Re: Väärä tuomio ja sen purkaminen rikosprosessissa
Lähetetty: Ke Touko 31, 2017 8:16 pm
HS:n Anu Nousiaisen motto jutulleen kuukausiliitteessä 7/2012:
Ja "mitä - - ajatella" = lyhennys fraasista "Mitä pitäisi ajatella."
Kun Aueria pidettiin syyllisenä, kaikki tiesivät mitä pitää ajatella - niinkö? Joka tapauksessa Nousiainen ei ole palannut asiaan, yrittänyt selvittää "mitä nyt pitäisi ajatella". Taitaa
lsh-tuomio blokata kaikki mahdollisuudet lisäpohdintoihin, murhankin osalta?
Lsh-tuomion muuttaminen vaikuttaa mahdottomalta ilman että lapset palaavat asiaan ja
olosuhteisiin lausuntojensa ajalta.
Olen samaa mieltä Sisotalon kanssa, että Joki-Erkkilän henkilöön käyvä mollaaminen
ei edistä asiaa. Lsh-tuomiossa todistamisen,väitöskirjan ja muun kirjoittelun asiallinen kritisoiminen sen sijaan voi vaikuttaa kriteereihin, joilla tuomioita silloin annettiin ja
edelleen annetaan.
Lausuntoja annettaessa "kultainen standardi" (golden standard) on, että mikäli hyväksikäytöstä
ei löydetä definitiivisiä tai kiistattomia todisteita (definitive findings),
lääkärinlausuntoon kirjoitetaan "Somaattisella tutkimuksella ei voida sulkea pois lapsen seksuaalista hyväksikäyttöepäilyä". Kaikki jää siten Joki-Erkkilänkin mukaan lapsen
kertomuksen luotettavuusarvion varaan.
On helppo nähdä, että "kultainen standardi" on kehittynyt Yhdysvalloissa tuomioiden
purkamisen jälkeen, kun "uhrit" ovat aikuistuttuaan peruneet syytökset, joiden tueksi
lääkärit olivat aikoinaan olleet tekevinään somaattisiä löydöksiä. Väärät löydökset
johtivat oikeudenkäynteihin ja kalliisiin korvauksiin uhreille - tätä välttämään on siis
kehittetty "kultainen standardi".
Tosiasiallisena motiivina ei tällöin ole tutkivien lääkäreiden osalta todenmukaisen tiedon antaminen tuomioistuimen päätöksen tueksi, vaan johtotähtenä on lääkäritodistajien
suojeleminen: "kultainen standardi" takaa sen, että lääkäritodistaja ei joudu vääräksi osoittautuneen tuomion maksumieheksi.
Eli kyseessä on käsien pesemisen taktiikka.
Kyseinen standardi on Joki-Erkkilänkin todistuksen takana - hän ei löydä lapsilta "definitiivisiä
löydöksiä" - jotka hän tosin on laimentanut muotoon "ei löytynyt objektiivisia, penetraatioon
viittaavia löydöksiä". Eli lapsilta ei löytynyt "immenkalvon täydellistä repeämisiä, jotka
ulottuvat fossa navigulaaris/posterior fouchette alueille saakka", mutta tämä ei sulje
pois hyväksikäytön mahdollisuutta. Siinä Joki-Erkkilänkin somaattisen tutkimuksen tulos.
Mielestäni "kultaisesta standardista" tulisi luopua ja palata jonkinlaisten todennäköisyyksien
arvioimiseen. Esimerkiksi Muramin ja Edgardhin tutkimusten mukaan on todennäköisempää
että hyväksikäytön uhreilta löytyy raskauttavaksi riittäviä löydöksiä kuin että ei löydy
(n. 70%:lla löytyy). Todisteeksi riittämättömiä löydöksiä tehdään sitäkin useammalta.
Sekä Joki-Erkkilä että Nancy Kellogg tekevät selvän virheen, kun he marssittavat omien
tulostensa tueksi joukon muita tutkimuksia, jotka eivät selvästikään ole rinnastettavissa
heidän tutkimustuloksiinsa: esim. Kelloggin tutkimuksessa rinnastetaan raskauden todistama
penetraatio sellaisiin tutkimuksiin, joissa penetraatio on vain lapsen sanan tai muun
oirehdinnan varassa. Rinnastetaan lähinnä siksi, että tuloksena on sama vähäinen prosenttimäärä löydöksiä. Tosiasia on, että Kelloggin tutkimustulos on hyvin poikkeava ja edellyttää jatkotutkimuksia.
Niin että mikäli kolmelta raiskauksen lapsiuhrilta ei tehdä mitään löydöksiä, lääkärillä
pitäisi olla rohkeutta kirjoittaa lausunto, jonka mukaan on todennäköisempää, että somaattisen tutkimuksen valossa hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut - ja lausunnolla pitäsi olla todistusvoimaa oikeudessa.
Nyt tyydytään kauniiseen "kultaiseen standardiin", joka suojelee tutkivia lääkäreitä mutta
asettaa syytetyt mahdottomaan asemaan.
Ks. Nancy Kellogg et co. artikkeli kokonaisuudessaan:
http://pediatrics.aappublications.org/c ... 1/e67.full
Nousiainen puhuu turhaan kaikkien suulla: "Kukaan ei tiedä - - mitä - - ajatella."JOS ANNELI AUER ON SYYTÖN,
kukaan ei enää tiedä, mitä tästä kaikesta tulisi ajatella.
Ja "mitä - - ajatella" = lyhennys fraasista "Mitä pitäisi ajatella."
Kun Aueria pidettiin syyllisenä, kaikki tiesivät mitä pitää ajatella - niinkö? Joka tapauksessa Nousiainen ei ole palannut asiaan, yrittänyt selvittää "mitä nyt pitäisi ajatella". Taitaa
lsh-tuomio blokata kaikki mahdollisuudet lisäpohdintoihin, murhankin osalta?
Lsh-tuomion muuttaminen vaikuttaa mahdottomalta ilman että lapset palaavat asiaan ja
olosuhteisiin lausuntojensa ajalta.
Olen samaa mieltä Sisotalon kanssa, että Joki-Erkkilän henkilöön käyvä mollaaminen
ei edistä asiaa. Lsh-tuomiossa todistamisen,väitöskirjan ja muun kirjoittelun asiallinen kritisoiminen sen sijaan voi vaikuttaa kriteereihin, joilla tuomioita silloin annettiin ja
edelleen annetaan.
Lausuntoja annettaessa "kultainen standardi" (golden standard) on, että mikäli hyväksikäytöstä
ei löydetä definitiivisiä tai kiistattomia todisteita (definitive findings),
lääkärinlausuntoon kirjoitetaan "Somaattisella tutkimuksella ei voida sulkea pois lapsen seksuaalista hyväksikäyttöepäilyä". Kaikki jää siten Joki-Erkkilänkin mukaan lapsen
kertomuksen luotettavuusarvion varaan.
On helppo nähdä, että "kultainen standardi" on kehittynyt Yhdysvalloissa tuomioiden
purkamisen jälkeen, kun "uhrit" ovat aikuistuttuaan peruneet syytökset, joiden tueksi
lääkärit olivat aikoinaan olleet tekevinään somaattisiä löydöksiä. Väärät löydökset
johtivat oikeudenkäynteihin ja kalliisiin korvauksiin uhreille - tätä välttämään on siis
kehittetty "kultainen standardi".
Tosiasiallisena motiivina ei tällöin ole tutkivien lääkäreiden osalta todenmukaisen tiedon antaminen tuomioistuimen päätöksen tueksi, vaan johtotähtenä on lääkäritodistajien
suojeleminen: "kultainen standardi" takaa sen, että lääkäritodistaja ei joudu vääräksi osoittautuneen tuomion maksumieheksi.
Eli kyseessä on käsien pesemisen taktiikka.
Kyseinen standardi on Joki-Erkkilänkin todistuksen takana - hän ei löydä lapsilta "definitiivisiä
löydöksiä" - jotka hän tosin on laimentanut muotoon "ei löytynyt objektiivisia, penetraatioon
viittaavia löydöksiä". Eli lapsilta ei löytynyt "immenkalvon täydellistä repeämisiä, jotka
ulottuvat fossa navigulaaris/posterior fouchette alueille saakka", mutta tämä ei sulje
pois hyväksikäytön mahdollisuutta. Siinä Joki-Erkkilänkin somaattisen tutkimuksen tulos.
Mielestäni "kultaisesta standardista" tulisi luopua ja palata jonkinlaisten todennäköisyyksien
arvioimiseen. Esimerkiksi Muramin ja Edgardhin tutkimusten mukaan on todennäköisempää
että hyväksikäytön uhreilta löytyy raskauttavaksi riittäviä löydöksiä kuin että ei löydy
(n. 70%:lla löytyy). Todisteeksi riittämättömiä löydöksiä tehdään sitäkin useammalta.
Sekä Joki-Erkkilä että Nancy Kellogg tekevät selvän virheen, kun he marssittavat omien
tulostensa tueksi joukon muita tutkimuksia, jotka eivät selvästikään ole rinnastettavissa
heidän tutkimustuloksiinsa: esim. Kelloggin tutkimuksessa rinnastetaan raskauden todistama
penetraatio sellaisiin tutkimuksiin, joissa penetraatio on vain lapsen sanan tai muun
oirehdinnan varassa. Rinnastetaan lähinnä siksi, että tuloksena on sama vähäinen prosenttimäärä löydöksiä. Tosiasia on, että Kelloggin tutkimustulos on hyvin poikkeava ja edellyttää jatkotutkimuksia.
Niin että mikäli kolmelta raiskauksen lapsiuhrilta ei tehdä mitään löydöksiä, lääkärillä
pitäisi olla rohkeutta kirjoittaa lausunto, jonka mukaan on todennäköisempää, että somaattisen tutkimuksen valossa hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut - ja lausunnolla pitäsi olla todistusvoimaa oikeudessa.
Nyt tyydytään kauniiseen "kultaiseen standardiin", joka suojelee tutkivia lääkäreitä mutta
asettaa syytetyt mahdottomaan asemaan.
Ks. Nancy Kellogg et co. artikkeli kokonaisuudessaan:
http://pediatrics.aappublications.org/c ... 1/e67.full