi oman tanssikoulun, ja sitten tytär ilmoitti tulostaan.
Ensimmäiset kolikot
Eräänä sunnuntaiaamuna keväällä 2015 Marcolla oli pitkästä aikaa vapaapäivä. Hän astui sisään naapurin pieneen pubiin ja joi oluen.
Pubissa oli pelikone. Marco laittoi peliin vitosen. Sitten 50 euroa. Ja yhä enemmän.
– Peliriippuvuus iski minuun lujemmin kuin nyrkki naamaan. Mikään muu ei tuottanut enää mielihyvää.
Kohta pelikoneet eivät enää riittäneet. Marco alkoi pelata kasinolla ja yksityisissä, laittomissa pokeripöydissä.
– Uhkapeli oli kuin huumetta. Tarvitsin sitä koko ajan enemmän. Kun tappiota alkoi tulla, toivoin, että onni kääntyy vielä.
Ensin Marco lainasi 2 000 euroa kaveriltaan, sitten lisää. Kun hän alkoi opettaa salsaa Tallinnassa ja Tartossa, laivan kasinolla hujahti 300–400 euroa illassa. Lopulta Marco oli lainannut kavereiltaan ja tuttaviltaan 150 000 euroa. Hän ei enää muistanut, kenelle oli velkaa ja kuinka paljon.
Pelkkää sumua
Kesällä 2016 Marco vietti viikkoja kotona. Päivät kuluivat nettipokerin parissa tietokoneella olutta juoden. Uni tuli öisin vain kolmeksi tunniksi.
– En voinut kohdata muita ihmisiä enää. Olin hyvin ahdistunut, peloissani, häpeissäni. Rahat olivat loppu. Minulla oli ainoastaan nettipokerin luotto.
Myöhemmin Marco tuomittiin kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen räjähdyksen aiheuttamisesta. Lisäksi hänelle määrättiin yhdyskuntapalvelua ja vahingonkorvauksia. Rikosnimike oli tuhotyö.
Rikostuomion mukaan Marco sytytti kaasupalon kerrostaloasunnossa. Asunto tuhoutui täysin, lasinsiruja lensi kadulle ja muita asuntoja sekä niissä ollutta irtaimistoa vaurioitui. Kerrostalon asukkaat ja kadulla sekä sisäpihalla mahdollisesti liikkuneet olivat vaarassa.
Tästä Marcon on vaikea puhua. Hän sanoo, ettei muista räjähdystä. Hänen mukaansa sitä edeltävä viikkokin on pelkkää sumua.
Nälkäinen opettelija
Tulipalon jälkeen palovammateholla maatessaan Marco kysyi hoitajalta, tuleeko hän kuolemaan sänkyyn. Hoitaja vastasi, että Marcon oli tehtävä päätös, haluaako hän elää.
– Silloin ajattelin hetken, että jos täällä kerran ollaan, niin taistellaan sitten.
Marco ei vielä tiennyt, että 60 prosenttia hänen ihostaan oli palanut. Esimerkiksi hänen sormensa olivat lähes poissa.
Pari kuukautta myöhemmin Marco siirrettiin teho-osastolta palovammaosastolle.
– Minulle tärkeä hoitaja Virve sanoi, että minun on opittava syömään jälleen itse, opittava tekemään voileipäni, pesemään itseni ja kävelemään.
– Nostin käsiäni, koetin taivuttaa niitä ja itkin kivusta. Lopulta sain kosketettua oikealla peukalolla otsaani.
Osa antoi anteeksi
Sairaalassa Marco halusi, että opioidit lopetetaan. Hän oli ollut riippuvainen rahapeleistä ja alkoholista ja halusi mieluummin kärsiä kovista kivuista kuin uudesta riippuvuudesta.
Marco kertoo oppineensa puolessa vuodessa uudelleen syömään, pukeutumaan ja kävelemään. Hän kävi myös juttelemassa psykologille säännöllisesti.
Tärkeä etappi toipumisessa oli siirto sairaalasta palveluasumisen yksikköön kesällä 2017. Asuntolan asukkaat käyttivät päihteitä, kun taas Marco pyrki pysymään raittiina.
– Ymmärsin, että minun on päästävä sieltä pois mahdollisimman pian.
Puolentoista vuoden kuluttua räjähdyksestä, jouluna 2017, Marco pääsi viimein muuttamaan omaan pieneen asuntoonsa. Se hetki tuntui uuden elämän alulta.
– Pieni osa ystävistäni on antanut minulle anteeksi. He ovat pysyneet rinnallani kaikesta huolimatta. Velkoja olen pystynyt maksamaan takaisin vain vähän.
Marco arvelee, että hänellä on myös paljon vihamiehiä.
– Kaikki eivät ole mielissään siitä, että selvisin.
Vaikea peilikuva
Marcolle on selvää, mikä on muuttunut räjähdyksen jälkeen. Kaikki.
– Minun oli aikaisemmin saatava kaikki: hieno auto, kolme menestyvää yritystä, asuntoja ja paljon rahaa.
Nykyään Marco sanoo katsovansa aurinkoa ihan eri tavalla ja maistavansa, miltä vesi maistuu.
– Menen nukkumaan aikaisin illalla ja herään varhain aamulla innoissani uudesta päivästä. Olen jälleen kuin pieni lapsi, pikku Marco.
Marco kertoo, että hän on käynyt läpi yli 50 leikkausta. Häntä on leikattu käsistä, jaloista, kasvoista, keskivartalosta. Vartalossa on vain vähän tuntoa. Itseään on helppo satuttaa pahasti, jos ei koko ajan ole tarkkana.
Marco pystyy ajamaan autoa ja käyttämään tietokonetta kahdella sormella. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä, ja osa eläkkeestä menee joka kuukausi ulosottoon vahingonkorvausten maksamiseksi.
Hän kertoo pysyneensä raittiina. Pelikoneista irti pysyminen on ollut vaikeaa, sillä niitä on joka paikassa.
Marco on kärsinyt kovista fyysisistä kivuista, mutta pahinta on ollut psyykkinen kipu. Välillä on vaikeaa nähdä itsensä peilissä. Ulkonäkö on niin erilainen kuin ennen.
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/ ... 30240.html
! Rakennusta on tosiaan sittemmin remontoitu ja varsinkin julkisivu on entisöity kauniisti; eräs taloyhtiön edustaja räjähdysyönä sitä sangen tunnepitoisesti "vanhaksi arvotaloksi" luonnehti ja kertoi sen olevan suojeltujen historiallisten talojen listalla. Sekalaista sakkia siinä kyllä asuu edelleen. Kiinteistöön on tulossa putkiremontti 2017, jonka yhteydessä kaikki huoneistot saneerataan ja uudistetaan perusteellisesti. Meille Kallio-kokemus saa kuitenkin jäädä nyt tähän, olemme päättäneet paeta takaisin eteläisen keskustan rauhaan, missä ei ole enää kaasuliesiä... 