HS julkaisi tänään ison artikkelin Linnasta, tämän vankila-ajoista, tuomiosta ja nykyisestä elämästä. Juttu on mielenkiintoinen ja Linnasta on tulossa ensi kuussa Ruotsissa kirja, joka käsittelee tällä hetkellä selvittämätöntä murhajuttua laajemmin.
Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoonakorvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin
En ole murhaaja, Kaj Linna sanoi pojalleen Marcukselle kesällä 2004. Kaksi kuukautta sitten hänet todettiin syyttömäksi.
KUN yhdeksäsluokkalainen Marcus Ek tuli koulusta äitinsä asunnolle Luulajassa huhtikuussa 2004, poliisit odottivat ovella. Isääsi etsitään, poliisit sanoivat. Isää epäiltiin murhasta ja ryöstöstä.
Teot olivat tapahtuneet noin viikkoa aikaisemmin Kalamarkin kylässä, tunnin ajomatkan päässä Luulajasta. Murhaaja oli tullut lumisen metsän läpi ja mennyt sisään navettaan katon kautta. 59-vuotias mies oli hakattu kuoliaaksi ja hänen veljensä pahoinpidelty.
Marcus ei ollut nähnyt isäänsä hetkeen. Vanhemmat olivat eronneet, ja Marcus asui vuoroviikoin kummankin luona. Pääsiäisen hän oli viettänyt äitinsä kanssa. Murha oli tapahtunut pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona.
Nyt Marcus ei tiennyt, missä isä on. Onko tämä edes hengissä?
Kun poliisit olivat lähteneet, Marcus lähetti isälleen sähköpostiviestin. Missä olet? Mitä tapahtuu? Pian isä vastasi. Ei huolta, isä kirjoitti, pidän matalaa profiilia hetken. Kun Marcus 25. huhtikuuta täytti 16 vuotta, hän sai isältään onnitteluviestin.
Kaksi päivää Marcuksen syntymäpäivän jälkeen Kaj Linna etsintäkuulutettiin kansainvälisesti. 1. heinäkuuta hänet pidätettiin walesilaisessa internetkahvilassa. Uutinen levisi Ruotsissa ja BBC:llä. Pian Linna siirrettiin lontoolaisen tuomioistuimen päätöksellä Ruotsiin, Luulajan poliisivankilaan.
Onneksi sieltä sai soittaa. Vihdoin puhelimessa Marcus sai kysyttyä: Oletko tehnyt sen? En ole, isä vastasi. Päätodistaja valehtelee. Mitään muita todisteita ei ole.
Marcus uskoi isäänsä. Meni kolmetoista vuotta ennen kuin oikeus vapautti isän syytteistä.
KAKSI miestä kävelee peräkanaa alas mäkeä La Fronteran kylässä El Hierron saarella. Vanhempi on punapaitainen, nuorempi tummiin pukeutunut.
Punapaitainen Kaj Linna kättelee meitä. Hän on ruskettunut ja treenattu. Hymy on leveä, mutta silmissä on huolestunut katse. Ruotsin kuuluisin vanki, Linnaa on tituleerattu.
”Tässä on poikani Marcus.”
Ruotsin kuuluisin ex-vanki, pitää sanoa. Kesäkuussa hovioikeus totesi Kaj Linnan syyttömäksi murhaan ja törkeään ryöstöön, joista hänet vuonna 2004 käräjäoikeuden päätöksellä ja vuonna 2005 hovioikeuden vahvistamana tuomittiin.
Hän oli ehtinyt istua elinkautista tuomiotaan kolmetoista vuotta yhteensä kahdeksassa eri vankilassa.
Tapauksesta kirjoitettiin kaikkialla Ruotsissa, mutta Kanariansaariin kuuluvassa El Hierrossa kukaan ei tiedä hänen menneisyydestään.
”He varmaan ajattelevat, että olemme outoja turisteja, jotka eivät lähde pois.”
Oikeita turisteja täällä ei juuri näy. He viihtyvät Gran Canarialla ja Teneriffalla. Toimittajatkaan eivät ole häirinneet. Aftonbladet kävi tekemässä suuren jutun jo Mallorcalla, jossa Linna lomaili ennen kuin asettui tänne. Nyt, heinäkuun lopussa, koti on ollut Kanarialla kuukauden.
”Te olette ensimmäiset täällä.”
Kaj Linnan suomalaiset vanhemmat muuttivat Ruotsiin 1960-luvulla töiden perässä. Linna ei puhu suomea muutamaa sanaa enempää, mutta sukua on Suomessa edelleen. Hän kokee olevansa suomalainen.
Isä alkoholisoitui, äidistä tuli viiden lapsen yksinhuoltaja. Linna oppi pärjäämään omillaan. Koulu meni miten kuten. En jaksanut yrittää, Linna perustelee. Säännöt eivät kiinnostaneet.
”Olen hyvä kaikessa.”
Linna ja Marcus Ek näyttävät tien valkoiseksi kalkitulle talolle. Kaksi kerrosta, alakerran huone Marcukselle ja tämän velipuolille Fabian ja Elias Linnalle. Elias ja Marcus tulivat kuusi, Fabian kolme päivää sitten. Pojat asuvat Luulajassa, mutta he saavat käydä niin usein kuin haluavat.
Yläkerrassa sijaitsevat olohuone, avokeittiö ja Linnan ja hänen naisystävänsä Petra Wüllrichin makuuhuone. Menneisyydestä muistuttaa vain pöydällä oleva punainen Kaj-muki, jonka muut vangit tekivät Linnalle vankilassa.
Öisin pihalla kukkii aniliininpunainen yönkuningatar.
Vuokra on halpa, vain 350 euroa kuukaudessa. Vaikka ei siitä tarvitsisi välittää. Linnan arvioidaan saavan vahingonkorvauksia kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Se on ylivoimaisesti suurin tuomion purun yhteydessä maksettu vahingonkorvaus Ruotsin historiassa. Joy Rahman, jonka tuomio purettiin vuonna 2002, sai runsaan miljoonan. Hän istui kahdeksan vuotta syytettynä naisen murhasta. 1,2 miljoonaa sai mies, joka istui yhdeksän vuotta tyttärensä raiskauksesta ja kidutuksesta. Hänen tuomionsa purettiin vuonna 2012.
El Hierron Kaj Linna keksi televisio-ohjelmasta, jossa esiteltiin tulevaisuuden saaria. Tänne Linna ja Wüllrich aikovat asettua. Omistusasunto on etsinnässä.
”Tiesin, että on ajan kysymys, milloin tuomioni puretaan.”
SUNE LINDBERG virui pahoinpideltynä lattialla kaksi päivää ennen kuin kotiavun työntekijä Eva löysi hänet. Kun hän yritti liikkua, hän tunsi voimakasta kuvotusta ja oksensi.
Ensimmäiset sanat, jotka hän Evalle sanoi, koskivat hänen veljeään. Tämä ei ollut tullut takaisin navetasta, jossa oli ruokkimassa eläimiä. ”Missä Roger on?”
Eva ymmärsi, että jokin oli nyt vialla. Mutta hän ei uskaltanut mennä yksin katsomaan. Ambulanssihenkilökunta löysi Rogerin navetasta kuolleena. Rogerin suu ja kädet oli teipattu, ja hänet oli hakattu kuoliaaksi puupalkilla. Ruumis oli peitetty rehusäkeillä.
Lindberg arveli tunnistaneensa huppupäisen hyökkääjän äänen. Hyökkääjä oli kysellyt kassakaapin sijaintia.
Bertil, Sune Lindberg sanoi poliisille.
33-vuotias Bertil oli ammatiltaan myyjä. Hän oli myynyt Lindbergin veljeksille tavaraa vuosien varrella satojen tuhansien kruunujen arvosta. Monet kaupoista olivat epäselviä. Myöhemmin löydetyistä kuiteista ei käynyt ilmi, mistä oli maksettu.
Kuulusteluissa Bertil oli humalassa ja huonovointinen. Kuulustelut jouduttiin keskeyttämään.
Mutta Bertilillä oli tietoja. Murhaaja on mies nimeltä Kaj Linna, hän sanoi.
Mistä tiedät, poliisit kysyivät. Nils on kertonut, vastasi Bertil. ”Hän on hyvä jätkä.”
Kaj Linna, Nils ja Bertil tunsivat toisensa erilaisten bisnesten kautta. Linna ja Bertil olivat tavanneet vuonna 1996 työskennellessään Electroluxilla myyjinä. Nilsin Linna tapasi Bertilin kautta.
Vuonna 1999 Bertil vinkkasi Kaj Linnalle, että Lindbergin veljeksistä tämä saisi hyvät asiakkaat. Hän oli mukana, kun Linna myi heille kassakaapin.
Nilskin tunsi Lindbergin veljekset. Hän oli toiminut välittäjänä Bertilin ja veljesten välillä. Vähän ennen kuin rikos tapahtui, Nils oli saanut heiltä tuhansia euroja. Syynä olivat ”velat”, jotka vaikuttivat keksityiltä. Nilsin nimi oli kirjattu lapulle veljesten kotona. Tittelinä oli ”asianajaja”.
Nils tuntui tietävän rikoksesta monia yksityiskohtia. Syykin oli selvä: Kaj Linna oli kertonut Nilsille aikovansa tehdä rikoksen Lindbergin veljesten luona.
Ensimmäisessä kuulustelussa Nils kertoi poliisille, että Linna oli paljastanut hänelle suunnitelmansa. Toisessa kuulustelussa hän kertoi lisää heidän tapaamisestaan. Hän sanoi, että yritti estää Linnaa tekemästä rikosta. Hän pelkäsi, että häntä itseään syytettäisiin rikoksesta hänen ja Bertilin epäselvien bisnesten takia.
Kolmannessa kuulustelussa 20 päivää myöhemmin kertomus tarkentui jälleen. Silloin Kaj Linna oli ollut etsintäkuulutettuna kaksi viikkoa.
Tarina sai lisää käänteitä. Nils kertoi tavanneensa Linnan tekoja edeltäneenä tiistaina. Nilsin isä oli ollut mukana.
Kaj Linna ja Nils olivat ajaneet Linnan laina-autolla Lindbergin veljesten kotitalon lähistölle Kalamarkiin Piitimen reunamille, koska Nils halusi estää rikoksen. Hän pelkäsi, että hänestä itsestään tulisi epäilty. Isä ajeli Nilsin autolla ympäri Piitimeä.
Nils halusi osoittaa Linnalle tuntevansa veljekset ja tietävänsä, missä he asuivat. Mediassa reissu sai kummallisen nimen: ”estämismatka”.
Kuulusteluissa Nilsin isä vahvisti poikansa kertomuksen.
Syyttäjä ja poliisi pitivät tarinaa uskottavana. He totesivat, että Nils tiesi rikoksesta paljon, mutta hän itse ei voinut olla tekijä, koska oli niin kookas, ettei olisi pystynyt menemään navetan katossa olleesta aukosta. Linna oli paljon hoikempi.
Nilsistä tuli avaintodistaja. Bertil oli ollut pidätettynä, mutta syyttäjä vapautti hänet, kun Bertilin isä kertoi puhuneensa poikansa kanssa kotipuhelimeen silloin, kun murha tapahtui.
Todisteita Kaj Linnaa vastaan olikin kosolti. Pyyhkeessä, jota Linna käytti murhan jälkeisenä päivänä, oli verta. Eräs Linnan tuttu kertoi, että Linna oli puhunut jotain rikoksista, jotka hän oli tehnyt. Toisen todistajan mukaan miehellä, jonka hän oli navetan katolla nähnyt, oli yllään siniset housut. Sellaiset olivat kadonneet Linnan ystävän asunnosta, jossa Linna oli yöpynyt.
Kaiken lisäksi Linna oli lähtenyt maasta. Ensin Amsterdamiin ja sieltä Britanniaan. Hän ei ollut ilmoittautunut poliisille, vaikka häntä etsittiin.
Kuka muu kuin murhaaja tekisi niin?
Ennen kuin Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan, ihmiset ajattelivat, että maailma loppuu tänne El Hierron saarelle, Kanarian saarista läntisimmälle.
Kaj Linnan perheelle maailma alkaa täältä.
Edeltävien päivien aikana pojat ovat viettäneet aikaa isänsä kanssa enemmän kuin kolmenatoista edellisenä vuonna yhteensä.
Linna polkee kuntopyörää naisystävänsä Petra Wüllrichin vieressä. Joka toinen päivä treenataan salilla, joka toinen päivä padel-kentällä. Padel on tenniksen ja squashin piirteitä yhdistelevä pallopeli.
Linna ja Wüllrich tutustuivat vuonna 2008 Salbergan vankilassa. Wüllrich oli Linnan espanjan kielen opettaja. Pian he kuitenkin ymmärsivät, ettei työskentelyä voinut jatkaa. Suhde muuttui liian läheiseksi.
He tapasivat viikonloppuisin, välillä vain kerran kuukaudessa.
Kesäkuuhun saakka suhteesta tiesi vain harva: Wüllrichin äiti, tytär ja yksi ystävätär, Linnan sisarukset ja pojat. Vapautumisen jälkeen suhteesta on kirjoitettu, Wüllrichin mielestä liikaakin.
”Tapauksessa on tärkeämpiäkin seikkoja kuin minun kokemukseni.”
Linnan kuopus Elias oli vasta yhdeksän, kun isä joutui vankilaan. He tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen täällä Kanarialla. Elias ei nähnyt Marcustakaan, kun isä oli vankilassa. Marcuksella on eri äiti kuin Fabianilla ja Eliaksella.
Fabian ja Marcus ovat olleet yhteyksissä, mutta isästä veljekset eivät ole juurikaan puhuneet. Fabian lähetti terveisiä häneltä ja Eliakselta, kun Marcus soitti isälle tai kävi moikkaamassa tätä vankilassa. Itse hän meni mukaan kerran, pari vuotta sitten. Sitä ennen ajatus oli tuntunut liian vaikealta.
Marcus kävi isänsä luona kahdeksan kertaa. Kerran hän sai olla yötä. Silloin, kun isä täytti 50. Se oli Kalmarin vankilassa. Isän veli Erik sai kuljetettua selliin katetripussiin kaadetun viskipullollisen.
Linna vaihtoi vankilaa usein. Häntä pidettiin huonosti käyttäytyvänä vankina, koska hän ei halunnut osallistua keskusteluryhmiin, joissa rikoksia käydään läpi. Uudelleensijoittelu on yksi rangaistuskeino tottelemattomille vangeille.
Linna sanoo, ettei hän jättänyt osallistumatta niskuroidakseen.
”Sellaista ryhmää ei ollut syyttömille.”
Kaikki vankilat olivat samanlaisia. Aika juoksi muurien ulkopuolella, sisäpuolella edettiin minuutti kerrallaan. Televisiosta Linna näki, kuinka maailma muuttui. Kansankoti muuttui kansainväliseksi. Tuli sosiaalinen media, talouskriisi, älypuhelin. ”Olisin halunnut olla mukana.”
Kello on kymmenen. Päivän treeni on nyt tehty.
LINNAN kodin terassilla tassuttelee pieni oranssi kissa. Stefan. ”Se löysi meidät ja jäi”, Wüllrich sanoo.
Stefan hyppää syliin ja alkaa kehrätä. Se on saanut nimensä Dagens Nyheterin toimittajan Stefan Lisinskin mukaan. Lisinski oli ensimmäinen, joka alkoi kirjoittaa siitä, että Kaj Linna vaikuttaa syyttömältä tekoihin, joista hänet on tuomittu.
Vähän ennen joulua vuonna 2005 Lisinskille tuli toimitukseen puhelu. Soittaja oli nimeltään Carita Postma.
Postma sanoi, että hänen veljensä on tuomittu syyttömänä elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Haluaisitko katsoa hänen tapaustaan, Postma kysyi.
Lisinski epäröi. Yleensä tällaisissa vinkkipuheluissa ei ole perää.
Postma oli sinnikäs. Lopulta Lisinski lupasi vilkaista tuomiota ja esitutkintamateriaaleja.
Lisinski kertoo HS:lle sähköpostiviestissään, että hän ei muistanut Kalamarkin tapausta kovin hyvin. Hän ei ollut itse kirjoittanut siitä. Se oli uponnut sadan muun vuonna 2004 sattuneen henkirikoksen virtaan. Kun Lisinski luki tuomiota ja esitutkintamateriaalia, hän ymmärsi, että Kalamarkin tapaus on erilainen kuin mikään, mihin hän oli aiemmin törmännyt.
Mitään teknisiä todisteita Kaj Linnaa vastaan ei ollut. Kaikki perustui Nilsin todistajanlausuntoon ja pieniltä osin Nilsin isän ja Bertilin kertomaan. Mutta poliiseille ja tuomioistuimille tämä ei vaikuttanut olevan mikään ongelma.
Nilsin kertomus ei ollut johdonmukainen. Tarina estämismatkasta vaikutti erikoiselta, sillä puhelutietojen mukaan Nils oli puhunut Bertilin kanssa samaan aikaan kuin hän kertoi olleensa autossa Kaj Linnan kanssa. Puhelu oli paikantunut kauas Kalamarkista, jonne he olivat Nilsin kertoman mukaan olleet menossa.
Lisinskistä tuntui erikoiselta, että Linna olisi kertonut rikossuunnitelmistaan Nilsille. He olivat nähneet pari kertaa pääsiäisenä ja kerran ennen joulua, mutta muuten he eivät olleet lähiaikoina viettäneet aikaa yhdessä. Miksi Linna olisi uskoutunut Nilsille?
Myös Kaj Linnan oma kertomus sisälsi outoja kohtia. Hänellä ei ollut alibia murhapäiväksi. Esitutkintamateriaalin mukaan hän ei ollut tehnyt mitään erityistä. Pian murhan jälkeen hän oli matkustanut ulkomaille, omien sanojensa mukaan työmatkalle.
Linnan taustakin oli epämääräinen. Nuorena hän oli kuulunut toisen polven maahanmuuttajista koostuneeseen jengiin kotipaikkakunnallaan Gislavedissa. Jengi teki kaikenlaisia pieniä rikoksia, joista Linna oli istunut vankilassakin kuukauden ennen kuin muutti Tukholmaan opiskelemaan kokiksi. Rikosta edeltäneet ajat hän oli työskennellyt pölynimurikauppiaana.
Mutta oliko mahdollista, että Linna oli murhaaja? Lindbergien naapuri Erik oli nähnyt ihmisen Lindbergien navetan katolla melko tarkasti kello 19.40. Se tiedettiin, koska Erik oli kertonut näkemästään vaimolleen. He olivat pohtineet, pitäisikö veljeksille soittaa. Vaimo oli katsonut kelloa ja todennut, että on turhan myöhä. Kello oli ollut 19.45.
Puhelutiedot osoittivat, että Kaj Linna lopetti puhelun kello 18.12 Södra Vistträskissä. Hänen olisi siis puolessatoista tunnissa pitänyt ehtiä ajaa 93 kilometriä, parkkeerata auto, rämpiä melkein kaksi kilometriä puolimetrisessä kinoksessa navetalle ja kiivetä katolle, jossa todistaja Erik olisi hänet nähnyt.
Ainakin hänelle olisi tullut hirvittävä kiire. Se tuntui Lisinskistä omituiselta. Ei rikosta suunnitteleva ihminen kiirehdi. Hän etenee varovasti, huomiota herättämättä.
Tuntui, että tutkinnassa oli päätetty, että Kaj Linna on syyllinen. Syyttäjä Mikael Lundquist piti Nilsin kertomaa luotettavana. Tutkinnasta vastasi Iwan Wikström. Hän oli sitä mieltä, että Nilsiä kohtaan olisi pitänyt olla kriittisempi. Pian Iwan Wikström siirrettiin syrjään tehtävästään.
14. kesäkuuta 2006 ilmestyi Stefan Lisinskin ensimmäinen artikkeli. Vääristelty todistajanlausunto toi Kaj Linnalle tuomion murhasta, luki otsikossa.
KAJ LINNAN Citroënin perävalot näkyvät jossain kaukana. Ylinopeutta on monta kymmentä kilometriä tunnissa. Pitäisi löytää piknikpaikka La Restingasta saaren eteläisimmästä kolkasta. Linna on katsonut sen valmiiksi kartasta. Mukaan on pakattu leipää, oliiveja, tomaattia ja juustoa.
Linnan auto on pieni. Marcus tulee meidän kyydissämme. Hän opiskelee toista vuotta Luulajan teknillisessä yliopistossa. Sitä ennen hän työskenteli lähihoitajana.
Opintoihin on ollut vaikea keskittyä. Siitä saakka, kun hänen isänsä joutui vankilaan, Marcus on lukenut kaiken, mitä on tapauksesta löytänyt. Facebookissa hän ei ole jakanut juuri mitään muuta.
”Luin ehkä liikaa, mutta vielä vaikeampaa olisi ollut olla lukematta.”
Kamalinta oli, että hän ei tiennyt yhtään, milloin isä vapautuisi. Elinkautiseen tuomitut voivat päästä pois vain armahdusta anomalla. Mutta isä oli sanonut Marcukselle, että hän ei aio anoa armahdusta. Ainoa vaihtoehto olisi tuomion purku, kesti sen saaminen kuinka kauan tahansa.
Tuomion purkua haetaan korkeimmasta oikeudesta. Sen saaminen on vaikeaa ja edellyttää, että ilmi tulee sellaisia todisteita, joita ei aiempaa tuomiota päätettäessä ole ollut käytettävissä.
Ensimmäisen kerran Kaj Linna haki tuomion purkua vuonna 2006. Stefan Lisinski oli juuri tehnyt ensimmäiset artikkelinsa.
Hakemuksessa Linna vetosi puhelutietoihin, jotka antoivat ymmärtää, että Nils ja tämän isä valehtelivat. Muutakin oli. Linnan ystävä oli löytänyt kotoaan siniset housut, joiden oli väitetty kadonneen.
Hakemus hylättiin yksimielisesti. Korkeimman oikeuden mielestä näyttö ei ollut ratkaisevaa tuomion kannalta.
Toisen hakemuksen Linna teki vuonna 2010. Siinä viitattiin muun muassa rikostutkijan lausuntoon, jonka mukaan myös Nilsin kehonrakenteella olisi päässyt navetan katon aukosta alas.
Sitäkään hakemusta ei hyväksytty.
Kaj Linna pysäyttää auton. Mennään ihailemaan maisemia. Marcus hyppää takapenkiltä ulos ja menee heti isänsä viereen.
ENITEN Marcus on saanut tietää isänsä taustoista äidiltään. Hän ei ole viitsinyt painostaa isää.
Myös mediasta oppi kaikenlaista. Varsinkin podcastista nimeltä Spår. Podcast on netin välityksellä lähetettävä radiokuunnelma.
Toimittaja Anton Berg oli kollegansa Martin Johnsonin kanssa suunnitellut vähän amerikkalaista Serialia muistuttavaa podcastia, jossa käytäisiin läpi kiinnostavia, epätavallisia rikostapauksia. Hän oli vuonna 2014 tehnyt soittokierroksen ruotsalaisille asianajajille kysyäkseen, mikä olisi sopiva tapaus sarjan avausjaksoihin.
Moni oli sanonut: käsittele Kalamarkin murhaa.
Se ei ollut aivan yksinkertaista. Yleensä poliisit puhuvat mielellään selvitetyistä rikoksista, mutta Kalamarkin tapausta kukaan ei halunnut muistella.
Päätodistaja Nils suostui kuitenkin haastatteluun. Siis hän, jonka lausunnon takia Linna oli tuomittu vankilaan kymmenen vuotta aiemmin. Berg ja Johnson tapasivat Nilsin norlantilaisen kaupungin teollisuusalueella.
Berg ja Johnson kysyivät estämismatkasta. Miksi Nils oikeastaan oli ajanut Piitimen suunnalle? Mikä niin kutsutun estämismatkan tarkoitus oli?
Nils sanoi, että voi puhua matkasta vain, jos nauhuri pannaan pois päältä. Sitten Nils kertoi, että hän oli itse asiassa mennyt Piitimeen ostamaan huumeita. Hän oli siis valehdellut poliisille, käräjäoikeudelle ja hovioikeudelle. Hovioikeudessa Linnan asianajaja oli kysynyt Nilsiltä suoraan: oliko Piitimeen matkustamiselle jotain muuta syytä kuin Linnan tapaaminen? Nils oli vastannut ei.
Berg oli sulkenut yhden nauhurinsa, mutta hänellä oli toinen nauhuri. Se oli yhä päällä.
Kaj Linnalle podcast soitettiin puhelimen välityksellä. Internetiä ei vankilassa saanut käyttää.
Nilsin haastattelu liitettiin Linnan kolmanteen tuomionpurkuhakemukseen. Myös muita uusia tietoja oli. Dokumentaristi Mårten Barkvallin videolla Nils kertoi, että oli kuullut Linnan rikossuunnitelmista veljeksiä kohtaan ensimmäisen kerran vuonna 1997. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska Linna tapasi heidät vasta kaksi vuotta myöhemmin.
Joulukuussa 2016 tuli uutinen: hakemus on hyväksytty korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjä ei tyytynyt siihen. Hän halusi uuden oikeudenkäynnin.
Marcus ajatteli: Taasko tämä sirkus alkaa alusta?
AALLOT piknikpaikalla ovat niin korkeita, että uimaan on uskaltautunut vain pari ihmistä. La Restingaa ei löytynyt. Charco Mansossa laavainen maisema on kuin kuussa.
Kaj Linna levittää leivät ja tomaatit kivelle. ”Ottakaa.”
Käsittely hovioikeudessa oli toukokuussa. Kaj Linna päästettiin odottamaan oikeuden päätöstä vapauteen. Se oli selvä merkki siitä, miten kaikki päättyisi.
Toimittajat seurasivat häntä kaikkialle, jopa uimaan. Uimista Linna kaipasi vankilassa. Ja poikiaan, vanhoja mummoja ja pieniä lapsia. Ettei koko ajan tuntuisi kuin olisi kolmentoista vuoden pituisessa asepalveluksessa. Mutta edes pimeimpinä hetkinä armahduksen anominen ei tullut mieleen.
”Ruotsin vankila ei ole niin kamala, että ihminen tulisi siellä hulluksi.”
Aurinko osuu kelloon Kaj Linnan ranteessa. Se on Marcuksen äidinisän vanha kello. Marcus antoi sen isälleen elinikäiseen lainaan.
”Onkohan tämä vesitiivis?” Kaj kysyy Marcukselta.
”Ei se ole.”
Kun Linna katsoo kelloa, aikataulu alkaa pyöriä hänen päässään. Vielä kaksi tuntia lounaaseen. Viisi tuntia ulkoiluun. Kuusi tuntia, niin termospullo pitää täyttää kahvilla ja leipiä voidella riittävän monta yötä varten. Kuusi ja puoli tuntia, ja sellin ovet pannaan kiinni.
Kaksitoista tuntia sellissä, kunnes kaikki alkaa alusta.
Linna sanoo, ettei katkeroituminen auta. Hän aikoo käyttää syksynsä ”Lex Linnan” ajamiseen. Moni muukin on tuomittu aiheetta, hän sanoo. Ruotsiin pitäisi perustaa instituutti, joka käsittelisi tuomioiden purkamisia. ”Ettei koko aika vankilassa olisi mennyt aivan hukkaan.”
Sen jälkeen hän voi keskittyä uuteen elämään El Hierrossa. Linna on suunnitellut perustavansa sinne padel-kentän, ravintolan ja skorpionifarmin. Hän on kuullut, että lääketeollisuus maksaisi skorpionin myrkystä miljoona euroa desilitralta.
HOVIOIKEUDEN päätös tuli 15. kesäkuuta kello 14. Kaj Linna vapautettiin syytteistä. Kaksi päivää myöhemmin hän matkusti Wüllrichin kanssa Mallorcalle.
Syyttäjä ei valittanut tuomiosta, vaikka hän julkisuudessa sanoi uskovansa, että Kaj Linna on syyllinen. Myös henkiin jäänyt Sune Lindberg on kertonut olevansa varma, että Linna on murhaaja. Jopa alun alkaen tutkinnasta vastannut Iwan Wikström on sanonut, ettei ole täysin vakuuttunut Linnan syyttömyydestä. Mutta todisteiden heppoisuus on hänen mukaansa skandaali.
Stefan Lisinski kirjoitti Dagens Nyheteriin kommentin, jonka otsikko oli: Päätös tuntuu voitolta monella tapaa. Puhelimessa hän kertoo, että hänen näkemyksensä mukaan Kaj Linna oli helppo tuomita, koska tämä ei ollut elänyt tavallista ruotsalaista keskiluokkaista elämää.
Nyt Kalamarkin murhaaja on vapaana. Tapaus on yksi niistä ratkaisemattomista ulviloista, bodomeista ja olofpalmeista, joita maailmassa riittää.
On mahdollista, että murha vielä selviää. Poliisin esitutkinnassa vuodelta 2004 on monta polkua tutkimatta.
Fabian kurkkii veteen kiviltä.
”Hän aikoo mennä uimaan”, Marcus sanoo isälleen.
Hetkessä elämästä on tullut arkista. Linna kyselee, onko Marcus lukenut tenttiin. Illalla hän tekee ruokaa.
Jonain päivänä pojat aikovat kysyä isänsä menneisyydestä, mutta sen aika ei ole vielä. Pääasia on, että isä on todettu syyttömäksi. Heille erilaisilla pohdinnoilla ei ole väliä. Kuten: miksi Kaj Linna ei ilmoittanut itsestään poliisille huhtikuussa 2004?
Pelästyin, Linna sanoo. ”Tiesin, että en ole syyllinen. Halusin odottaa ja katsoa, miten tilanne kehittyy.”
Pyyhkeessäkin oli verta.
”Se oli minun vertani. Vuodan verta joka toinen päivä”, Kaj Linna sanoo.
Eilenkin. Hän löi kätensä kiveen ollessaan uimassa.
Linna nauraa.
”Kalamark, poliisi, verta!”
Jutun tärkeimpänä lähteenä on käytetty Stefan Lisinskin syyskuussa julkaistavaa kirjaa Att ta ett liv (Mondial). Nilsin ja Bertilin nimet on muutettu.
